Kitarat: kitarakamat ›

Tosikitaristeilla on aina kitaran takana jälkiä!!!

Oma linjani soittimien naarmuihin ym käytön jälkiin on se, että niitä tulee matkan varrella väkisin, eivätkä ne haittaa mitään. Päinvaston, ne antavat vain luonnetta soittimelle. Eiväthän vanhenevan ihmisen rypytkään tee kenestäkään sen huonompaa? Kiiltelevä kauneus ehkä katoaa mutta tilalle tulee vanhan valtiomiehen charmia ja uskottavuutta.
 
Täyttä asiaa. Ja tuli kaupan päälle vielä tuo humaanikin puoli :)
 
Taakse jäänet kilometrit saavat näkyä ja sillä siisti. (koska ne näkyvät joka tapauksessa!) Fiksusti sanottu.

joo, tietty ne saa näkyä, ehän mä saa muuten omastani ikinä Iommin kitaran näköistä, mutta tää mun rakas niittivyö on sellanen sirkkeli, että! No täytyy sit kai luopua tästäkin

Tai sitten tekee niin, että kasvattaa ensin karmean kokoisen kaljamahan. Sellasen todellisen pallukan joka roikkuu siinä vyön päällä. Sitten kitarasta hihna niin kireelle, että kitara lepää sellaisessa mukavassa 45-asteisessa kulmassa sivulta katsottuna siinä uuden mahan päällä. Ja progea täytyy soittaa. Ei rokkia. Ei tolla mahalla ja kitara-asennolla.

Maalaisjärki on sallittua!!!!

Mun mielestä kitaran pitää näyttää siltä, että sillä on soitettu. Normaalit kulumisjäljet kuuluu käytettyyn keppiin, itseasiassa uudet ja vitun kiiltävät kitarat on rumia... Näyttää ihan tikkareilta. Kunnolla naarmuja, kolhuja ja halkeemia! Katsokaa kaikkien starbojen (vaughan jne.) lempparikitaroita... ne on kaikki ihan mutkalla!

no sitten hankaa "se toinen" juttu
 
ja jos on takaa se pleksi veke että jouset näkyy, niin ei paljoa kammeta tai kuuluu huuto! ;>

Katsokaa kaikkien starbojen (vaughan jne.) lempparikitaroita... ne on kaikki ihan mutkalla!
 
Tai Ynkän tai Hendrixin...hehe

Asiahan on näinkin yksinkertainen, että otappa kätöseen vaikka pahvia (irtoaa esimerkiksi pahvilaatikon kyljestä, näitä saa ilmaiseksi kaupoista) ja toiseen käteen teippiä. Tämän jälkeen teippaat pahvin haluamallesi kohdalle, nyt voit kättää vaikka minkälaista solkea/vyötä eikä kitara naarmuunnu. Ajan kanssahan se pahvi kyllä kuluu puhki mutta eipä ole kallista matskua, voit siis edelleen soitella kitaraa niin paljon kun ikinä jaksat.

On teillä kyllä jutut! :)
 
Toinen asia mikä tuottaa koloja skittaan on hihnalukko, tahtoo kolista aina kun on irti.

Niin, sitten yks viä. Laittakaa kontaktimuovin pala takakanteen niin ei ainakaan vyö syö kitaraa... Itten oon kyllä sitä mieltä että kolhut ja käytön jälki tuo uskottavuutta ja omaa charmia soittimeen. Joidenkin Jazz-ukkojen trumpetit on tosi kuluneita ja mun mielestä siinä on asennetta tosin ei Jazzissa ittessään... You could be mine on muuten vitun hyvä biisi...

You could be mine on muuten vitun hyvä biisi...
 
totta...=)

Ongelman ratkaisuun on tasan kaksi vaihtoehtoa, ellet halua turmella kitaraasi teippi/ym. typerillä suojavirityksillä.:
 
-kitaraa lasketaan niin alas ettei vyönsolki kosketa sitä enää
 
... tai niin ylös ettei vyönsolki kosketa sitä enää...
 
-osta olkaimet! (tästä läpästä menee gramexit Saukille ja pikkuoraville, mutta mitä helvettiä - hehän ovat oikeassa!)
 
Toki! Pikkuoravilla oli totuus hallussa.
 
Lisää vaihtoehtoja:
- Hanki itsellesi kunnon southern rock -imagoon kuuluva kaljamaha, joka yltää vyönsolkea ulommas.
(Tästä syystähän minun soittimieni maalipinta on rikkumaton, vaikken southern rockia ole juuri koskaan soittanutkaan...)
- Vaihda solkivyö uuskansanmuusikko-imagoon kuuluvaan, omatekoiseen pirtanauhaan.
(Joiden tekeminen on mukavaa puuhaa, vaikka en olekaan itse pirtaani tainnut helskytellä kait viiteentoista vuoteen. Tallessa se silti on.)
- Kiinnitä kitaran taakse kaksipuolisella teipillä hiirimatto. Valitse sellainen kuvamatto, joka sopii bändisi tyyliin - jolloin näytät siltä kun olisit vain laittanut kitaraasi makean kuvan. Näin kuva on myös helposti vaihdettavissa, eri bändien ja musiikkityylien mukaan.

Soita selän takana... No eivaan, itelläni toimii toi "paita väliin"-juttu. Voithan tietysti soittaa JamesHetfieldiläisittäin niin kumarassa, ettei skeba ota kiinni kuin jalkoihisi.