Kitarat: kitarakamat ›

Hmm... nuori Kirk Hammet, Larry Lalonde, Gary Holt, ja nykyisestä raskaimmasta päästä : Nilen Karl Sanders ja toinen Cryptopsyn jolpeista.
 
Keitäs nää on?? :)

Les Pauleilla ja muillakin lyhyempiskaalaisilla kitaroilla on vaivattomampi soittaa, mutta ainoastaan stratosta saan juuri sen oikean soundin. Stratocasteri vain jotenkin tuntuu reagoivan soittotyyliin dynaamisemmin kuin mikään muu kitara.
 
Huh, miten lyhyt skaalasella on muka helpompi soittaa? Minä en kyllä hirveesti lespalla tykkään soitella juuri tuon lyhyemmän skaalan takia. Valkonen strato valkosella pleksillä rokkaa... :) Vois sellasen tekastakki tuossa joskus... :D

Kun Strato tuli markkinoille se oli teollisen muotoilun merkkiteos. Siinä on lukuisia nerokkaita innovaatioita silti se on klassisen oloinen, mutta sällit muistakaa - Strato ei ollut 50 ja 60-luvuilla koskaan Fenderin myyvin tuote eikä 60-luvulla edes ns: Top of the Line. Tele myi paljon paremmin.
 
Straton alkutaipaleella ei edes ollut juuri muita nimimiehiä tai todellisia supertähtiä jotka olisivat Stratoa soittaneet kuin Buddy Holly ja hänki kuoli - Dick Dalea ei voi kai laskea kun miehelle maksettiin siitä etä soitti Stratoa, eikä Dick Dale niin kauhean kova tähti ollut. Stratolla ei ollut Les Paulia, BB Kingiä ei Chet Atkinsia eikä edes Tele-kantrin Jimmy Bryantia tai James Burtonia vai joku höntti rillipää Englannista jota ei edes kukaan Jenkeissä tuntenut - ja yli 90% laatukitaroiden tuotannosta meni Amerikan kotimarkkinoille. (jep ei Lepakaan myynyt - tai kallis-std ei myynyt, Special ja Junior menivät ihan hyvin ja SG Les Paul oli alusta alkaen menestys)
 
Tarinoiden mukaan Britti-invaasion pop- ja RB-vuosina Strato oli jopa lopetus listalla, kunnes tuli mies nimeltä Jimi Hendrix ja muutti lähes yhdessä yössä kaiken. Strato joka oli vain huvittava rautalankakeppi, jota rokkari ei voinut koskea pitkällä kepilläkään pelasti maineensa.
 
And the resti is History - tämä on muuten yksi syy miksi 60-luvun alun Tele on paljon halvempi kuin Strato. Telejä on paljon paljon enemmän.

Varmaan kun se strato on vaan niin monipuolinen ja helposti modattavissa. Ja nättikin, toki väristä riippuen. En kyllä kannatta näitä fenderin uudempia höpöhöpö stratoja, 24 nauhaa, humpparit, floikka. Straton kuuluu olla sellainen old-skool keppi. No, ei noin voi sanoa, strato on iätön klassikko.

Straton c-profiilinen kaula on erittäin hyvä keksintö: juuri sopivan muotoinen. Muoto ja ulkonäkö on stratocasterissa kohdallaan. Etenkin kermankeltainen "vaahteraotelaudalla".
 
Huonoin puoli mihin törmään monissa stratoissa on matalat nauhat. Tökkii vaan yksinkertaisesti sormenpäät otelautaan, eikä saa kunnon tuntumaa venytyksiin.
Toinen miinus on ylimmiltä nauhoilta huonohko soitettavuus... vrt. neckthru/24nauhaa.
 
Ja stratojahan saa kaiken värisinä, erilaisilla mikeillä ja talloilla.
 
En kyllä kannatta näitä fenderin uudempia höpöhöpö stratoja, 24 nauhaa, humpparit, floikka.
Ne on showmastereita.(?) Ja yhdessä kokeilemassani showmasterissa oli aivan karsea kaula littanalla(suuri radius) otelaudalla.

