Kitarat: kitarakamat ›

MaxDamage: Hieno ketju! :D Mikä siinä Lamborghinissa on parempaa kuin Mazdassa? Vaikka mikä, mutta mikä sitten on tarpeellista onkin täysin käyttäjä/ostajakohtainen kysymys.
 
Niinpä:-) toisaalta ei sitä ihan helppoa olekaan perustella, että mikä italialisessa urheiluautossa on parempaa, koska ei siinä oikeastaan ole yhtään yksiselitteistä seikkaa joka siitä tekee paremman, se vaan on niinkö vaan vähän eenmpi. Oikeastaan Lamban ja Mazdan vertaus vähän ontuu, mutta jos pysytellään ihan samassa autotyypissä ettei lähdetä vertaamaan käyttöautoa ja urheiluautoa, vaan verrataan vaikka ihan vaan niitä käyttöautoja.
 
Autoissa tullaan äkkiä myös siihen statusarvoon, mutta autoissa on jotenkin helpompi tehdä niitä eroja esimerkiksi moottorin tehoissa. Jos otetaan Mazdalta malli jossa on 500 - 600 hevosvoimaa, niin se on kyllä ihan saman hintainenkin kuin lamborgi tai ainakin samaa hintaluokkaa.
 
Autoissa on vain käynyt ja käymässä lisää niin, että aktiiviset järjestelmät ovat syrjäyttäneet/syrjäyttämässä passiiviset järjestelmät, mikä käytännössä tarkoittaa, että halpaan autoon voidaan helposti tehdä samanlaiset ajo-ominaisuudet kuin kalliiseenkin autoon. Aktiivisten ajojärjestelmien ansiosta autoa ei tarvitse rakentaa "hyväksi" koska kaikki puutteet voidaan korjata tietokoneilla. Nahkasiustus tai jalupuu kojetaulussa on sitä samaa blinblingiä jota voi nähdä kalliissa kitaroissakin ja jolla ei ole merkitystä tuotteen laadun kannalta se on vaan kallista luksusta.
 
Ehkä selkein ero kalliinja halvan auton välillä on se, että halpa auto on pyritty tekemään taloudelliseksi ja vähäpäästöiseksi ja kalliissa autossa esimerkiksi polttoaineen kulutuksella ei ole mitään merkitystä koska niitä ostaville bensakulut eivät ole millään tavalla kiinnostava kysymys. Sen vuoksi lamborgine vie kakskytviis litraa satasella bensaa ja mazda vie viisi litraa. Kyllä se omasta näkökuylmastani on sillä tavalla aika kyseenalaista onko se lamborcine parempi sitten kuitenkaan, se on vaan kalliimpi.
 
Kitaroissa tämä on onneksi yksinkertaisempaa ja vaikka itselleni joku kallis ferrari olisi täydellisen käyttökelvoton auto, niin kallis kitara sopisi minulla aivan mainiosti.

benny: Mulla on vieläki olemassa sama D'Addarion nylon-hihna jonka ostin joskus 1994/1995 tuon ekan sähkikseni kanssa, toimii hyvin hihnalukkojenki kanssa ja pituutta riittää.
 
Ok, uskotaan :D Sattui varmaan maanantaikappale kohdalle. Tuo nykyinen viidenkympin hihna on ainakin ollut hyvä ja kestävä.

hallu: Niinpä:-) toisaalta ei sitä ihan helppoa olekaan perustella, että mikä italialisessa urheiluautossa on parempaa, koska ei siinä oikeastaan ole yhtään yksiselitteistä seikkaa joka siitä tekee paremman, se vaan on niinkö vaan vähän eenmpi. Oikeastaan Lamban ja Mazdan vertaus vähän ontuu, mutta jos pysytellään ihan samassa autotyypissä ettei lähdetä vertaamaan käyttöautoa ja urheiluautoa, vaan verrataan vaikka ihan vaan niitä käyttöautoja.
 
