Kitarat: kitarakamat ›

Mr. Speed: Kyllähän tästä tekstistä nimenomaan se vanhan koulukunnan näkökanta tulee. Kai ymmärsit myös, ettei sinua verrattu apinoihin, vaan vertauksen tarkoitus oli osoittaa että vanhoihin totuuksiin turvautuminen on aika luonnollinen asia?
 
Nopealla googlailulla kuuluisimpien Les Paul vuosikertojen (1957 - 1960) keskipainot ovat pyörineet siellä 8.5 - 10 paunan välillä. Noin karkeasti se tarkoittaa 3.8 - 4.5 kilon skaalaa. Tämähän tarkoittaa sitä, että se 5 kilon les paul on kauempana "normaalista" kuin se 3.5 kilon yksilö. Vaikka Lesterin visio oli jotain muuta, ei se tee siitä visiosta "oikeaa". Väitän, että tässä tapauksessa markkina puhui käytännössä muusikoiden kautta. Se, että 70-80-luvuilla Paulien painot lähtivät nousuun johtuu ihan materiaalivalinnoista niin tuontirajoitteiden, saatavuusongelmien, kuin liiketaloudellistenkin syiden vuoksi.
 
Tuo sinun mainitsema materiaaleista tinkiminen on vähän hassu kortti painon suhteen, koska yleinen konsensus on se, että mitä arvokkaampaan lespaan mennään, sitä useammin painolukemat alkavat kolmosella, oli kysymys sitten noista pikkupajoista, pilkun tarkoista japanilaiskopioista tai Gibsonin R-sarjasta. On totta, että Lespan rakenne tekee siitä noin yleisesti raskaamman kuin vaikkapa perinteiset pulttikaulaiset kitarat. Suurin syyllinen noihin yli 5 kilon ankkureihin lienee Norlinin aikakaudella alkanut kitaroiden "tehotuotanto". Käytännössä siis yleisesti laatustandardeja (kannet 3 osasta, pancake bodyt, puiden ylimalkaisempi seulonta) teki sen, että aiemmin kelpaamattomia raaka-aineita alettiin käyttää kitaroissa. 80-luvulla esimerkiksi kasvavaan painoon alettiin sitten reagoida porausten muodossa. Tiesitkö, että vuodesta 1983 lähtien myös Gibson Les Paul Custom (pois lukien R57 ja 68RI) ovat kevennysporattuja? Oikeastaan, oman tietoni mukaan (voi olla, että olen väärässä) vasta Historic-sarjan mukaan tulo toi Gibsonin LP-skaalaan keventämättömän Les Paulin 80-luvun alkupuolen jälkeen, ainakin siis sarjatuotannon osalta. Tätä ennen myös ne top-of-the-line mallit (kuuluisat Pre-Historicit) olivat kevennettyjä.
 
Painavin mulla ollut LP oli vuoden 1982 LP Custom, joka oli melkein 5 kiloinen. Keventämätön, ja yli 30-vuotias Gibson LP Custom. Ihanan autenttista, eikö vain? Se oli muuten vaahterakaulalla, kuten ajankohtaan kuului. Väitän, että painosta huolimatta se oli vähemmän oikea lespa kuin nykyiset kevennysporatut mallit, joita omissa käsissä on pyörinyt (LP Standard ja LP Deluxe). Kaikki käsissä käyneet Gibsonin R:t ovat olleet siihen 4 kilon pintaan, tai alle. Navigatorit olivat LP Standardien osalta kaikki alle 4kg ja Customit olivat 4.2 kg, kuten "kuuluu".
 
No se on vähän mitä normaalina pitää. Väittäisin, että koko viiskytluvulla kaikki paulit yhteenlaskettunakaan ei saada kuin pikkuinen murto-osa kaikista pauleista. Sen jälkeen kun katsotaan, niin ihan totta että ne customshopin huippumallit on niitä keveitä, mutta koko tuotannosta esimerkiksi R9:t (jotka kai on niitä jotka on speksattu keveiksi) edustaa luultavasti silti vähemmistöä. Mutta "normaali" on tietty enimmäkseen sitä, mitä kukakin "normaalina" pitää. Eli jos sulla on ollut ilo ja onni soitella niillä vajaa neljäkiloisilla huippupauleilla, niin ymmärrän hyvin että se vajaa neljäkiloa edustaa sulle normaalia. Minä olen soitellut huomattavasti halvemmilla Pauleilla ja mun "normaali" on 4-5kg ja alle nelikiloiset on aina kevennettyjä ja Gibsonilla proletaariluokan Paulit on kevennettyjä myös yli neljäkiloisina.
 
