Kitarat: kitarakamat ›

Ziggy Bubba: Satasella ei kyllä saa laadukkaita kitaran osia myytyä, ellei sitten myy tappiolla. Rautaosien metalliseos ei varsinkaan tuppaa tossa hintaluokassa olemaan käyttöä oikeasti kestävää.
 
Hyvä puu ja metalli maksaa, myös idässä.
 
Niin, siis puhehan oliki lähinnä puuosista, kaikissa halpis kitaroissa menee raudat heti vaihtoon, toi nyt on kyllä täys fatka että kuraahan noi osat on

phiit: Niin, siis puhehan oliki lähinnä puuosista, kaikissa halpis kitaroissa menee raudat heti vaihtoon, toi nyt on kyllä täys fatka että kuraahan noi osat on
 
Paljonkohan tuollaisessa kitissä rahaa on käytetty noihin puuosiin? Kun tuosta satasesta vähennetään jokaisen välikäden osuus niin ei varmaan kovin monta euroa ole jäänyt käyttää niihin puihin. Tämä meinaa yleensä sitä että mitään kovin tarkkaa valikointia ei ole käytetty. Itse suhtautuisin hyvin skeptisesti jos pelkästään kaula olisi myynnissä alle satasella, oli merkki sitten HB tai ei. Oliko tuo kyseinen keppi muuten kauan käytössäsi?

Gabe: Paljonkohan tuollaisessa kitissä rahaa on käytetty noihin puuosiin? Kun tuosta satasesta vähennetään jokaisen välikäden osuus niin ei varmaan kovin monta euroa ole jäänyt käyttää niihin puihin. Tämä meinaa yleensä sitä että mitään kovin tarkkaa valikointia ei ole käytetty. Itse suhtautuisin hyvin skeptisesti jos pelkästään kaula olisi myynnissä alle satasella, oli merkki sitten HB tai ei. Oliko tuo kyseinen keppi muuten kauan käytössäsi?
 
Oli se reilun vuoden, jonku keikanki sillä soitin, keppi eli kesää ja talvea eikä kaula siitä ollu moksiskaan, oon tässä kyllä harkinnu jotain muun mallista kittiä taas harrastettavaks

phiit: Niin, siis puhehan oliki lähinnä puuosista, kaikissa halpis kitaroissa menee raudat heti vaihtoon, toi nyt on kyllä täys fatka että kuraahan noi osat on
 
Ton satasen päälle kun ostaa kunnon rautaosat, niin hinta on helposti esim. Squierin laadukkaiden Classic Vibejen tasolla. Toki torilta voi saada hyvinkin edullisesti esim. meksikon Fenderien osia. Jos tykkää askarrella niin mikäs siinä.

Varmaan fiksumpaa etsiä torilta runko ja kaula tai sitten halvempi kokonainen kitara ja väsätä siitä parempi. Ellei sitten halua nimenomaan maalata tai viimeistellä muuten pintaa.

Ziggy Bubba: Ton satasen päälle kun ostaa kunnon rautaosat, niin hinta on helposti esim. Squierin laadukkaiden Classic Vibejen tasolla. Toki torilta voi saada hyvinkin edullisesti esim. meksikon Fenderien osia. Jos tykkää askarrella niin mikäs siinä.
 
Askarteluhan näissä on se juttu :) Menis noista Squiereistaki osat vaihtoon heti niin oltas taas kalliimmassa lähtökuopassa

Krice: Varmaan fiksumpaa etsiä torilta runko ja kaula tai sitten halvempi kokonainen kitara ja väsätä siitä parempi. Ellei sitten halua nimenomaan maalata tai viimeistellä muuten pintaa.
 
tai sitten dr partsin kaula ja runko, yhden skeban olen sellasista kasannu ja olivat kyllä hyviä ja edukkaita, toki vähän kalliimpia kun tuo benttonin setti.

phiit: Oli se reilun vuoden, jonku keikanki sillä soitin, keppi eli kesää ja talvea eikä kaula siitä ollu moksiskaan, oon tässä kyllä harkinnu jotain muun mallista kittiä taas harrastettavaks
 
Asia selvä, mitäpä sitä enempää tinkaamaan. :-)

