Kitarat: kitarakamat ›

tuskiz: Minusta Gibsonin voisi edelleen myydä Kiinaan niin laatu nousisi ja kustannukset saataisiin kuriin. Toivoa onneksi on kun on kiinanpojat ostaneet viimeaikoina vaikka mitä brändejä.
 
Ei tarvitsisi enää ostaa aitoja kiinakopioita.
Heh, niinkun vähän huumoria tähän.
 
"Kato Gibsonin tappaja"
"Jaa, Tokai vai?"
"Eiku, Juszkiewicz"

FastEddie: Ei tarvitsisi enää ostaa aitoja kiinakopioita.
Heh, niinkun vähän huumoria tähän.
 
"Kato Gibsonin tappaja"
"Jaa, Tokai vai?"
"Eiku, Juszkiewicz"
 
Hoshino Gakki vois ostaa brändin ja vaihtaa vaa logoa nii toimis ;)

Juszkiewicz...Juszkiewicz...Juszkiewicz...Juszkiewicz.

LaMotta: Juszkiewicz...Juszkiewicz...Juszkiewicz...Juszkiewicz.
 
Älkää nyt yrittäkö tehdä tästä valmiiks vaikeasta nimimerkistä enää yhtään vaikeampaa.

LaMotta: Juszkiewicz...Juszkiewicz...Juszkiewicz...Juszkiewicz.
 
Beetlejuice ja Candyman saivat veroisensa mörököllin kaveriksi.
 
"Jos riittävän usein hoet Juszkiewiczin nimen, hän tulee... ja ostaa bisneksesi velkavipurahalla, paskoen pitkään ja hartaasti vaalimasi brändin."

Tuli tässä mieleen että luonnollinen ostaja Gibsonin kitarayrityksille olisi tietysti Fender.
 
Tuosta voisi saada hyvää synergiaa, ja jenkeissä olisi ehkä jatkossa kitarabisneksessä iso peluri, joka voisi jopa saada uudenlaisia innovaatioita aikaan.

GiovanniDiRondo: Tuli tässä mieleen että luonnollinen ostaja Gibsonin kitarayrityksille olisi tietysti Fender.
 
Tuosta voisi saada hyvää synergiaa, ja jenkeissä olisi ehkä jatkossa kitarabisneksessä iso peluri, joka voisi jopa saada uudenlaisia innovaatioita aikaan.
 
Fender Les Paul....kaulaliitos korjattu (väristyksiä)
http://www.gear-vault.com/wp-conten … der-les-paul-standard.thumbnail.jpg

Onhan meillä omakin esimerkki eli Nokia, joka kasvoi hyvien tuotteiden ja tekniikan avulla, mutta joka saatiin kaadettua, koska pukumiehet oli kyvyttömiä ymmärtämään muun kuin rahan päälle. Gibsonilla on hieman samantyyppinen tarina, sen brändiä ja rahoja on käytetty väärin omituisiin hankintoihin ja osakkaat käärivät varmaan voittoja taskuun koko ajan samalla kun yritys on kaatumassa siihen, että se ei tuota enää tarpeeksi laadukkaita ja hinnaltaan kilpailukykyisiä kitaroita.

Mietin kyllä muutamankin kerran, otanko koko Gibson aiheeseen mitään kantaa. Otetaan nyt, vaikka ihan turhaa se onkin.
 
