Kitarat: kitarakamat ›

Kolme särösoundia, kaikissa efektit hieman eri lailla. Lead ja soolojen soittamista varten enemmän, komppisärö on tiukka ja kuiva efekteistä. Sitten reverbillä ja choruksella maustettu puhdas. Eli neljä erilaista, mutta on noita presettejä ties miten paljon aina siitä riippuen millä soittaa.

naavanka_: Näinhän se meneekin, ootko kahtonu paljon samojen esittelijöiden videoita?
 
Ainahan ne itseltään kuulostaa.
 
Juu, muutamaa samaa tyyppiä useammin. Diplomaattisista syistä nimet jääköön mainitsematta.
 
Mietin alkuun että mikä siinä oikein mättää kun kamat vaihtuu mutta kaveri kuullostaa vaan itseltään. Sitten tajusin.
 
Ehkä se olisi kamaesittelyssä parempi kun vetää vaan niitä tunnettuja riffejä ja pyrkii jäljittelemään alkuperäisen esittäjän tyyliä ja soundia. Ainakin sen oman soiton väliin.

Pop Corn: kuullostaa
 
Eikö tästä oo vielä ollut tarpeeksi monta kertaa puhetta? :)

Jucciz: Eikö tästä oo vielä ollut tarpeeksi monta kertaa puhetta? :)
 
Todellakin on, miksi vielä jankkaat? ;)
 
JuSu

Jucciz on oikealla asialla, mutta JuSu oli aika nokkela :)

Itse tullut huomattua että kotisoitossa VST-kikkareiden kanssa on aina se sama soundi, samoin bändin kanssa soittaessa. Kotona on delayt ja reverbit tapissa hirmusen särön kera ja bänditreeneissä muut valittaa että voitko laittaa säröä siihen kitaraan joskus. Tiiä sitten mistä moinen. Ehkä sitten on vaan aina niin ankeat vehkeet bänditouhuiluun pihillä ukolla ettei sitä säröä huvita juuri käyttää.

superfly: ................. Ehkä sitten on vaan aina niin ankeat vehkeet bänditouhuiluun pihillä ukolla ettei sitä säröä huvita juuri käyttää.
 
Et siis halua särkeä kalliita kamppeita ;-)
 
On kyllä hauska huomata, että tehän olette ihan samanlaisia kuin minäkin :-D . Soundi on siis soittajan ominaisuus, se on jonkinlainen intentio tai soundikäsistys tai tyylitaju tms, joka ohjaa meitä vääntelemään nappuloita tiettyihin asentoihin ja päättämään missä kulmassa läpsäytämme näppäinlehden kieltä vasten, vai käytämmekö plektraa ollenkaan :-).
 
Mikä meitä sitten ohjaa käyttämään juuri niitä tiettyjä välineitä tai kun se väline on löytynyt, niin mikä saa meidät halajamaan uutta ja ehompaa tai kitaristien tapauksessa usein vanhaa ja hyväksi havaittua :-) ? jos nyt suosiolla ohitetaan idolien vaikutus ja muoti-ilmiöt sun muut soittajan ulkopuolelta tulevat yllykkeet ja megatrendit, niin miksi ostan uuden vahvistimen tai uuden säröpurkin.... tai kitaran?
 
Yksi mieleen tuleva seikka on välineiden mukautuvuus. Siinä näyttäisi olevan selkeä ero soittajilla, että pitääkö volumenapin olla poissa käteni tieltä vai opettelenko itse heiluttelemaan kättäni jossakin muualla kuin juuri sen volumenapin päällä. Vaatimus välineiden muokautuvuudesta luo tietenkin tarpeen uusia niitä välineitä sitä mukaa kun itse uudistuu ja omat tarpeet muuttuu koska soittimet on ja pysyy passiivisena, niin ainoa tapa mukautua on tuunata sitä välinettä tai hankkia uusi sopivampi väline. Tällainen soittajahan on aika tiedostava ja vaativa asiakas, hän tietää minkälainen sen välineen tulee olla.
 
