Kitarat: kitarakamat ›

Gibson Les Paulia metsästävälle tuo ESP Eclipse on mielestäni jo liian moderni.
 
Ja tonnin halvempi. : )
 
Jos pitää mielen avoimena niin kitaravalikoima on onneksi aika suuri jos LP-mallista soitinta hakee.

Ja tonnin halvempi. : )
 
Niin...noh...jos taas pysyttäis reaalimailmassa. Jostain syystä kun kyse on Gibsonista niin aina kauas karataan. Ei se hintaero Classic malliin ole kuin 300e (tmännillä) Stankkuun700e.
 
Mutta, lähemmäksi kysymystä palatakseni. Aika erikoinen tuo hintojen muodostus eri mantereilla. Ämeriikassa classic (http://www.music123.com/) on 1999 d (1600e), stankku 2299 d (1800e) eroa siis 200e. Tmannilla 1990 ja 2444 eli 454, joka on kyllä eroihin nähden runsas. Ostopaikkana tkauppa on kyllä kallis. Codalla hinnat on 1900 (C) ja 2200 (S)

Ja tonnin halvempi. : )
 
No se, mutta jos on aitoa Les Paulia havittelemassa niin pitäähän tuota massia silloin olla jemelissä.
 
Jos pitää mielen avoimena niin kitaravalikoima on onneksi aika suuri jos LP-mallista soitinta hakee.
 
Toki... ESP, LTD, Epiphone, Tokai, Fernandes, J&D, Ibanez jne. Lähes jokaisella valmistajalla on joku LP-mallia muistuttava luuttu valikoimissaan. Toisilla puhtaita plagiaatteja, toisilla sitten viriteltyjä/muuteltuja malleja.
 
Näistä ainoastaan Gibsonilla ja Epiphonella taitaapi olla oikeus käyttää Les Paul-nimeä.
 
Sitten on vielä nämä loistavat vanhemmat kopiot, kuten Orville, Heritage, Greco, Edwards (ESP), Framus jne.
 
...
 
Myönnän että itse ajattelin automaattisesti avausthreadin jälkeen, että ko. henkilö etsii perinteikästä soitinta. Perinteisen Stratocasterin rinnalle perinteistä Les Paulia. Silloin tuo ESP on yksinkertaisesti väärä valinta. Voihan se toki olla niin että hän haluaakin modernin Les Paul-mallisen kitaran ja silloin nuo muut värkit tulisi kysymykseen. Otsikon asettelu on vain tuolloin väärä :)

 
Myönnän että itse ajattelin automaattisesti avausthreadin jälkeen, että ko. henkilö etsii perinteikästä soitinta. Perinteisen Stratocasterin rinnalle perinteistä Les Paulia. Silloin tuo ESP on yksinkertaisesti väärä valinta. Voihan se toki olla niin että hän haluaakin modernin Les Paul-mallisen kitaran ja silloin nuo muut värkit tulisi kysymykseen. Otsikon asettelu on vain tuolloin väärä :)
 
Eipä ole paljoa keskusteluun tainnut osallistua tuon avauksen jälkeen, joten samapa tuo kait sitten mistä kitaroista tässä turistaan... ;)

Tosiaan en ole väliin kommentteja heitellyt, mutta erittäin mielenkiintoista keskustelua kaikenkaikkiaan. Lähtökohta on toki se että mieluusti kitara tulee olla aito. Soittelen lähinnä omaksi ilokseni ja näinollen kitara on myös eräänlainen sijoitus. Tuo soittoergonomia onkin mielenkiintoinen seikka jota en ole tullut ajatelleeksi lainkaan. Onko kyse lähinnä kitaran painosta joka ei mua kyllä haittaa vai onko myös kaula tökerön tuntuinen noihin kopioihin verrattuna. Pikku sooloiluja on kiva harrastaa joten kaulan käsiteltävyydellä toki on merkitystä. Strato ainaskin tuntuu mun näpeille tosi hyvältä. Mikeistä jäi epäselväksi onko classicin saundit hevimmät.