En tiedä, mistä kaikesta asioista voi Gibsonin ahdinkoa syyttää. Koska näihin kyllä on vaikuttanut hyvinkin monet asiat. Gibson on voinut toki tehdä huonoja sijoituksia, mutta ei sekään varmasti pelkästään riitä taikka kerro koko totuutta. En usko myöskään ahneiden omistajien olevan pelkästään syynä.
Kitarateollisuus kun on ollut jo pitkään jonkinlaisessa muutoksessa. Kitaroissa ei enää käytetä samoja puita kuin joskus ennen ja tämäkin on ollut osaksi yksi tekijä joka on ainakin kaikista puritaaneimmille mahdollisille Gibson ostajille ollut syy olla hankkimatta kyseisen merkkistä uutta kitaraa. Gibson on käyttänyt Fenderiä(esim.) enemmän sellaisia puita, joita ei enää ole niin edullisesti saatavilla taikka niitä ei voi käyttää ollenkaan.
Gibsonhan yritti tehdä jo aikoja sitten LP kitarasta erilaisilla eksoottisille puilla kitaraa. Nämä Smartwood mallit eivät myyneet kovinkaan hyvin.
Uudet mallit ja innovaatiot ovat kaikki torpattu lähes aina. Jopa nyt hehkutettu 90-luvun Blueshawkit eivät olleet ilmestyessään mitään myyntivaltteja. Saivat kyllä alan lehdissä kehuja, mutta nämä ns. vintagemiehet eivät niistä(kään) pitäneet.
 
50-luvulla Flying V ja Explorer(esim.) olivat niin uusia ja erikoisia malleja, ettei ne myyneet. Nykyään nuo 50-luvun lankkusähkökitarat maksavat useita kymmeniä/satoja tuhansia ja jotain Flying V kitaraa ei saa välttämättä millään rahalla.
Samoilta vuosilta taikka vanhempia akustisia voi saa kymmeniä kertoja halvemmalla, vaikka ei niitäkään ole tehty paljoa. Ne puoliakustiset/akustiset saattoivat olla vielä kalliimpia kuin nuo silloiset lankkukitarat. Niillä ei vaan ole Claptonit jne. tyypit niinkään soittaneet. Tässä en nyt tarkoita sitten näitä kaikista arvokkaampia jazzkitaroita.
Eihän LP kitaraakaan ole tehty koko aikaa...Sekään kun ei myynyt tarpeeksi hyvin.
 
70-luvulla alettiin kokeilemaan mm. volutea ja erilaisia parannuksia kitaroiden rakenteellisiin ratkaisuihin. Mikkejäkin tuli uusia...
Nämä eivät nekään olleet kaikkien mieleen. Eivät ainakaan silloin.
80-luvulla valitettiin kun uudet Gibsonit ovat kuulemma huonoja, mutta niin ovat ne 70-luvunkin kitaratkin(?). Tässäkin kohtaa oli enemmän äänessä yleensä ne soittajat ja kaverit, jotka haikalivat niiden vanhojen ratkaisujen perään. Tyypit, jotka eivät olisi sitä uutta Gibsonia ostaneet muutenkaan.
80-luvulla Gibson kitaroita sai Kahlerin ja Floyd Rosen kammella(useita erilaisia malleja), mutta ei ne silloin kiiinnostaneet näitä yleensä raskaamman musiikin soittajia. Suurin osa sen tyylin soittajista suosi ihan muita merkkejä. Puritaanit eivät luonnollisesti pitäneet uusista Gibsoneista silloinkaan, mutta eivät myöskään niistä perinteisemmistä malleista. Nehän olivat kuitenkin uusia kitaroita ja luonnollisesti vanhoja esikuviaan "huonompia".
Tätä valitettiin 2000-luvulla kun ei Gibsonilta saa kuin CS kitaroina Floyd Rose kammelisiä LP kitaroita, esim.
90-luvulla ja varsinkin 2000-luvulla on Gibsoneiden mallien määrä kasvanut aivan älyttömästi. Siltikin se ei tuntunut riittävän. Speksit, värit jne. ovat aina vääriä...
 
Luultavasti kun Gibsonia jotenkin yrittää puolustella, niin tästäkin tulee vain kuraa niskaan. Vielä melkoisen varmasti sellaisilta kavereilta, joiden omasta kitarakokoelmasta löytyy soittimia...jotka ovat alkujaan jonkinlaisia kopioita juurikin Gibsonin joistakin malleista.
Jos sähkökitaroista ja kitaran soitosta on yleensä kiinnostunut, niin kyllä kyseinen merkki on niin selkeästi vaikuttanut kaikenlaiseen musiikin tekemiseen ettei sitä voi olla sivuuttamatta. Oikeastaan voisi sanoa, että jos jostain kitaralla tehdystä musiikista pitää, niin melkoisen todennäköisesti sieltä omista suokikkilevyistä löytyy useita Gibsonilla soitettua juttuja.
Se onko sillä kitaran merkillä sitten väliä on taas toinen asia.
 
