Kitarat: kitarakamat ›

Ite kävin läpi aika monta delayta, ennen kuin löysin Tech 21:n Boost DLA:n. Siinä oli ratkasevina tekijöinä seuraavat:
 
1. Erillinen tap tempo
2. Pieni koko tap temposta huolimatta
3. Volumeboosti
4. Mahdollisuus filtteröidä yläpäätä pois
 
Markkinoilla tuntuu olevan melko vähän delayta, joista ylläolevat ominaisuudet löytyisi.
 
Muista testaamistan pedaaleista Bossin DD3:n totesin heti ihan turhaksi, koska siinä on aivan liian vaikeeta säätää sopiva delay-aika. Vaikka en mitään Edge-juttuja soitakaan, tykkään silti, että delay on sovitettu biisin tempoon. Tämän lisäksi filtteröimättömät toistot on aika riipivää kuunneltavaa särösaundilla.
 
Flashback mua olis kiinnostanut aika paljonkin, mutta sen tap tempo ei ole hirveen käytännöllinen. Siinähän tap tempon voi asettaa sisään tulevan signaalin perusteella. Jos siis biisin alussa ei saa tempoa osumaan, ei sitä kyllä enää biisin aikana ole mahdollista korjata.

Käyttääkö joku muuten useampaa delayspedua signaalitiessään? En ole laisinkaan perehtynyt U2:seen, mutta joku tokaisi että esim. Edgellä olisi kaksi dilsaa. Saisikohan parilla dilsalla simulaation nauhakaiusta?
 
Itse omistan Danelectron Reelechon ja ehkä voisin hommata toisenkin delayn, varmaankin jonkun halvahkon.

Demo Harrison:...Saisikohan parilla dilsalla simulaation nauhakaiusta?...
 
Ei oikeastaan. Sen sijaan aika monessa delayssa on jo tarjolla se Tape-vaihtoehto.
 
Tavan delaylla voi apinoida nauhakaikua, jos siinä on toiston viive, toistokertojen määrä ja toiston pituus säädettävissä erikseen.
 
Erilaisten kytkentöjen tuoman soundin mallaaminen onkin sitten vaikeampaa, ellei mahdotonta.

Lespaul66: Digitaalinen Boss dd-3 antaa hyvän perusdelayn, ei kohise ja suhise ja on säädettävyydeltään riittävän laaja.
 
Saman olen itsekin havainnut, erinomainen dilsa. Ennen tätä kävivät kääntymässä mm Deep Blue Delay ja Carbon Copy.

Mad professorin deep blue käytössä. Erittäin hyvä ja simppeli laitos. Tech 21:n Boost DLA oli kehissä useamman vuoden. Hyvä verme sekin mutta itselleni riittää yksinkertaisempikin loota. Käytän delaytä hyvin miedoilla säädöillä ja lähinnä vain keventämässä soittotuntumaa.
 
Kaapista löytyy myös Bossin DM-2 jonka hommasin 1984. Tuo samainen spedu oli parikymmentä vuotta maailmalla kunnes bongasin sen yllättäen kaverin hyllystä ja ostin/vaihdoin takaisin. Jotain pikkuvikaa tuossa kuitenkin on ja loota pitäisi ehdottomasti laitattaa kuntoon.

Demo Harrison: Käyttääkö joku muuten useampaa delayspedua signaalitiessään? En ole laisinkaan perehtynyt U2:seen, mutta joku tokaisi että esim. Edgellä olisi kaksi dilsaa.
 
No juu, Edge taitaa tosiaan käyttää ainakin melkein aina päällekkäin kahta dilsaa, mutta yhdelläkin pärjää, jos on pakko ;D. Eli sen U2 -soundin salaisuus on siinä, että viive on pisteellisen kahdeksasosanuotin (ns. dotted eight) mittainen ja tempo tietenkin tarkalleen biisin mukaan. Sitten vaan arpeggioita näppäilemään. Ja jos käytössä on kaksi dilsua (tai vaikkapa tc electronicin V2), voi ensimmäisen säätää perus neljäsosia toistamaan ja jälkimmäisen sitten noita kolmea kuudestoistaosaa...

