Kitarat: kitarakamat ›

parisen vuotta sitten innostuin laittamaan stratoon EMG aktiivisen mikkisetin, koska hurinat. Tilanne oli sellainen, että jouduin soittelemaan aika vaihtelevissa ympäristöissä ja vaihtelevilla kamoilla ja alkoi rasittaa se jatkuva hurinoiden kanssa tasapainoilu (kyllähän niiden kanssa toimeen tuli ja ei se maailma siihen kaatunut, mutta alkoi vaan tulla mitta täyteen kun välillä se meni niin ultimaattiseksi).
 
No ostin torilta EMG S mikkisetin ja ongelma ratkesi. Hurinat katosi kuin taikaiskusta ja soundi yllätti hyvyydellään eli kitara kuulosti edelleen ihan stratolta, mutta ei vaan pörissyt. Systeemi oli ihan perus stratokytkennällä (toki EMG:n omat pikaliitinpotikat ja silleen), mutta kaksi tonea ja kumpikaan ei puraissut tallamikkiin. Oikeastaan ainoa, mihin piti totutella oli potikat jotka puraisivat ihan hyvin, mutta vola ei pakittaessa juurikaan leikannut trebleä, mikä teki siitä vähän eleettömän oloisen ja sama molemmissa tone potikoissa ne leikkasi yläpäätä jotenkin eri tavalla kuin mitä oli ne alkuperäiset potikat tai sitten se vaan tuntui siltä. Soundi oli muuten lähes yksiyhteen tavallisten mikkien kanssa, mutta ehkä EMG:t oli vähän "kylmemmät" soundiltaan alkuperäisiin verrattuna. Joka tapuksessa niin lähelle maalia ne osui että olin ihan tyytyväinen.
 
No nälkä kasvoi syödessä ja tänään kävin ostamassa Musamaailmasta EMG DG20 valmiiksi pleksiin ladatun mikkisetin ja voi pojat nyt on kova :-D . En tottapuhuen osaa vielä arvioida itse mikkien soundia, koska tuossa on joku aktiivinen eq tai siis siinä on kai basso/treble boosti sen keskimmäisen tonen tilalla ja middleboosti sen alimmaisen tonen tilalla enkä tiedä miten ne vaikuttaa soundiin. Eli siis mikä osa soundia tulee mikeistä ja mikä osa siitä elektroniikasta. Mutta siis alkuun tuntui vähän oudolta kun tonea ei ole ollenkaan. Vola on yhtä eleetön kuin tuossa aikaisemmassakin setissä, mutta nuo kaksi boostia tekee ihan järjettömän paljon soundillisia variaatoita ja tuntuu että kaikki on käyttökelpoisia. Nyt ymmärrän hyvin miksi David Gilmour hypistelee kaiken aikaa niitä potikoita, tässä setissä niitä tulee hypisteltyä kun kaikista niistä tapahtuu mielenkiintoisia asioita :-D.
 
Muutenkin tämä on todella elegantti systeemi kun mikit ja potikat kaikkin on nätisti laitettu pleksiin niin asennus on helppoa. Ei tarvitse kuin kytkeä jakki ja patteri ja tiputtaa setti poteroonsa niin homma on valmis. Jos on fiilis, että pitäisikö ostaa uusi strato, niin voin suositella lämpimästi että tämmöisellä kolmen huntin setillä saat heräteltyä vanhaan stratoosi ihan uusia ulottuvuuksia :-) . Mietin, että pitäisikö tuo vanha pleksi mikkeineen säilyttää vai myisikö poikkeen? jotenkin tuntee että ei sitä nyt enää tarvii, mutta mistäpä sen tietää.
 
Koitin tuolta neitin ihmeellisestä maailmasta selvittää, niin käsittääkseni EMG S ja EMG SA mikit ovat muuten samat, mutta SA:sa on alniko magneetit ja S:sä on keraamiset magneetit. Kai noita buusteja voi asentaa muihinkin systeemeihin, mutta tässä ne ovat valmiina.. tonea tässä ei ole. No kunhan tulin hehkuttamaan kun olen niin innoissani :-D

Öh, jatkan vielä sen verran kun tuossa käpistelin lisää tuota.... siis soitin vahvistimella ja soitin luureihin ja tutkin soundivariaatioita ja makustelin minkälaiseksi tuo kitara muuttui. Niin olen siis entistä enemmän innoissani ja pidän tuosta setistä entistä enemmän.
 