Gibsonia on haukuttu todella paljon, koska niiden laatu on kuulemma huono. Huonoja ovat edullisimmat, myös keskihintaiset Gibsonit ja myöskin ne kalliimmat mallit. Näin on ainakin moni kertonut, koska yhdellä kaverilla tai hänen tutulla oli/on sellainen...
Ja on tietysti aivan selvä asia, että alkujaan noin 500 euroa maksava soitin ei varmasti ole kaikin osin samalla viivalla kuin useita kertoja kalliimpi soitin. Varmasti on myös hyviä ja huonoja soittimia ihan kaikissa G merkin hintaluokassa. Ei tämä asia ole pelkästään Gibsonin vika taikka ominaisuus. Ikävä kyllä, vaan kyllä sitä laadun vaihtelua on myös muillakin merkeillä ja myös niissä kalliimmissakin kitaroissa.
 
Jos nämä valittajat kävisivät jossain kivijalkakaupassa, niin saattaisivat huomata, että kaikista parhaiten myyvät edullisemmat kitarat.
Alle 1000 euron kitaroita myydään paljon enemmän kuin vaikka yli 3K soittimia. Näin se on ollut aina ja ihan kaikilla merkeillä mikäli ne vain monessa hintaluokassa soittimia valmistavat. Gibsonilta on saanut hyvin pitkään useita malleja alle tuon 1000 euron ja saa edelleenkin.
Ainakin kun täällä Jyväskylässä olen käynyt Musikantissa(aikaisemmin oli muitakin liikkeitä...), niin kyllä nuo Gibson kitarat ihan selkeästi myyvät ja niiden vaihtuvuus on hyvä.
Kun valitetaan näiden useiden tuhansien kitaroiden luokattoman huonosta laadusta ja niistä on omakohtaisia kokemuksiakin(kuulemma), niin kuka ostaa oikeasti arvokkaita soittimia kokeilematta?
Jos tilaa kokeilematta mahdollisesti kalliinkin soittimen, niin ei sen huonoudesta taikka itselle sopimattomuudesta kannata muita tai yritystä syyttää. Toki laadun pitäisi olla kalliimmissa kohdallaan, mutta jos ostaa kokeilematta-->On ihan ajan kysymys, milloin tulee huono taikka omaan käteen sopimaton kitara ja sillä merkillä ei ole mitään merkitystä. Jos ei tätä usko, niin kannattaa tilata soittimia jatkossakin ahkerasta kokeilematta.
Ei kai tässä tarvitse alkaa neuvomaan miten pitää soittimia ostaa, vaikka m.netissä joka toinen kysymys onkin LTD XXYY VS. Gibson Z.
 
Gibson on toki tehnyt huonoja ratkaisuja. Robottivirittimiä ovat monet haukkuneet, mutta kyllä niistä on myös jotkut tykänneetkin, taikka ne eivät ole haitanneet.
Gibson on julkaissut kyllä uusiakin malleja, mutta jostain syystä nekään eivät ole kelvanneet.
Thomannilta on nyt saatavilla esim Gibson N-225 mallia kovan laukun kanssa hintaan 798 euroa.
https://www.thomann.de/fi/gibson_n_225_ebony.htm
Tätä on nyt myös B-stockkina hieman edullisemmin ja tuolla 798 euron hinnalla on myös Natural ja Cherry väreillä. Voisi hyvin kuvitella, että tämä kitara on joskus tulevaisuudessa varmasti ainakin tuon rahan arvoinen, mitää se nyt maksaa. Ei se varmastikkaan nouse niihin hintoihin kuin legendaarisimmat 50/60-lukujen kitarat.
Halvin Thomann Gibson on SG Fusion jota saa 475 euroon. Edes Koreassa tehtyjä liimaliitoksella olevia kitaroita ei saa viidellä sadalla uutena.
https://www.thomann.de/fi/gibson_sg_fusion_os.htm
Gibsoneissa on kuitenkin ihan ok osastoa mikit, virityskoneistot, talla. Puukeskustelua en jaksa alkaa käymään...
 
