Kitarat: kitarakamat ›

Toi Jacksonin RR on ollu yli kaks vuotta talossa ja ei kyllä oo tarvetta vaihtaa. Myöskin vahvariosastolla Carvin Legacy -komootti on sellainen mikä vaikuttaa tulleen jäädäkseen ja vaikka SLO100-klooni onkin tuore, niin sekin vaikuttaa pitopeliltä.

Olihan niitä, mutta myyty jo.. eli moisia ei itsellä ole.
Mielipiteet muuttuvat niin usein - ja GAS..

Korg Pitchblack

Eiköhän toi custom ja ainakin tähän astiset omat kötöstykset oo tullu jäädäkseen.

Sarko: Korg Pitchblack
 
Ah, pedaaleja? DOD American Metal fx56! No ookoo, myin joskus pois (kahteen kertaan jopa ehkä?!) mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hankkia itselle uusi tilalle. Eli voidaan laskea pitopeliksi?

Genitalripper: Tämä on aika paha paikka, mä nimittäin päätin samoin ja nyt on käsissä sen verran hyvät kitarat ettei mistään viitsisi luopua, mutta uusiakin tekisi mieli aina tasaisin väliajoin. GASittelu on entistä tukalampaa, kun sen lisäksi ettei niitä himoitsemiaan laitteita saa, on mukana myös tuska siitä että joutuu miettimään minkä muka laittaisi eteenpäin.
 
E: Tähän olen muuten ehkä luonut hätäratkaisuna pedaalilaudan kokoamisen, nythän noihin on nimittäin mennyt jo sen verran rahaa että kaiken eteenpäin laittamalla saattaisi jotain järkevää saada ostettuakin. Pienet purot ja niin edespäin. Vahinkoko?
 
Jep:-D mulle tuo lohdun moottoripyörä johon olen saanut toistaiseksi upotettua gasini:-D. Toisaalta poika on nyt siinä iässä että sille saa myötäänsä olla ostamassa jotakin muotivaatetta, iPhonea tai rihannan konserttilippua, etc. niin ehkä se jatkaa tätä kuluttamisen perinnettä, pistetään viestikapula eteenpäin:-).
 
Toisaalta myös soittaminen on mahdottoman mukavaa puuhaa. Eilen aloitin harjoittelemaan blues huuliharpun soittamista ja aikaisemmin keväällä aloitin basson opiskelun ihan tosissani. Näiden myötä myös kitaran soittoni on saanut ihan uutta vauhtia taas. Kitara on tällähetkellä tietenkin minun pääinstrumentti ja sydämeni sykkii kitaralle ja muut soittimet palvelevat kitaransoiton tarpeitani, mutta haluaisin nostaa basson kitaran kassa tasaveroiseksi pääinstrumentiksi ja että basso saavuttaisi elämässäni ihan ikioman aseman ja paikkansa. Olen tähän saakka soittanut bassoa erilaisiin projekteihin lähinnä kitaran viitekehyksestä ja nyt haluaisin ymmärtää basismia ihan aikuisten oikeasti ja löytää basson sielun. Jacko Pastorius (ja lukuisat muut, joita olen viimeaikoina kuunnellut ja vähän opetellut) avasi silmäni näkemään tuon hienon instrumentin potentiaalin ja äärettömän monimuotoisuuden.
 
Toki tavaroiden osteleminen on aina tenhoavaa puuhaa, mutta olen taas musiikkiin uppoutuessani tajunnut kuinka valtavat rikkaudet se pitää sisällään ja kuinka mielettömästi se tarjoaa meille ihan ilmaiseksi kun ei tarvitse muuta kuin kumartua poimimaan. Se on niin valtava elämä rikastuttava lähde että oikeastaan tavaroiden osteleminen tuntuu tällä hetkellä omalla kohdallani vähän ohuelta ja tarkoituksettomalta. toki mulla on sen verran hyvät kitara ja bassokamat (ja huuliharppukin) ettei varsinaisia aineellisia tarpeita enää ole.
 