Itse olen mukautuja (en tietenkään täysin, mutta hyvin pitkälle). Aina kun olen ostamassa jotakin, olen aika eksyksissä siitä, että minkälainen sen pitäisi olla. Ihan vaan siksi koska mukaudun todella helposti välineisiini, niin sillä ei ole minulle ihan kamalan suurta merkitystä missä se volanappi on. Samoin kaulaproviili ja radius tms. on itselleni aika jonninjoutavia kysymyksiä (kaikkeen tottuu ajattelen minä). Niinpä ostelen soittotavaroita ihan kummallisilla perusteilla, vaikka että kitarassa sattuu olemaan kiva maalaus tai että onko vahvarissa toleksi vai tweedpäällyste tms.. Jostakin syystä tuossa oli hiljattain aika jolloin ostelin maanisella innolla kaikenlaisia soittotavaroita, vaikka vanhatkin oli ihan hyviä ja sitten ihmettelin, että no hö mitäs mä nyt näillä. Sitten keksin, että no näitähän myydä pois, mutta sitten kun myin tavaroitani maanisella innolla, niin tulinkin myyneeksi jotakin mitä olisin tarvinnut ja tulin synnyttäneeksi uuden ostotarpeen. Mutta tämäpä tarve ei lähtenytkään joskain käsittämättömästä ostoimpulssista vaan ihan oikeasta tarpeesta ja se oli aika makeaa ostaa jotakin "hyvällä omallatunnolla" ihan siksi, että tarvitsee sitä ihan oikeasti :-).
 
Ai samperi, miten mä nyt taas ajauduin puhumaan kuluttamisesta. Se on mulle jo helvetin fetissi johon kaikki hyvätkin pohdinnat lopulta kiertyy. Piti puhua siitä, että laitteiden mukautuvuus on sillä tavalla tärkeää, että se oma rigi vastaa tarkasti pieniinkin nyansseihin soitossa. Eli on siis herkkä ja jollain tavalla "läpinäkyvä" siis se mitä käsilläni teen tulee jotenkin hyvin välittömästi ja tarkasti kaiuttimesta ja herkkyys on sitä että ihan pikkuriikkisetkin asiat toistuu suunnilleen oikeassa mittasuhteessa eli siis herkkä ja dynaaminen. Tota noin, en äkkiä keksi mitä osaisin muuta rigiltäni vaatia (onhan sitä tuossakin monesti ihan liikaa). No se särö on tietenkin mulle erittäin konstikas asia josta taannoin aloitin ihan oman ketjunkin. Mutta mikä tahansa särö ei mulle kelpaa, se pitää helistä juuri tietyllä tavalla eikä saa riipiä. Sanotaanko, että kliini oli tosi paljon helpompi löytää kuin särö, mutta särö löytyi pitkälti siten, että karsi siitä pois kaiken ei toivotun ja sitten lisäsi sinne vähän arvaamattomuutta (kuitenkin niin että se ei ole epämiellyttävää, vähän niinkö hampaattoman käärmeen).
 
No jaa taisin vähän kadottaa sen mitä tulin tänne hölisemään :-) no toi ainakin, että oli mukavaa löytää yksi jaettu kokemus meidän kitaristien kesken :-).

Mitä kovemmalla vahvistin, sen parempi saundi.

Yhdellä soundilla aika pitkälti. Mukavasti bassoa, reiluhkosti trebleä, precenceä mukavasti, pääteasteta mahdollisuuksien mukaan rääkätään ja säröä aina maun mukaan. Yleensä vähemmänpuoleisesti.
 
Tällä reseptillä menee aivan kaikki matalavireisestä musasta kliineihin vain kitaran volan pyöräytyksellä.

Mulla on ns 3 soundia.
 
