Kitarat: kitarakamat ›

Niin, itsehän aion jatkaa niin lihansyöntiä kuin lentomatkustamistakin, mutta halpiskitaroiden ostoon minä vedän kyllä rajan. Joku roti sentään!

jkiva: Sitähän mä tarkoitin. Ne "roskat" on jo tuonne kentälle joku myynyt ja joku ostanut. Ne kannattaa kunnostaa ja käyttä pitkään ja siitä nimenomaan vähenee uuden "roskan" ostaminen ja valmistus.
 
Mulla on just tuossa Squier Affinityn pohjalta rakentumassa uniikki hyvä ja kohtuuhintainen kitara henkilölle, joka ei halua ostaa mitään uutta. Tuo on nuorisossa nykyään aika yleinen filosofia.
 
Tää kiertotalousjuttu on kyllä jo aika off topic... sorry, mutta virran mukana mennään.
 
Samaa mieltä tästä. Itselläni Egmond Lucky 7 muuttumassa jonkin sortin käyttövehkeeksi. Nyt otelauta irrallaan ja kaulaan jo yksi ura hiilikuituvahvikkeelle jyrsitty. Siihen tulee rompetorilta ostetun varmaankin 1960-luvulla Tekniikan Maailman ohjeiden mukaan tehdyn jätekitaran mikrofoni. Kahtoo jos joskus laittaisi modernimmat mikit. Itse Egmondistakin maksoin jopa muutaman kympin. Pari akustistakin on työn alla. Toinen niistä jätelavalta haettu erittäin huonokuntoinen 1950-lukuinen Landola. Rikkinäisiä rimoja ja halkeamia löytyy. Kitara on nyt palasina ja kerettiläisesti ohensin hiukan kantta ja teen siihen vähän hifimmän rimoituksen. Emmä tiiä. Jotenkin en osaa hahmottaa itseäni soitinjätteen tehtailua edistävänä.

Penasol: Samaa mieltä tästä. Itselläni Egmond Lucky 7 muuttumassa jonkin sortin käyttövehkeeksi. Nyt otelauta irrallaan ja kaulaan jo yksi ura hiilikuituvahvikkeelle jyrsitty. Siihen tulee rompetorilta ostetun varmaankin 1960-luvulla Tekniikan Maailman ohjeiden mukaan tehdyn jätekitaran mikrofoni. Kahtoo jos joskus laittaisi modernimmat mikit. Itse Egmondistakin maksoin jopa muutaman kympin. Pari akustistakin on työn alla. Toinen niistä jätelavalta haettu erittäin huonokuntoinen 1950-lukuinen Landola. Rikkinäisiä rimoja ja halkeamia löytyy. Kitara on nyt palasina ja kerettiläisesti ohensin hiukan kantta ja teen siihen vähän hifimmän rimoituksen. Emmä tiiä. Jotenkin en osaa hahmottaa itseäni soitinjätteen tehtailua edistävänä.
 
Lucky 7 on kyllä hyvä esimerkki siitä, että halvimmasta mahdollisesta bulkista tulee haluttavaa vintagea. Kunnostin ja tuunasin omani muutama vuosi sitten, kun ei sitä saanut oikeasti entisöityä. Vaihdoin virittimet, tallan ym. Ihan soitettava siitä tuli neljän kympin kitaraksi. Euroopassa yrittävät pyytää noista jopa yli kahdensadan euron hintoja.

eth0: Lucky 7 on kyllä hyvä esimerkki siitä, että halvimmasta mahdollisesta bulkista tulee haluttavaa vintagea. Kunnostin ja tuunasin omani muutama vuosi sitten, kun ei sitä saanut oikeasti entisöityä. Vaihdoin virittimet, tallan ym. Ihan soitettava siitä tuli neljän kympin kitaraksi. Euroopassa yrittävät pyytää noista jopa yli kahdensadan euron hintoja.
 
Hankala ymmärtää tuollaisia hintoja. Kyllä noista on ihan aihioksi. Runko on tukeva vanerihökötys ja kaulaprofiili tuntuu ihan hyvältä käteen. Mutta talla ja satula ovat ämpärimuovia eikä kaulassa ole mitään vahviketta. Mutkallahan se oli. Myyjällä oli soitinrakentajakaverinsa huolella laittama Lucky 7 moderneilla mikeillä ja muilla käyttökelpoisilla osilla. Soittelin sitä ja hyvän soitettavan oli äiä siitä saanut aika pienillä töillä. Alkuperäiskunnossa sen sijaan käyttökelvoton.

