Kitarat: kitarakamat ›

LaMotta: Kaikki on kitaroiden suhteen hyvin koska en omista Gibsonia.
 
Noh noh, muistatko? Ei tällaista rölökakkaa tänne, kiitos...

Kuplamuovi: Arbitratorin Gibson siirtyi meikäläiselle toissa päivänä. Eilen jo pääsi ensimmäisiin treeneihin, ja olihan se mukavaa taas Les Paulilla veistellä menemään. Eli omistan taas vaihteeksi Gibsonin ja kaikki on oikein hyvin! :)
 
Piti vielä samalta mieheltä hakea Bigsby ja Vibramate, kun olen jo pitkään halunnut testata bigsbyllistä Les Paulia.
Edelleen kaikki hyvin!
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/151452.jpg

LaMotta: Kaikki on kitaroiden suhteen hyvin koska en omista Gibsonia.
 
Edellisen, sinänsä menestyksekkään, provoilukierroksen jälkeen ei näin äkkiä kannata aloittaa uutta :D

Kefiiri: Edellisen, sinänsä menestyksekkään, provoilukierroksen jälkeen ei näin äkkiä kannata aloittaa uutta :D
 
Aijaa. Mistä on provoiltu viimeksi?

LaMotta: Aijaa. Mistä on provoiltu viimeksi?
 
Sä pyörit Gibsonistien massun rapsutteluketjussa etkä suostu rapsuttamaan massua ;-) siihen on varmasti syynsä ja mekin voisimme jättää huomiotta väitteesi, että olisit onnellinen ilman Gibsonia :-D .

LaMotta: Aijaa. Mistä on provoiltu viimeksi?
 
Miksi sä Kirjoittelet tänne? Eikö sulla ole krapulassa parempaa tekemistä?

Joskus olen leukaillut että vireistä ja vireessä pysyvää Les Paulia ei olekaan, mutta täytyy kyllä perua nämäkin puheet. Eilen soitin keikan Les Paulilla joka oli koko setin vireessä. Ihmeiden aika ei ole ohi.

Mitä ootte mieltä 70-luvun deluxe Les Pauleista? Joo, sandwich-bodyt, kolmipalakaulat jne.

miklos1: Miksi sä Kirjoittelet tänne?
 
Ihan tosissaan. Mikä oli viimeinen provo ja kenen taholta?
Jos viitataan kaulapainokeissiin niin minä en sitä aloittanut enkä omalla kirjoituksellani edes viitannut Gibsoniin. Tuo mainittu ongelmatapaus oli tarkkaan ottaen Samick SAN-450 ES-355-kopio.

LaMotta: Ihan tosissaan. Mikä oli viimeinen provo ja kenen taholta?
Jos viitataan kaulapainokeissiin niin minä en sitä aloittanut enkä omalla kirjoituksellani edes viitannut Gibsoniin.
 
Kyseessä oli kylläkin runkopainokeissi ja se ei todellakaan ollut provo. Voi sen tietty sellaisena ottaa, jos välttämättä niin haluaa.

deltablues: Mitä ootte mieltä 70-luvun deluxe Les Pauleista? Joo, sandwich-bodyt, kolmipalakaulat jne.
 
Mulla taisi olla '75 deluxe johon oli modattu normi humpparit. Ihan ok kitara, valitsin sen kun oli mahdollista ottaa se tai CS R7. Ei jäänyt kuitenkaan pitopeliksi vaan vaihtui päittäin PRS:ään, ja sitäkään ei enää ole. Hyvän Les Paulin löytäminen ei ole välttämättä ihan helppo homma ja voi maksaa aika paljon. Tämä mikä minulla nyt on (omakuvissa oleva pre-historic '59 reissue vuodelta '88) vaikuttaa kyllä erinomaiselta soittimelta ja voisin kuvitella että kun aitoihin bursteihin ei pääse käsiksi, että tällä pitäis pärjätä.

