Kitarat: kitarakamat ›

^
Mulla oli ihan hiljan tollanen Kawai, tosin 3R3L -lavalla. Melko goofy laitos. En oo tollastakaan toista nähnyt, tai siis nyt oon.

Ensimmäinen Landola, siitä on ehkä joku palanen jossain. Ekasta sähkökitarasta, joka oli joku niitä japanin halpa-ajan vanerikitaroita, tippui jossain kohtaa lapa. Siitäkin saattaa olla pala jossain. Mutta eka oikeasti toimiva ja itselle ostettu kitara, 1994 RG270, on edelleen tallessa ja käytössä ja hyvä. Kulumaa alkaa olla, sähköt ja talla on vaihtuneet ja vähän harvemmin saa soittoaikaa mutta en aio siitä vapaaehtoisesti koskaan luopua. Miten senkin ostosta on jo kohta 30 vuotta aikaa...

Yamaha Pacifica 112V, pistin kiertoon kun alkoi nauhat olla jo kuluneet eikä noin kapealla kaulalla tee enää mieli soitella. Kitarahan oli täysin mint, eli jos nostalgiakärpänen alkaa purra niin Thomanniltahan noita saa vieläkin 333€ hintaan! :)

Kyllä se ysärin alkupuolen nylonkielinen Landola tuossa on. Talla irronneena ja kieroutuneena. Verstas on jo melkein sen verran siivottu että voisi tehdä uuden tallan. Tarveaineet ja työkalut löytyy.
 
Eka sähkiskin, noin -94 Squier Silver series on tuossa. Nauhat rempattu ja umpisurkeat mikit vaihdettu. Uusilla mikrofoneilla aivan loistava soundi. Pitäisi vielä jaksaa viilata nauhanpäät tässä pakkasella.

Eka sähkökitara Charvel 6 on tallessa.
Hyvä että en ikinä myynyt vaikka läheltä liippasi.
Hyvä keppi!

Yamaha C-40 on edelleen tallessa.
Eka sähkökitara Squier Stratocaster MIK ('94-'95) on sen sijaan vuoden 2002 jälkeen päätynyt kateisiin.

Aikoinaan keltaisesta pörssistä ostettu aivan kamala punainen ei minkään merkkinen "strato'' oli eka oma kitara. Jotenkin sen sai sitten vaihdossa annettua muistaakseni bassovahvistimeen tms. ja luulin että siitä päästiin sillä eroon.
Annas olla.
Meni vuosia ja silloiseen lähi musakauppaan ilmestyi seinälle tutun näköinen punainen hirvitys ja käutiin sitä veljen kanssa lähempää katsomassa ja todettiin että sama kitara on kyseessä. Enpä arvannut että veli sitten vittuilessaan osti sen lahjaksi :D Tuolla se studiolla vieläkin on, tosin todella kovalla kädellä modailtuna koristeena.
Eka landola on eläköitynyt mokille kuistikitaraksi

Vanhempien luona on vielä tallessa Roadin strato-kopio, joka oli aivan hirveä :) Koitettiin isän kanssa sitä parhaamme mukaan säätää, mutta oli sillä soittelu aika tervan juontia. No jollain se piti aloittaa ja nostalgista että on vielä tallessa. Kukapa tuollaista toisaalta olisi ostanutkaan :D

Eka oma oli tietenkin Landolan nylonkielinen. Lahjoitin vuosia sitten muuttoa tehdessä kaman vähentäminen taka-ajatuksena työkaverille, joka halusi kokeilla soittamista. Sen verran ok laite, että tuskin sen takia loppui innostus, jos loppui. Työpaikka ja paikkakunta vaihtuivat samassa rytäkässä enkä tiedä myöhempiä vaiheita sen tarkemmin.
 
Eka sähkökitara oli Rocky-merkkinen halpapaska stratokopio. Se oli silloin parasta, mitä voi kuvitella ja kun meni vaihdossa Charveliin, jäi ikävä. Vähän aikaa sitten pääsin kokeilemaan samanlaista, ja olihan se ihan hirveä. Ihme, että ei tappanut kiinnostusta.

Ei ole ekat ritsat tallessa.
 
Aivan eka oli veljen vanha nailonkielinen pikku-Landola, jonka kannen korjasin teipillä. Ymmärtääkseni joku veljistäni heitti sen ennen pitkää roskiin. Eka sähkökitara oli mulla pitkään, mutta myin sen ennen pitkää eteenpäin, kun en sillä soittanut enää ollenkaan. Ekan basson modasin aikanaan nauhattomaksi kun nauhat raapivat sormiin, ja ostettuani ekan paremman basson myin sen 24 tölkistä Sandelsia eteenpäin.
 
Eka oma teräskielinen kitara mulla sentään on tallella; sain sen noin jouluna 2006. Aika karseassa kunnossa se on, pitäisi varmaan käyttää se sepällä korjattavana. Onhan se melko kömsö soittimena, mutta mikin soundi on yllättävän käyttökelpoinen. Ohut kaula ei vain sovi mulle enää ollenkaan, joten sen soittaminen on mulle melko tuskaista nykyään kun suosin tuhdimpaa kaulaa.