Suurin bisnes tehdään juurikin näissä budjettiluokan soittimissa ja ostajat ovat olleet niihin varsin tyytyväisiä, koska ainakin siinä luokassa on kauppa käynyt.
Vai onko joku CS Fenderin omistaja suutunut Fender merkille kun Squierin edullisemmat kiinan kitarat eivät ole niin laadukkaita kuin se oma CS Fender?
Ei näin varmaan ole Gibsonikaan kohdalla, jos itsellä on ihan ok soitin. Olipa sitten kysymys halvoista taikka kalliimmista soittimista.
Toki sellaisiakin soittajia löytyy, joille se kitaran merkki & muiden ajattelu ja jonkinlaiseen talliin kuuluminen on itse kitaraa tärkeämpi asia.
 
Valittajia löytyy aina, mutta kyllä nuo budjettiluokan G kitarat ovat ihan kelpoja ja hyviä kitaroita. Hintaluokka jos on vielä jossain 1000 euron paikkeilla, niin sellaiseen voi vielä jotain mikkejä tms vaihdellakkin, mikäli haluaa.
Taas jotkut vaihtavat noihin kaikkiin todella kalliisiin CS kitaroihinsa mikit ja mahdollisesti muutakin rautaa, vaikka ne olisivat merkiltään mitä tahansa ja ne originaalit osat olisivat muutenkin ihan hyvät.
 
Joskus aikoinaan kokeilen yhdessä musaliikkeessä Gibsonin mustaa Explorer kitaraa, jossa oli Kaherin kampi. Siinä lavassa oli merkintä SEC ja kun kysyin myyjältä mitä se tarkoitti, niin se oli kakkoslaatuinen.
Pyörittelin ja tutkin kitaraa, mutta en huomannut siinä mitään erikoista. Siinä oli muistaakseni kuitenkin eben otelaudassa pienoinen värivirhe ja myös joku pieni laukkausvärivirhe. Nykyään on useassa kitarassa tuollaista todella raidallista eben puuta muutenkin, mutta tämä oli sellainen että mikäli sitä ei olisi tiennyt--->Niin siitä ei olisi kyllä älynnyt koko asiaa. Ei ainakaan ihan heti.
Soitin oli kuiten markoissa tuon takia useamman tonnin uutta edullisempi ja kaveri sen sitten ostikin. Joksinkin aikaa vaihdettiin myös kitaroita ja tämä oli minulla jonkun puolivuotta käytössä. En vain itse sitten niin tykännyt tuosta Explorer muodosta ja kitara päätyi takaisin kaverille.
Myöhemmin eräs kotimainen muusikko osti tuon soittimen pois samaiselta kaverilta ja laitatti siihen Bigsbyn Kahlerin tilalle sekä siirsi kaulamikin keskelle ja kaulaan kolmannen mikin. Se kitara oli kyseisellä soittajalla todella monella keikalla ja festareilla käytössä.
 
Kyllä noilla Gibsoneilla ja ihan budjettiluokan sellaisilla on ihan oikeasti useat muusikot ja harrastajat soittaneet. Eikä ne kaikki ole ollenkaan niin huonoja kuin täällä olevista jutuista voisi luulla.
Myöskin kun valitetaan G:n LP kitaroiden g-kielen vireenpitävyyttä, koska lapa on sellainen...Niin eikö silloin pitäisi olla vaikka Explorer tyylisessä lavassa vielä enemmän ongelmaa niin g, h kuin ohkaisen e-kielenkin kanssa. Kumma kun en ole tuollaiseen törmannyt ja siitä ei kukaan valita?
Yksi LP Gibson ja 2 kpl Flying V kitaroita on minulla ollut ja eipä niissä ollut mitään erikoisempia ongelmia. LP oli 80-luvun alusta ja toinen V samaisen vuosikymmenen lopusta. Uusin oli 2000-luvun alun Flying V ja ei sekään ollut laadullisesti huonompi. Tämän lisäksi olen kyllä kokeillut ja soitellut useilla erilaisilla Gibsoneilla ja hyvinkin monelta vuosikymmeneltä.

