Kitarat: kitarakamat ›

Mayan SG kopio yhdistettynä Philipsin kotistereoyhdistelmään sellaisella alkeellisella radiolähettimellä. (Hieno systeemi - kytkettiin kitaranplugireikään, radiosta säädettiin kanava kohdilleen ja tuuttaamaan.)
 
Ensimmäisenä oikeana kitaravahvistimena joku Cimarin combo.

Kitara oli isän työkaverilta hankittu Hurricane by Morris-flygarikopio. Nykyäänkin vielä tallessa, mutta osiin purettuna. Vahvistimena toimi Yamahan GA-10 jota sitten potkittiin kaverilta ostetulla Bossin DS-2:lla. Kaikki säätimet kaakossa ja soundi oli hunajaa.

Nämä lasken ensimmäisiksi: Jaappanin Squier + Korg PX3 + kuulokkeet + 3l pönikkä punkkua. Läpät korville, punkkua mukiin ja eikun säätämään.
Squier meni kaverille, mutta PX3 ja kuulokkeet ovat edelleen käytössä... punkkua unohtamatta :P

Ekan akkarin sain jouluna 1998, nailonkielisen tietenkin. Seuraavana vuonna oli pakko saada sähkis, joten vanhempien avustuksella hommasin Epiphonen Les Paul Special II:sen. Taisi maksaa 499 markkaa. Vahvistimeksi sain enoltani lainaan 70-luvun Peavey Classicin. Tuolloin ei paljoa kamoista nuristu, soittaminen oli pääasia.

Eka oma soitin oli Yamahan CS-60, tuossa se vieläkin lojuu telineessä. Ekaa kitaraahan ei myydä. :) Eka sähkönen setti oliki Hohnerin ST59 -stratokopio ja Craten GX-15. Hohneri laitettiin sittemmin osiin ja Crate vaatekaappiin.

-Stagg sg-kopio
-Philips kasettimankka, putkiradiosta kaiutin
 
-tuolloin menetteli jonkin aikaa
-taisi olla jotain -76/-77
-jokusen vuoden kunnes tajusin etten osaa soittaa. :)

Peders-akkari sekä Jackson PS4, Crate GX-15 ja Pandora PX-2. Vuosi taisi olla 1998.

Tais olla Maya -stratokopio ja Carlsbron 10W -transitorivahvari. Elettiin kultaisen 80-luvun alkua.

Jollain ullakolta löytyneellä isäukon nylon-rutkulla tuli aloiteltua, sormivoimia ainakin tuli kun juurestaan revähtäneen kaulaliitoksen takia kielet oli toista senttiä korkealla.
 
Eka omat sähkiskamat tuli hankittua kesätyörahoilla noin '92. Tokain strato-kopsu ja käytetty Peavey Audition Plus. Noilla mentiin pitkään. Tokai on kylmillään olevassa mökissä vietetyn talvenkin jälkeen yllättäen soivassa kunnossa ja satunnaiset sähköviatkin taisivat korjaantua pakkashoidolla. Peaveyssä taas oli ääni pois tai liikaa ääntä ja täysin turhat säröt, nykyään appiukolla haitarivahvistimena.

EKO-s300 stratokopio. Ja behringerin Ultraroc 110 vahvistin. Toi vahvistin on itseasiassa aika hyvä ja dynaaminen transistorivahvistimeks. Ei tuu mieleen kyllä parempaa trankkuvahvistinta. Naurakaa vaan mutta toi on loistava vehje. Säröä siinä ei hirveästi ole. Mutta kun voimalla antaa plektraa sille niin kyllä aika makeet demppisaundit saa aikaseksi. Tosin nykyään aika vähän tullut käytettyä..
 
Joskus vuonna 2001 hankittu.

Ensimmäinen sähkökitara oli muistaakseni Vision-merkkinen strato, jonka hajoitin. Vähän harmittaa, nykyisin sillä olisi voinut olla jotain keräilyarvoa.

Krice: Ensimmäinen sähkökitara oli muistaakseni Vision-merkkinen strato, jonka hajoitin. Vähän harmittaa, nykyisin sillä olisi voinut olla jotain keräilyarvoa.
 
Mitään keräilyarvoa sellasella loppuunsoitetulla Stratokopiolla ole.

Asama Les Paul ja Carlsbro Stingray 150W.

Ibanezin GRX40 stratokopio ja Squierin Champ 15 vaffari. Oisko ollu joskus vuonna 2003-04

Eka kitara tuli joulupukilta vuonna -94: Landola C-21 (muistaakseni). Se hajosi toistaiseksi tuntemattomasta syystä reenikämpän seinään joskus 2000-luvun alussa.
 
Eka sähkis ja vahvari ostettiin rippirahoilla: LP-mallinen Samick (jossa oli "helvetin hieno helmiäissalamakuvio), ja 10w pikku-Marshall, molemmat myyty.
 
Eka basso oli Yamaha RBX-170 ja sille kaveriksi ostettiin H&K Bassforce L 100w. Basso myyty, vahvistin myyty kaverille.

Epiphone stratokopio ja Parkin pikkuinen trankkucombo. Olivat rehellisen hirveitä kapistuksia ne.

Väsykäsi95: Mitään keräilyarvoa sellasella loppuunsoitetulla Stratokopiolla ole.
 
Taitaa muuten olla ihan totta. Ainoastaan jos lavassa lukee Fender tai Gibson niin keräilyarvoa löytyy.

Vuonna 2000, muutaman vuoden bassoilun jälkeen, tuli tarve saada kaks kieltä lisää. Tähän hommaan avittivat Ärreen pinkki Iba RG140 ja Custom Cub 60 bass chorus- bassovahvari. Velipojalta otin Bossin HyperMetalin lainaan ja roketinrollit alkoi soimaan. Kaikki romut vahvistinta lukuunottamatta on vielä tallessa. Vahvistin menehtyi eräällä keikalla tiputtuaan pirttijakkaralta lattialle.

Krice: Taitaa muuten olla ihan totta. Ainoastaan jos lavassa lukee Fender tai Gibson niin keräilyarvoa löytyy.
 
Jotkut kummat ihmiset vaan maksaa 60 vuotta vanhoista puhkikuluneista kitaroista mielettömiä summia; se on se mojo. ;)

Väsykäsi95: Jotkut kummat ihmiset vaan maksaa 60 vuotta vanhoista puhkikuluneista kitaroista mielettömiä summia; se on se mojo. ;)
 
No mä uskon et on se vähän eri fiilis vetää 59 lespalla kuin 09 lespalla... ;) Mut se onko se velkavankeuden arvoista on toinen juttu.
 
Asiaan. Iban starttipackilla lähti. Luonnollisesti tuli kierrätettyä metal zone siinä edessä kun ei lähtenyt ne Laihon Alexit... Itseasiassa on tälläkin hetkellä kotivahvaimena tuo kurkkupurkki, saan kelvolliset soundit kotikäyttöön kun vaan tunnustaa että soundi lähtee sormista. Kitara on taas avovireisenä Devin fiilistelyihin. Toimii sekin kontekstissaan.