Kitarat: kitarakamat ›

Ainahan nää vehkeet vaihtuu mutta osa kuitenki pysyy vuosikaudet kun ei vaan raaski luopua. Vitustihan sitä rahaa palaa ns tyhjään mutta sen takia tulee yleensä hankittua suurinosa käytettynä jolloin saa myytyä about samaan hintaan jos tarvis.
 
"nyt en vaiha enää" on ehkä paskinta itselleenvalehtelua koskaan :D

Aiemmin tuli vaihdeltua enemmänkin kamoja - nyt on ollut hiljaisempaa...
Itse havainnoitsin omat puutteeni esimerkiksi vahvistinta valittaessa - en minä kyennyt kaupassa testailujen tai ääninäytteiden perusteella päättelemään onko ko. vehjes minulle bänditilanteessa sovelias kapine.
Niinpä tein itseni kanssa selväksi jo hyvissä ajoin että hankkimani vahvistin tulee arvioitua kunnolla vasta sen jälkeen kun sillä on hyvän aikaa tullut bändin kanssa soiteltua.
Sen jälkeen sitä sitten mahdollisesti laittoi lodjun kiertoon ja uutta hakemaan. Tällä viisiin meni muutamia vuosia kunnes löytyi sellainen joka jäi taloon pidemmäksi aikaa.
Sama on pätenyt myös noihin purnukoihin ja jossain määrin kitaroihinkin.

phiit: "nyt en vaiha enää" on ehkä paskinta itselleenvalehtelua koskaan :D
 
Olen kertonut itselleni, että nyt saa soittelut riittää sillä mitä on jäljellä. Kahden treeniksen verran kamaa hävitetty. Yhdelle vielä riittää kitaroita ja yhdelle bassoa. Tämä olis sitten pikkuhiljaa tässä.
Valehtelenkohan itselleni ...? ;)

Ensimmäinen kitara oli -71 tai jotain... Sen jälkeen sitten erilaiset kamat vaihtuivatkin viimevuosiin asti siten kuin ne köyhällä nyt mahdollisia on vaihtua.
 
Joku pari kolme neljä vuotta sitten hankin hiukan halvemman customin (ei profiilikuvissa) ja muut kamat ym. äänityssysteemit saivat jäädä sellaisiksi mitä olivat. Ainoastaan mahdollisimman autenttiset skitta plugarit, DAW:it nauhoitteluun/musantekoon saattavat vaihtua, mutta niissä aidosti hyvissä ei onneksi liikaa valinnan varaa ole, joten niittenkin kohdalla on opetellut enemmän käyttämään olemassa olevia kuin haaveilemaan "paremmista".
 
Kamoja tuli vahdeltua periaatteella (kuvitelmalla), että "kun tuon vielä saan, minusta tulee parempi soittaja, eihän nää nykyset istu käteen eikä näillä kukaan voi hyvin soittaa".
 
Sitten vaan kyllästyin, siihen jatkuvaan haalimiseen (onneksi köyhyyskin auttoi) enkä selaillut edes mnettiä muutamaan vuoteen kuin tarpeeseen ettei tule turhia herätteitä, jotka eivät kuitenkaan vie mihinkään.
 
Ja kas kummaa, sama skitta ollut nyt vuosia, ja sitä alkaa tosiaan oppia soittamaan, koska sen alkaa tuntemaan ja tietämään miten ja mihin se taipuu. Vaihdoin kamarunkkausen soittamiseen ja se kannatti. Sekin (soittaminen) sujuu nyt huomattavasti paremmin kun keskittyy siihen eikä kuvitelmaan että jokin skitta tekisi minusta paremman soittajan.
 
Sen tekee ihan muu vaikkei tässä nyt miksikään virtuoosiksi kehitykkään, mutta saa enemmän tyydytystä soittamisesta kun se sujuu paremmin ja tajuaa, että se idea (ainakin itselleni) on juuri siinä. Soittamisessa, ei ulkoisessa roinassa.

Paljon onnellisia köyhiä liikkeellä ainakin tämän ketjun perusteella.

ANtTIKRISTUS: Kamarunkkaus on mukavempaa kuin oikea runkkaus.
 
Perkele, mää tarviin siihenkin Viagraa ;-D. Lääkkeet kun on loppu, niin soittelen bluesia.

Otsikon vastaukseen omalta kohdalta, että en taida ihan terve olla, joskaan en halua asiaa myöntää ;D
 
Kyllä se jokin aina olkapäältä kuiskii ostamaan kitaroita sun muuta vaikka ei tarvis olisikaan ja on kyllä välistä osannu maltaa mieltä ja pistää jäitäkin hattuun mutta välillä kyllä sitten taas lipee homma.
 
Viinan suhteen on AA-kerhot mutta kamarunkkauksen uhreille ei taida vielä olla mitään kerhoa ja kyllähän se voisi hyvä olla jokin Anonymous Music Holist Club ;D

Mulla menee hyvin. En vaihtele soittokamoja koskaan, haalin pelkästään lähes sattumanvaraisesti lisää.
Viime aikoina olen elänyt vain vähän yli varojeni.
Olispa bändi.

