Kitarat: kitarakamat ›

fox: Tuo viimeisin "vaihe" taitaa tämän päivän soittelijoille olla se tutuin, vallankin 90-luvun loppupuolen korean poikien tekemät Schecterit. 1998 kun tuli se Diamond-sarja.
 
Eli tämäkin on varsin tuttu kuvio itäisillä mailla, kun hankkii omistukseen jo valmiiksi "nimeä saaneen" brändin, se helpottaa markkinointia kovastikin.
 
Schecter valmistaa kyllä edelleen kitaroita myös USA:ssa sekä Japanin sisämarkkinoille. Näistä vaan harvemmin puhutaan, koska kumpaakaan ei hirveästi missään kaupan hyllyllä näy. Noi Japanin omille markkinoille suunnatut on pääasiassa superstratoja.
 
Moni brändi on nykyään jonkun ihan muun, kuin alkuperäisen porukan omistuksessa. Sillä ei mielestäni ole mitään olennaista merkitystä meille loppukäyttäjille, tärkeintä että itse soittimet ovat hyviä.
 
En tiedä onko kyse vain työstö- ja materiaalitekniikan parantumisesta vuosien varrella, mutta mulle on jäänyt hyvä kuva nimenomaan Indonesiassa valmistetuista kitaroista. Tuosta aiemmin mainitusta Schecter Coupista saa tosiaan hakemalla hakea virheitä ja samaten mun Ibanez BTB33 -basso on viittä vaille virheetön. Etelä-Koreassa, Vietnamissa ja Kiinassa valmistetut ovat olleet oman otannan perusteella paljon vaihtelevampia.
 
Tietysti näissä kaikissa pätee johonkin asti "sitä saa mistä maksaa", mutta ei sekään ole mikään laadun tae. Yksi huonoimmista koskaan ostamistani kitaroista oli World Musical Instrumentsin (Korea, valmistaa mm. PRS SE-mallistoa) valmistama yli parin tonnin Strandberg Boden OS 8 LE. Siinä oli aivan susipaskaa nauhatyötä, satulan läheltä puuttui pala puuta ikään kuin joku olisi alkanut tehdä satulauraa väärään paikkaan, tallasta alkoi lähteä maalipinta about saman tien ja "limited editionin" loimuvaahterakansi oli huonoin koskaan näkemäni. Ihmetytti, että tuo oli päässyt tehtaalta ulos ja kehdattiin vielä myydä.
 
Kuitenkin kaikki kokeilemani saman tehtaan PRS SE:t ovat olleet keskimäärin hyvin valmistettuja, vaikka maksavat alle puolet.

Jester44: Edullinenkin kitara voi olla mainio.
T: Dean Zx, himpan reilu 200 ekua vuonna 2017 ja hyvä edelleen.
 
Oi! Tommosta mä vähän kattelin vuosi sitten Trans Brasilia värillä. Vähän harmittaa, kun ei tullut ostettua ku nythän niitä ei enää näytä saavan, kiitos Gibsonin lakimiesten. :(
 
Onko kuin etupainoinen vai balanssissa?

Varmaankin täällä päin hieman harvinaisempi kitara on Framus. Itselläni on muutama vuosi sitten hankittu Pantera Pro Series Teambuilt, mikä oli silloi T-kaupassa aika messevässä alessa. Kitara on erittän laadukas ja todella hyvin viimeistelty ja on tullut jäädäkseen. Vaikka täällä merkki ei taida nykyään olla kauhean suosittu, niin uskalla kyllä suositella näitä.

ak69: Varmaankin täällä päin hieman harvinaisempi kitara on Framus. Itselläni on muutama vuosi sitten hankittu Pantera Pro Series Teambuilt, mikä oli silloi T-kaupassa aika messevässä alessa. Kitara on erittän laadukas ja todella hyvin viimeistelty ja on tullut jäädäkseen. Vaikka täällä merkki ei taida nykyään olla kauhean suosittu, niin uskalla kyllä suositella näitä.
 
Juu, semmosen Wolf Hoffman signature Veen vois ottaa kyl, jos tulis vastaan. :)

LaXu: En tiedä onko kyse vain työstö- ja materiaalitekniikan parantumisesta vuosien varrella, mutta mulle on jäänyt hyvä kuva nimenomaan Indonesiassa valmistetuista kitaroista.
 