Lespaul66: Boss antaa hyvän perusdelayn, ei kohise ja suhise ja on säädettävyydeltään riittävän laaja.
 
Minulla on ollut 2 Bossia + tap pedaali. Ei noissa tosiaankaan mitään vikaa ole. Itse luovuin Bossista koska hämäränäkö (silmien näkö enää muutenkaan) ei ole mikään huippu, ja sen säätönupit ja asteikot oli yksinkertaisesti liian pieniä. Hyvämaineisia ja toimivia pelejä ovat kyllä.
 
Oli joskus Digitech Digidelay. Sen tap-ominaisuudesta ei ollut mitään hyötyä bändikäytössä.
 
Sitten oli Ibanez Echomachine, joka on 'köyhän miehen nauhakaikusimulaattori'. Tämä on ainakin helppo käyttää. Polkimen kytkin ilmeisesti on näissä vikaantuva.

Kyllä esim Dredgin kitaristilla oli varmaan 4 delay-pedaalia laudassa. Lisäksi 2000-luvulla yleisiä oli Line6 Delay Modelerit ja nykyään Strymonit sun muut, joissa on mahdollisuus käyttää useampia erilaisia säätöjä saman pedaalin sisällä.

Herkkumajoneesi: Terve! En löytänyt yhtäkään yleispätevää kirjoitusta täältä delayhyn liittyen. Mitä delaytä käytätte, miksi ja mitä suosittelisitte? Itseä houkuttelisi ostaa tuo Voxin Joe Satrian time machinen tai sitten Mad professorin deep blue delayn.
 
Alesis lla vetelen. Stereona. 7 ms eroa kanaviin niinku Petruchh ? suosittaa.
En tykänny Nova, Flasback, Carbon copy.
Selvästi syövät saundia. Eli ei ole true bybass lähellekkään.
Tylsiä ovat. Mielestäni stereona saa just sen pikku lisähännän, jota etin.
Tc flashbackin ostin, kun siinä on dynamic delay. Ei toiminu pätkääkään, Ei yhtään.
Vanha kelanauhuri pitää vissiin ostaa.

Proffan Deep Blue Delay laudassa, toimii hienosti, hyvä soundi ja simppeli. On tota 21:täkin kokeiltua ja hyvä vehje on juu ja snadisti monipuolisempi.

Demo Harrison: Käyttääkö joku muuten useampaa delayspedua signaalitiessään? En ole laisinkaan perehtynyt U2:seen, mutta joku tokaisi että esim. Edgellä olisi kaksi dilsaa. Saisikohan parilla dilsalla simulaation nauhakaiusta?
 
Itse omistan Danelectron Reelechon ja ehkä voisin hommata toisenkin delayn, varmaankin jonkun halvahkon.
 
Carl Martin Delayla XL lupailee vastaavaa..

Terve
 
Tuommosella oon nyt menny.
http://www.ibanez.com/products/u_ef … 6&series_id=152&effect_id=1
Omaan melko vaatimattomaan ja konstailemattomaan käyttöön sopiva ja mielestäni hyvä soundi. Analoginen. Hieman pienempi saisi olla.
TC Electronic Flashback oli aiemmin, mutta en vaan tykäänyt. Henkimaailman hommia...

Mihin käytätte delayta? Johonkin rytmiseen juttuun? Näppäilyjä ehostamaan? Sooloihin luomaan sankaruutta? Saundin tuplaamiseen/leventämiseen? Koko ajan päällä luomassa vähän syvyyttä? Slapbackina fiftarityyliin? Rautalankatyylisenä kaikuna? Efektinä oskilloinnin tms. kautta?
 