Vaan aloin pohtia, miksi se minuun nyt näin paljon vaikuttaa ja aloin pohtia, että miten se eroaa "oikeista" passiivisista stratomikeistä. Ohitetaan hurinat ja puhutaan tsoundista. Niin ihan ensimmäisenä huomio kiinnittyy, että näissä on tosi intensiivinen soittotuntuma ja voimakas ulostulo ja nämä tuuppaa kliiniä kanavaa särölle jos ei gainia laske ja jos noita boosteja käyttää niin särö vaan lisääntyy. Se intensiivisyys tuo semmoista voimaa ja vahvaa tuntumaa soittoon, että nämä itseasiassa tuntuu humbukkereilta. Tajusin, että tykkään muutenkin humpparikitaroistani ja soittelen niitä enimmäkseen, niin semmoinen voimakas sointi on mulle tuttu ja toivottu. Perusyksikelaisilla kun soittelee, niin niissä ei ole semmoista paksua atakkia, vaan enemmänkin "klangia" semmoista ohutta dynaamisuutta ja herkkyyttä joka saattaa ymmärtämättömästä tuntua jopa hauraalta, mutta joka tuo sen oman soinnin stratoon niin kliinillä kuin särölläkin. No nämä ei ole sellaiset ja pohdinkin, että stratodiggarit tai armoitetut rautalankaheebot ei ehkä tykkää näistä mikeistä. Toisaalta näissä voi volaa pakittaa jolloin nämä ei ole enää niin hyökkäävät ja tulevat lähemmäs perus stratomaailmaa. Dynamiikkaa näissä kyllä on ja nämä reagoi vahvasti sekä plektran painoon, että volan pakittamiseen.

Hyvä kirjoitus. Minne muuten sijoitit patterin? Itse olen myös miettinyt sitä, jos asentaisi sinkkumikit johonkin stratoon, niin onko sitten kielten poisto ja kannen avaaminen patterin vaihtoon ainut vaihtoehto? Tosin patteri kestää melko kauan EMG mikeissä kunhan muistaa aina johdon poistaa kitarasta.
 
Tuleeko kakkos- ja nelosasennoista sellaiset soundit kuin passiivisista tai edes sinnepäin? Boostereissa on se etu ainakin, että voi säröpedaaleja jättää pois pedaalistosta.

Swayne: Hyvä kirjoitus. Minne muuten sijoitit patterin? Itse olen myös miettinyt sitä, jos asentaisi sinkkumikit johonkin stratoon, niin onko sitten kielten poisto ja kannen avaaminen patterin vaihtoon ainut vaihtoehto? Tosin patteri kestää melko kauan EMG mikeissä kunhan muistaa aina johdon poistaa kitarasta.
 
Tuleeko kakkos- ja nelosasennoista sellaiset soundit kuin passiivisista tai edes sinnepäin? Boostereissa on se etu ainakin, että voi säröpedaaleja jättää pois pedaalistosta.
 
Minä jyrsin aikoinaan paristolle hiukan lisätilaa japsifenkun plugitilaan ja duunasin uuden pleksin.

Swayne: Hyvä kirjoitus. Minne muuten sijoitit patterin? Itse olen myös miettinyt sitä, jos asentaisi sinkkumikit johonkin stratoon, niin onko sitten kielten poisto ja kannen avaaminen patterin vaihtoon ainut vaihtoehto? Tosin patteri kestää melko kauan EMG mikeissä kunhan muistaa aina johdon poistaa kitarasta.
 
Tuleeko kakkos- ja nelosasennoista sellaiset soundit kuin passiivisista tai edes sinnepäin? Boostereissa on se etu ainakin, että voi säröpedaaleja jättää pois pedaalistosta.
 
Kiitos, patteri mahtuu hyvin tossa mun vanhassa stratossa sinne potikkapoteron pohjalle. Tutkailin myös mahdollisuutta sijoittaa patterin sinne tremolo-osastolle jousien etupuolelle, mutta se ei ainakaan helposti onnistu. Jep kyllä kakkos ja nelosasento seuraa sitä passiivisen logiikkaa eli vähän vaakkuvampia variaatioita ne on. Sellainen huomio myös, että EMG:t on vähän korkeampia kuin perus passiivit ainakin ne alkuperäiset vanhat tehdasmikit, mikä vähentää säätövaraa. Säätövaraa kuitenkin jää ja nuo aktiivit ei vissiin ole säädöiltään niin kriittisiä ja kun ne on magneettisesti heikompia niin ne voi olla lähempänä kieliä häiritsemättä virettä. Asennuksessa kannattaa kiinnittää huomiota johtojen pituuksiin sikäli, että jos ei osta valmiiksi ladattua pleksiä niin johdoilla helposti täyttää sen poteron. Valmiiksi ladattu pleksi istahti tosi nätisti ja elegantisti paikoilleen (tuskin itseladatuissakaan mitään varsinaista ongelmaa on meikäläinen on vaan vähän tumpelo :-D ).
 