Autoissa tullaan äkkiä myös siihen statusarvoon, mutta autoissa on jotenkin helpompi tehdä niitä eroja esimerkiksi moottorin tehoissa. Jos otetaan Mazdalta malli jossa on 500 - 600 hevosvoimaa, niin se on kyllä ihan saman hintainenkin kuin lamborgi tai ainakin samaa hintaluokkaa.
 
Autoissa on vain käynyt ja käymässä lisää niin, että aktiiviset järjestelmät ovat syrjäyttäneet/syrjäyttämässä passiiviset järjestelmät, mikä käytännössä tarkoittaa, että halpaan autoon voidaan helposti tehdä samanlaiset ajo-ominaisuudet kuin kalliiseenkin autoon. Aktiivisten ajojärjestelmien ansiosta autoa ei tarvitse rakentaa "hyväksi" koska kaikki puutteet voidaan korjata tietokoneilla. Nahkasiustus tai jalupuu kojetaulussa on sitä samaa blinblingiä jota voi nähdä kalliissa kitaroissakin ja jolla ei ole merkitystä tuotteen laadun kannalta se on vaan kallista luksusta.
 
Ehkä selkein ero kalliinja halvan auton välillä on se, että halpa auto on pyritty tekemään taloudelliseksi ja vähäpäästöiseksi ja kalliissa autossa esimerkiksi polttoaineen kulutuksella ei ole mitään merkitystä koska niitä ostaville bensakulut eivät ole millään tavalla kiinnostava kysymys. Sen vuoksi lamborgine vie kakskytviis litraa satasella bensaa ja mazda vie viisi litraa. Kyllä se omasta näkökuylmastani on sillä tavalla aika kyseenalaista onko se lamborcine parempi sitten kuitenkaan, se on vaan kalliimpi.
 
Kitaroissa tämä on onneksi yksinkertaisempaa ja vaikka itselleni joku kallis ferrari olisi täydellisen käyttökelvoton auto, niin kallis kitara sopisi minulla aivan mainiosti.
 
Nyt oli pakko pistää plussaa. Totta kaikki! :D

hallu: Niinpä:-) toisaalta ei sitä ihan helppoa olekaan perustella, että mikä italialisessa urheiluautossa on parempaa, koska ei siinä oikeastaan ole yhtään yksiselitteistä seikkaa joka siitä tekee paremman, se vaan on niinkö vaan vähän eenmpi. Oikeastaan Lamban ja Mazdan vertaus vähän ontuu, mutta jos pysytellään ihan samassa autotyypissä ettei lähdetä vertaamaan käyttöautoa ja urheiluautoa, vaan verrataan vaikka ihan vaan niitä käyttöautoja.
 
Autoissa tullaan äkkiä myös siihen statusarvoon, mutta autoissa on jotenkin helpompi tehdä niitä eroja esimerkiksi moottorin tehoissa. Jos otetaan Mazdalta malli jossa on 500 - 600 hevosvoimaa, niin se on kyllä ihan saman hintainenkin kuin lamborgi tai ainakin samaa hintaluokkaa.
 
Autoissa on vain käynyt ja käymässä lisää niin, että aktiiviset järjestelmät ovat syrjäyttäneet/syrjäyttämässä passiiviset järjestelmät, mikä käytännössä tarkoittaa, että halpaan autoon voidaan helposti tehdä samanlaiset ajo-ominaisuudet kuin kalliiseenkin autoon. Aktiivisten ajojärjestelmien ansiosta autoa ei tarvitse rakentaa "hyväksi" koska kaikki puutteet voidaan korjata tietokoneilla. Nahkasiustus tai jalupuu kojetaulussa on sitä samaa blinblingiä jota voi nähdä kalliissa kitaroissakin ja jolla ei ole merkitystä tuotteen laadun kannalta se on vaan kallista luksusta.
 