Hieman ehkä offtopic, mutta mulla seiso ensimmäinen ikinä saamani kitara, Kiinassa tehty Squier Strato, 10 vuotta seinällä ilman kieliä. Hirveät traumat oli jäänyt lapsuuden ajoista siitä, miten paska kitara se oli. Nyt sitten myöhemmin nostalgiapäissäni laitoin sen viimosen päälle kuntoon ja meni siihen puol päivää, kun putsaili kaikenmaailman 10 vuoden ikäistä sormitöhnää sun muuta skeidaa otelaudasta ja nauhoista ym. Vaihdoin hyvän kielisetin, öljysin otelaudan, kiillotin nauhat, irrotin raudat ja putsailin joka välin mitä kitarasta löytyy.
 
Yllätys olikin suuri, kun lopulta oli kitara vireessä ja päästi ensimmäiset äänet. Saundi on hyvä, soi hyvin, tuntuu hyvältä ja näyttää hyvältä, pitää vireen, ei katko kieliä, on hyvä soittaa.
 
Tämän nyt olin jo aiemminkin oppinut, mutta opin taas: Silloin joskus kauan sitten en osannut: A: Soittaa, B: Huoltaa, C: Säätää kitaraa omiin mieltymyksiin sopivaksi. Ja tästä syystä hyvä kitara seisoi soittamatta 10 vuotta. Onneksi pidin tallessa. Tästä samasta syystä moniin vahvistimiin ja soittimiin on tullut kaikenlaisia mielikuvia siitä miten huonoja ne on, mutta todellisuudessa ei vain ole silloin osannut soittaa, kun niitä on testannut. Kaikenlisäksi kaikki ekat laitteet on ollu kiinassa tai jossain muussa "halpamaassa" tehtyjä ja sama leima on jäänyt niihin.
 
En nyt sano, etteikö laatuerot olisi huomattavia valmistusmaiden välillä, koska ne on, mutta selkeätä "paskaa-kohvehtia"-rajaa ei kyllä pysty vetämään enää sen jälkeen kun on itse keksimänsä myytit mennyt itse murtamaan.
 
Ja on topic: Luulisin, että tuollaisesta setistä voi saada oikeinkin toimivan soittimen, jos tietää mitä tekee ja mitä haluaa.

Ja on topic: Luulisin, että tuollaisesta setistä voi saada oikeinkin toimivan soittimen, jos tietää mitä tekee ja mitä haluaa.
Tämä
 
Virhe! Tyhmä tai liian lyhyt kirjoitus!

Hankin Tele-version ja tunnissahan sen hyvinkin kasaa mutta säätämiseen meni kauemmin.
- Ekat kielisetit (ne HB:n omat laitoin miljoonalaatikkoon) Rotosound British steel 9-42 eivät menneet intonaatioon kunnolla paksuimilla kielillä mutta 10-52 setti EB:n kielillä asettui nätisti kohdilleen. Kaularaudan säätö tuntui olevan lähes valmiiksi kohdillaan mutta silti tuon kielisetin vaihdon myötä senkin toiminta piti kokeilla - toimii. Mikään ruuvi ei ole vielä hajonnut ja jäänyt käsiin - laite on siis juuri koottu. Kuusiokoloavaimet ja ruuvit ovat ihan toimivia. Ohjeella ei tee mitään; skeba pitää osata koota ilman ohjeitakin IMO. Tallan maadoitusta ei ole neuvottu ohjeissa lainkaan!
 
En suosittele ensimmäiseksi kitaraksi kenellekään mutta aiemmin kitaroita säätäneille ja tuhansia viestiketjuja MNetissä lukeneille (oikeesti hyvää tietämystä kitaran rakenteen perusteista) tämä oli mukavaa puuhastelua.
 