Itsellän on hyviä kokemuksia yhdestä indonesialaisesta, kesällä taloon tulleesta Ibanezin puoliakustisesta (AS63-SFG). Soi hyvin, hyvä kaula, pitää vireensä, oikein hyvät raudat, viimeistelyssä ei valittamista. (Orkkismikitkin olivat vallan kelpoisat, mutta kun kaipasin pikkuisen vähemmän "scooped"-rocksoundimaailmaa ja nurkissa pyöri hyvä ja tuohon sopiva mikkipari, kolvasin ne tilalle.)

jPekka: Itsellän on hyviä kokemuksia yhdestä indonesialaisesta, kesällä taloon tulleesta Ibanezin puoliakustisesta (AS63-SFG). Soi hyvin, hyvä kaula, pitää vireensä, oikein hyvät raudat, viimeistelyssä ei valittamista. (Orkkismikitkin olivat vallan kelpoisat, mutta kun kaipasin pikkuisen vähemmän "scooped"-rocksoundimaailmaa ja nurkissa pyöri hyvä ja tuohon sopiva mikkipari, kolvasin ne tilalle.)
 
Lienee Indonesia vanha Kiina, eli parhaimmillaan mennään Custom tasolla laadussa ja sitten kun on tehty halvalla niin... Noh sen näkee usein myös, kuten esimerkiksi kerran katselin muistaakseni Jemiä joka oli siellä päin tehty ja meinasin perseelleni lentää niistä vioista ja heikkolaatuisuuksista vähän joka puolella. Silti hintaa taisi olla yli tonnin. Se oli sillon muutamia vuosia sitten aika järkky raha lähes soittokelvottomasta kapineesta.

korvaoo: Lienee Indonesia vanha Kiina, eli parhaimmillaan mennään Custom tasolla laadussa ja sitten kun on tehty halvalla niin... Noh sen näkee usein myös, kuten esimerkiksi kerran katselin muistaakseni Jemiä joka oli siellä päin tehty ja meinasin perseelleni lentää niistä vioista ja heikkolaatuisuuksista vähän joka puolella. Silti hintaa taisi olla yli tonnin. Se oli sillon muutamia vuosia sitten aika järkky raha lähes soittokelvottomasta kapineesta.
 
Minä kokeilin Levytukussa muistaakseni kiinalaista Ibanez Iceman kitaraa ja se oli aivan surkea. Ei sillä hintaa ollut kuin joku 300, mutta silti kitara oli huonompi mitä aikoinaan oli halvimmat, alle satasen, Harley Bentonit.
Oikein ihmettelin, että miten voi olla niinkin huono. Nauhat törrötti miten sattuu ja kaikki osat ihan laadutonta roskaa.
Ei taida merkkikään taata minkäänlaista laatua näissä kiinan halpakitaroissa. Vaikka minusta 300 euroa soittokelvottomasta kitarasta on aika paljon...

korvaoo: Lienee Indonesia vanha Kiina, eli parhaimmillaan mennään Custom tasolla laadussa ja sitten kun on tehty halvalla niin... Noh
 
Tämän allekirjoitan täysin. Pisimmät kitarakaupat tein pari vuotta sitten, kun ostin Levytukusta Indonesiassa tehdyn Prestige-sarjan Ibanez RG6PKAG-NTF kepin. Hinta oli n. €1500. Kitara tuntui kädessä ja kuulosti korvassa jokaisen euron vörtiltä, mutta tieto alkuperästä teki päätöksenteon ihan helvetin vaikeaksi ja lähes pari tuntia väänsin ostotapahtumaa. Päivääkään en ole ostosta katunut. Jos lavan takana olisi Made in Japan teksti, niin kukaan ei kyseenalaistaisi.

korvaoo: Lienee Indonesia vanha Kiina, eli parhaimmillaan mennään Custom tasolla laadussa ja sitten kun on tehty halvalla niin...
 
On tuossa perää, mutta pitää toki mainita että tuo AS63 on Ibanezin halvin puoliakustismalli.

Onko tuolla nyt nykypäivän koneilla ja tuontatotekniikoilla enää mitään väliä mitä kieltä koneenkäyttäjä on puhunut, kun puhutaan massatuotantosoittimista? Itse en ainakaan ole enää vuosiin jaksanut kiinnostua valmistusmaasta vaan enemmän siitä mistä puista ja minkätasoisista osista kitara on koottu.

jkiva: Oi! Tommosta mä vähän kattelin vuosi sitten Trans Brasilia värillä. Vähän harmittaa, kun ei tullut ostettua ku nythän niitä ei enää näytä saavan, kiitos Gibsonin lakimiesten. :(
 
Onko kuin etupainoinen vai balanssissa?
 