Ehkä selkein ero kalliinja halvan auton välillä on se, että halpa auto on pyritty tekemään taloudelliseksi ja vähäpäästöiseksi ja kalliissa autossa esimerkiksi polttoaineen kulutuksella ei ole mitään merkitystä koska niitä ostaville bensakulut eivät ole millään tavalla kiinnostava kysymys. Sen vuoksi lamborgine vie kakskytviis litraa satasella bensaa ja mazda vie viisi litraa. Kyllä se omasta näkökuylmastani on sillä tavalla aika kyseenalaista onko se lamborcine parempi sitten kuitenkaan, se on vaan kalliimpi.
 
Kitaroissa tämä on onneksi yksinkertaisempaa ja vaikka itselleni joku kallis ferrari olisi täydellisen käyttökelvoton auto, niin kallis kitara sopisi minulla aivan mainiosti.
 
Hyvä kirjoitus Hallulta, mutta halpaan autoon ei saada kalliin auton ajo-ominaisuuksia pelkällä tietokoneella. Kalliin auton ajotuntuma syntyy alustageometriasta, joka on monimutkaisempi ja kalliimpi suunnitella ja valmistaa. Näin vastaavaa ei saada halvalla tehtyä. Ajovakaudenhallinta ym. toki voidaan pistää halvimpaankin autoon, mutta niissäkin on ajonvakautuksia ja ajonvakautuksia - toiset toimivat paremmin kuin toiset.
 
Kai tuota kalliimpaa ja parempaa alustaa voi verrata vaikka kitaran parempiin puihin. Yritän siis sanoa, että kallis ei tarkoita automaattisesti parempaa, mutta usein hyvän tekeminen on kallista.
 
Tosiaan urheiluauto vs. perheauto. Perheautolla toteutetaan tarvetta liikkua ja urheiluautolla mielikuvaa vapaudesta ym. Samoin kallis kitara voi olla vähän parempi, mutta siinä myydäänkin enemmän mielikuvaa huippulaadukkaasta kitarasta, jollaisella se kaikki naiset saava rokkarikin vetää. Samoin statusarvoa ym., onhan nämä kaikki jo varmaan käyty läpi tässä(kin) ketjussa...
 
500 ja 1500 kitara on suunnattu vähän eri tarpeeseen, joten se on vähän kuin vertaisi Mazdaa ja Ferraria - niin voidaan tehdä, mutta viisasta se ei ole...

Laulava Kylätohtori: Kai tuota kalliimpaa ja parempaa alustaa voi verrata vaikka kitaran parempiin puihin. Yritän siis sanoa, että kallis ei tarkoita automaattisesti parempaa, mutta usein hyvän tekeminen on kallista.
 
500 ja 1500 kitara on suunnattu vähän eri tarpeeseen, joten se on vähän kuin vertaisi Mazdaa ja Ferraria - niin voidaan tehdä, mutta viisasta se ei ole...
 
Tämä on täysin totta.
 
Entäs sitten jos asetellaan kysymys niin että: Missä kohtaa rahalla ei saa enää parempaa?
 
Jos ei mietitä merkkiä tai satus tai vintage arvoja vaan puhutaan kitarasta käyttöesineenä. Eli minkä euromäärän jälkeen ei saa enää parempaa laatua puissa tai muissa osissa?

Laulava Kylätohtori:
 
500 ja 1500 kitara on suunnattu vähän eri tarpeeseen, joten se on vähän kuin vertaisi Mazdaa ja Ferraria - niin voidaan tehdä, mutta viisasta se ei ole...
 
Samaan tarpeeseen kaikki kitarat on tehty: soittamiseen, 1500e vaan maksat ei soitannallisista asioista paljon enemmän kuin 500e, jos otetaan vaikka esimerkkinä että hardware osasto voi olla ihan samaa (les paul standard/custom vs les paul studio, ennenhän näissäkin oli samat mikit ja muut osat)

MaxDamage: Nyt oli pakko pistää plussaa. Totta kaikki! :D
 
Niin, paitsi että vertailu autojen ja kitaroiden välillä ei vaan toimi. Kitarassa on vain muutama ominaisuus, jotka voi tehdä joko hyvin tai huonosti, ja tietyn rajan jälkeen kitaraa ei voi tavallaan edes tehdä paremmaksi.