Itse käytän eniten varmaan post-rock-hengessä rytmisiä delay-juttuja jossa delay on biisin tempon mukainen ja olennainen osa riffiä. Myös aiemmin popimpaa ja rokimpaa kamaa soittaessani käytin paljon tällaisia. Tätä varten on oikeastaan pakko olla digitaalinen laite, johon saa talteen biisi/osakohtaisesti tempon, feedbackin ja mixin, jotta riffi kuulostaa oikealta.
 
Ehostusdelaytakin tulee käytettyä etenkin keikoilla liideissä/sooloissa kun haluaa täyttää enemmän tilaa ja/tai varmistaa ettei tule tyhjiä taukoja soitossa. Yksi erikoistapaus tällaisesta on post-rock-henkinen kaiutettu tremolopikkaus. Myös livenä tulee usein poljettua delayta sellaisiinkin paikkoihin mitä ei ole kaiutettu levyllä, esim joku osan lopetus josta jää sitten delayhäntä soimaan. Sama juttu myös biisien lopetuksissa, melkein poikkeuksetta vikaan ääneen joku delay. Näissä tapauksissa ei olekaan niin tarkkaa, mitkä asetukset delayssa on. Tätä varten myös HD500:n ylärivin 3. painike on lähes poikkeuksetta assignoitu delaylle, jotta sen saa milloin tahansa nopeasti päälle.
 
Efekti-delayhommiakin tulee tehtyä levyille paljon Memory Manilla ja Space Echolla, jonkin verran myös replikoitua näitä sitten keikalla HD500:n kanssa, mutta vaikeampaa se on, kun ei voi kääntää potikoita samalla tatsilla, eikä saundi muutenkaan ole läheskään sama, puhumattakaan siitä mitä tapahtuu kun kääntää oskilloinnin aikana time-potikkaa. Näitä varten teen yleensä muistipaikkaan toisen delay-saundin, joka on vaikka HD500:n ylärivin 4.painikkeen takana, ja joskus säädän feedbackin määrää ekspressiopedaalilla.
 
Osa levyille tehdyistä delay-jutuista on niin persoonallisia ja vaikeasti toistettavia, että olen samplannut ne levyltä, ja tuon ne sitten Digitech JamManin kautta keikkasettiin.
 
Oikeastaan tuntuu välillä, että olisi hauska ottaa livesettiin analoginen delay jolla voisi tehdä noita spontaaneja kaiutuksia ja efektointeja, jotta potikoita pääsisi säätelemään, mutta HD500 saisi hoitaa ne tarkasti kaiutetut ja säädetyt delayt. Toisaalta se on sitten aina yksi laite enemmän...

Ollaanko delayn suhteen siirrytty jo siihen, että ne kaikki kuulostaa hyvältä? Siis sitä, että halvemmatkaan laitteet ei syö soundia ja toistettu ääni on sama, mitä sinne syötetty. Ymmärtääkseni monet kalliit ja halvat delay pyörii ihan saman IC-piirin ympärillä eikä toistetussa soundissa ole eroa. Netti on täynnä halpoja polkimia true-by-passilla jne.
 
Eri asia on tietenkin sitten analog/nauhaiku-mallinnukset yms. ja pedaalien käyttöliittymät ja kestävyys.

Exhausted: Mihin käytätte delayta? ...
 
Lähinnä rautalankatyylistä kaikua sekä slapbackia käyttelen. Ensinmainittua asetusta käytän joskus myös särösooloissa tuomassa tiettyä mahtipontisuutta soundiin. Oikeastaan muita kaikuasetuksia käytän tosi harvoin. Delay on koko ajan päällä vain rautalanka-, rockabilly- ja rekkakantri -tyyppisessä matskussa. Muulloin purkki polkaistaan päälle esim. jotain sooloa tehostamaan. Ja tosiaan nyt on käytössä Catalinbread Belle Epoch.