Jos perus stratosoundit on ihanteena, niin näppituntuma olisi että EMG S setillä normaalien tonepotikoiden kanssa pääsisi lähemmäs sitä. Nämä SA:t ovat soinniltaan lämpimämmät ja keskiäänivoittoiset, mikä tekee näistä miellyttävät mutta sitä klangia on vähemmän ja nää selvästi menee humppareiden suuntaan. Eilen illalla testailin rinnakkain mun humpparikitaran kanssa. Mutta jos hakee vaan häiriötöntä ja hyvää soundia todella monipuolisilla variaatioilla, niin tämä setti löi kyllä itseni ällikällä. EMG S setti verrattuna niihin Straton tehdasmikkeihin vuodelta -79 oli lähellä, mutta EMG inan verran kirkkaampi ja erottelevampi. Tonet puraisi eritavalla kuin alkuperäisessä passiivissa ja tietty vola oli myös enemmän äänen voimakkuuden säädin kun se ei muuttanut tonea mitenkään ja hurinaahan noissa ei juuri ole muutenkaan missään asennossa.
 
EMG:sä patterit ovat hyvinkin riittoisaa tavaraa. Mulla oli tuo EMG-S setti käytössä, niin eihän siinä tarvinnut niitä pattereita vaihtaa mun soitoilla ollenkaan (tähän nyt laitoin uuden patterin :-D ). Tästä setistä en osaa vielä sanoa, että vaikuttaa nuo buusterit paristoihin kuinka paljon. Jostain netin syövereistä löysin väittämän, että EMG mikit pärjää yhdellä patterilla 1500 -3000 tuntia riippuen mikrofonien määrästä.

Hyvin perusteellisesti kirjoitat hallu. Kiitos myös Ukolle.
 
Itsellä kokemus on omasti Jacksonista johon asensin 81/85 setin. Pikaliittimillä sain sen tehtyä.

DG20 on tosi hyväsaundinen ja monikäyttöinen laitos kyllä, kun siinä saa lennosta säädeltyä saundia monella tapaa. Volumella saa puhdistettua, EXG:llä kirkastettua ja SPC:llä lisää tökyä, eikä välttämättä tartte edes kanavaa vaihtaa tai pedaaleita polkea. Ainoa syy, miksi aikanaan vaihdoin tuosta takaisin passiiveihin, on juurikin perinteisen tonepotikan puute, kun sille yläpääleikkurille on tarvetta vähän savuisempien komppisaundien ruuvaamisessa.
 
EMG saisi alkaa valmistaa SPC/EXG-tuplapotikkaratkaisua, että tonelle jäisi vielä tilaa. Saattaisin hyvinkin vielä palata aktiiveihin Stratossa, jos noin käy.

Itsekin päädyin tuon palastratoni mikityksen suhteen tuohon Gilmour-settiin ja näin muutaman päivän kokeilujen jälkeen tykkään kyllä. Mielessä on tosin tehdä tuosta kitarasta vieläkin monipuolisempi vaihtamalla tuohon jonkin humpparin tallapaikalle. Tuo EMG:n 58 (https://www.emgpickups.com/guitar/58.html) vaikuttaisi aika kivalta kun on ilmeisesti hiukan P-90 vastaava. Tai sitten rupean tylsäksi ja valitsen Lukatherin sekä Knopflerin hengessä 85:n.
 
Tuosta patterin sijoittelusta sen verran, että EMG itse suosittelee sen asentamista pleksin alle potikkakoloon. Vaihtoa varten ei tarvitse kuin irrottaa neljä ruuvia ja pleksi antaa sen verran periksi, että patterin saa vaihdettua ongelmitta.

"Olet kirjoittamassa yli 1476 päivää vanhaan aiheeseen!"
 