Euroopassa yrittävät pyytää noista jopa yli kahdensadan euron hintoja
 
Siellä myyttisessä Euroopassa, toisin kuin täällä Aasiassa, on myriadeittain pösilöitä. Muuankin idioottifransmanni pyytää täysin normista -75 Tele Customistaan 7000€, eli eipä silläkään ÄO juuri kengännumeroa suurempi liene. Vaikka sanovathan ne kyllä ettei pyyntiosapuoli se tyhmä ole, vaan...

msalama: Siellä myyttisessä Euroopassa, toisin kuin täällä Aasiassa, on myriadeittain pösilöitä. Muuankin idioottifransmanni pyytää täysin normista -75 Tele Customistaan 7000€, eli eipä silläkään ÄO juuri kengännumeroa suurempi liene. Vaikka sanovathan ne kyllä ettei pyyntiosapuoli se tyhmä ole, vaan...
 
Näköjään näitä väärennetäänkin, ei mitenkään voi olla että:
 
"THE GUITAR PLAYS EASILY WITH LOW ACTION AND SOUNDS GREAT VERY RESONANT UNPLUGGED"
 
https://reverb.com/item/4342906-egm … d-lucky-7-1960-jazz-electric-guitar

Niin tai sit sitä on moddattu kaularaudalla. Höh. Menny on mojot ja kaikki.

Kyllä noita halpiksia jotkut käyttää ja modaa.
 
https://www.musicradar.com/news/mike-rutherford-squier-strat

Oikein tuplat!

Penasol: Kyllä noita halpiksia jotkut käyttää ja modaa.
 
https://www.musicradar.com/news/mike-rutherford-squier-strat
 
En ollenkaan ihmettele. Kaupassa kokeilin hyvin säädettyä satasen Bullettia ja parempihan se oli tuntumaltaan kuin oma keikkakitarani. Kampihommaa en sentään ruvennut testaamaan, mutta perus-soittelun sujumista kitaran ominaisuudet eivät rajoittaneet.
 
No nyt p*rhana kirjoitin vahingossa tähän ketjuun, vaikka olin päättänyt olla osallistumatta edellisen kierroksen jälkeen.

Penasol: Kyllä noita halpiksia jotkut käyttää ja modaa.
 
https://www.musicradar.com/news/mike-rutherford-squier-strat
 
äää, ei voi vetää... ku huonot puut! :D :D

Kyllä noita halpiksia jotkut käyttää ja modaa
 
Mä olen itse kanssa postannut ton linkin monta kertaa sinne sun tänne, ehkä musonettiinkin. Mutta onhan se jo kai todettu useasti, että kyllähän noita moddataan jälleenmyynnistä piittaamatta jos ja kun skitta miellyttää muuten? Josko tosin jonkun Rutherfordin tuskin tarttee kauheasti välittää, saako se Gotohiin laitattamansa fyrkat takaisin jos myy :D

huonot puut! :D :D
 
Kuten jo todettu, puut eivät ole se halpisten heikko kohta.

Olen huomaavinani itsessäni eräitä ehkä ristiriitaisiakin taipumuksia näissä keskusteluissa. Ensin puolustan argumenttia yleisö ei huomaa, sitten puolustan puiden merkitystä tuoden soppaan myös pari tutkimusartikkelia. Lopulta olen kämävehkeiden käyttämisen ja korjaamisen puolestapuhuja.
 
Asia on kuitenkin niin subjektiivinen ja häilyväinen, ettei siinä oikein ole yhtä totuutta. Puista, remonttien kannattavuudesta sun muusta voi kyllä puhua ja pitääkin, mutta eri soittajat katsovat asiaa eri kanteilta. Niitä yksilöllisiä viehtymyksiä vastaan on aika turha tapella. Kyllä asiasta kelpaa puhua, mutta en vain näe pointtia siinä, että se suunnataan jonkin yksilön tai ryhmän valintoja vastaan. Vapaus yksilöllisyyteen on eräs nykyajan hienoimpia piirteitä.
 