Monipuolisuus stratossa on parasta. Sillä vatkaa mitä hyvänsä.
 
Kertoisitteko sitten vastapainoksi yhdenkin kitaran millä ei voisi soittaa mitä tahansa? Itseasiassa Strato on vakiomikitysellä se melkeinpä kaikista vähiten monipuolinen kitara. Suurimmasta osasta kitaroita löytyy humbuckerit, joilla voi soittaa mitä tahansa settiä, mutta jollain Straton yksikelaisilla on hieman paska ruveta soittelemaan juttuja, jotka vaativat paljon gainia. Jos monipuolisuudesta puhutaan niin varmaankin jotkut nykyajan hevikepit ovat niitä monipuolisempia. Miten vedät Stratolla 24-nauhalta vingutusta / sooloa? Et mitenkään. Miten teet kunnon floikkapommituksia stratolla ilman vireen putoamista? Et mitenkään. Miten soitat heviä hurisevilla ja tehottomilla yksikelaisilla? Et mitenkään. Lisäksi Stratolla on huomattavasti epämukavempaa soittaa ylänauhoilta. Jollain hevikepillä (josta löytyy vaikka H-S-H mikitys) pystyt tekemään kaiken tämän, sekä lisäksi samat hommat mitä Stratolla, eli soittamaan vaikka bluesia tai rockkia.

Kun Strato tuli markkinoille se oli teollisen muotoilun merkkiteos...
 
Tekstiäsi oli mukava lukea. Voisitko kertoa vielä lähteistäsi, varmaan olet muutaman kirjan Fendereistä lukenut? Ei nimittäin tekisi pahaa tutustua tarkemmin Stratocasterin historiaan. Kirjoituksesi herätti kiinnostusta soittimeen yleensä, ei vain omaan kitaraani.

Kertoisitteko sitten vastapainoksi yhdenkin kitaran millä ei voisi soittaa mitä tahansa?
 
Totta töriset. Olen miettinyt ihan samaa juuri siltä kantilta että kun strato on (mielestäni) kompromissi kaikista niistä ominaisuuksista joita kitaralla tulee olla niin se ei sitten oikeastaan mitään tee oikeasti hyvin. Älkää ny kiehuko rakkaat stratoveljet, olen itsekin stratoilia - tarkoitan nyt KÄRJISTETYSTI sitä että mieluummin rankemmat rokitukset vetäisinkin juuri modernimmalla floikkahumpparilätkämailalla, soul-musiikkia telecasterilla tai jazzia jollain oikeasti tuhdilla gibsonilla. Moderni ibanezi olisi kyllä ehkä H-s-H mikeillään se oikeasti "most versatile".
 
Mutta ehkä tuo stratocasterin "mitä tyyliä tahansa" viittaa enemmän siihen että stratoa löytyy kaikkien tyylien edustajilta, mutta se toisaalta selittyy silläkin että strato on se yleisin kitara kaikenkaikkiaan...
 
Hmm... Mutta on se vaan niin että jotenkin se strato on ihanan monipuolinen :) Vasta-argumenttien vasta-argumenteiksi sanottakoon että syöksypommitukset ovat vain yksi ja äärimmäinen kikka5 jota ei tarvitse kuin kitarakurkoilussa ja tosikurko kikkailee sormilla eikä kitaramekaniikalla ja stratocasterin mikeillä voi aivan hyvin soittaa heviä jos ja kun vahvarissa riittää gainia - kovin moni ei heviä vedäkään kuin "vähintään marshallilla" joten gainia riittää - sitäpaitsi kun "hevisoundi" ei ole = kiljoonasti gainia. Vaikuttaa siihen muutkin ominaisuudet ja gainin välttämättömyys korostuu bändisoitossa kun bändin muut osat osaa tehä hommasta rankkaa. Joten; heavy style covered?
 