Olen joo, toivottavasti kukaan ei pahastu näin vanhaa nostoa ja vielä itse aloitetusta aiheesta. Mutta en viitsi aloittaa uutta aihetta pitkine esipuheineen lisätäkseni huomioita joita olen tässä tehnyt ja päivittääkseni missä menen nyt näiden mikkien ja tuon kitaran kanssa.
 
Mulla on ollut tuo kitara jostakin 1983 vuodesta saakka ja sen alkuperäisen mikkisetin kanssa elin ihan sujuvasti. Kuten aloitusviestissä totesin, niin bändi ja äänitys ja reenishommien kanssa väsyin niihin hurinoihin ja aloin miettiä ratkaisua. Löysin torilta EMG S:t elektroniikkoineen ja latasin yhden pleksin niillä. S:sillä soitin jotain kaksi ja puoli vuotta. Ne oli hyvät ja tuossa aloitusviestissä totesin, että ne tuntui vähän kylmiltä alkuperäisiin mikkeihin verrattuna. Luulen kylmyyden tulleen siitä terävästä diskantista, joka niissä oli eikä se erityisesti häirinnyt kun kyseessähän on strato niin pitäähän sen vähän helistäkin. Oikeastaan kun mietin mihin niiden S:n soundia vertaisi, niin mulla oli joskus Straton LiteAsh versio jossa oli jotkut Seymour Duncanin yksikelaiset ja ne oli mielestäni samaan tapaan kihisevät kuin nuo EMG S:ät. Mainitsemani Straton originaalimikit (jotka mulla on edelleen ladattuna yhdessä pleksissä), on sieltä vuodelta 1979 (tjsp. josta tuo kitarakin on) ja niissä on itseasiassa lämpimämpi soundi kuin monissakaan kohtaamissani yksikelaisissa. Itseasiassa EMG SA:n soundi on selvästi kallellaan siihen suuntaan, mutta vaan isommalla outputilla (tai en ole ihan varma, mutta mulla on vähän semmoinen muistikuva ja tuntuma).
 
Olen nyt käyttänyt EMG DG20 settiä tuon neljä vuotta (joka on kulunut tuosta mun aloituskirjoituksestakin). Tällä hetkellä on vähän semmoinen fiilis etten tule passiivisia enää tuohon laittamaan tai saatan mennä loppuun saakka tällä setillä. Toisaalta tuo kitara on ollut minulla kauan enkä haluaisi itsekään kuolla vielä huomenna joten mistäpä sen tietää mihin tässä vielä innostuu. Nyt kuitenkin tuo EMG:n setti on nostanut minulle tuon kitaran käyttöarvoa niin paljon, että se on saanut reippaasti lisää soittoaikaa.
 
Oikeastaan ainoa juttu mistä en ehkä ihan pidä EMG:issä on se miten potikat puraisee. Kummassakin EMG pleksissä volapotikka on täysin hajuton ja väritön, eikä tee mitään muuta kuin laskee volumea. Tahtoo sanoa, että volume leikkaa jokaista taajuutta niin tasaisesti, että se ei väritä soundia lainkaan. Olen passiivisissa tottunut, että volume on aina myös tone eli sävy muuttuu enemmän tai vähemmän volaa pakittaessa, niin EMG:sä niin ei tapahdu. Siitä tulee semmoinen aika HiFi fiilis, josta en alkuun pitänyt lainkaan. Sama juttu Tonessa, joka leikkaa yläpäätä niin piinallisen tasaisesti että paikat irtoaa hampaista (sen vuoksi pidin tonea vähän turhana näissä EMG plekseissä ja DG20 pleksissähän tonea ei edes ole enkä ole isommin sitä siihen kaivannutkaan (homma varmasti hoitunee jollain eq pedaalilla, jos semmoiseen joskus ilmenee tarvetta)). Tää EMG:n potikkahomma liittyy varmaan niiden potikoiden niihin kiloohmeihin ja olen miettinyt, että ehkä nuo aktiiviset mikrofonit asettaa potikoille jotain semmoisia vaatimuksia että perinteiset straton 250kOhm potikat ei edes toimisi.
 
Tässä välissä tuli mieleen, että äsken mainitessani LiteAshin terävämmän diskantin, että LiteAshin potikat taisivat olla 500kOhm kun tuossa mun vanhassa amerikan stratossa oli alkujaan tosiaan 250kOhmin potikat, nehän voi vaikuttaa siihen tsoundiin hyvinkin.
 