Omalla kohdallani osteleminen on ollut sijaistoimintaa, joka on aina haitannut soittamiseen keskittymistä ja vienyt ajatuksia sivupoluille siitä tärkeimmästä. Nyt alkaa olemaan pari vuotta viimeisestä kitaraostoksesta jonka tein kaasun vallassa ja keskittyminen alkaa vihdoinkin olemaan taas musiikissa. Laitoin keväällä pienen bassokombon ja vaihdoin bassoni vähän parempaan, mutta ne eivät olleet varsinaisen kaasutuksen tuloksia vaan aika kylmästi ja käytännöllisesti tehtyjä ratkaisuja eikä bassoni ole mikään "löytö" vaan halvahko sarjatuotanto soitin, jonka voi kuka vain koska tahansa käydä kaupanhyllyltä hakemassa.
 
Mun tarkoitus ei ole jeesustella vaan puhun ihan vain omasta puolestani ja omasta suhteestani kuluttamiseen.

hallu: Jep:-D mulle tuo lohdun moottoripyörä johon olen saanut toistaiseksi upotettua gasini:-D. Toisaalta poika on nyt siinä iässä että sille saa myötäänsä olla ostamassa jotakin muotivaatetta, iPhonea tai rihannan konserttilippua, etc. niin ehkä se jatkaa tätä kuluttamisen perinnettä, pistetään viestikapula eteenpäin:-).
 
Toisaalta myös soittaminen on mahdottoman mukavaa puuhaa. Eilen aloitin harjoittelemaan blues huuliharpun soittamista ja aikaisemmin keväällä aloitin basson opiskelun ihan tosissani. Näiden myötä myös kitaran soittoni on saanut ihan uutta vauhtia taas. Kitara on tällähetkellä tietenkin minun pääinstrumentti ja sydämeni sykkii kitaralle ja muut soittimet palvelevat kitaransoiton tarpeitani, mutta haluaisin nostaa basson kitaran kassa tasaveroiseksi pääinstrumentiksi ja että basso saavuttaisi elämässäni ihan ikioman aseman ja paikkansa. Olen tähän saakka soittanut bassoa erilaisiin projekteihin lähinnä kitaran viitekehyksestä ja nyt haluaisin ymmärtää basismia ihan aikuisten oikeasti ja löytää basson sielun. Jacko Pastorius (ja lukuisat muut, joita olen viimeaikoina kuunnellut ja vähän opetellut) avasi silmäni näkemään tuon hienon instrumentin potentiaalin ja äärettömän monimuotoisuuden.
 
Toki tavaroiden osteleminen on aina tenhoavaa puuhaa, mutta olen taas musiikkiin uppoutuessani tajunnut kuinka valtavat rikkaudet se pitää sisällään ja kuinka mielettömästi se tarjoaa meille ihan ilmaiseksi kun ei tarvitse muuta kuin kumartua poimimaan. Se on niin valtava elämä rikastuttava lähde että oikeastaan tavaroiden osteleminen tuntuu tällä hetkellä omalla kohdallani vähän ohuelta ja tarkoituksettomalta. toki mulla on sen verran hyvät kitara ja bassokamat (ja huuliharppukin) ettei varsinaisia aineellisia tarpeita enää ole.
 
Omalla kohdallani osteleminen on ollut sijaistoimintaa, joka on aina haitannut soittamiseen keskittymistä ja vienyt ajatuksia sivupoluille siitä tärkeimmästä. Nyt alkaa olemaan pari vuotta viimeisestä kitaraostoksesta jonka tein kaasun vallassa ja keskittyminen alkaa vihdoinkin olemaan taas musiikissa. Laitoin keväällä pienen bassokombon ja vaihdoin bassoni vähän parempaan, mutta ne eivät olleet varsinaisen kaasutuksen tuloksia vaan aika kylmästi ja käytännöllisesti tehtyjä ratkaisuja eikä bassoni ole mikään "löytö" vaan halvahko sarjatuotanto soitin, jonka voi kuka vain koska tahansa käydä kaupanhyllyltä hakemassa.
 
Mun tarkoitus ei ole jeesustella vaan puhun ihan vain omasta puolestani ja omasta suhteestani kuluttamiseen.
 