Varsinaiseen asiaan tämä liittyy siten, että vaikka puilla on havaittava vaikutus soundiin (viittaan tällä muutama sivu aiemmin postaamaani tieteellisiin artikkeleihin), soundi- ja muut ihanteet ovat kuitenkin niin erilaisia, ettei niitä voi oikein laittaa järjestykseen. Soundi ei ole ainoa merkitsevä ominaisuus soitinpuussa. Myös kestävyys, paino jne. vaikuttavat, mutta myös siihen kohdistetut henkisen tason merkitykset voivat olla tärkeitä. Itse tunnustaudun niin sanotuksi huuhaa-humanistiksi, joka on kiinnostunut enemmän juuri näistä abstraktimmista merkityksistä. Ehkei se suomalainen koivu ole jonkun mielestä niin hyvä soinniltaan kuin mikä lie mahonki, mutta minua ajatus kotimaisesta koivusta soitinpuuna kiehtoo. Tämä johtuu tunnepitoisesta suhtautumisestani koivuun. Kunnon riippakoivu on niin helvetin kaunis puu keväisenä iltana. Kun aurinko on juuri laskenut ja värjää taivaanrannassa olevan pilviharson kirkkaan oranssiksi, hohtavat koivujen valonpuoleiset kyljet kirkkaana. Puun varjonpuoli on aivan tumma, valonpuoli hohtava valonauha hämärässä illassa. Koivua on myös käytetty suomalaisissa akustisissa kitaroissa muinoin. Suomalainen soitinrakennusperinne kiinnostaa. Kun koivu ei ole käyttökelvoton puu, niin tällaisista syistä johtuen ottaisin oikein mielelläni hyvän akustisen, jossa on käytetty koivua kyljissä ja pohjassa.
 
Toinen asia on hyvän soundin subjektiivisuus. Eri soittajilla on aika erilaisia soundeja. Vaikkei puilla ehkä mikään järjettömän suuri vaikutus soundiin ole, niin yllä mainitsemieni tutkimusten valossa ne ovat soittajien havaittavissa. Kitaraa voi ajatella työkaluna, jolla soittaja luo musiikkia. Opiskelen parhaillani käsityöalaa ja alusta saakka opettaja on painottanut, että erilaisia työkaluja kannattaa ja pitääkin kokeilla. Pitää löytää se omaan käteen sopiva, jolla työ etenee ja maistuu. Näinhän se on soittimenkin kanssa. Vaikkei sillä olisikaan lopputulokseen järin suurta vaikutusta, niin soittajalle sillä voi olla isokin merkitys. Painotan sanoja voi olla. Kaikille ei ole, eikä tarvitsekaan. On paljon hyviä soittajia, joilla on taipumusta hifistelyyn, mutta toisaalta on myös helvetisti kovan tason kitaristeja, jotka eivät ole kiinnostuneet soundin hiomisesta ainakaan tällä tasolla. Vaikkapa tuo Rutherfordin Mike, joka soittelee halppis-Squierilla ja vieläpä sen alkuperäisillä mikeillä.
 
Onhan tälle kirjoitukselle tullut jo foorumiformaatin kannalta tarpeettomasti mittaa, mutta mainitaan nyt vielä ne eri musatyylit. Itse soitan klassista kitaraa, ja se lienee sieltä vaateliaammasta päästä soundien ja myös puiden suhteen. Kämäisellä vaneriaskilla voi olla hankala löytää johonkin Dowlandin Flow my teares:iin kelepoa tulkintaa jos soittaja on tottunut ns. laatuvehkeisiin. Tai emmää ainakaan osaa. Sitten taas joku blues-tyyppi saattaa ottaa juuri sen vaneriaskin ja vetää aivan helvetin hyvää kamaa sillä. Sähkökitarapuolella joku punk-äiä hakee aika erilaista soundia kuin joku iskelmäkitaristi. Reilulla säröllä ryyditettynä ei kitaran vanerisuus tai mahonkisuus ole aivan niin olennaista, mutta jollekin Esa Pulliaiselle puulajeilla voi ollakin jo isompi merkitys. Ja soundista tarkka soittaja saattaa valita tietoisesti sen niin sanotusti huonomman vaihtoehdon. Itsekin tykkään soitella välillä luuttukitarallani, jonka soundi ei ole yhtä muhkea, kaunis ja pitkään soiva. Mutta se sopii tiettyihin juttuihin. Joskus tarvitaan kämää.
 
Olivat ne syyt mitä tahansa, niin mitäpä tuosta ketään syyttelemään. Soittakoon millä soittaa jos siltä tuntuu. Myyttejä kyllä sopii murtaa ja näkökulmia esittää, se on aina oikein. Mutta eiköhän jokaisella ole näistä opittavaa. Kellään ei ole asiasta sitä kaikenkattavaa totuutta, koska sitä ei ole olemassa.

No kyllähän tuoreemman pään halpikset voivat olla, ja usein ovat, oikein hyviäkin, mutta mitä noita itsellä on ollut, niin yksikään ei ole kyllä taloon jäänyt. Yhdestä kulahtivat nauhat ja kiertoon laitoin, ja ne muut olivat sitten sellaisia "ei mitään vikaa, mutta"-kitaroita, eli vaihdossa menivät heti, kun jotain kiinnostavampaa uiskenteli horisonttiin. Mutta näiden edullisuus käytettyinä on kyllä siinä mielessä aika iso plussa, että jos koemielessä ostat ja toteat ettei käpälään istukaan, niin halvalla ostettu menee kanssa halvalla nopeasti eteenpäin.
 
