Kitarat: kitarakamat ›

Se on oikeastaan vaan siitä haetusta soundista kiinni, että toimiiko se Lespa paksuilla vaijereilla vai pitäiskö vähän pidempää skaalaa harkita. Ite menin LP-skaalaisten kanssa aina vaan paksumpiin ja paksumpiin kieliin ja tykkäsin kyllä siitä paksun kielen tonesta, mutta soittotatsi ja laajempien sointujen käyttö alkoi mennä hankalaksi. Nyt on 11-54 setti kiinni ja hyvin pelaa mutta ihan niin kovalla tatsilla ei voi hakata, kuin aiemmin.
 
edith: ja kyseessä siis drop-C

Muovinen: Se on oikeastaan vaan siitä haetusta soundista kiinni, että toimiiko se Lespa paksuilla vaijereilla vai pitäiskö vähän pidempää skaalaa harkita. Ite menin LP-skaalaisten kanssa aina vaan paksumpiin ja paksumpiin kieliin ja tykkäsin kyllä siitä paksun kielen tonesta, mutta soittotatsi ja laajempien sointujen käyttö alkoi mennä hankalaksi. Nyt on 11-54 setti kiinni ja hyvin pelaa mutta ihan niin kovalla tatsilla ei voi hakata, kuin aiemmin.
 
edith: ja kyseessä siis drop-C
 
Drop C täälläki yhessä kepissä (Les Paul Jr) ja 12-54 setillä toimii erinomaisesti

Laulava Kylätohtori: Ok, ehkä se ei sitten todellisuudessa ole niin 'lötkö', mitä kuvittelin. Tuli vaan mieleen, kun minusta Gibson-skaalainen kitara on standardivireessä .10-setilläkin jo siinä rajoilla, että onko lliian löysä tatsi. Toisaalta on hauska tehdä jättibendauksia, mutta kyllä se 'lötköys' alkaa kuitenkin jossain kohtaa aina tympimään. Makuasioitahan nämä tietysti ovat, kuka mistäkin tykkää ja kaikki yhtä oikeassa...
 
Heh. Tollasella Wylde setillä ja C-vireellä tosin ne "soolopuolen" kielet ovat todella löysiä, kun ovat 10, 13 ja 17 paksuudeltaan. Jotkut tykkää tästä. "Komppipuolen" kielet taas ovat 36, 52 ja 60 ja ovat vielä ainakin C:ssä vielä ihan jämäkkää tavaraa, ainakin mun mielestä. Itse vaihdoin pasistina punotun 27:n paksun g-kielen, se 17:sta paksu oli omaan omaan makuun ihan yyber löysä.
 
Ja siis tollasta 60-paksua kieltä on mukava louhia kovaa, sopii basistinkim tatsille.

Mun mielestä tämä 12-60 setti on ollut drop-C vireisellä flygarilla (24,75" skaala) todella hyvä: http://www.thomann.de/fi/daddario_exl148.htm Se ei ole missään määrin edes löysän tuntuinen, itseasiassa paljon käyttämäni Dean Markleyn 10-52 on E-vireisellä, 25,5" skaalan kitaralla löysempi.
 
Mut joo, tolla lyhyemmällä skaalalla meinaa olla vähän turhan paksuakin soundia mun makuun. Koko kitara on täysmahonkinen ja ilmeisen tummasoundinen sellainen, olen harkinnut siihen EMG 81:n laittamista. Se voisi ohutsoundisena palikkana tasapainottaa kivasti kokonaisuutta, kun napakampi soundi olisi kuitenkin hakusessa. Alkuperäiset mikit (Gibson JWT & JWR) soundasivat todella hyvältä E-vireessä, mutta alempiin vireisiin laitoin BKP:ta kiinni. Ei se siltikään kuulosta ihan halutulta, liian muhkea soundi.

Itse olen ajellut B.C. Rich Mockingbirdiä 13-70 satsilla normi-B:ssä(24.75") aivan mainioin tuloksin jo vuosia. Eipä ole lötköä nähnytkään ja kestää hakkausta, varsinkin, kun meikäläisen soittotatsi ei ole sieltä kevyimmästä päästä kummallakaan kädellä. Droppi-A lähtee vielä ihan hyvin. Itselläni puun ja hardwaren jatkona ovat Ernie Ballin kielet ja Lacen Finger Burnersit, joilla varmasti on oma tekemisensä niin soundissa kuin tatsissakin. Pääsee helposti kiinni ainakin Carcassin Heartworkiin, mustaoranssin sahan avulla sitten Ruotsi-kuoloon.
 