Lähtökohta on toki se että mieluusti kitara tulee olla aito. Soittelen lähinnä omaksi ilokseni ja näinollen kitara on myös eräänlainen sijoitus.
 
Vaihtoehdot sitten on verrattainkin vähäiset, jos jättää tuon ensimmäisen lauseen huomiotta, ei siltikään kovin moni "kopio" pysty kohtuulliseen jälleenmyyntiarvon pitoon. Toki on poikkeuksiakin..
 
Tuo soittoergonomia onkin mielenkiintoinen seikka jota en ole tullut ajatelleeksi lainkaan. Onko kyse lähinnä kitaran painosta joka ei mua kyllä haittaa vai onko myös kaula tökerön tuntuinen noihin kopioihin verrattuna. Pikku sooloiluja on kiva harrastaa joten kaulan käsiteltävyydellä toki on merkitystä. Strato ainaskin tuntuu mun näpeille tosi hyvältä. Mikeistä jäi epäselväksi onko classicin saundit hevimmät.
 
Soittoergonomian tai sen puutteen on tässäkin thriidissä julkituonut moni.. En sitten tiedä.. Neckjointti ei sen kummempi ole kuin esim. juurikin Stratossa, ja kyllä LP:llä se ylänauhoilta soittaminenkin onnistuu.. Kyllähän sillä tapaavat sooloja soitella sen verran lukuisat kitaristit.. Eihän se mikään AANJ ole, eikä edes smooth-heel muttei se mikään ylitsepääsemätön muhkurakaan ole. Kaula on "riittävän nopea", edelleen joillekin aiheuttaa näppylöitä lakkapinta.
Painoahan vallankin vanhemmista toki löytyy, ja senpä vuoksi kannattaa leveää hihnaa suosia.. 8)
Classicin keraamiset mikit on kyllä kuumemmat huomattavasti.

Tosiaan en ole väliin kommentteja heitellyt, mutta erittäin mielenkiintoista keskustelua kaikenkaikkiaan. Lähtökohta on toki se että mieluusti kitara tulee olla aito. Soittelen lähinnä omaksi ilokseni ja näinollen kitara on myös eräänlainen sijoitus.
 
Eiköhän se sitten Gibson ole, käytettynä suosittelisin vilkuilemaan.
 
Tuo soittoergonomia onkin mielenkiintoinen seikka jota en ole tullut ajatelleeksi lainkaan.
 
Tuota.. katsoppas tästä: http://www.youtube.com/watch?v=IIYMe4pUewk&search=thin%20lizzy
En kyllä havaitse Gary Moorella pienintäkään vaikeutta saavuttaa ylimpiä nauhoja. Toisen upotukki on toisen huvivene. Varmasti enemmän tottumuskysymys.
 
Pikku sooloiluja on kiva harrastaa joten kaulan käsiteltävyydellä toki on merkitystä.
 
Eiköhän historia vakuuta, eli onnistuu.
 
Mikeistä jäi epäselväksi onko classicin saundi..
 
Standardin on se perinteisempi.

Tosiaan en ole väliin kommentteja heitellyt, mutta erittäin mielenkiintoista keskustelua kaikenkaikkiaan. Lähtökohta on toki se että mieluusti kitara tulee olla aito. Soittelen lähinnä omaksi ilokseni ja näinollen kitara on myös eräänlainen sijoitus. Tuo soittoergonomia onkin mielenkiintoinen seikka jota en ole tullut ajatelleeksi lainkaan. Onko kyse lähinnä kitaran painosta joka ei mua kyllä haittaa vai onko myös kaula tökerön tuntuinen noihin kopioihin verrattuna. Pikku sooloiluja on kiva harrastaa joten kaulan käsiteltävyydellä toki on merkitystä. Strato ainaskin tuntuu mun näpeille tosi hyvältä. Mikeistä jäi epäselväksi onko classicin saundit hevimmät.
 
Niin, entäs tuo hintahaarukka? Noita "aitoja" ja vähemmän "aitoja" kun löytyy niin monen hintaisina.
 