Eli paikkansa näilläkin, tosin se paikka ei näytä täällä muodostuvan kovinkaan pysyväksi. Kaksi Epiluuria ja yksi Squier tähän mennessä olleet läpikulkumatkalla ja neljäs jääneekin sitten jo vallan hankkimatta, koska mitäpä minä tuollaisilla yliyön ja morjens-luutuilla teen?

Eipä niitä halpiksia kannata ostella jos niistä ei tunnu koskaan löytyvän mitä on etsimässä. Minulla asia taas menee aivan päin vastoin. Tykkään vähän kaikessa kämäisyydestä, mutta olen aika tarkka millaisesta kämästä. Uusi indonesian kitara ei oikein kiinnosta, mutta joku neuvosto-Formanta taas on loputon ilon lähde. Parasta on, jos näennäisesti kämäiseltä merkiltä löytyy joku ylläri. Itse asiassa olen juuri junassa matkalla hakemaan yhtä Fazer-aikakauden Landolaa. Melkein 200€ siitä joudun pulittamaan, mutta lukemani ja näkemäni perusteella siinä on potentiaalia olla oikeasti hyvä vehje. Jotenkin jo etukäteen saan omituista iloa siitä ajatuksesta, että "lähinnä semmoista vanhaa Landolaa soittelen. Semmoista Fazerin omistuksessa tehtyä." Mutta toki tästä ostoksesta voi tulla myös huti. Pidempi selostus seuraa jatkossa tuonne akustisten kitaroiden palstalle.
 
Varmaan se on jonkin sortin vastarannankiiskeyttä, kun nuo tunnustetut ja peräänkuolatut merkit ei niin innosta. Les Pauleihin minulla on heikko kohta ja en panisi Gibsonia tai vielä mieluummin Heritagea pahakseni, mutta totta puhuen mieluummin kävisin ensin sen Framusten ja Jolanoiden suon läpi. Yhtä Framuksen 70-lukuista Les Paulia olen aikanaan soittanutkin ja tykkäsin kovastikin. Suosin usein "onhan tämä aika perseestä, mutta .." -asennetta. Toisaalta nailonkielisten puolella nautin kyllä suuresti laadusta.
 
Paljon on kyse mielikuvista, eikä siinä ole minusta mitään väärää.

jkiva: äää, ei voi vetää... ku huonot puut! :D :D
 
Nyt taas sekoitetaan asiat. Kyllä halpiksilla vedellä voi ja ihan hyvin voikin. Olihan EVH:n punavalkomustakin jostain kakkoslaadusta kasattu ja Brian Mayn vekotin jostain hyllystä tms. Se on ihan henkilökohtaista mille antaa painoarvoa. Ja kitara tosiaan voi olla vaikka muovia.
 
Mutta kyllähän te tän tiesittekin, kunhan pakko vähän varjonyrkkeillä.

samiko: Nyt taas sekoitetaan asiat. Kyllä halpiksilla vedellä voi ja ihan hyvin voikin.
 
Mutta kyllähän te tän tiesittekin, kunhan pakko vähän varjonyrkkeillä.
 
Se oli sarkasmia veli hyvä... sarkasmia. ;-)

Penasol: Kyllä noita halpiksia jotkut käyttää ja modaa.
 
https://www.musicradar.com/news/mike-rutherford-squier-strat
 
Bullet-sarjaa olen väistellyt, mutta Affinitystä saa hyvinkin asiallista. Just on yks Tele tuossa työn alla, tai oikeastaan jo pientä säätöä vaille valmis luovutettavaksi uudelle omistajalleen.
 
Pojalla on Affinity PJ basso MIC (leppäbody tottakai) ja oikein soiva peli. Oli jotain 7 vuotta pääasiallinen soitin, mikit ja potikat vaihdettuna. Ei moitittavaa. Nyt on jäänyt kakkossoittimeksi MIM Fender jazzbasson (saarni tottakai) tieltä. Rokkikeikat menee vielä skujulla ainakin osittain.

Yhtä Affinityä olen joskus liikkeessä kokeillut ja sen laatu oli huonompi kuin halvimmissa Harley Bentoneissa.
Nauhojen päät terävät, satula ämpärinuovia, vibra veti kitaran täysin epävireeseen kevyelläkin käytöllä...
En suosittele kenellekään, enkä kyllä toisten kokeile samaa mallia.