Gabe: Tämä on täysin totta.
 
Entäs sitten jos asetellaan kysymys niin että: Missä kohtaa rahalla ei saa enää parempaa?
 
Jos ei mietitä merkkiä tai satus tai vintage arvoja vaan puhutaan kitarasta käyttöesineenä. Eli minkä euromäärän jälkeen ei saa enää parempaa laatua puissa tai muissa osissa?
 
Tämä on mielestäni paljon järkevämpi kysymys. En tiedä, mutta arvaisin, että summa voi olla yllättävän pieni...

Minun kokemuksieni mukaan kitaran laatu kyllä paranee jos vertaa suoraan alle 500e kitaraa noin 1000e kitaraan... esim. puiden palojen määrässä, hardwaressa, sähköpuolella. Lisäksi hajonta hyvien ja huonojen kappaleiden välillä on suurempi alle 500e kitaroissa. Mulla oli CV Squieri joskus ja se minkä ostin kuullosti ihan älyttömän paljon paremmalta kuin täysin vastaava kaveri siinä vieressä. Samaa muutamien Meksiko Fenderien kohdalla olen huomannut. Ja toinen seikka minkä ainakin minä nykyisin huomion kitaroita ostaessani on valmistusmaa joka vaikuttaa hintaan aika paljonkin. Itse maksan mielelläni siitä extraa.
 
Mutta sitten taas erot 1000e ja 1500e kitaroiden välillä on todella minimaaliset. Ainakaan meikäläinen ei niitä kovin helposti huomaa.

Gabe: Minun kokemuksieni mukaan kitaran laatu kyllä paranee jos vertaa suoraan alle 500e kitaraa noin 1000e kitaraan... esim. puiden palojen määrässä, hardwaressa, sähköpuolella. Lisäksi hajonta hyvien ja huonojen kappaleiden välillä on suurempi alle 500e kitaroissa. Mulla oli CV Squieri joskus ja se minkä ostin kuullosti ihan älyttömän paljon paremmalta kuin täysin vastaava kaveri siinä vieressä. Samaa muutamien Meksiko Fenderien kohdalla olen huomannut. Ja toinen seikka minkä ainakin minä nykyisin huomion kitaroita ostaessani on valmistusmaa joka vaikuttaa hintaan aika paljonkin. Itse maksan mielelläni siitä extraa.
 
Mutta sitten taas erot 1000e ja 1500e kitaroiden välillä on todella minimaaliset. Ainakaan meikäläinen ei niitä kovin helposti huomaa.
 
käypäs vertailemassa tämän päivän gibsoneita kaupassa ja verrokkina vaikka epiphoneja, kummassakohan mahtaa olla enemmän yksilöeroja? gibsoneissa.. epiphonet on kauttaaltaan pakasta vedettynä tasalaatusempia ja periaatteessa samat hardwarethan noissa on nykysin.. nimestä / valmistusmaasta ainakin ite maksan kaikkein vähiten :)

phiit: käypäs vertailemassa tämän päivän gibsoneita kaupassa ja verrokkina vaikka epiphoneja, kummassakohan mahtaa olla enemmän yksilöeroja? gibsoneissa.. epiphonet on kauttaaltaan pakasta vedettynä tasalaatusempia ja periaatteessa samat hardwarethan noissa on nykysin.. nimestä / valmistusmaasta ainakin ite maksan kaikkein vähiten :)
 
Ei ole tänään henkistä kapasiteettia lähteä puimaan Gibsonin laadusta, joten tyydyn sanomaan että voi olla näinkin :) Mutta vertaappa Kiinan Squieria Jenkki Fenderiin, kyllä siinä eron huomaa.
 