Mulle soundi on tärkeämpää kuin paino, ei tarkoita, että painava soundaisi paremmalle automaattisesti, mutta silloin kun niin käy, jää paino toisarvoiseksi kysymykseksi. Toki soundi on soittajan sormissa ja se pitää soittaa ulos siitä soittimesta, niin se ei ole sillä tavalla mikään absoluuttinen määre kuin esimerkiksi paino on. Ihminen joka luulee, että soundi korreloi painoon voi helposti ottaa puntarin käteen ja lähteä kitarakaupoille etsimään sitä hyväsoundista kitaraa puntarin kanssa vaikka ei muuten niin pääsisikään kiinni asiasta.
 
Mun mielestä tuo ergonomia argumentti on ihan pätevä ja ymmärrettävä. Mutta ajatus, että kevyt soundaisi automaattisesti paremmalle, ei mene mulle läpi. Tiedän, että Gibsonilla painosta on tehty laatumuuttuja jolla kitaroita voidaan markkinoida ja toki se on helpompi pistää paino numerona mainokseen kun yrittää kuvailla muuten kuinka hirmu hyvä se soitin on. Kuten sen hintalapustakin näkee, niin kevyet LesPaulit ovat harvinaisia ja haluttuja (eivät siis erityisen "normaaleja").

LaMotta: Kitaran paino-ongelmalla ei ole mitään tekemistä esim fyysisen voiman kanssa koska kyseessä on staattinen kuorma. Mieluummin kannattelen treeneissä ja keikalla 3,5kg kuin 4,5kg kuormaa.
 
Niin minäkin, mutta en ole valmis maksamaan mitä tahansa siitä kilon vähennyksestä. Joten aika usein tulee kannateltua sitä 4,5kg:n kuormaa.

hallu: No se on vähän mitä normaalina pitää. Väittäisin, että koko viiskytluvulla kaikki paulit yhteenlaskettunakaan ei saada kuin pikkuinen murto-osa kaikista pauleista. Sen jälkeen kun katsotaan, niin ihan totta että ne customshopin huippumallit on niitä keveitä, mutta koko tuotannosta esimerkiksi R9:t (jotka kai on niitä jotka on speksattu keveiksi) edustaa luultavasti silti vähemmistöä. Mutta "normaali" on tietty enimmäkseen sitä, mitä kukakin "normaalina" pitää. Eli jos sulla on ollut ilo ja onni soitella niillä vajaa neljäkiloisilla huippupauleilla, niin ymmärrän hyvin että se vajaa neljäkiloa edustaa sulle normaalia. Minä olen soitellut huomattavasti halvemmilla Pauleilla ja mun "normaali" on 4-5kg ja alle nelikiloiset on aina kevennettyjä ja Gibsonilla proletaariluokan Paulit on kevennettyjä myös yli neljäkiloisina.
 
Sulla on vinha pointti tuossa "normaalissa". Jos valmistusmäärät määrittää normaalin, niin silloin nimenomaan joko kaikista tuoreimmat on se normaali, tai sitten vaihtoehtoisesti esimerkiksi 80-luvun vehkeet. Itse koen juuri noiden "legendojen" olevan se juttu Les Pauleissa, joita eri mallit sitten enemmän tai vähemmän imitoi, tarkempien yksilöiden ollen useimmiten kalliimpia.
 
Tässä kohtaa on pakko huomauttaa sulle, että jos se sun "normaali" 4.5-5 kilonen LP on valmistettu vuoden 1982 jälkeen, sekin on kevennetty kitara, joka vaan sattuu olemaan kohtuu painava. Kevennysten määrä on pysynyt melko samana reikäjuustona melkeinpä koko niiden olemassaolon ajan. Nykyisellään on tullut mukaan myös ihan rehellinen kammiointi pelkkien reikien lisäksi. Suomeksi siis, nämä "huippuyksilöt" on paljon vähemmän kevennettyjä kuin ne normi-Customit tai -Stankut, jolloin kuvittelisi niiden olevan enemmän oikeita lespoja tuolla sinunkin määritelmällä.

Mr. Speed: Sulla on vinha pointti tuossa "normaalissa". Jos valmistusmäärät määrittää normaalin, niin silloin nimenomaan joko kaikista tuoreimmat on se normaali, tai sitten vaihtoehtoisesti esimerkiksi 80-luvun vehkeet. Itse koen juuri noiden "legendojen" olevan se juttu Les Pauleissa, joita eri mallit sitten enemmän tai vähemmän imitoi, tarkempien yksilöiden ollen useimmiten kalliimpia.
 