Ei sen aina pelkästä kaulan skaalasta ole kiinni, Lespoja tuntuu olevan vaikeampi saada matalampiin vireisiin, kenties intonaation, kenties jonkin minulle tuntemattoman syyn takia. SG-miehet taas kyllä tuntuvat tietävän, että kitaransa taipuu mataliin vireisiin mitä mainioimmin. Tai näin olen ainakin omien ja tuttavapiirin kokemuksien perusteella antanut itseni ymmärtää.

Keskustelu on sinänsä mielenkiintoinen, että metallikentällä louhitaan hyvinkin paljon ihan näillä normiskaalan skeboilla ja sitten toisaalta tyypit sanoo ettei toimivan intonaation saavuttaminen ole edes mahdollista peruskepeillä c ja b vireissä. Onko kyse kenties kahdesta eri lainalaisuuksiin nojautuvasta koulukunnasta eli metallimuusikot ja ei-metallimuusikot.

Ioxio: Keskustelu on sinänsä mielenkiintoinen, että metallikentällä louhitaan hyvinkin paljon ihan näillä normiskaalan skeboilla ja sitten toisaalta tyypit sanoo ettei toimivan intonaation saavuttaminen ole edes mahdollista peruskepeillä c ja b vireissä. Onko kyse kenties kahdesta eri lainalaisuuksiin nojautuvasta koulukunnasta eli metallimuusikot ja ei-metallimuusikot.
 
Joteki tää intonaatiohifistely menee taas soiton edelle, ei sitä ennenkään 80-90 luvun taitteessa mitään baritonikitaroita käytetty saati edes paksuja kielisettejä. Droppi vire oli normikitara normisetillä dropattu alavireeseen ja soundi sen mukainen, eli paras.

Ioxio: Keskustelu on sinänsä mielenkiintoinen, että metallikentällä louhitaan hyvinkin paljon ihan näillä normiskaalan skeboilla ja sitten toisaalta tyypit sanoo ettei toimivan intonaation saavuttaminen ole edes mahdollista peruskepeillä c ja b vireissä. Onko kyse kenties kahdesta eri lainalaisuuksiin nojautuvasta koulukunnasta eli metallimuusikot ja ei-metallimuusikot.
 
Kultakorvat ja perfektionistit vs. ne, joille riittää se että oktaavit osuu samaan säveleen.

Ioxio: Keskustelu on sinänsä mielenkiintoinen, että metallikentällä louhitaan hyvinkin paljon ihan näillä normiskaalan skeboilla ja sitten toisaalta tyypit sanoo ettei toimivan intonaation saavuttaminen ole edes mahdollista peruskepeillä c ja b vireissä. Onko kyse kenties kahdesta eri lainalaisuuksiin nojautuvasta koulukunnasta eli metallimuusikot ja ei-metallimuusikot.
 
Kyllä ainakin itselleni intonaatio on ihan yhtä olennainen asia niin metallissa kuin muissakin tyyleissä. Puhutaan kuitenkin vain musiikista, jota yritetään soittaa mahdollisimman oikeavireisillä soittimilla, eivätpä siihen paljonkaan eri tyylit vaikuta. Jos kitara ei ole vireessä, niin paskalta kuulostaa, that's it. Henkilökohtaisesti olen aina kitarani vireeseen saanut, tarpeeksi kun jaksaa säätää. Sitä paitsi tarkempaan intonaatiosäätöön olen hevipuolella törmännyt kuin esim. blues- ja rockpuolella...

RrRailo: Kyllä ainakin itselleni intonaatio on ihan yhtä olennainen asia niin metallissa kuin muissakin tyyleissä. Puhutaan kuitenkin vain musiikista, jota yritetään soittaa mahdollisimman oikeavireisillä soittimilla, eivätpä siihen paljonkaan eri tyylit vaikuta. Jos kitara ei ole vireessä, niin paskalta kuulostaa, that's it. Henkilökohtaisesti olen aina kitarani vireeseen saanut, tarpeeksi kun jaksaa säätää. Sitä paitsi tarkempaan intonaatiosäätöön olen hevipuolella törmännyt kuin esim. blues- ja rockpuolella...
 
Soittaa se Iommiki 8 setillä D# vireessä ja vielä vireessä ;)

Ei ole kovin iso vaiva hoitaa TOM:ssa intonaatiota kohilleen, jos tälläinen urpå pasistikin hoitaa sen muutamassa minuutissa... Siis jos säätövaraa riittää. Ihan sama soittaako humppaa vai mörkomedallia.
 
Eli en koe sitä hifistelyksi.

