Kitarat: kitarakamat ›

Pari edellistä AliExpress -ostosta oli onnistuneita, niin pistin vielä TS9 -kloonin tilaukseen eli Kokko FOD3 (ei ilmeisesti suomalaisia juuria). Katsotaan mites se.
 
https://www.youtube.com/watch?v=D1TtwFavsGU

Barska: Taas käveli kasari-Mesa vastaan, tai no, siis kannettiin vastaan. Studio preamp siis. En muistanutkaan miten hyväsoundinen laite tuo oli. Ja pitihän se sitten ostaa. Kaikkihan tietää, että tuon särö on mainio. Mutta, itseä tuossa ihastuttaa puhtaat. Niin ja se särö taittuu paljon muuhunkin, kuin Master of Puppetsiin, mitä kaikissa YouTube videoissa tuosta kaivetaan esiin.
 
Kova peli! Tällä saa esim bassosoundit studiossa suoraan linjaan todella mehukkaiksi. (Ei niistä kaiutinsimuloiduista ulostuloista...)

BugBadWolf: Irtoaa, kun soitat kovempaa. Tietyn melutason jälkeen se suljetun hiljaisella antama bottom menettää etunsa.
 
Valitettavasti sen tason äänenpaine saa bunkkerit sortumaan ja tsunamit rannoille. ;D
 
Kokeilin kyllä kovaakin ;) mutta se hallitsematon takaa tuleva mölytsunami kaikuu nurkissa niin pahasti että ei kestä - siis kaapin takaa. Tulihan kokeiltua taas :)

Laulava Kylätohtori: Ei kaikissa, ei ainakaan vanhemmissa japanilaisissa. Esim. omassa 2001 ostamassani AST-50:ssä on (vintage) nauhat hiottu kerran ja täydessä soittokunnossa edelleen. Ja tällä skeballa on soitettu tuhansia tunteja kovalla tatsilla. Itseänikin vähän hämmästyttää näiden kestävyys..
 
Ei ku, niin joo, muistinkin et oliko se nyt 2007-09 välin malleissa tais olla huonommat raudat?

Ostin ensin Bossin RC-1:n vain tajutakseni pian, että tarvinkin kolmosversion, joten ostin sitten senkin. Eri kiva kun pedaali sovittaa loopin suoraan klikkiin ilman ikävää nykimistä. Aivan ehdoton rumputreenikaveri.

Metalkallo: Ei ku, niin joo, muistinkin et oliko se nyt 2007-09 välin malleissa tais olla huonommat raudat?
 
Huomaa kyllä kuinka herkkä asia yhtiön maine on. Tokai on tehnyt kitaroita ihan huipputasollakin kymmeniä vuosia, niin kahden vuoden jakso kun on ollut joku huono tavarantoimittaja, vaikuttaa maineeseen vielä kymmenen vuoden jälkeen liittyen koko merkkiin, vaikka itsekin muistan että vain Paulimallisten kitaroiden stopparin tolpat taipuivat joisskain malleissa siilloin kun oli säädetty korkealle (eli stoppariin kohdistui momenttia). No se on huonoa rautaa ei voi puolustella, mutta kokonaisuudessaan kyllä vähän hätkähdyttävää kuinka isoa hintaa prändin kannalta yhtiö maksaa suhteessa aika pienestä laatukuprusta.

hallu: Huomaa kyllä kuinka herkkä asia yhtiön maine on. Tokai on tehnyt kitaroita ihan huipputasollakin kymmeniä vuosia, niin kahden vuoden jakso kun on ollut joku huono tavarantoimittaja, vaikuttaa maineeseen vielä kymmenen vuoden jälkeen liittyen koko merkkiin, vaikka itsekin muistan että vain Paulimallisten kitaroiden stopparin tolpat taipuivat joisskain malleissa siilloin kun oli säädetty korkealle (eli stoppariin kohdistui momenttia). No se on huonoa rautaa ei voi puolustella, mutta kokonaisuudessaan kyllä vähän hätkähdyttävää kuinka isoa hintaa prändin kannalta yhtiö maksaa suhteessa aika pienestä laatukuprusta.
 
