Kitarat: kitarakamat ›

KotHamcity: kitaroita paljon nähneenä osaan muodostaa alustavan ikähaarukan pelille jo tekstin fontin, ajan patinan, puuaineksen värin, sähkötekniikan värien ja juotosten perusteella, nyt noin aluksi. Siksi haluaisin saada asiantuntevaa tietoa 80- ehkä jopa 70-luvun puolella mahdollisesti tehdyistä Williamsseista.
 
Mun williamssin sähköt oli ku jostai 30-luvulta. Tallamikki ei välillä toiminu, mutta pöydänkulmaan ku kopautti ni pysty taas soittelemaan hetken. Ulkonen habitus oli kans ku viimevuosisadan alkupuolelta. Sen verta se oli kerenny homehtumaan kaikennäkösissä kosteissa varastoissa ennenku pääs viimeselle matkalleen. Juotoksista en osaa sanoa, ku en tiedä miten 80-luvulla juotettiin erilailla.
 
Tässä siihen sommitellaan uusia nauhoja otelautaan.
https://muusikoiden.net/dyn/users/159935.jpg
 
Ja tässä parhaimmillaan
https://muusikoiden.net/dyn/users/159936.jpg
 
Vuosmalli tais siltikin olla 2000-luvun puolella, vaikka huutokuppakeisari sen oliski sammalten ja kaljaläikkien perusteella arvioinu 30-luvulle.
 
Joku 70-80luvun williamssi on kyllä tosiaan harvinainen, jos sellanen oikeasti on. Nykyään toi relikointikin on aika muodissa, mikä kannattaa pitää mielessä arvioita tehdessä.

jperala: Ensimmäinen basso joskus -90 luvun alussa oli Williams, taisi olla ihan eri pelejä kun nämä anttilan "kuuluisat".
 
Viimeksi kun siivosin nurkkia turhista projekteista niin viskasin yhden Williamsin basson kaulan purkamisen kautta kierrätykseen. Vissiin hieman harvinaisempia nuo bassot, tosin ihan kamalasti en jaksanut googletella. Hylkäyshetkellä kaula oli suora, kaularauta toimi, nauhat pehmeähköt ja tummuneet/hapettuneet. Otelauta melko fiksun oloista ruusupuuta, kaula hemmetin vaaleaa ja kevyttä sekä melko pehmeää puuta, liima otelaudan ja kaulan välissä mystistä vaaleaa massaa. (kaularauta ja -raudan ura täynnä tätä "liimaa", oletan että rauta ei ole toiminut ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla) Maalia ja lakkaa päällä melko paljon, vaikutti polyuretaanilta. Halpa ja huono kaula.

Varmaan kommentoinutkin joskus johonkin toiseen Williams ketjuun. Mutta meikällä on ollut, tai on vieläkin jossain äiteen kellarissa Hobby Hall Williams arviolta vuodelta -86 jolloin olin ylä-asteella ja ensimmäisiä bändi_hommia viriteltiin. Tässä oli maalaamaton stratolapa ja kaula/otelauta vaahteraa, tai jotain muuta vaaleaa puuta.
Silloin toki tietämys kitaroiden hyvyydestä/paskuudesta oli olematonta, mutta kyllä sillä useampi vuosi tuli soiteltua, mikä ei tietysti kerro mitään. Satula siinä lohkesi joskus siitä E-kielen ulkopuolelta, mutta pikaliima pelasti ja lienee pysynyt ehjänä näihin päiviin asti.
Kitara on saanut päällensä varsin monta eri maalikerrosta ja 80-luvulle ominaiseen tyyliin se on jäänyt neon keltaiseksi. En ole tätä kitaraa nähnyt varmaan vajaaseen 30 vuoteen joten ihan viimeisempiä tuntemuksia vehkeestä on paha sanoa. Mutta silloin joskus kun sitä säätelin, niin esim. action sai hyvinkin pieneksi ja sillä oli mukava soittaa. Verrokkeja ei toki ollut tuolloin. Body tuossa tuon ajan kamppeessa oli ihan jotain oikeaa puuta, mitä lie sitten olikaan, muttei vaneria kuitenkaan.
En nyt toki sano, että se mikään hyvä olisi ollut, mutta kai se tämän päivän entry levelin squierin tasoinen ainakin oli, ainakin ihan soittokelpoinen.
Oliskin kiva saada se hyppysiin kaikkien vuosien jälkeen ja todeta kuinka paska se lopulta oli/on.

Kimmo72: Varmaan kommentoinutkin joskus johonkin toiseen Williams ketjuun. Mutta meikällä on ollut, tai on vieläkin jossain äiteen kellarissa Hobby Hall Williams arviolta vuodelta -86 jolloin olin ylä-asteella ja ensimmäisiä bändi_hommia viriteltiin. Tässä oli maalaamaton stratolapa ja kaula/otelauta vaahteraa, tai jotain muuta vaaleaa puuta.
Silloin toki tietämys kitaroiden hyvyydestä/paskuudesta oli olematonta, mutta kyllä sillä useampi vuosi tuli soiteltua, mikä ei tietysti kerro mitään. Satula siinä lohkesi joskus siitä E-kielen ulkopuolelta, mutta pikaliima pelasti ja lienee pysynyt ehjänä näihin päiviin asti.
Kitara on saanut päällensä varsin monta eri maalikerrosta ja 80-luvulle ominaiseen tyyliin se on jäänyt neon keltaiseksi. En ole tätä kitaraa nähnyt varmaan vajaaseen 30 vuoteen joten ihan viimeisempiä tuntemuksia vehkeestä on paha sanoa. Mutta silloin joskus kun sitä säätelin, niin esim. action sai hyvinkin pieneksi ja sillä oli mukava soittaa. Verrokkeja ei toki ollut tuolloin. Body tuossa tuon ajan kamppeessa oli ihan jotain oikeaa puuta, mitä lie sitten olikaan, muttei vaneria kuitenkaan.
En nyt toki sano, että se mikään hyvä olisi ollut, mutta kai se tämän päivän entry levelin squierin tasoinen ainakin oli, ainakin ihan soittokelpoinen.
Oliskin kiva saada se hyppysiin kaikkien vuosien jälkeen ja todeta kuinka paska se lopulta oli/on.
 
Mulla ihan sama ongelma, että sillon ku sen joskus hommasin 2000luvun alkupuolella, ni en tosiaan tienny yhtään mikä on hyvä soittaa tai kuullostaa hyvältä. En mä niin vieläkään välttämättä tiedä, mutta sillon en tämänkään vertaa. Riitti ku E, A ja D kielet soi edes jotenki 12-nuhalta alaspäin ja metalzonessa oli patterissa virtaa. Sitte se jäiki aika äkkiä kohtuu pitkäks ajaks varastoihin pyörimään ja homehtumaan ja seuras aina muutosta toiseen mukana jostain syystä. Oikeeta puuta se oli kyllä sekin. Kaula oli paksu. Olis se varmaan ihan hyvä soitin ollu ku olis tehny sähköt kaikki uusiks ja nauhat rempannu. Ja varmaan joku satulaki ja virittimet vaihtanu... Mut mikä soitin sit ei olis noiden töiden jälkeen ja oikein säädettynä hyvä.