Tolla soittoergonomialla meinataan tässä kohtaa tuota Les Paulin kulmikkuutta. Siitä rungosta kun ei näitä Stratosta sun muista löydettäviä "mahakoloja" sun muita pyöristyksiä löydy. Mun mielestä toi on tottumuskysymys, ainakin oman Lespan kanssa pääsin varsin äkkiä sinuiksi vaikka tuo paksu ja suht painava runko hieman alkuun tuntukin vieraalta. Istualtaan soitellessa Lespa ei kyllä ole omimmillaan mun mielestä, nuo Strato ja johdannaiset (RG:t & muut) on jotenkin silloin mukavampia. Noh, mä soitankin melkein pelkästään seisoaltaan :)

Vaihtoehdot sitten on verrattainkin vähäiset, jos jättää tuon ensimmäisen lauseen huomiotta, ei siltikään kovin moni "kopio" pysty kohtuulliseen jälleenmyyntiarvon pitoon. Toki on poikkeuksiakin..
 
Onko sitten uusilla Gibsoneillakaan sen kummempi jälleenmyyntiarvo, jos verrataan muihin merkkeihin? Kattelin tuossa juuri Saksan ja Brittien eBayta ja näytti menneen Custom Shopin tuotteitakin hieman 2000€ molemmin puolin. Kitarat kuitenkin maksavat uutena sen 3000+€ joten eipä tuossa voi puhua mistään kovin loistavasti jälleenmyyntiarvosta jos about tonnin laskee arvo kantaessa kitaran kaupasta kotiin. Ainakin allekirjoittanutta kirpaisisi tonnin menetys huomattavasti enemmän kuin jo uutena edullisemman kopion hinnasta tippuvat summat. Voihan sitä toki odotella sen 20-40 vuotta jos ne vaikka olisivat jotain keräilykamaa silloin...mutta näinhän saattaisi laadukas kopiokin olla. Taitaa wanhat Tokait mennä kaupaksi nykyään vähän uuden hintaa suuremmalla summalla?

Tolla soittoergonomialla meinataan tässä kohtaa tuota Les Paulin kulmikkuutta. Siitä rungosta kun ei näitä Stratosta sun muista löydettäviä "mahakoloja" sun muita pyöristyksiä löydy. Mun mielestä toi on tottumuskysymys, ainakin oman Lespan kanssa pääsin varsin äkkiä sinuiksi vaikka tuo paksu ja suht painava runko hieman alkuun tuntukin vieraalta. Istualtaan soitellessa Lespa ei kyllä ole omimmillaan mun mielestä, nuo Strato ja johdannaiset (RG:t & muut) on jotenkin silloin mukavampia. Noh, mä soitankin melkein pelkästään seisoaltaan :)
 
Jep, tottumiskysymys tuo on. Joskus muinoin olinkin sitä mieltä, että LP hankala soittaa, mutta nykyään on toinen ääni kellossa. Tarvitsee vaan vähän erilaiset otteet. Jos se ylänauhoille ulottuvuus oikeasti vaivaa, niin voihan sitä aina hankkia vaikka ES-335:n Les Paulin sijasta.

Onko sitten uusilla Gibsoneillakaan sen kummempi jälleenmyyntiarvo, jos verrataan muihin merkkeihin?
 
Ehdottomasti suosittelen katselemaan käytetyistä!! Kyllä uuden Stankunkin hinta putoaa järkyttävästi kun sen kaupasta ulos tuo. Käytettyjä löytyy 1500-2000 väliltä paljon ja uusi maksaa pikälti yli 2000. Hyvän, järkevällä hinnalla ostetun käytetyn arvo ei putoa.

Jep. Käytetty soitin mullakin tulee päällimmäisenä mieleen noin 1500 varaa upottaa soittimeen ja toi standart kutiaa eniten.

Onko sitten uusilla Gibsoneillakaan sen kummempi jälleenmyyntiarvo, jos verrataan muihin merkkeihin?
 