24-nauhalta on 21-nauhaisella paha soittaa, myönnettäköön, mutta siitä epämukavuudesta huolimatta taitava kitaristi shreddaa stratollakin (Ynkkä, Eric Johnson, onhan noita). Ja ihan yhtälaillahan voisi sanoa että niistä humpparimikeistä saa gainia mutta ei saa sitä cristallista puhtoista kuten yksikelaisista. Ja jälleen, totta on että strato on helposti modattavissa - kitara kun on ominaisuuksiltaan niin flatdefaultkompromissi niin kitaraa ei VÄLTTÄMÄTTÄ tarvitse paljoa tuunailla jotta siitä saisi mieleisensä. Näin ainakin meikäläisellä - modauksia olen harkinnut mutta toistaiseksi ei ole kiirettä kun tällä karvalakilla pärjää niin hyvin.
 
Kyllähän kitaralla kuin kitaralla voi soittaa mitä vain mutta pidän silti stratoa monipuolisimpana. Se on "peruskitara", kaikkien kitaroiden "kompromissi"
 
EDIT: härhöhärhä

Kirjoitat asiaa, efunkelist. Kuitenkin jatkan tuota sillä, että itse pidän RG:tä Stratoa monipuolisempana, sillä - kyllä - senkin voi modata. Nimittäin ne Stratolle välttämättömät yksikelaisen saundit saa puolittamalla ne humbuckerit, ja floikka ja 24 nauhaa ovat tuomassa lisää _mahdollisuuksia_ soittoon. Ei niillä todellakaan pidä koko aikaa leikkiä, mutta ovatpahan siellä niitä rokkikurkoiluja varten sitten. :)

Aika paljolti straton ylistämistä, no ei suotta. Itse pidän straton kopasta sekä kaulan mallista, mutta taas mikitys ei ole minun mieleeni. Pitää joskus kokeilla jotain hum stratoa. Onhan strato selkeästi se "joka jampan peruskitara", mutta en kuitenkaan sanoisi, että monipuolisin kitara, sillä straton ominaisuudet heittävät pyyhkeen kehään siinä vaiheessa kun aikoo soittaa "kikkailua" vaativaa materiaalia, no, sanotaan nyt sitten vaikka mm. Steve vai. Toisaalta enpä minä stratoa ostaisikaan jos moisia aikoisin soitella. Alottelijalle strato-kopio tai halppis squier on ihan hyvä valinta, simppeli ja näppärä kokonaisuus sopivalla hinnalla. Itse kallistun hiukan enemmän Les paulia kohtaan, kuten jo joku sanoi pitävänsä single cuteista, niin myös minä :) "Mielipiteet ovat kuin persereikiä, kaikilla on omansa."

Nimittäin ne Stratolle välttämättömät yksikelaisen saundit saa puolittamalla ne humbuckerit, ja floikka ja 24 nauhaa ovat tuomassa lisää _mahdollisuuksia_ soittoon. Ei niillä todellakaan pidä koko aikaa leikkiä, mutta ovatpahan siellä niitä rokkikurkoiluja varten sitten. :)
 
Vähintään yhtä suuri kompromissi tuokin on. En ole kuullut vielä yhtäkään humbuckeria, joka puolitettuna vastaisi hyvää yksikelaista. Floikan huonot puolet puolestaan ylittävät sen edut. Yhtä totuutta ei tietysti ole, vaan kaikki riippuu omista mieltymyksistä.

Vähintään yhtä suuri kompromissi tuokin on. En ole kuullut vielä yhtäkään humbuckeria, joka puolitettuna vastaisi hyvää yksikelaista. Floikan huonot puolet puolestaan ylittävät sen edut. Yhtä totuutta ei tietysti ole, vaan kaikki riippuu omista mieltymyksistä.
 
Niin, kaikki riippuu täysin käyttötarkoituksista. Yritän vain todistella sitä, että vastoin kaikkia luuloja myös RG-tyylinen kitara voi olla ihan yhtä joustava kuin Stratokin. Vaan parhaan tuloksen saa joka tapauksessa usealla erilaisella kitaralla, MOT.