Palatakseni tuohon DG20 settiin, on todettava että tykkään siitä edelleen neljän vuoden kuluttuakin. Se on jokseenkin kaikkea mitä voin toivoa stratoltani. Ei hurinaa, soundi on lämmin eikä yhtään kihisevä ja silti stratomainen (tosin ehkä aavistuksen botnekkaampi ) siis klangia löytyy myös, herkkyys ja intensiivisyys on kuitenkin se puhuttelevin piirre ja dynamiikkaa riittää. Vaikka alkuun vierastin sitä eleetöntä volaa, niin tässä pleksissä se on erittäinkin perusteltu, koska erityisesti tuo expanderi myös buustaa erityisesti alapäätä, jolloin värittömällä volalla voi samalla pakittaa niin, että vain eq-käyrä vääntyy enemmän veeksi, mutta vola pysyy hallinnassa eikä soundi mene liian jyräkäksi. Middleboosti ei varsinaisesti volaan kajoamista vaadi koska silla tulee yleensä haettuakin lisäräyhäkkyyttä ja läpileikkaavuutta esim. sooloihin tms.
 
Se expanderipotikka on mielenkiintoinen itselleni siksi, että olen trubahommissa käyttänyt yhä useammin sähkökitaraa akkarin sijaan ja tuolla mainitulla potikalla saa keskitaajuuksia kuopalle kun samalla pakittaa volaa jolloin esimerkiksi laulun säestämisessä sillä saa saman tapaista täyteläistä komppia kuin dreadnought akkarissa, joka ei kilpaile laulun kanssa vaan kehystää sitä kivasti. Trubahommissa tykkään kovasti.
 
No eipä mulla oikein muuta. Loppukaneettina voisi todeta, että EMG:t toimii mainiosti stratossa, mutta puristille potikoiden reagointi ja soundi voi aiheuttaa näppylöitä. Ainakaan itselleni ne ei olleet ihan läpihuutojuttu, vaikka nykyisin ymmärränkin niitä vähän paremmin.

Kommentti noihin aktiivimikkeihin yleensä. Niissähän on yhtenä tavoitteena oikeastaan juuri se, mistä valitit, eli pitää voimakkuus- ja äänenvärisäädöt itsenäisinä niin, että ne eivät vaikuta toisiinsa. T.s. kun säätää äänenvoimakkuutta, äänenväri ei muutu ja päinvastoin. Tämä on se elektroniikkasuunnittelijan käsitys aiheesta.
Tarkoittaa myös sitä, että voimakkuus ja äänenvärisäätöpotentiometreillä ei enää oikeastaan ole samoja vaatimuksia kuin passiivitapauksessa.
 
Passiivimikin tapauksessa periaatteessa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja sattumalta lopputulos voikin olla soittajan kannalta hyvä.
Tässä pätkässä on käsitelty äänenväripotikan toimintaa passiivitapauksessa, alkaen n 1:00:
https://www.youtube.com/watch?v=VXu3-PUA-s0

ristojk: Kommentti noihin aktiivimikkeihin yleensä. Niissähän on yhtenä tavoitteena oikeastaan juuri se, mistä valitit, eli pitää voimakkuus- ja äänenvärisäädöt itsenäisinä niin, että ne eivät vaikuta toisiinsa. T.s. kun säätää äänenvoimakkuutta, äänenväri ei muutu ja päinvastoin. Tämä on se elektroniikkasuunnittelijan käsitys aiheesta.
Tarkoittaa myös sitä, että voimakkuus ja äänenvärisäätöpotentiometreillä ei enää oikeastaan ole samoja vaatimuksia kuin passiivitapauksessa.
 
Passiivimikin tapauksessa periaatteessa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja sattumalta lopputulos voikin olla soittajan kannalta hyvä.
Tässä pätkässä on käsitelty äänenväripotikan toimintaa passiivitapauksessa, alkaen n 1:00:
https://www.youtube.com/watch?v=VXu3-PUA-s0
 
Juu ja tuo väritön volume mahdollistaa dg20 setissä eq:n muuttamisen expanderin ja middleboostin avulla myös ilman äänen paineen nousua jolloin tonea ei välttis tarvitse. Siinä EMG s setissä en tonea halua edes käyttää, vaan teen sen mieluummin vaikka pedaalilla (esimerkiksi Crybaby from hell on monipuolinen laitos tuohon hommaan eikä edellytä kykkimistä kun voi polkimella hoitaa säädön). Eli kaikki onnistuu pitää vaan kekata oikeat työkalut hommaan.