Valmistusmaasta maksan lähinnä kannanottona sille ettei kaiken valmistusta siirrettäisi kiinaan :)

mattim: 50-100:lla eurolla saat jo kokonaisen lehmän nahan, josta puukolla voi leikata aikas monta 15 senttiä leveää hihnaa. Ei saa yrittää kotona jos ei puukko ole tuttu väline.
 
Pikkuisen menee ohi aiheen, mutta jos jollakulla on tosiaan kokemusta lehemännahan hankinnasta ja hihnojen veistelystä, niin perustakoon vaikka oman threadin aiheelle. Mielenkiintoista olisi lukea. Eikö ne lehmät kuitenkin ammu aika kovaa, kun niiltä sen nahan ottaa... Mutta ihan vakavissaan, kokemuksista kuulisin mieluusti.
 
Mmmmöööööö!

Ei millään pahalla kenellekään mutta onhan se aivan selkeä fakta ettei semmoinen parin sadan ritsa pärjää vertailussa yli tonnin kitaroille.
 
Nämä ibanezit, harley benttonit, squierit ja epiphonet ja muut halpamerkit mitkä kasataan pikkurahalla kehitysmaissa on monesti oikeita kerrosvoileipiä rungoiltaan ja kaulakin kolmesta neljästä osasta kyhätty. Soundi persoonaton ja työnlaatu/laatuvalvonta jotain sinnepäin.
 
Mutta jos ei ole rahaa enemmän niin ei ole. Tällaisesta kiivastumisesta tulee lähinnä selittelyn ja puolustelun makua.

statementus: Ei millään pahalla kenellekään mutta onhan se aivan selkeä fakta ettei semmoinen parin sadan ritsa pärjää vertailussa yli tonnin kitaroille.
 
Nämä ibanezit, harley benttonit, squierit ja epiphonet ja muut halpamerkit mitkä kasataan pikkurahalla kehitysmaissa on monesti oikeita kerrosvoileipiä rungoiltaan ja kaulakin kolmesta neljästä osasta kyhätty. Soundi persoonaton ja työnlaatu/laatuvalvonta jotain sinnepäin.
 
Mutta jos ei ole rahaa enemmän niin ei ole. Tällaisesta kiivastumisesta tulee lähinnä selittelyn ja puolustelun makua.
 
Täyttä totta. Onkohan tällaisten keskustelujen tarkoitus, että 1500 kitaran ostajat selittävät muille, miksi sellaisen ostivat, vai että 500 kitaran omistajat selittävät itselleen, että se oma muutaman sadan kitara on "oikeasti" parempi kuin naapurin 1500 kitara....

Laulava Kylätohtori: Täyttä totta. Onkohan tällaisten keskustelujen tarkoitus, että 1500 kitaran ostajat selittävät muille, miksi sellaisen ostivat, vai että 500 kitaran omistajat selittävät itselleen, että se oma muutaman sadan kitara on "oikeasti" parempi kuin naapurin 1500 kitara....
 
En tiedä, mutta joka tapauksessa hieman joutava keskustelu. Jokainen asiaan perehtynyt tietää miten asia on.

Laulava Kylätohtori: Täyttä totta. Onkohan tällaisten keskustelujen tarkoitus, että 1500 kitaran ostajat selittävät muille, miksi sellaisen ostivat, vai että 500 kitaran omistajat selittävät itselleen, että se oma muutaman sadan kitara on "oikeasti" parempi kuin naapurin 1500 kitara....
 
No itse kyllä pidän kysymystä ihan perusteltuna enkä usko, että kukaan edullisen kitaran omistaja niinkään ajattelee että se halpa on parempi, mutta jos niistä kalliista ei ole kokemusta ja sellaisen ostaminen monella kuitnekin on mielessä, niin miksi ei saisi kysyä mitä sillä lisäinvestoinnilla saavuttaa.
 