Ne on nää brändi- ja arvostusasiat läntisessä kulttuurissamme. Kun joskus 70-luvulla japanilaiset tehtaat alkoivat tuottaa laadukkaita soittimia, niin itsensä F- ja G-kerhoihin ostaneiden piti tietty luoda legenda "Japanin ritsoista". Joku Fender saa nykyään tehdä vaikka kuinka luokattomia vahvistimia tai keppejä, niin se unohtuu nopeasti viimeistään jonkin uuden hittituotteensa myötä. Tokai tai vastaava sen sijaan joutuu vastaavasta useammaksi kymmeneksi vuodeksi kiirastuleen.

Sarko: Ne on nää brändi- ja arvostusasiat läntisessä kulttuurissamme. Kun joskus 70-luvulla japanilaiset tehtaat alkoivat tuottaa laadukkaita soittimia, niin itsensä F- ja G-kerhoihin ostaneiden piti tietty luoda legenda "Japanin ritsoista". Joku Fender saa nykyään tehdä vaikka kuinka luokattomia vahvistimia tai keppejä, niin se unohtuu nopeasti viimeistään jonkin uuden hittituotteensa myötä. Tokai tai vastaava sen sijaan joutuu vastaavasta useammaksi kymmeneksi vuodeksi kiirastuleen.
 
Tuo seitkytluku on muuten hupaisa yhteensattuma, kun sehän on juuri se vuosikymmen jolloin sekä Gibsonit että Fenderit kärsivät isoa imagohaittaa laadun epätasaisuuden vuoksi. Fenderillä seitkytluvun loppu oli mustaakin mustempi hetki (mulla on muuten itselläni vuosimallia -79 oleva fender stratokaster) ja Gibson oli hakusessa omien malliensa kanssa eli uudisti kitaroitaan sellaiseen suuntaan josta puristit ei tykännyt (en muista onko Gibsonilla tuohon aikaan ollut varsinaisia laatuongelmia, mutta selkeä yritys tehdä LesPauleja vähän toisella tapaa).
 
Itse olen sen verran perverssi, että tunnen jotain lukkarinrakkautta tai vetoa seitkytluvun Gibson kitaroihin ja vallankin joku LP recording on kummitellut jo pitkään mielessä, mutta yleensäkin tykkään jotenkin kummallisesti kun LesPaulissakin on volute ja se vaahterakaulakin on varmasti mainettaan parempi. Toinen lempeni kohde on Fendervahvistimista juurikin silverfacet jollaisia mulla on ollut jo pari, mutta niistä diggailen kovasti ja siihen on varmaan juurikin jotkut nostalgiasyyt.
 
Mutta kun katsotaan tosiasioita, niin mulla on amerikan kitarat vaihtunut japanialaisiin ja mun Fender vahvistimet on vaihtunut lopulta Mesa Boogieihin joten mikäpä minä olen tässä huulia heiluttelemaan. Tykkään japanikitaroista jostain kumman syystä arvostan niitä.... ehkä enemmän kuin tarvitsisikaan ja kelpaahan noi staroillekin, niin miksi ei mulle?

hallu: Tuo seitkytluku on muuten hupaisa yhteensattuma, kun sehän on juuri se vuosikymmen jolloin sekä Gibsonit että Fenderit kärsivät isoa imagohaittaa laadun epätasaisuuden vuoksi. Fenderillä seitkytluvun loppu oli mustaakin mustempi hetki (mulla on muuten itselläni vuosimallia -79 oleva fender stratokaster) ja Gibson oli hakusessa omien malliensa kanssa eli uudisti kitaroitaan sellaiseen suuntaan josta puristit ei tykännyt (en muista onko Gibsonilla tuohon aikaan ollut varsinaisia laatuongelmia, mutta selkeä yritys tehdä LesPauleja vähän toisella tapaa).
 
Itse olen sen verran perverssi, että tunnen jotain lukkarinrakkautta tai vetoa seitkytluvun Gibson kitaroihin ja vallankin joku LP recording on kummitellut jo pitkään mielessä, mutta yleensäkin tykkään jotenkin kummallisesti kun LesPaulissakin on volute ja se vaahterakaulakin on varmasti mainettaan parempi. Toinen lempeni kohde on Fendervahvistimista juurikin silverfacet jollaisia mulla on ollut jo pari, mutta niistä diggailen kovasti ja siihen on varmaan juurikin jotkut nostalgiasyyt.
 