Mä kävin musafasulla käpistelemässä paria uutta Gibson LesPaulia trad ja stand. Ja minua lakkasi äksiti kiinnostamasta koko Gibsonin ahdinko, nimittäin ne kitarat nähtyäni ymmärsin että ei mitään Gibsonia ole enää olemassa.
 
Kaikki kunnia nauhanpääkanttauksen palauttamiselle ja kyllä ne on ihan hyviä kitaroita..... mutta ei enää minun tuntemia Gibsoneja.

hallu: ei mitään Gibsonia ole enää olemassa.
 
Kaikki kunnia nauhanpääkanttauksen palauttamiselle ja kyllä ne on ihan hyviä kitaroita..... mutta ei enää minun tuntemia Gibsoneja.
 
Kyllä tämä nyt kaipaa hieman avaamista meille musafasulla käymättömille.

Kefiiri: Kyllä tämä nyt kaipaa hieman avaamista meille musafasulla käymättömille.
 
No ne Gibsonin erityispiirteet on häivytetty siitä eli se nitrolakka on korvattu jolakin muovimaisella ja tasaisella lakalla, joka tuntuu ihan samalta kuin kaikissa muissakin kitaroissa ja lakkaus on vedetty bindausten yli jolloin tulos on toki tasainen, mutta sekin on samaa kun kaikissa korean ja ties missä kitaroissa. Kitara tuntuu ihan hyvältä ja vaikuttaa soivan ihan nätisti etc. mutta se ei vaan enää tunnu Gibsonilta ei siinä ole jäljellä kuin se nimi lavassa muuten se ei enää eroa kopioistaan (vähän paremmista kopioista toki). Ai niin ja potikkalokeron ja mikkivalitsimenlokeron kansi on korvattu semmoisella ohuella notkuvalla lätkällä joka ei enää istu siihen upotukseen ja oikeastaan se ei myöskään muodon puolesta istu eli reunoille jää raot. Mietin, miksi siitä nätistä upotuksesta jossa kansi muodostaa lähes saumattoman nätin pinnan kitaran kanssa eli se on tarkasti tehty, on luovuttu. Mutta kun tarkastelin sitä lähemmin niin upotusten huullokset oli niin vinksin vonksin, että ne olisi pitänyt kairata uudelleen, mutta niin ei oltu tehty vaan päälle oli vaan heitetty karkeilla (huom pyöreä kantaisilla !?!?!) ruuveilla ohut lätkä. Myös soololoven pohjalla kun se kanttaus vähän levenee kuten tiedätte Gibsonissa olevan, niin se on maalattu kanttauksen päälle siitä kohtaa niin että reunalista näyttää ihan tasaiselta, mutta kanttinauha kuultaa sieltä alta sen verran, että tietää että se nauha on siellä kuten ennenkin mutta maalaus on vaan vedetty pokkana siihen päälle.
 
Ei siinä mitään, kitara tuntui ihan hyvältä ja se oli yllättäen liikkeessä ihan hyvissä säädöissä enkä soinnissa huomannut mitään vikaa (ainoa vaan että ne molemmat oli yllättävän painavia vaikka olivat porattuja ja toinen koverrettu versio). Se ei vaan tuntunut millään muotoa kolmen tonnin kitaralta, eikä siinä ollut mun tuntemaa Gibsonia enää jäljellä. Varmaan noi porukat jotka Gibbonia aina haukkuu tykkäisi tuosta väkästyksestä, mutta minä en tykännyt. Jopa se huonomaineinen 2015 mallisto tuntui huomattavasti enemmän minun mieleiseltä kuin nämä nyt käpistelemäni.
 