Yleensä kun joku kysyy, että mitä sillä rahalla niikö saa, niin vastaukseksi tulee koko joukko kaikenlaista mutua ja mojoa. Itselläni on yksi kallis kitara (pari tonnia on mielestäni paljon rahaa kitarasta) ja muutama vähän huokeampi. En minäkään osaa oikein yksiselitteisesti sanoa mikä siinä kalliissa on parempaa, vaikka se mielestäni paras omistani onkin.
 
Ensinnäkin minusta viisi sataa perus lankkukitarasta ei todellakaan ole mitään vähän vaan se alkaa olla jo kohtalaisen hintainen (jazz lootassa viisi sataa edustaa sitä hintahaitarin alapäätä). Lankkukitaroissa kelvollisia soittimia alkaa saada siitä satasen nurkilta ylöspäin ja viidella sataa saa jo varsin hyvän soittimen ja hintaluokassa tonnista kahteen tonniin ollaan jo selvästi hienojen soitinten alueella. Siis kun puhutaan siitä yksinkertaisesta peruskitarasta. Tremolot, kielilukot, etc. rakenteelliset monimutkaisuudet ovat sellaisia asioita joissa se halpa hinta helpoiten kostautuu.
 
Kalliin ja halvan eroa ei oikein voi yleismaailmallisesti sanoa, vaan asiaa pitää lähestyä tapauskohtaisesti. Itse ajattelen, että se kalliskitara on jokseenkin valmis eli siihen ei tarvitse vaihtaa mikkejä eikä päivittää rautaa, vaan semmoiset asiat on tehtaalla funtsittu. Totta kai puutkin voi olla valikoituja, mutta ennen kaikkea ne puut on asiallisesti kuivattu ja soittimen rakennusprosessi on sellainen, että se on vakaa eikä hirveästi elä ympäristömuuttujien vaikutuksesta. Säätöihin hyvä kitara vastaa johdonmukaisesti ja täsmällisesti ja on ennustettava kaikissa toimissaan. Kaikkein tärkein seikka joka erottaa jyvät akanoista on, että hyvä kitara on hyvä vuodesta toiseen ja enintään paranee vanhetessaan. Sen vuoksi kaupassa vertailemalla ei välttämättä saa sitä lopullista vastausta soittimen laadusta, vaikka se ensi koittamalla hyvältä tuntuisikin. Minusta on myös syytä huomata, että se viidensadankin soitin voi olla kaikkea tuota, mutta kallis soitin on sitä oletusarvoisesti.
 
Minä ajattelen, niin että soittimen rakentajaltaan saama huomio näkyy lopputuloksessa ja väistämättä myös hinnassa. Totta kai noissa asioissa voidaan mennä ihan naurettavuuksiin asti niin että puut on kuivattu viiden tähden hotellissa laulellen niille tuutulauluja viimeiset sata vuotta.
 
Minun mielestä näistä asioista pitää voida puhua kiihkottomasti asiapohjalta ja jos minä en tiedä miksi joku on hyvä, niin siitä ei pidä kenenkään loukkaantua, koska sehän kertoo vain minun kyvyttömyydestäni.

hallu: No itse kyllä pidän kysymystä ihan perusteltuna enkä usko, että kukaan edullisen kitaran omistaja niinkään ajattelee että se halpa on parempi, mutta jos niistä kalliista ei ole kokemusta ja sellaisen ostaminen monella kuitnekin on mielessä, niin miksi ei saisi kysyä mitä sillä lisäinvestoinnilla saavuttaa.
 
Joo, tämä on totta, mutta yleensä siinä kysymyksessä on ikävä sävy tyyliin, miksi muka......
 
Yleensä kun joku kysyy, että mitä sillä rahalla niikö saa, niin vastaukseksi tulee koko joukko kaikenlaista mutua ja mojoa. Itselläni on yksi kallis kitara (pari tonnia on mielestäni paljon rahaa kitarasta) ja muutama vähän huokeampi. En minäkään osaa oikein yksiselitteisesti sanoa mikä siinä kalliissa on parempaa, vaikka se mielestäni paras omistani onkin.
 