Dropped C: Ei ole kovin iso vaiva hoitaa TOM:ssa intonaatiota kohilleen, jos tälläinen urpå pasistikin hoitaa sen muutamassa minuutissa... Siis jos säätövaraa riittää. Ihan sama soittaako humppaa vai mörkomedallia.
 
Eli en koe sitä hifistelyksi.
 
No sitä tässä hainkin ;) Itelläkää ollu ikinä ongelmia intonaation kanssa vaikka vetäny drop A:han asti, aina saanu säädettyä ja vielä 10-46 setillä. Kuminauhaa toki mutta soitettava ja kaikkeen tottuu.

Joo missään nimessä ei ollut tarkoitus sanoa, että metallimusiikissa intonaatiolla ei olisi väliä. Toki sillä on. Kommentit musaliikkeissä ja tapaukset kentällä poikkeavat aika voimakkaasti toisistaan. On tullut suoraa kommenttia, että ei voi onnistua normi kitaran modaaminen moisiin vireisiin ja sitten kentällä kuitenkin niillä louhitaan menemään. Vai onko nämä alavireet paksuine kieline kuitenkin jotenkin tuoreempi villitys?

Ioxio: On tullut suoraa kommenttia, että ei voi onnistua normi kitaran modaaminen moisiin vireisiin ja sitten kentällä kuitenkin niillä louhitaan menemään. Vai onko nämä alavireet paksuine kieline kuitenkin jotenkin tuoreempi villitys?
 
Tuntus olevan, ainahan sitä on alavireissä soitettu ja täysin vireessä mutta kielisetit ollu ns normaaleita. Jotenkin tuo ajatus että kitaraan tunkee pari bassonkieltä on vaan typerä. Tosin sitä on sen koulukunnan ihminen että kitaroissa on (vain) 6 kieltä ja niillä mennään :)
 
Kunniaa toki Tosin Abasin kaltaisille nykyvirtuooseille jotka oikeasti soittavat niitä kaikkia kieliä 8 kielisissään. AAL on loistava bändi.

phiit: Tuntus olevan, ainahan sitä on alavireissä soitettu ja täysin vireessä mutta kielisetit ollu ns normaaleita. Jotenkin tuo ajatus että kitaraan tunkee pari bassonkieltä on vaan typerä. Tosin sitä on sen koulukunnan ihminen että kitaroissa on (vain) 6 kieltä ja niillä mennään :)
 
Kunniaa toki Tosin Abasin kaltaisille nykyvirtuooseille jotka oikeasti soittavat niitä kaikkia kieliä 8 kielisissään. AAL on loistava bändi.
 
Minä ainakin ymmärsin ketjun aloituksen ja muutkin kirjoitukset kuusikielisiä koskeviksi.Ja että käyttääkö niissä paksumpia kieliä vai olisiko pidempi skaala vastaus (tai vaikka molemmat!)

Pittääpä muuten kokeilla jossain vaiheessa soiko bassonkieli samalla tavalla, kuin kitarankieli. Niitä ohkasempia bassonkieliä meinaan löytyy suunnilleen muovikassillinen...
 
Ja siis bassonkielet vaihdettu, kun kaksi paksuinta menneet liian tumpuiksi. Ohkasemmat olleet vielä tässä vaiheessa suht kurantin kirkasta tavaraa.

Mä oon monen kokeilun kautta päätynyt täydelliseen tulokseen: ESP Viper 12-56 setillä, dropC

sustain65: Minä ainakin ymmärsin ketjun aloituksen ja muutkin kirjoitukset kuusikielisiä koskeviksi.Ja että käyttääkö niissä paksumpia kieliä vai olisiko pidempi skaala vastaus (tai vaikka molemmat!)
 
Pyydän täten mitä nöyrimmin anteeksi ketjun ulkopuolelle mennyttä sivukommenttia, parannan tapani! Ethän enää vihaa minua?

Mulla on normiskaalasessa vire C#-drop ja kielisettinä 56-46-35-17-13-10. Nyt on tulossa baritoniskaalanen niin täytynee varmaan kokeilla jotain tehdassettiä...paksuntasko tuota, en tiedä. Ainakin 60-settejä löytys useampia vaihtoehtoja.

phiit: Pyydän täten mitä nöyrimmin anteeksi ketjun ulkopuolelle mennyttä sivukommenttia, parannan tapani! Ethän enää vihaa minua?
 
En toki. Taisin asettaa sanani huonosti, jos tuollaisia tuli mieleen. Ja kyllä itselläkin toki lipsahtelee sivuraiteille vähän väliä.