Cleani, komppisärö, yleensä ilman kaikua ja soolo särö buustattu eq:lla ja od:llä ja mausteena pieni delay.

hallu: Et siis halua särkeä kalliita kamppeita ;-)
 
No se särö on tietenkin mulle erittäin konstikas asia josta taannoin aloitin ihan oman ketjunkin. Mutta mikä tahansa särö ei mulle kelpaa, se pitää helistä juuri tietyllä tavalla eikä saa riipiä. Sanotaanko, että kliini oli tosi paljon helpompi löytää kuin särö, mutta särö löytyi pitkälti siten, että karsi siitä pois kaiken ei toivotun ja sitten lisäsi sinne vähän arvaamattomuutta (kuitenkin niin että se ei ole epämiellyttävää, vähän niinkö hampaattoman käärmeen).
 
Ja loppuviimeinhän taas palataan siihen tosiasiaan että se iso särö kovilla delayreverbeillä hyvin harvoin toimii bändin kanssa, poislukien ehkä liidit. Tarkemmin kun ajattelee niin täysin puhdasta saundia ei tule koskaan käytettyäkään, aina pitää vähän rosoa olla.

superfly: Ja loppuviimeinhän taas palataan siihen tosiasiaan että se iso särö kovilla delayreverbeillä hyvin harvoin toimii bändin kanssa, poislukien ehkä liidit. Tarkemmin kun ajattelee niin täysin puhdasta saundia ei tule koskaan käytettyäkään, aina pitää vähän rosoa olla.
 
Tuo on kyllä totta. Loppu viimein päästäänkin sitten siihen päätelmään, että kitarakamat on hyviä kun ne eivät tee "omiaan" eivätkä hanttaroi vastaan :-).

Ääretön määrä saundeja, jotka kuulostavat vielä erilaisilta eri paikassa ja ajassa. Puumerkki on kuitenkin aina sama.

Mielenkiintoinen kysymys, johon omalta kohdalta voisi vastata seuraavasti.
 
Mulla on soiton suhteen yksi perus soundi ja tarkoitan tällä mun oma käsialaa eli se mitä mun sormistani lähtee ja ylipäätään mitä minä osaan soittamisen suhteen kuten tatsi, tekniikka, fraseeraus jne.
 
Tuo perussoundi sitten vaikuttaa siellä taustalla kun käytän useampia soundeja eli
 
- puhtaat soundit
- välialueen soundi eli puhtaan ja särön sekoitus (oisko tälle oikea sana sitten reunasärönen tai hieman säröinen).
- särösoundit
- soundit, joissa on sitten efektejä perustasoa enempi
 
Puhtaista soundeista mulla puhuttaessa ehkä haen soundia hieman sen musiikin suhteen ja esimerkkinä vaikkapa puhdasta ja pehmoinen jazz-soundi tai puhdas ja kirkkaampi rokahtavampi soundi tai sitten näiden kanssa myös perustasoa efektoituneempi soundi.
 
Välialueen soundista puhuttaessa varmaan löytyy niin jazziin sopivaa kuin rokimpaan menoon.
 
Särösoundista puhuttaessa sitten soundia kun miettii musiikin suhteen niin ei taida ihan jazziin taipuvaista löytyä ellei sitten puhuta jostain fuusio-jazzi-funk-jazz linjasta (mitä nuo sitten lienevätkin ;D ) eli pääasiassa sitten sieltä rock ja rockimmasta ja hevymmästä päästä olevaa erillaista särömeininkiä.
Säröissä yleensä yritän hakea sellaista ettei menisi puuroksi, ainoa "puuromainen" voi tulla kyseeseen jos soittaa sooloa eli sellainen "puuromainen lead soundi".
Säröä laidasta laitaan.
 
Soundit joissa on sitten efektejä perustasoa enempi on toki, ehkä nämä kuitenkin ovat sellaisia kokeilujuttuja ja mielenmukaan meneviä hassutuksia.
 