Millainen sitten on hyvä Les Paul?

deltablues: Mitä ootte mieltä 70-luvun deluxe Les Pauleista? Joo, sandwich-bodyt, kolmipalakaulat jne.
 
Minä en ole kokeillut,niin en tiedä onko ne hyviä. Mutta minä diggailen seitkytluvun Gibsoneita noin muuten, ne on minusta mageita skittoja. On niissä selkeä rakenteellinen etu juurikin monipalaisuus ja lavan volute, joka tekee niistä rakenteelisesti kestävempiä ja vakaampia, mutta soundillisesti en osaa arvioida enkä soittotatsiakaan. Sen osaat varmaan itse paremmin kuvailla.

tuskiz: Millainen sitten on hyvä Les Paul?
 
Hyvä kysymys :-) jään kanssasi odottamaan mielenkiinnolla vastausta. Nimittäin itse en ole huonoa LesPaulia koskaan nähnyt (puhutaan sii sGibsoneista).

tuskiz: Millainen sitten on hyvä Les Paul?
 
Sitä voi kukin tykönään opiskella. Makuja on varmaan monia, ja yleinen mielipidehän on se että se oma on aina paras. Mulla ei ole ollut hirveän montaa (alle 10) Les Paulia. Varmaan homma lähtee siitä että soittimeen on sattunut hyvät puut. Aika moni Les Paul on aika eloton, ei resonoi, painava, ei pysy vireessä, G-kieli on kokoajan epiksessä jne.
 
Itse erotan itselleni mieluisan Les Paulin kun sitä soittaa akustisesti.

deltablues: Mitä ootte mieltä 70-luvun deluxe Les Pauleista? Joo, sandwich-bodyt, kolmipalakaulat jne.
 
Sandwich-bodyt vaihtuivat yksipalaisiin mahonkeihin -75/ -76. Kaulat ovat profiililtaan ohuempaan kallellaan. Minihumppareista ei ole kokemusta mutta -70 luvun lopun kahdesta Standardista ainakin on hyvät kokemukset.

J.Hollström: Aika moni Les Paul on aika eloton, ei resonoi, painava, ei pysy vireessä, G-kieli on kokoajan epiksessä jne.
 
Rehellistä analyysiä. Arvostan.

deltablues: Mitä ootte mieltä 70-luvun deluxe Les Pauleista? Joo, sandwich-bodyt, kolmipalakaulat jne.
 
Mulla on ollut pari. Toinen oli aivan mahdottoman hyvä. Toinen keskinkertainen. Se parempi (1973) soi hienosti, paremmin kuin mikään CS LP jota olen omistanut tai kokeillut. Eikä mulla ole enää CS-Paulejakaan. Työnladullisesti 70-lukulaiset ovat melko ankeita, mutta jos soitin soi niin sehän on se tärkein asia.

J.Hollström: Sitä voi kukin tykönään opiskella. Makuja on varmaan monia, ja yleinen mielipidehän on se että se oma on aina paras. Mulla ei ole ollut hirveän montaa (alle 10) Les Paulia. Varmaan homma lähtee siitä että soittimeen on sattunut hyvät puut. Aika moni Les Paul on aika eloton, ei resonoi, painava, ei pysy vireessä, G-kieli on kokoajan epiksessä jne.
 
Itse erotan itselleni mieluisan Les Paulin kun sitä soittaa akustisesti.
 
Kuulostaa siltä että paras Les Paul tällä analyysilla on jokin chambered malli johon on vaihdettu parempi satula.

tuskiz: Kuulostaa siltä että paras Les Paul tällä analyysilla on jokin chambered malli johon on vaihdettu parempi satula.
 
Voihan se olla sellainenkin jos soi hyvin. Paras mitä omin käsin olen päässyt soittamaan tosin ei ollut kevennetty malli. Se oli '57 vuoden Les Paul.