Eka kitarani joskus 70-luvun puolivälissä oli saman tien sähkökitara. Ostettiin se kaverin kanssa yhteiseksi, se oli jonkun itse tekemä ja sillä hetkellä osina muovikassissa odottamassa maalausta. Maksoi juhlavat 110 markkaa. Hirveä romu, joka ei ole tallella ja hyvä niin. Tuon jälkeen oli Guyatonen Les Paul-kopio, joka jo muistutti kitaraa, myös se tuli hukattua. Ensimmäinen kunnollinen kitarani oli pari vuotta myöhemmin 16-vuotiaana omilla kesäduunirahoilla hankittu tuliterä Gibson SG Custom (näkyy profiilini yhdessä kuvassa). Sen kanssa kasvoin soittajana, ja tuolla se on komerossa laukussaan edelleen soittokunnossa vaikka nykyään jo vähällä käytöllä. Takana on kohta 47 vuotta yhteistä taivalta, eikä tuo lähde minulta koskaan. Myyköön perikunta aikanaan jos haluaa.

Squier 20th Anniversary Strato reilun kahden vuosikymmenen takaa on tallessa ja pidetty soittokelpoisena keihäänä. Aikojen saatossa osia on päivittynyt, mm. kaikki mikit sekä virityskoneisto. Ihan kelpo soitin edelleenkin ja riittää omien strato-tarpeideni tyydyttämiseen ihan hyvin.

Eka sähkis oli luullakseni Ibanez EX370BK jostain vuodelta 1991 eikä ole tallessa saati että olisi sitä ikävä. Ekat rämpyttelyt oli faijan nailonkielisellä Landolalla, johon oli laitettu teräskielet löysälle. Aluksi ne oli laitettu kireälle ja sen huomasi kyllä kannesta ;)
 
Saattoi se Iba olla kyllä tämäkin ja luultavammin oli koska en muista, että lavassa olisi ollut tuollaista punaista EX-logoa:
 
https://ibanez.fandom.com/wiki/EX240
 
Jos tuosta jotain jäi päälle niin tapa käydä Levytukussa ja merkkiuskollisuus. Yhden Gibsonin kautta siirryin sitten jo ekaan Jemiin kun kesätyörahat tehtaassa tipahti tilille.

Eka kitara oli Maya ES 335 C(?), ei ole tallessa, onneksi. Tai no, suurinpiirtein tiedossa missä joitain kyseisein kitaran osia voisi vielä tallessa olla, mutta eiköhän suurin osa ole jo tuhkattu/hävitetty.

Ensimmäinen Höfnerin akkari vuodelta 1985 löytyy, alkaa olemaan aika patinoituneessa kunnossa. Vaihdoin tämän korilliseen a-olutta vuonna 1993 mutta sain ostettua takaisin noin 10v sitten kun oli tuttu kaveri, pikkasen oli kyllä hinta noussut..
Ensimmänen sähkäri on ostettu Mnetistä ja myytykin sieltä ja olen yrittänyt löytää sitä torista mutta taitaa jäädä haaveeksi. Mitään kitaroita ei pitäisi ikinä myydä, eikä varsinkaan sitä ensimmäistä.

Kauan sitten myin pois.
 
Eka kitara oli Ibanez Stagestar HSS-Stratovariantti, jossa oli rungossa ihan oikeasti n. 1cm paksuinen lakkakerros. B-kielen virittimen käyttöön tarvi myöskin suurin piirtein jakoavaimen ja kaula oli osastoa "pesäpallomaila." Ei ole ikävä.

Vuonna -79 hankittu Kay -merkkinen nylonkielinen akustinen kohtasi etupihan betonilaatan kivuliaasti vajova vuosikymmen myöhemmin, ja tuntuipa hyvältä! Karmean surkea soitettava, mikä ei edistänyt yhtään klasarin ensiaskeleiden ottamista.

Tuli edellisistä mieleen Dickersonin kertoma juttu.. Beatlekset oli ostanu Hampurin päivinään pari akkaria, joista toisen olemassaolon tietoisuus oli sittemmin kadonnut. Kuitit sarjanumeroineen oli kuitenkin tallella ja ne oli jossain julkaistu. Jollain hemmolla jenkeissä oli sitten samanmoinen kai muutamalla satkulla ostettuna ja oli aatellu katsoa, onko oman sarjanumero lähelläkään. Ja kuinka ollakaan, kyse oli juuri "kadonneesta" beatle-kitarasta. Tuli senkin hintaan siinä kuulemma sitten useampi nolla perään.

Gaines: Vuonna -79 hankittu Kay -merkkinen nylonkielinen akustinen kohtasi etupihan betonilaatan kivuliaasti vajova vuosikymmen myöhemmin, ja tuntuipa hyvältä! Karmean surkea soitettava, mikä ei edistänyt yhtään klasarin ensiaskeleiden ottamista.
 
Minä sain samoihin aikoihin ekana kitarana joululahjaksi Kay teräskielisen. Olin silloin kuitenkin klassisen kitaran kurssilla, joten se käytiin heti vaihtamassa Resonata nailonkieliseen. Äskettäin eräs kaverini oli löytänyt jostain juuri samanlaisen Kayn. Ehkä jopa sama

Jostakin kumman syystä ensimmäinen kitara on edelleen tallessa. Se ostettiin aikanaan varsinaisesta sekatavarakaupasta (aikansa halpis siis). Kitara lienee sangen harvinainen ja olisikin hauska kuulla, josko jollakuulla muulla on vastaava omituinen otus vielä tallessa, tai edes jotain tietoa moisesta.
 
Kitara on akustinen ja merkiltään, (rummun pärinää) Only You.