Straton hyviä puolia ovat muotoilu, suht. kevyt paino, kestävyys, hyvä balanssi ja tietysti myös hinta verrattuna Gibson-mallisiin liimakaulaisiin kitaroihin. Stratoa saa myös mitä erinäisimmillä mikkiyhdistelimillä varustettuna ja myös kaula ja runkomateriaaleissa on jonkin verran valinnanvaraa, puhumattakaan värityksestä. Lähes jokaiselle soittajalle siis löytyy tarvittaessa sopiva Strato.

Flash kiteytti asian hyvin. Itse ostin straton koska oli kohtuuhintainen, saa hyvät soundit rankasta rockista rautalankaan, on kevyt ja todella hyvä soittaa. En ole mikään stratokiihkoilija kuitenkaan, vaan mieluiten omistaisin jonakin päivänä muutaman muunkinlaisen kitaran.

Kun Strato tuli markkinoille se oli teollisen muotoilun merkkiteos. Siinä on lukuisia nerokkaita innovaatioita silti se on klassisen oloinen, mutta sällit muistakaa - Strato ei ollut 50 ja 60-luvuilla koskaan Fenderin myyvin tuote eikä 60-luvulla edes ns: Top of the Line. Tele myi paljon paremmin.
 
Itse asiassa Fenderin lippulaivat olivat -60-luvun alussa Jazzmaster ja Jaguar. Ne olivatkin hyvin suosittuja esim. surfbändien ja rautalankabändien keskuudessa. Sitten joku Hank Marvin sai tilattua Ameriikoista Stratocasterin kun ei paremmasta tiennyt ja siitä tuli kaikille maailman kitaristeille se rautalankakitara. Vääristä syistä: kampisysteemi on huomattavasti parempi Jaguarissa ja Jazzmasterissa kuin Stratocasterissa.
 
Vähän myöhemmin sitten Pete Townshend ja Hendrix teki Stratocasterin suosituksi. Vaan esim. Clapton löysi sen vasta -70-luvulla.

Sitten joku Hank Marvin sai tilattua Ameriikoista Stratocasterin kun ei paremmasta tiennyt ja siitä tuli kaikille maailman kitaristeille se rautalankakitara.
 
Kuulemani mukaan Hank oli ihastunut James Burtonin soundiin ja halusi samanlaisen kitaran kuin tällä, eli Fenderin. Mutta pelkällä tehtaan nimellä tilatessa tulikin Stratocasteri eikä Telecaster.
 
Vähän myöhemmin sitten Pete Townshend ja Hendrix teki Stratocasterin suosituksi. Vaan esim. Clapton löysi sen vasta -70-luvulla.
 
60-luvun lopulla. Claptonin kitaran- ja tyylinvaihtoon oli kuulemma syynä The Bandin Music from the Big Pink ja Robbie Robertsonin Fender-soundi.

Clapton löysi sen vasta -70-luvulla.
 
Näin. Claptonhan on joillekin edelleen "se" LP-mies, strato tosiaan astui kuvioihin sitten vasta myöhemmin.

Näin. Claptonhan on joillekin edelleen "se" LP-mies, strato tosiaan astui kuvioihin sitten vasta myöhemmin.
 
Itse asiassa ennen LP:n siirtymistään Clapton soitteli jonkun aikaa Jazzmasterilla, kunnes päätti että se ei sovi hänelle. Jazzmasteria käyttii myös Shadowsin Bruce Welch.

Lankun malli varmaan vaikuttaa aika paljon. Se on tukevaa, kun hihna kiinnittyy sakaraan eikä esimerkiksi kaulan taakse niinkuin Explorerissa. Minulla Explo "kaatuu" alaviistoon, koska maha on kasvanut ja öh tuota kitara on just sen mahakummun alapuolella. Tässä jokin aika olenkin jo suunnitellut strato-tyyppisen kitaran ostamista...

Mäkin ihmettelen miksi kaikki käyttää vaan fenderin stratoja, vaikka esim. joku musari on ainakin mun mielestä paljon laadukkaampi ja paremman tuntuinen käteen kaikin puolin ja pysyy paljon paremmin vireessä ja on mun mielestä vielä hienompikin...