Eipä vielä.. ;) Ihan jos tuota pitää "ainoana kriteerinä", että paljonko euromääräisesti tulee lunta tupaan, paras on toki ostaa halvin J & D ja tarjota sitä summalla, jolla pääsee "päättömät hintapyynnit"-palstalle... 8)
Kuitenkaan et voine kiistää, etteikö kyseinen G-alkuinen merkki huonoudestaan huolimatta olis kysytty, haluttu ja nopeasti markkinoitava, johonkin huonompaan kopioon verrattuna.
Totta kai joku "Les Paul Reborn" tai muu vastaava, vastaavan laatuinen kopiokitara saattaa vallan hyvällä hintaa mennä, onhan noita Ibanezin tosi harvinaisia liimakaula-59:jä myyty 1200-1400 luokan dollarihinnoilla. Mutta kunto täytyy olla silloin lähes ellei täysin mintti.
Jos verrataan muihin merkkeihin, saattaa joitakin huomattavia "pompsahduksia" siis olla, mutta väittäisin ihan pienellä kokemuksella, että jos lavassa lukee Gibson, kaikesta vali-vali nillityksestä huolimatta se on kohtuullisen hyvin hintansa pitävä. Toki hinnasta lähtee kaupasta kannettaessa osa, kummeksuttaa tässä yhteydessä se, että muista soittotarpeista se "vähennys" on hyväksyttävää, ja jos ei lähde, jopa tuomittavaa. Mutta jos sillä jälleen pääsee indikoimaan yhden kitaramerkin "vastenmielisyyttä ja huonoutta" niin eipä siinä mitään, merkkejähän on muitakin...

Kuitenkaan et voine kiistää, etteikö kyseinen G-alkuinen merkki huonoudestaan huolimatta olis kysytty, haluttu ja nopeasti markkinoitava, johonkin huonompaan kopioon verrattuna.
 
Näinhän se toki on ja onhan Gibsonilla parempi jälleenmyyntihinta kuin joillain merkeillä (esim. Carvin, Yamaha tai Hamer, noin niinkuin uusista kitaroista puhuttaessa), mutta ei kuitenkaan mikään erinomainen. Niitä tehdään nykyään kuitenkin satoja kuukaudessa, joten jollei merkki 20 vuodessa satu menemään nurin, niin harvinaisuudesta tai keräilyarvosta voi tuskin puhua.
 
Tahtoi vain sanoa, että uudet Gibsonit eivät kuitenkaan käytettynä myy juuri parempaan hintaan kuin monen muunkaan merkin kitarat. Usein kun puhutaan Gibsonin tai Fenderin "hyvästä jälleenmyyntihinnasta" unohdetaan, että vanhat menevät kaupaksi hyvin koska ne ovat vanhoja ja niitä on suht vähän maailmassa, mikä taasen ei pidä paikkaansa nyky-Gibsonien kanssa.

Vaikka Gibsonia halutaankin, niin kannattaa pitää mielessä PRS Singlecut-malli. Ei reunalistoja, mutta muuten hyvin pitkälti samaa koulukuntaa Gibson Les Paulin kanssa. Singlecut on myöskin kohtalaisen "harvinainen näky" täällä pohjolassa, joten sijoitusmielessä sekin on varsin varteenotettava vaihtoehto. Harmi vain että nekin ovat hinnoissaan, kiitos näiden pohjoismaisten mulkvisti-maahantuojien.
 
Kaveri toi juuri 1500 dollarilla ostetun 90-luvun alun Custom 22:n jenkeistä. On varsin mainio soitin.