Kun myin taannoin Gibsonini niin se oli aivan eri maailmasta kuin nämä uudet. Olen kuitenkin Gibson diggari, mutta ne mun mieleset Gibanderit on tehty ysärilla ja ehkä 2000 luvun alussa. Jos joskus päädyn uudelleen ostamaan Gibsonin niin se on taatusti joku noista vanhemmista.

hallu: No ne Gibsonin erityispiirteet on häivytetty siitä eli se nitrolakka on korvattu jolakin muovimaisella ja tasaisella lakalla, joka tuntuu ihan samalta kuin kaikissa muissakin kitaroissa
 
Ainakin tuoreimmassa LP traditionalissa valmistaja ilmoittaa lakan olevan nitroa:"Gloss Nitrocellulose Lacquer." Itse en kaipaa yhtään sitä tahmapintaista lakkaa, josta onneksi myös Fender luopui muutama vuosi sitten. Itsellä on vuoden 2014 malli, jossa taidettiin juuri siirtyä tahmasta pois, ja hyvä niin. Oliskin jäänyt muuten ostamatta.
 
E. Ysärin LP:t ovat arvostettuja, ja tuo 2014- malli on kaiketi jonkilainen hybridi ysäreistä ja '59-mallista modernein uudistuksin kuten tuo bindauds & plek.

hallu: No ne Gibsonin erityispiirteet on häivytetty siitä eli se nitrolakka on korvattu jolakin muovimaisella ja tasaisella lakalla.
 
Kyllä se edelleen nitroa on...

J2280: Kyllä se edelleen nitroa on...
 
Vaan ei tunnu nitrolta eikä näytä siltä.

J2280: Kyllä se edelleen nitroa on...
 
No kun se tuntuu erilaiselta niin sen koosumustakin on väistämättä muutettu joten ehkä se "nitro" on vaan niissä mainosbrosyyreissä.

Kuinka pystyt näkemään onko lakka nitroa vai ei?

J2280: Kuinka pystyt näkemään onko lakka nitroa vai ei?
 
No enhän mä pystykään, nytkin erehdyin. puhuin siitä miltä se tuntuu.
 
E: siis miltä musta tuntui ja musta ei tuntunut oikealta siksi en halua näitä enkä ole niistä enää kiinnostunut. Minä sanoin aluksi että en pitänyt kitarasta ja minulta kysyttiin, että miksi. sitten minä selitin että miksi en pitänyt. Ei se ole objektiivinen totuus vaan puhtaan subjektiivinen tilitys mun tunteista siitä miksi se tuntui väärältä.... siinä kaikki.

hallu: No enhän mä pystykään, nytkin erehdyin. puhuin siitä miltä se tuntuu.
 
E: siis miltä musta tuntui ja musta ei tuntunut oikealta siksi en halua näitä enkä ole niistä enää kiinnostunut. Minä sanoin aluksi että en pitänyt kitarasta ja minulta kysyttiin, että miksi. sitten minä selitin että miksi en pitänyt. Ei se ole objektiivinen totuus vaan puhtaan subjektiivinen tilitys mun tunteista siitä miksi se tuntui väärältä.... siinä kaikki.
 
Ymmärrän. Mutta oikeastaan juuri sitä en ymmärtänyt (vielä), että miksi se tuntui väärältä. Myös vuonna 2013 uutena ostamassani J-45 Gibsonissa on ilman mitään epäilystä nitrolakka, mutta myöskään tämä ei liimaudu käteen kiinni. Sen enempää LP kuin J-45 ei kuitenkaan muistuta tuntumaltaan ollenkaan muovilakattuja kitaroita. Noh, kai se täytyy itse käydä kokeilemassa, vaikka siellä Fasulla sitten...

Kiitokset Hallulle selventävästä kirjoituksesta.
 
Mietin tuota tuntumajuttua. Voisiko olla, että tahmaavuus tai sen puute ei johdukaan lakkatyypistä vaan tietynlaisesta pinnan kiiltävyyden asteesta tai jostain? Yhden oman kitaran polylakattu kaula tuntuu sadesäällä semmoiselta, ettei käsi luista siinä ollenkaan. Nitrolakatuissa kauloissa en muista huomanneeni moista koskaan.