Ensinnäkin minusta viisi sataa perus lankkukitarasta ei todellakaan ole mitään vähän vaan se alkaa olla jo kohtalaisen hintainen (jazz lootassa viisi sataa edustaa sitä hintahaitarin alapäätä). Lankkukitaroissa kelvollisia soittimia alkaa saada siitä satasen nurkilta ylöspäin ja viidella sataa saa jo varsin hyvän soittimen ja hintaluokassa tonnista kahteen tonniin ollaan jo selvästi hienojen soitinten alueella. Siis kun puhutaan siitä yksinkertaisesta peruskitarasta. Tremolot, kielilukot, etc. rakenteelliset monimutkaisuudet ovat sellaisia asioita joissa se halpa hinta helpoiten kostautuu.
 
Itselläni on ~700 Tokai strato ja siinä Fenderin CS mikit. Täytyy sanoa, että mielestäni se on jo todella hyvä kitara. Tarkoitan, että jos soitto ei suju, niin ei siitä voi kitaraa syyttää. En usko, että 1500 kitara välttämättä toisi mitään lisäarvoa. Ja jos kaula sopivuus omaan käteen olisi siinä kalliimmassa huonompi, se olisi jopa "huonompi" kitara minulle. Oletuksena tietysti kalliissa on paremmat puut, laadukkaammat osat ja huolellisempi viimeistely, mutta miten ketäkin mitäkin arvottaa, on tietysti henkilökohtaista. Jos rahaa olisi paljon, niin olisihan se mukava ostaa joku 3000 CS kitara.....
 
Kalliin ja halvan eroa ei oikein voi yleismaailmallisesti sanoa, vaan asiaa pitää lähestyä tapauskohtaisesti. Itse ajattelen, että se kalliskitara on jokseenkin valmis eli siihen ei tarvitse vaihtaa mikkejä eikä päivittää rautaa, vaan semmoiset asiat on tehtaalla funtsittu. Totta kai puutkin voi olla valikoituja, mutta ennen kaikkea ne puut on asiallisesti kuivattu ja soittimen rakennusprosessi on sellainen, että se on vakaa eikä hirveästi elä ympäristömuuttujien vaikutuksesta. Säätöihin hyvä kitara vastaa johdonmukaisesti ja täsmällisesti ja on ennustettava kaikissa toimissaan. Kaikkein tärkein seikka joka erottaa jyvät akanoista on, että hyvä kitara on hyvä vuodesta toiseen ja enintään paranee vanhetessaan. Sen vuoksi kaupassa vertailemalla ei välttämättä saa sitä lopullista vastausta soittimen laadusta, vaikka se ensi koittamalla hyvältä tuntuisikin. Minusta on myös syytä huomata, että se viidensadankin soitin voi olla kaikkea tuota, mutta kallis soitin on sitä oletusarvoisesti.
 
Minä ajattelen, niin että soittimen rakentajaltaan saama huomio näkyy lopputuloksessa ja väistämättä myös hinnassa. Totta kai noissa asioissa voidaan mennä ihan naurettavuuksiin asti niin että puut on kuivattu viiden tähden hotellissa laulellen niille tuutulauluja viimeiset sata vuotta.
 
Samoilla linjoilla ollaan...
 
Minun mielestä näistä asioista pitää voida puhua kiihkottomasti asiapohjalta...
 
Tämä tuskin on koskaan mahdollista.... ;)

hallu: Minusta on myös syytä huomata, että se viidensadankin soitin voi olla kaikkea tuota, mutta kallis soitin on sitä oletusarvoisesti.
 