Aika tutun kuuloisia kokemuksia. Mä ainakin jossain vaiheessa jäin koukkuun siihen uuden kitarakaman soittoon tuomaan boostiin. Uudet rojut motivoi ja inspiroi, mutta jossain vaiheessa tuli vaan ähky, tuo vaikutus laimeni eikä jossain välissä ei tullut soitetta juuri ollenkaan, kun kokoajan oli lähinnä hakusessa joku uusi siisti juttu, jonka avulla sen boostinsa saisi. Jatkuvasti oli jotain etsinnässä tai postissa matkalla, eikä nyt ennen sen kotiin saamista jaksa tarttua vanhoihin rojuihin, johan ne oli nähty. Nyt on taas onneksi tullut löydettyä soittamisen ilokin, ja vanhoilla kamoillakin lähtee. Saas nähdä kuinka kauan näillä mennään. Helpottaa varmaan tilannetta, kun on omaan kämppään säästö meneillään niin ylimääräistä rahaa ei sinänsä ole.

Laulava Kylätohtori:
Toinen on Bluetonen Dusty Road. Eipä ole parempaa vahvaria vastaan tullut. Eka oma custom ja siitä en luovu....
 
Niin kun et ole soittanut 2204 Marshallilla ;-)

Omassa kuvassa näkyvä Washburn ei poistu koskaan. Liikaa yhteistä musa- ja keikkahistoriaa, ei tuosta voi luopua. Ostercaster Strato ja Tele eivät myöskään tule poistumaan, koska ovat niin "self-branded", "one and only" ....ja kaikkea siihen suuntaan.
Cort Artisan basso saattaa lähteä vasta sitten kun ei enää sormet taivu, mutta ei ennen sitä ollenkaan. Bassoksi saattaa sen sijaan tulla toisena Danelectron Longhorn, jos jostain sopivasti löytyy :) Kaikki muu on liikkuvaa.
 
@hallu - huomisesta mopo liikeellä......

jniska: Niin kun et ole soittanut 2204 Marshallilla ;-)
 
Tuo firma on kyllä tehnyt montakin hyvää vahvistinta.
 
Itse asiassa niiden joukossa voi olla jopa pitopelejä.

Jucciz: Tuo firma on kyllä tehnyt montakin hyvää vahvistinta.
 
Kuten mun '77 2203

jniska: Niin kun et ole soittanut 2204 Marshallilla ;-)
 
JCM 800 se on mullakin ollut partnerina parikymmentä vuotta. Tuskin enää mihinkään lähteekään. Välillä unohtuu kaappiin pidemmäksi aikaa kun joku nuorempi ja kauniimpi viettelee, mutta lopulta palaan anteeksipyydellen, puhallan pölyt pois ja rokkaan hänen kanssaan. Kovaa. Pidetään hauskaa neljän Greenbackin ja parin kaljan seurassa.
 
Sama juttu Tokain Gold Topin ja parin saman valmistajan straton kanssa. Monta kitaraa on käynyt kylässä, mutta aina noista kaksi on tarttunut keikalle mukaan. Enää ei muita kitaroita itse asiassa olekaan.
 
Et kai ne sit on pitopelejä.
 
EDIT: Boss SD-1 ja MXR Phase 90!!! Big time. Yksinkertaisia laitteita yksinkertaiselle soittajalle.

Mulla on pitopelejä ainakin tuo mun Edwards les paul, jackson king v elite, rocket animal pedaali, wampler plextortion pedaali, marshal mosfet nuppi sekä marshall 8240 kombo, nuo on sellaiset kamat että kyllä pysyy.
 
Tuo edwards lp on vaan niin kova tällaiselle jolla ei ole varaa Gibsoniin, mutta vaikka saisin nyt rahat Gibson customiin niin taitaisin jatkaa ihan vaan tuolla mun edwardsilla koska oon saanut sen nyt sellaiseksi kuin haluan. Ei häviä omasta mielestä Gibsonille.
 
Pitäähän sitä myös yksi vee aina olla kun muutenkin v malli on se mulle tutuin. Lesbollakin onnistuu metallit ja muut, mutta jackson on aina jackson. Oli mun eka jackson vee ja tulee pysyyn.
 