En taida olla. Tai no, aika kevyttähän tämä on ollut, hommannut vaan lisää kamoja ja kitaroita. Yksi keppi lisää tuli tällä viikolla. Päähuomio on kuitenkin soittamisen treenailussa, ihan aidosti.

MikaHekkanen: .........................
Olispa bändi.
 
Mä olen pohtinut vähän samaa. Hitto meitähän on muusinetti täynnä soittajia, perustetaan semmoinen aikuisten miesten saluuna orkesteri ;-D. Soitettais pelkästään ilmatteeks ja aina vaan sitä mitä sattuu huvittamaan ;-D.

hallu: Soitettais pelkästään ilmatteeks ja aina vaan sitä mitä sattuu huvittamaan ;-D.
 
Tällä me on menty lyhyt taipaleemme. No ei ehkä enää ihan, just viime treeneissä luikersi käärme paratiisiin, kun puhuttiin hetki aiheesta "ketä varten me soitellaan" ja tuloksena oli kai jotakin sellaista kuin 50/50 (me itse/yleisö).

hallu: Mä olen pohtinut vähän samaa. Hitto meitähän on muusinetti täynnä soittajia, perustetaan semmoinen aikuisten miesten saluuna orkesteri ;-D. Soitettais pelkästään ilmatteeks ja aina vaan sitä mitä sattuu huvittamaan ;-D.
 
Tässä vois olla ideaa. :D Vähimmäispaino vaatimus sata kiloa ja parta pakollinen.

Gabe: Tässä vois olla ideaa. :D Vähimmäispaino vaatimus sata kiloa ja parta pakollinen.
 
Syrjäydyn tästäkin.
Olen just saanut painon pitkästä aikaa alle sataseen ja partaa ei mulle kasva.

Jestas luulin että sata kiloa piti olla kitaran paino.

MikaHekkanen: Syrjäydyn tästäkin.
Olen just saanut painon pitkästä aikaa alle sataseen ja partaa ei mulle kasva.
 
Alle satakiloset punnitaan neuvolassa ;-D

pappasfin: Otsikon vastaukseen omalta kohdalta, että en taida ihan terve olla, joskaan en halua asiaa myöntää ;D
 
Viinan suhteen on AA-kerhot mutta kamarunkkauksen uhreille ei taida vielä olla mitään kerhoa ja kyllähän se voisi hyvä olla jokin Anonymous Music Holist Club ;D
 
Mun mielestä Anonyymit Kamarunkkarit vois olla ihan jees, plussaa ylläolevasta :-)
 
Itehän koen lähinnä luopumisen tuskaa jos jotain pitäis myydä, mutta ostamista rajoittaa ainoastaan aika ajoin katkokset kapitaalivirrassa.
 
Fiksaatio tuntuu siirtyvän koko ajan vaan vanhempiin vehkeisiin, liekö se sitä ikääntymistä sitten.

tele09: Miettikääpä miten hyödyllistä olisi käyttää kamarunkkaukseen kulutettu aika kitaran soittamiseen?
 
Naurettavaa! :-D
 
Jokainen tähän keskusteluun osallistuva ymmärtää, että soittaminen ja kamojen kanssa fiiilistely ovat kokonaan tai ositain eri asioita. Esimerkki, itselleni kitarat ovat myös esineitä, joilla on toiminnallisia ominaisuuksia ja eri funktioita ... sekä esineinä että soittimina.

hallu: Alle satakiloset punnitaan neuvolassa ;-D
 
:DDDDDDDDDDD
 
Heh vitsi niekka.

Mulla on kitarakamppeet yllättävän vähän vaihtuneet viime vuosina. Jotain on tullut vaihdettua ja jotain lisäiltyä, mutta perus-setup on ollut jo tovin muuttumattomana, enkä oikeastaan tiedä miten sitä enää muuttaisinkaan. On ihan hyvä hyväksyä, ettei enää ole soittokamoista homma kiinni - eikä ole oikeastaan koskaan ollutkaan. Bassokamat pistin juuri uusiksi, kun niillä olin mennyt jopa lainakaapilla viime aikoihin saakka. Nupit toki siinäkin vaihdelleet, mutta ehkä nyt se soundi on hanskassa millä mennään hautaan saakka. Bassojakin on tullut osteltua ja myytyä, mutta käyttöpelinä on vain edelleen sellainen 300-400€ made in indonesia.
 
Toki on sitten muita kohteita mihin laittaa ylimääräiset. Juuri tuli Bang & Oluffsenia kotiin hankittua.

Kaksi vuotta sitten se alkoi.
 
Ostin SG:n ja Voxin. Ostin takaisin vanhan Tokain Stratoni. SG vaihtui Fenderin Stratoon. Ostin fuzz-pedaalin. Myin Voxin. Pistin tilaukseen Hallan. Ostin Blackstarin. Strato vaihtui Les Pauliin. Myin fuzzin. Myin Blackstarin. Ostin Orangeen. Ostin uuden Straton. Myin Straton. Myin Orangen. Ostin Marshallin. Ostin ekan Straton takaisin. Laitoin molemmat kepit myyntiin. Odottelen customia.
 
Selaan toria päivittäin. Vertailen ja syynään. Katselen videoita ja testailen erilaisia soittimia, pedaaleita ja vahvistimia myymälöissä.
 
Loppua ei näy.
 
Tämä on mahtava harrastus.