Tässä kohtaa on pakko huomauttaa sulle, että jos se sun "normaali" 4.5-5 kilonen LP on valmistettu vuoden 1982 jälkeen, sekin on kevennetty kitara, joka vaan sattuu olemaan kohtuu painava. Kevennysten määrä on pysynyt melko samana reikäjuustona melkeinpä koko niiden olemassaolon ajan. Nykyisellään on tullut mukaan myös ihan rehellinen kammiointi pelkkien reikien lisäksi. Suomeksi siis, nämä "huippuyksilöt" on paljon vähemmän kevennettyjä kuin ne normi-Customit tai -Stankut, jolloin kuvittelisi niiden olevan enemmän oikeita lespoja tuolla sinunkin määritelmällä.
 
Ei kai me oikeasti olla mistään eri mieltä? vai ollaanko? minä en tiedä vaikuttaako paino soundiin, mutta uskon että ei vaikuta tai jos vaikuttaa niin herra tietää millä tavalla. Ja varsinkin kun noita kalliita R:iä kävin stedaamassa ja niissä oli keveydestä huolimatta ihan uskottava soundi niin päättelin, että se tuskin vaikuttaa itsessään mihinkään. Paino vaikuttaa hintalappuun Gibsonin ja Tokain LesPauleissa (kun puhutaan keventämättömistä) ja kevyttä kitaraa ei vituta niin paljoa roikotella hihnan päässä. Kevyt mahonki on niin harvinainen ja rajallinen resurssi tänäpäivänä, että siksi pidän sitä kuriositeettina. Gibson ei voi valmistaa niitä R9:jä kovin paljoa ja siksi niiden hinnat on mitä on ja sama varmaan muilla valmistajilla jotka pyrkii historiaspekseillä pauleja tekemään.
 
Itse en ihannoi painavia Pauleja, vaan hyväksyn, että ne painaa. Jos haluan umpipuisen paulin, niin mun on hyväksyttävä se koska kevyt maksaa mulle liikaa ja toisaalta jos rajaan valikoiman ainoastaan keveisiin, niin valinnanvara katoaa. Edelleen pitäydyn väittämässäni, että umpipuinen pauli painaa 4-5kg ja alle nelikiloiset on enemmän tai vähemmän kuriositeetteja (ja vieläpä hemmetin kalliita semmoisia).

hallu: Ei kai me oikeasti olla mistään eri mieltä? vai ollaanko? minä en tiedä vaikuttaako paino soundiin, mutta uskon että ei vaikuta tai jos vaikuttaa niin herra tietää millä tavalla. Ja varsinkin kun noita kalliita R:iä kävin stedaamassa ja niissä oli keveydestä huolimatta ihan uskottava soundi niin päättelin, että se tuskin vaikuttaa itsessään mihinkään. Paino vaikuttaa hintalappuun Gibsonin ja Tokain LesPauleissa (kun puhutaan keventämättömistä) ja kevyttä kitaraa ei vituta niin paljoa roikotella hihnan päässä. Kevyt mahonki on niin harvinainen ja rajallinen resurssi tänäpäivänä, että siksi pidän sitä kuriositeettina. Gibson ei voi valmistaa niitä R9:jä kovin paljoa ja siksi niiden hinnat on mitä on ja sama varmaan muilla valmistajilla jotka pyrkii historiaspekseillä pauleja tekemään.
 
Itse en ihannoi painavia Pauleja, vaan hyväksyn, että ne painaa. Jos haluan umpipuisen paulin, niin mun on hyväksyttävä se koska kevyt maksaa mulle liikaa ja toisaalta jos rajaan valikoiman ainoastaan keveisiin, niin valinnanvara katoaa. Edelleen pitäydyn väittämässäni, että umpipuinen pauli painaa 4-5kg ja alle nelikiloiset on enemmän tai vähemmän kuriositeetteja (ja vieläpä hemmetin kalliita semmoisia).
 
Ei me kai, ainakaan kovin paljon, olla eri mieltä tässä. Lähinnä myös haastan sitä, ettei Gibsonin mallistosta löydy umpipuista paulia nykyisellään jos ei puhuta sikakalliista. Oli ne sit niitä kevyitä tai painavia, Standardeja, Traditionaleja, Classiceja tai Customeita, ne on kaikki porattuja tai kammioituja. Toki joku poikkeus löytyy (muistaakseni 2013 Traditional) ja sitten tosiaan vanhemmista enemmän.
 
Puiden vaikutuksesta soundiin en jaksa kovin paljon ihmisten kanssa vääntää. Omalla subjektiivisella kokemuksellani väitän, että paino vaikuttaa mutta mä nyt uskon muuhunkin huuhaahan, niinku vaikka puiden vaikutukseen soundiin. Mun kokemuksella kevyt LP on useim "avoimempi" ja keskiäänisempi soundiltaan ja soinniltaan. Raskas LP on usein sitten sellanen tymäkkä alakertavehje ja enempi tukossa. Kuka tykkää mistäkin, mutta oma soundimieltymys menee juuri noihin keveisiin Pauleihin.