Itse kun tykkään paljon plexien soundeista niin tuo rocket animal on rock. Mallintaa 68 plexiä ja se on just se plexi mistä pidän eniten. Wampler plextortion mallintaa sitten jcm800:sta ja on mukavaa vaihtelua animalille.
 
Mosfet nuppi on kyllä niin aliarvostettu marsun trankku nuppi, moni ei vaan kait osaa säätää sitä oikein tai heillä on väärät kajarit tai jotain? Itse tykkään, saa just sitä klassista marsua mutta ilman putkia. Putki marsu nyt on aina putki, mutta mosfet riittää mulle paremmin kuin hyvin. Tuo 8240 kombokin oli pirun iso yllätys miten hyvä se on, varsinkin sen puhtaat soundit.

Näiden keppien myymistä ei ole harkittu kertaakaan, ei täydellisiä, mutta täyttää tarpeet:
 
Jackson PS-2 Kaikki vaihdettu paitsi 3 viritintappia, puut ja maalit, mikkikytkin ja konehuoneen suojakuori. OFR ja SSL-1, Chopper ja D-sonic. Nauhat vaihdettu kerran.
 
Yamaha Ty Tabor sigu Orkkiskuosissa, nauhat hiottu ja satula vaihdettu.
 
Jackson KV -85 Student Kahlerilla ja Blackout-setti.

Laulava Kylätohtori: Joka jannulla pitää olla riittävä 'gas-puskuri'...
 
Mulla on, sen nimi on pankkitili.
Ainakin minun on yleensä helpompi luopua pelkästä persoonattomasta rahasta kuin jostain soittokamasta, johon on jo ehtinyt kiintymään.

LesPaul70: Mulla on, sen nimi on pankkitili.
Ainakin minun on yleensä helpompi luopua pelkästä persoonattomasta rahasta kuin jostain soittokamasta, johon on jo ehtinyt kiintymään.
 
Samoin, harvemmin vain on rahaa muualla kuin säästötilillä. :) Toisaalta liian suuri rompekasakin ahdistaa. Pari kolme laadukasta kitaraa ja muutama hyvä vahvistin riittää mulle ennemmän kuin hyvin. Tämän vuoksi yleensä tulee kierrätettyä vanhaa jos ostaa uutta tilalle.

Miten pitopeli määritellään ? Tarkoittaako se sellasta kampetta jonka aikoo pitää vai pitääkö olla takana useapia vuosia pitoa.
 
Mexicon Standard strato ollut hallussa ylli 10 vuotta.

Itsellä taitaapi olla kolme peliä, joita ei ole pistetty myyntiin edes pahimman kaasutuksen tai finanssikriisin pyörteissä.
 
-Gibson SG Gothic. Tulin ostaneeksi ko. pelin teini-ikäisenä metallidiggarina vuosituhannen vaihteessa. Vaikkakaan en käytä kitaraa kauhean paljon nykyään, on sillä liikaa tunnearvoa ja yhteistä historiaa jotta siitä luopuisi.
 
-Gibson Les Paul Standard Honeyburst 2007. Ostin kitaran uutena ja eteen osui vaan sen verran mahtava yksilö, että tästä ei halua luopua. Uskomattoman kovaääninen kitara ilman sähköjäkin, säädöt olivat suoraan laukusta täysin kohdillaan ja saundi on enemmän kuin kohdillaan. Nauhoitussessioissa tämä kitara saa aina eniten soittoaikaa, koska vertailujenkin jälkeen ko. keppi kuulostaa useimmiten parhaalta.
 
-Mad Professor 21RT. Monen monta vahvistinta omistaneena, tämä vaan iski samantien omaan tajuntaan sillä tavalla, että Proffasta tuli siltä istumalta pitopeli.

Little Savage: Miten pitopeli määritellään ?
 
Minusta se on tämän keskustelun alkamisen ajankohtana hallussa oleva kitara, jonka tietää jäävän haltuun ikuisiksi ajoiksi. Yksinkertaista ja pysyy aiheen raameissa.

Fender Walnut Strat ollu yli 30v.