Mulla perussetti on koostuu yleensä pelkästään ketjusta Vahvari/säädöt + kaappi/säädöt ja näiden edessä mahdollisesti kompura ja särö ja jälkeen EQ, Delay ja Reverb
 
Sitten perus setin lisäksi jos puhutaan efektien käytöstä niin eteen volume ja wah pedaali ja jälkiketjuun mahdollisesti chorus, flanger, ym. modulaatioefektit, enchanser etc. jutut.
 
Taisin nyt melkoisen sekavasti selittää omia juttujani
 
Siis lyhyesti mulla taitaa olla usempi soundi eli:
 
- Perussoundi sormista/tatsista ja mitä ylipäätään osaan soittamisesta
- Perussoundit puhdas, välialue, säröinen ja koikeilut efekteillä
- Soundi musiikkityyliin mukaillen
Yhteenvetona soundini on ilmeisesti noiden sekasikiö ;D
 
EDIT: Heti perään muistin, että joo, soundini voi myös jakaa sähkökitara- sekä akustisen kitaran soundimaailmoihin, jos haetaan soittimen mukaista soundimaailmaa.

Joo, kyllä itselläkin särön määrä säätyy puhtaasta kunnon lead soundeihin, mutta ajattelin aikaisemmin, että kyse on yhdestä soundista, jonka särön määrä vain muuttuu.
 
Toisaalta, onhan mulla tuossa muutamia fuzzeja, joilla tulee vedettyä samantyylisellä soundilla, mutta onhan niissä tietysti eroja kuitenkin.
 
Efektejä ei pahemmin tule käytettyä. Wahi on ainut aktiivikäytössä oleva efekti, vibeä fiilistelen välillä ja phaser olisi tarkoitus ottaa vakamielisiin testeihin bändin kanssa.
 
Eli en mä oikeastaan tiedä, kuinka monta soundia mulla on. Ehkä yksi silloin, kun oikeasti soitetaan ja sitten kaikenlaista kikkailua siihen sivuun...

Laulava Kylätohtori: Joo, kyllä itselläkin särön määrä säätyy puhtaasta kunnon lead soundeihin, mutta ajattelin aikaisemmin, että kyse on yhdestä soundista, jonka särön määrä vain muuttuu.
 
Toisaalta, onhan mulla tuossa muutamia fuzzeja, joilla tulee vedettyä samantyylisellä soundilla, mutta onhan niissä tietysti eroja kuitenkin.
 
Efektejä ei pahemmin tule käytettyä. Wahi on ainut aktiivikäytössä oleva efekti, vibeä fiilistelen välillä ja phaser olisi tarkoitus ottaa vakamielisiin testeihin bändin kanssa.
 
Eli en mä oikeastaan tiedä, kuinka monta soundia mulla on. Ehkä yksi silloin, kun oikeasti soitetaan ja sitten kaikenlaista kikkailua siihen sivuun...
 
Aikalailla samoja ajatuksia ja muutenkin samoilla linjoilla täällä niinikään, paitsi wahi ei ole löytänyt tietään bändikontekstiin vieläkään. Efektit ovat sitten lähinnä mausteita johonkin biisin osaan, jos niitä käytän. En koskaan paahda koko biisiä joku efekti päällä.

Mullakin on kaksi soundia, PLINK ja PLONK.

Jucciz: Eikö tästä oo vielä ollut tarpeeksi monta kertaa puhetta? :)
 
Multa on mennyt ohi, mistä on kyse? En ole tämän palstan keskusteluja vähän aikaan seurannut.
 
"Kuullostaa" sanan merkityksestäkö, vai mistä?

Pop Corn: Multa on mennyt ohi, mistä on kyse? En ole tämän palstan keskusteluja vähän aikaan seurannut.
 
"Kuullostaa" sanan merkityksestäkö, vai mistä?
 
Lähinnä kieliopista, eli:
Sydämeen (ei sydämmeen), antenni (ei anteeni), televisio (ei telvisio), ja lopulta vielä kuulostaa ( ei kuullostaa)
 
:D

Periaatteessa kaksi, koska vahvistimesta "fender"-kliini ja säröt purkeista ja ne ehkä enemmän marsuihin päin kallellaan.