En tiedä, en ole tuolla soitellut hihnan kanssa, vain sohvan laidalla rimputtelua. =)
 
En ole varma oliko 2017 tarjolla trans brasiliana tuota mutta jos oli niin vähän ehkä tympii että olisi pitänyt ottaa se eikä mustaa, mutta Hetfieldilläkin on monta mustaa Exploa. =)
Kuva tuosta kepistä mulla omissa kuvissa täällä kaiken varalta, laitoin oikein kirkkaat mikkikuoret.

Itse hommasin Yamahan LP kopion tuossa viime joulun tienoilla. Vuodelta -79 oleva keppi. Vähän epäileväinen olin aluksi, kun Yamahan sähkökitaroista ei ole kokemusta, akustisethan niillä on kyllä hyviä.
 
Mutta on vain hintaisekseen kyllä ollut pätevä kitara. Viimeistely hienoa tasoa ja soundi makea. Myin kesällä pois Gibsonin melody makerin Joan Jett signaturen kolmasosan kalliimmalla ja olihan se tuohon Yamahaan verrattuna ihan surkea keppi :D

Kirjoitelkaa Youtubeen huvikseen kaikkia halpoja kitaroita hakuun, esimerkiksi Donner, Greg Bennet, Benton jne. Vastaan tulee jos ei täydellistä kehumista niin melkein. Kaikki ovat hidden gemejä ja päihittävät kaikki kalliimmat kitarat, ainakin Gibsonit ja Fenderit. Ja oi että jos joku on saanut käsiinsä 70-luvun kaukoaasian tai varsovanliiton maan kopio lp:n. Kyllä lähtee! Kuitenkin kaikesta huolimatta se tsekkoslovakialainen lespa on edelleenkin vain uusien farkkujen hintainen.
 
Eivät Greg Bennetit tai tsekkiläiset lp:t ole hidden gemejä tai aliarvostettuja. Niillä on se arvo mikä niille kuuluukin.

samiko: Eivät Greg Bennetit tai tsekkiläiset lp:t ole hidden gemejä tai aliarvostettuja. Niillä on se arvo mikä niille kuuluukin.
 
Kokonaan toinen juttu on se, onko se yleisesti koettu arvo rationaalisesti ajatellen järkevä, vai ei.
 
Ei sillä, en mä usko että joku indonesian bulkki on Gibsonin veroinen alkuunkaan, mutta onko niiden Gibsonienkaan hinta aina täysin pelkästään rationaalisesti perusteltavissa ts. maksaisiko jengi niistä samoja summia, jos lavassa lukisi esmes Harley Benton ja sellaisella ei olisi joku esikuva soitellut? Tuskin, kyllä siinä markkinahinnassakin voi olla kuplaa tai epäloogisuutta.

samiko: Kirjoitelkaa Youtubeen huvikseen kaikkia halpoja kitaroita hakuun, esimerkiksi Donner, Greg Bennet, Benton jne. Vastaan tulee jos ei täydellistä kehumista niin melkein. Kaikki ovat hidden gemejä ja päihittävät kaikki kalliimmat kitarat, ainakin Gibsonit ja Fenderit. Ja oi että jos joku on saanut käsiinsä 70-luvun kaukoaasian tai varsovanliiton maan kopio lp:n. Kyllä lähtee! Kuitenkin kaikesta huolimatta se tsekkoslovakialainen lespa on edelleenkin vain uusien farkkujen hintainen.
 
Eivät Greg Bennetit tai tsekkiläiset lp:t ole hidden gemejä tai aliarvostettuja. Niillä on se arvo mikä niille kuuluukin.
 
Minäkin olen joskus ihmetellyt, että kaikenlaisia halpa krääsä tuotteita kehutaan Youtube videoilla. Se mikä ei sitten siinä testatessa välttämättä näy on se, että mitenkä kitara, efekti tai vahvistin kestää ajan hammasta tai voiko sitä tai kannattaako sitä korjata jos joku menee rikki. Kitara ja vahvistin huolto lähtee jostain 50€ tunti, että jotain satasen vahvistinta ei kauheasti ole järkeä huoltoon viedä tai saman hintaista kitaraa.
Jos on muutaman tuollaisen kertakäyttö pelin joskus ostanut ja tavara on tullut siihen pisteeseen, että se tarvitsisi ammattimiehen apua, niin seuraavan kerran varmaan miettii kahdesti, olisiko se kaikista halvin sittenkään järkevin ostos.