Tympee Huttunen: Ollaanko delayn suhteen siirrytty jo siihen, että ne kaikki kuulostaa hyvältä? Siis sitä, että halvemmatkaan laitteet ei syö soundia ja toistettu ääni on sama, mitä sinne syötetty. Ymmärtääkseni monet kalliit ja halvat delay pyörii ihan saman IC-piirin ympärillä eikä toistetussa soundissa ole eroa. Netti on täynnä halpoja polkimia true-by-passilla jne.
 
Eri asia on tietenkin sitten analog/nauhaiku-mallinnukset yms. ja pedaalien käyttöliittymät ja kestävyys.
 
Mun kokemus kalliimmistakin digidelaylaitteista (kuten Boss RE-20) on, että vähän ne vievät suorasta soundista pois. Sitten taas esim. Deep Blue Delay (PT2399 on se IC-piiri muuten, löytyy tosiaan monistakin delaypurkeista) ei myöskään ole aito analogipedaali, mutta ne kyllä toistavat puhtaan äänen kaikkine transientteineen ihan 1:1 ainakin minun korvan mukaan. Jollekin se soundin "siliäminen" digidelayden läpi soitettaessa voi olla ihan hyväkin asia, mutta itse haluan, että kitaran ääni tulee sellaisenaan läpi.

Kun tuosta saundin syömisestä on puhetta niin piättekö delayta efektiloopissa vai viimisenä ennen vaffarii? Voiko se saundin laihuus johtua jostain kampasuodatuksesta tai muusta vastaavasta halpojen osien sijaan?
Joissain purkeissa on kill dry switchi (ihan uutta mulle), mutta eikö se ole sama kun kääntäisi mixin kokonaan märäksi? Tarkoittaako tämä siis sitä, että loopissa olevasta pedaalista tulee vain 100% märkää signaalia joka sitten sotkeutuu kitarasta tulevaan 100% kuivaan signaaliin ennen päätettä, sen sijaan että purkista tulis kumpaakin kitaran 100% kuivan lisäksi? Ja että jos samoilla säädöillä purkki oliskin vahvarin edessä, niin kajarista ei kuulu itse soitinta lainkaan vaan pelkät viiveet?
Mutulla jos ajattelee niin ihan turhalta se tuntuu että pedaalista tulee kuivaa signaalia kun sitä kuitenkin tulee soittimesta...
Korjatkaa jos oon väärässä, luultavasti oon.

tomaattiorava: Kun tuosta saundin syömisestä on puhetta niin piättekö delayta efektiloopissa vai viimisenä ennen vaffarii?
 
Efektiloopissa. Omassa delayssa on sekä digitaalinen että (true) analoginen delay. Jos tuon purkin laittaa vahvarin eteen niin noiden kahden delaytyypin välinen selkeä ero kaventuu. Lisäksi delay toimii jollain tapaa muutenkin pehmeämmin ja vaimeammin näin kytkettynä.
 
En kuitenkaan mitään totuutta ala julistamaan delayn oikeasta paikasta, mutta mielestäni se toimii paremmin efektiloopissa. Luultavasti vahvistimien etuaste tekee jotain (huonoja?) temppujaan modulaatioefekteille, mene ja tiedä?

LaMotta: En kuitenkaan mitään totuutta ala julistamaan delayn oikeasta paikasta, mutta mielestäni se toimii paremmin efektiloopissa. Luultavasti vahvistimien etuaste tekee jotain (huonoja?) temppujaan modulaatioefekteille, mene ja tiedä?
 
Nosiis jos käyttää vahvarin särökanavaa säröpedaalin sijaan ni vissiin menee aika vituiks. Modulaatiot ennen särkyä ei oikee oo hyvä...

tomaattiorava: Nosiis jos käyttää vahvarin särökanavaa säröpedaalin sijaan ni vissiin menee aika vituiks. Modulaatiot ennen särkyä ei oikee oo hyvä...
 
Just äsken testailin multiefektiä jossa särö on ennen delayta, ja multiefekti ennen vahvistinta.....on tuhnu delay soundi.