Minä ajattelen, niin että soittimen rakentajaltaan saama huomio näkyy lopputuloksessa ja väistämättä myös hinnassa. Totta kai noissa asioissa voidaan mennä ihan naurettavuuksiin asti niin että puut on kuivattu viiden tähden hotellissa laulellen niille tuutulauluja viimeiset sata vuotta.
 
Minun mielestä näistä asioista pitää voida puhua kiihkottomasti asiapohjalta ja jos minä en tiedä miksi joku on hyvä, niin siitä ei pidä kenenkään loukkaantua, koska sehän kertoo vain minun kyvyttömyydestäni.
 
Näissä kolmessa oli minusta tosi hyvin kiteytettynä asian ydin. En minäkään ymmärrä miksi näistä asioista nyt loukkaantua tarvitsisi tai etenkään alkaa väkivallalla uhkailemaan niinkuin tuossa aiemmin kävi.
 
Ja itse olen huomannut sen että 700-800e jälkeen en oikein huomaa perus lankkukitaran laadussa eroa vaikka vertaan sitä parin tonnin kepukkaan.

Statementus wrote :
 
"Nämä ibanezit, harley benttonit, squierit ja epiphonet ja muut halpamerkit mitkä kasataan pikkurahalla kehitysmaissa on monesti oikeita kerrosvoileipiä rungoiltaan ja kaulakin kolmesta neljästä osasta kyhätty. Soundi persoonaton ja työnlaatu/laatuvalvonta jotain sinnepäin.
"
 
No ehkei nyt sentään samaan halpiskategoriaan HB:n polttopuuta kuin noita muita merkkejä ja kyllähän sitä Fenderiltäkin löytyy 419 euron halpiskamaa Gibsonin halpistuotannosta puhumattakaan. Niin ja ESPit, Washburnit sun muut ihan halpismalleja sieltäkin löytyy, itse asiassa ei taida olla yhtäkään merkkiä josta ei jotain paskaa keksis, pitäisköhän siirtyä kokonaan pianonsoittajaksi vai onko sielläkin sama homma ja jos on niin pitääkö siirtyä rumpuihin tai ryhtyä basistiksi, ei helvata, jospa ryhtyis golfin pelaajaksi, eikös se ole sellaista eliittiurheilua, jossa ei ole halpisvehkeitä?
 
Niin ja tämä oli ainakin osittain pilke silmäkulmassa laitettua tekstiä, joten älkää lahdatko minua heti kun luette ;-)
 
Edit: Ai niin unohtu mainita, kaikkia muita voitte haukkua mutta jättäkää Ibanezit, Yamahat, Taylorit sekä Musarit pois haukkumisesta, muuten joudun ottamaan lisää nitroja kun tajuan kuinka paskaa kamaa mäkin olen ostanut itelleni tai no mitä väliä kun mun taidoille vois olla parempi olla tuo HB:n jonka tarvittaessa voisi modata polttopuuksi pilkkomalla :-)

Ukkovaari: No ehkei nyt sentään samaan halpiskategoriaan HB:n polttopuuta kuin noita muita merkkejä ja kyllähän sitä Fenderiltäkin löytyy 419 euron halpiskamaa Gibsonin halpistuotannosta puhumattakaan. Niin ja ESPit, Washburnit sun muut ihan halpismalleja sieltäkin löytyy, itse asiassa ei taida olla yhtäkään merkkiä josta ei jotain paskaa keksis, pitäisköhän siirtyä kokonaan pianonsoittajaksi vai onko sielläkin sama homma ja jos on niin pitääkö siirtyä rumpuihin tai ryhtyä basistiksi, ei helvata, jospa ryhtyis golfin pelaajaksi, eikös se ole sellaista eliittiurheilua, jossa ei ole halpisvehkeitä?
 

 
HB:sta nyt sen verran ettei se ole mikään oikea merkki eikä Harley Benton valmista mitään itse, ne on kaikki vaan uudelleenbrandattua kamaa, eli samoilta tehtailta ne tulee kuin muutkin kiinalaiset..