Mutta kun katsotaan tosiasioita, niin mulla on amerikan kitarat vaihtunut japanialaisiin ja mun Fender vahvistimet on vaihtunut lopulta Mesa Boogieihin joten mikäpä minä olen tässä huulia heiluttelemaan. Tykkään japanikitaroista jostain kumman syystä arvostan niitä.... ehkä enemmän kuin tarvitsisikaan ja kelpaahan noi staroillekin, niin miksi ei mulle?
 
Aivan hyviä vahvistimia ne Silverfacet on, ainakin jos eivät ole ultralineaareja. Ja nekin aivan hyviä.

Marshall Origin20 nuppi ja Marshall MX212A kaappi. On ensimmäinen nuppi ja kaappi sekä myös ensimmäinen Marshall itselläni. Parin päivän soittelun jälkeen edelleen hyvä hankinta. Vahvistin ei ole todellakaan mikään hi-gain vaan melko matala säröinen. Vahvistin reagoi hienosti soitto tyyliin ja kitaran potikoihin.
 
Telecaster sai uuden "elämän" kun 2x12 umpikaappi potkii saundia.
 
https://drive.google.com/file/d/1ov … 2guTHglSUMTI6VQaJ/view?usp=drivesdk

Guitarfreak: Kova peli! Tällä saa esim bassosoundit studiossa suoraan linjaan todella mehukkaiksi. (Ei niistä kaiutinsimuloiduista ulostuloista...)'
 
Tätähän piti kokeilla ja totta! Hyvin toimii. Ja ei, niihin "kaiutinsimuloituihin" outputteihin ei saa sekaantua ei :)

Ja taas napsahti. Tarjottiin hyväkuntoista Kramer Baretta II:ta vuodelta 1987. Eli sitä isompi ja kulmikkaampi bodyistä. Sattui vielä saman värinen kuin mun eka Krameri (F-6000), ni pakko oli..
 
Hassua tossa on floikka, joka siis pinta-asennettu. Soundissa ei sitten ole mitään nauramista. Sekin hauskaa, kun vain yks JB ja vola, niin ei o turhaa ränkättävää, joutuu soittamaan.. :)
 
Noi kasari Kramerit oli ja on hyviä kitaroita.

Historic '59 ES-335 :)

steelduck: Historic '59 ES-335 :)
 
Slurps! Kuvia kuvia kuvia!!!!

Laulava Kylätohtori: Slurps! Kuvia kuvia kuvia!!!!
 
Tuolla on yksi :D
https://www.instagram.com/p/Bo1p9Wylu9m/
 
Koitan ottaa tänään paremmat.. tuo on siis Gibson ES-335 Nashville Custom Shop 1959 Reissue Dot Cherry Faded

Duncan Jazz / JB -setti ja Curt Manganin kieliä.

Laulava Kylätohtori: Slurps! Kuvia kuvia kuvia!!!!
 
Tässä nuutama parempi:
 
https://photos.app.goo.gl/M2xuYSeezPHB1qkg9

steelduck: Tässä nuutama parempi:
 
https://photos.app.goo.gl/M2xuYSeezPHB1qkg9
 
Hieno kitara ja juuri oikea väri :-).

steelduck: Tässä nuutama parempi:
 
https://photos.app.goo.gl/M2xuYSeezPHB1qkg9
 
Hieno on, onnea!

Viime viikolla marshallin 2554 combo -89. joku oli kiksauttanu jalan läpi etuverkosta tuhoten tötterön. Noo en comboista välitä muutenkaan ni poikki vaan keskeltä, biitti välistä pois ja nyt se on nuppi. Putket vaihdettu ja voi ziisus et se soi komiasti 4x12 kaapin läpitte. Päätinki myydä vh100r vekkaan,(kukaan ei osta kuitenkaan:) ) vaikka sillä onkin rämpytetty jo pitkään ja jättää marsun soittopeliksi. Vh100r on kyllä ihan tykki peli, voimaa on, miinuksena järjetön paino.
 
big muffi ja yoyo deeds delay purkit tuli kanssa ostettua täältä.