Onko sitten uusilla Gibsoneillakaan sen kummempi jälleenmyyntiarvo, jos verrataan muihin merkkeihin? Kattelin tuossa juuri Saksan ja Brittien eBayta ja näytti menneen Custom Shopin tuotteitakin hieman 2000€ molemmin puolin. Kitarat kuitenkin maksavat uutena sen 3000+€ joten eipä tuossa voi puhua mistään kovin loistavasti jälleenmyyntiarvosta jos about tonnin laskee arvo kantaessa kitaran kaupasta kotiin. Ainakin allekirjoittanutta kirpaisisi tonnin menetys huomattavasti enemmän kuin jo uutena edullisemman kopion hinnasta tippuvat summat. Voihan sitä toki odotella sen 20-40 vuotta jos ne vaikka olisivat jotain keräilykamaa silloin...mutta näinhän saattaisi laadukas kopiokin olla. Taitaa wanhat Tokait mennä kaupaksi nykyään vähän uuden hintaa suuremmalla summalla?
 
Tervehdys vaan. Gibsonin hintoja seuranneena (USA, Japani ja Suomi) on jäänyt perstuntuma hintoihin, että Suomessa ovh. on älytön ja hinnan pudotus kohtuullisen korkea ken sen ovh:lla ostaa.
 
USA ja Japanin hintoja verratessa ovh:n ja jälleenmyyntiarvon ero on todella pieni, vrt.Suomi, eli sijoitus on parempi kuin uuteen autoon:-)
 
Lespan (Gibson std) hankinta on edessä ja käytettynä sen hommaan, mutta en Suomesta näillä hinnoilla.
 
Edit: Tarkennus, Gibson.

Jos se ylänauhoille ulottuvuus oikeasti vaivaa, niin voihan sitä aina hankkia vaikka ES-335:n Les Paulin sijasta.
 
Tai SG:n tai Flying V:n.

Tai SG:n tai Flying V:n.
 
Tai Les Paul Standard Doublecutin tai G Firebirdin tai G Xplorerin........tai......
 
Suomessa ovh. on älytön Näin on!

Gibsonin hintoja seuranneena (USA, Japani ja Suomi) on jäänyt perstuntuma hintoihin, että Suomessa ovh. on älytön ja hinnan pudotus kohtuullisen korkea ken sen ovh:lla ostaa.
 
Osoitteesta http://coda-music.co.uk/ löytyy vielä pari stankkua hieman siedettävämpään hintaan. Omani tilasin sieltä, toimituskuluineen 1700e ja jos ikinä päädyn sitä myymään niin ei liene väärin olettaa että saan omani pois. Itsekin siis ostin kitaran tavallaan sijoitusmielessä kuten ketjun avaajakin tuossa ylempänä suunnitteli tekevänsä. Siihen tuo Codan tarjous onkin onnen omiaan, koska hinta on huomattavan paljon Suomen hintoja halvempi. Jos ei miellytä niin myy pois samalla hinnalla ja jatkaa metsästystä.
 
(...no okei, tunnustettakoon että tuo sijoitusjuttu oli ainoastaan tekosyy millä sain itseni taivuteltua ostamaan LP:n. Oikeesti ostin sen ihan vaan sen takia että oon halunnut sitä viimeiset kymmenen vuotta =)
 
Kävin Helsingissä testailemassa pitkälti toistakymmentä stankkua etsiessäni "sitä oikeaa", kunnes sattui tuo Codan tarjous vastaan. Hirvitti tilata sokkona, mutta vaikka minun onkin hankala olla tässä asiassa objektiivinen, täytyy kyllä myöntää että tämä omani on parempi yksilö kuin yksikään testaamistani. Eli ei liene ihan kaukaa haettua täällä silloin tällöin kuultu järkeily että paremmat yksilöt on karsittu päältä pois muutamaan otteeseen ennen kuin nuo kitarat saadaan Suomeen saakka.

Jep. Käytetty soitin mullakin tulee päällimmäisenä mieleen noin 1500 varaa upottaa soittimeen ja toi standart kutiaa eniten.
 
Pistänpäs sit tämmösen ehdotuksen: Kokeile jossain stankkua ja jos mielyttää niin laita vaikka torille ilmo notta halutaan ostaa noin xxxxe maksava kitara. Toinen, rohkeampi vaihtoehto on ostaa ulkomaaneläviltä. Jos samantien ja Codan parin uuden tarjouksessa olevan väri mielyttää, niin itsekkin asiakkaana olleena uskallan liikettä suositella.