Funkånaut: Kokonaan toinen juttu on se, onko se yleisesti koettu arvo rationaalisesti ajatellen järkevä, vai ei.
 
Ei sillä, en mä usko että joku indonesian bulkki on Gibsonin veroinen alkuunkaan, mutta onko niiden Gibsonienkaan hinta aina täysin pelkästään rationaalisesti perusteltavissa ts. maksaisiko jengi niistä samoja summia, jos lavassa lukisi esmes Harley Benton ja sellaisella ei olisi joku esikuva soitellut? Tuskin, kyllä siinä markkinahinnassakin voi olla kuplaa tai epäloogisuutta.
 
Totta kai jengi maksaa brändistä, sehän on selvä. Mutta nyt ei ole kyse siitä, vaan siitä että miksi jengi ei maksa loistavasta tsekkiläisestä lespasta enempää kuin mitä farkut maksaa. Tai miksi Greg Bennet ei ole voinut nostaa hintojaan vaikka tuplaan, onhan ne niin loistavia soittimia. No ehkä siksi että ne eivät sitten ole niin loistavia. Ovat tasan niin loistavia mitä tämänhetkinen hintalappu sanoo.

Kyllä aika useasti se hinta on sidoksissa siihen laatuun. Joskus voi olla joku jopa hyväkin hinta/laatu-suhteeltaan ja joskus taas ei.
Ei nuo muutaman satasen vehkeet uutena ns pese ja linkoa uutena useampia tonneja maksaviin laitteisiin verrattuna. Jos ja kun verrataan saman tyylisiä vermeitä.
Se on sitten toinen asia jos pieni HB kitaracombo toimii kotona paremmin kuin joku yli 3000€ maksava 100w nuppi...

samiko: Tai miksi Greg Bennet ei ole voinut nostaa hintojaan vaikka tuplaan, onhan ne niin loistavia soittimia. No ehkä siksi että ne eivät sitten ole niin loistavia. Ovat tasan niin loistavia mitä tämänhetkinen hintalappu sanoo.
 
Voin lähtä heti pistään sokkotestiin ton alle satasella käytettynä ostamani Greg Bennettini minkä vaan sarjatuotantokitaran kanssa. Väitän, että ei erota mistään ainakaan 1000-1500 hinnan vehkeistä, jos ei logoa nää.

mpekkanen: Kyllä aika useasti se hinta on sidoksissa siihen laatuun..
 
Sidoksissa, mutta ei suhteessa. Kolmen tonnin kitara, ei ole millään mittarilla 10x parempi hyvään 300€ kitaraan verrattuna. Itse tykkään käyttää ja tuunata noita alle 400€ kitaroita, kun saa 3-5 hyvää yhden brändikitaran hinnalla ja erot on kuitenkin marginaalisia. Jos ei puhuta joka ilta kuppilan tai studion murkassa veivaavista ammattilaisista.

On tuo kieltämättä erikoinen ilmiö. Siis tuo väkinäinen kaiken mahdollisimman nostaminen kätketyksi jalokiveksi. Ei siinä, teen tuota toki itsekin kun noita vanhoja, puoli-ilmaisia romuja etsiskelen. Yllättyessäni 35 euroa maksaneen kokopuisen klassisen kitaran laadusta saatan kutsua sitä aliarvostetuksi, vaikka tosiasiassa kyse on siitä, että merkki on tuntematon ja ihmiset välinpitämättömiä koko asiasta. Kaikki tai puolet halpiskamasta ei kuitenkaan ole salaa todella hyvää ja laadukasta. Ja jos jokin onkin niin sanotusti yllättävän hyvää suhteessa hintaansa, ei se välttämättä ole niin hyvää, että siitä vielä hirveästi kannattaisi innostua.
 
En kuitenkaan ryhtyisi ihan suoraan vetämään johtopäätöksiä hinnan ja perustellun arvostuksen tason yhteydestä varsinkaan jos puhutaan käytetyistä soittimista. Arvostukseen kuuluu runsaasti asioita mukaan lukien soittimen tarkoituksenmukaisuus soittovälineenä, historialliset arvot, kestävyys, luotettavuus, esteettisyys ja esimerkiksi Youtube-videoiden luomat muotivirtaukset.
 
Jos hintaa pidetään pätevänä ansaitun arvostuksen mittarina, niin miten pitäisi suhtautua taannoiseen Bad Monkey -pedaalien hinnannousuun?