Mr. Speed: .................
 
Puiden vaikutuksesta soundiin en jaksa kovin paljon ihmisten kanssa vääntää. Omalla subjektiivisella kokemuksellani väitän, että paino vaikuttaa mutta mä nyt uskon muuhunkin huuhaahan, niinku vaikka puiden vaikutukseen soundiin. Mun kokemuksella kevyt LP on useim "avoimempi" ja keskiäänisempi soundiltaan ja soinniltaan. Raskas LP on usein sitten sellanen tymäkkä alakertavehje ja enempi tukossa. Kuka tykkää mistäkin, mutta oma soundimieltymys menee juuri noihin keveisiin Pauleihin.
 
No itsekin olen vasta hiljattain alkanut nähdä valon tämän asian suhteen, mutta en todellakaan ala mitään julistamaan. Voin kyllä helposti allekirjoittaa havaintosi avoimesta ja kuulaasta soinnista kun G pajan R:istä puhutaan, oma vähäinen kokemukseni tukee sitä kun juuri saman havainnon tein. Mutta enemmän vielä siinä kiinnitti huomiota sellainen, että paulimaisesti napsahtavan atakin perään päästö oli huomattavasti loivempi ja jopa sustainia oli havaittavissa määrin. Kun taas normi kevennetyssä stankussa tuntuisi, että päästö on jyrkempi ja joissakin kammioiduissa tuli suorastaan fiilis kompressiosta kun ääni vaimeni heti atakin perään melkein kuin jossakin jazzlootassa (ei nyt ihan, mutta siis mieleen samaa fiilistä). Noista Gibsoneista ainakin se kokeilemani R8 oli painavampi kuin kokeilemani R9, mutta paino ero oli vain joitakin satoja grammoja ettei sitä edes huomaa testatessa (itselläni on hankala tuossa neljän viiden kilon luokassa huomata alle puolen kilon painoeroja, puolikiloa on semmoinen, että sen jo erottaa ihan selkeästi). Mutta mielestäni Gibsonilla on joku arvokkaampi 57 custom, joka painaa semmoiset 4,5kg (vaikka on kallis kuin perhana) joten kai niitä kuitenkin on olemassa. En ole sellaista Gibson customia kokeillut. Nuo painavammat LP lankut (4,-5kg) ovat olleet melkein sitten Tokaita se nykyinen satasarja osuu suunnilleen niille huudeille.
 
Jos näillä vähäisillä kokemuksilla pitäisi jotain sanoa, niin voisin olla melko samaa mieltä tuosta painon yhteydestä (jos siis leikitään, että se voisi vaikuttaa) mun fiilis on, että ne kevyet R:t oli juurikin keskialueelta avarasointisia ja "ilmavia". Taas painavampi Tokai CS (siis custom) tuntuu olevan alapäästään napakampi ja soinnin kirkkaus taas tuntuisi korostuvan, joka tekee siihen soitniin sellaista tiettyä kellomaisuutta. Mutta umpi Tokaikin tarjoaa sen hitaan päästön, vaikka atakki tuntuu (mielikuvituksessa) vähän tiukemmalta. Mulla ei ole ollut tilaisuutta testata Gibsonin vastaavaa customia, niin en osaa arvioida ovatko samalla tontilla (oletan että ovat).
 
Mun henkilökohtainen perversio olisi juurikin kaheksankytluvun alkupuolen Heritage tai sitten seitkytluvun LP custom (ja kuriositeettina seitkytluvun LP recording saa kuolan valumaan molemmista suupielistä :-) ). Mutta tiedän ja minulle on kerrottu, että nuo eivät kovin "perinteisiä" ole ja monet juuri tuon ajan lessuista painaa jopa minun mittapuulla paljon. En usko, että koskaan tuollaista saan aikaiseksi hankkia, mutta tunnen jotain kummallista lukkarin rakkautta niihin.
 
Mullahan ei ole tällä hetkellä oikeaa LP:tä ollenkaan kun myin oman stankkuni pois kun ajattelin, että tuo Ibanezin AR piisaa mulle. Mulla on nyt käsissäni tuo painavahko Tokai LC josta en ole lopullista mielipidettä muodostanut. Se on hyvä ja mieleinen, mutta en ole vieläkään ihan varma tulenko sitä pitämään. Mä melkein jonkun Lessun tarttisin kun en oikein osaa ilmankaan olla. Ehkä se on tuo Tokai, se ei ole ollenkaan pöllömpi kötöstys, mutta Gibsoneista mulla on vähän semmoinen olo, että jos ei rahat riitä siihen hyvään, niin olen sitten mieluummin ilman..... en oikein osaa enää tinkiä kun pääsin hyvää kokeilemaan.