Saundi: Ihan ok Patterivahvistimen kautta ja/tai luureilla kuunnellessa. Varmasti saisi olla kirkkaampi ja heleämpi sointi mutta liekö missään sähkökitarassa - eihän nää mitään konserttikanteleita ole.

lurkki: Hankin Tele-version ja tunnissahan sen hyvinkin kasaa mutta säätämiseen meni kauemmin.
- Ekat kielisetit (ne HB:n omat laitoin miljoonalaatikkoon) Rotosound British steel 9-42 eivät menneet intonaatioon kunnolla paksuimilla kielillä mutta 10-52 setti EB:n kielillä asettui nätisti kohdilleen. Kaularaudan säätö tuntui olevan lähes valmiiksi kohdillaan mutta silti tuon kielisetin vaihdon myötä senkin toiminta piti kokeilla - toimii. Mikään ruuvi ei ole vielä hajonnut ja jäänyt käsiin - laite on siis juuri koottu. Kuusiokoloavaimet ja ruuvit ovat ihan toimivia. Ohjeella ei tee mitään; skeba pitää osata koota ilman ohjeitakin IMO. Tallan maadoitusta ei ole neuvottu ohjeissa lainkaan!
 
En suosittele ensimmäiseksi kitaraksi kenellekään mutta aiemmin kitaroita säätäneille ja tuhansia viestiketjuja MNetissä lukeneille (oikeesti hyvää tietämystä kitaran rakenteen perusteista) tämä oli mukavaa puuhastelua.
 
Saundi: Ihan ok Patterivahvistimen kautta ja/tai luureilla kuunnellessa. Varmasti saisi olla kirkkaampi ja heleämpi sointi mutta liekö missään sähkökitarassa - eihän nää mitään konserttikanteleita ole.
 
Ja se mun täytyy kanssa todeta että sustainin määrä tossa vehkeessä yllätti, mulla oli omassa telessä ( hb kitarakitti) 10-46 edukkaat darcon kielet ja silti tuntui kun jonkun sävelen tai jopa soinnunkin soitti ettei sointi lopu koskaan ( ehkä vähän liioittelua mutta ye know my point ).
 
Sen verta paksu runkokin oli että sointi oli miellyttävän täyteläinen, ja parani vaan kun kaulan vaihdoin (hoscoon). Muistaakseni siinä olleet mikitkään nyt ei sieltä huonoimmasta päästä olleet, potikat vaihdoin kun olivat vähän sellaista onoff mallia.

Werihukka: opin taas: Silloin joskus kauan sitten en osannut: A: Soittaa, B: Huoltaa, C: Säätää kitaraa omiin mieltymyksiin sopivaksi. Ja tästä syystä hyvä kitara seisoi soittamatta 10 vuotta. Onneksi pidin tallessa. Tästä samasta syystä moniin vahvistimiin ja soittimiin on tullut kaikenlaisia mielikuvia siitä miten huonoja ne on, mutta todellisuudessa ei vain ole silloin osannut soittaa, kun niitä on testannut.
 
Tämä mulla oli kans ongelma vuosia aktiivisoittamisen alussa. En osannut säätää (ja ihan alkuun en edes tajunnut säädättää ammttilaisella), vaan äkkiä kiikutin vaihtoon mm. ihan asiallisia Korean Epifooneja ja japanin Tokaita, ajatellen, että paskoja keppejä ku ei pysy vireessa, kielet liian korkealla tai särisee jos laskee - tai mikit vinkuu. Näistä ongelmistahan olisi todennäköisesti selvinnyt helposti säädöillä tai joidenkin osien vaihtamisella..
 
Olenkin joskus herkutellut ajatuksella, että joku tosi ammattilainen ottaisi käsiinsä halvimman Squierin. Vaihtais vaan (halvalla) siitä ne komponentit mitä on ihan pakko ja trimmais aivan ultimate soittokuntoon. Sitte joku keskitason soittaja-jamppa silmät sidottuina koesoittoon. Mitähän sanois? Rytmi-lehtihän harrasti näitä sokkotestejä 15 vuotta sitten. Daven testissähän joku halpis voitti.

Tsugu Way: Olenkin joskus herkutellut ajatuksella, että joku tosi ammattilainen ottaisi käsiinsä halvimman Squierin. Vaihtais vaan (halvalla) siitä ne komponentit mitä on ihan pakko ja trimmais aivan ultimate soittokuntoon. Sitte joku keskitason soittaja-jamppa silmät sidottuina koesoittoon.
 
Meillä on toinen keskustelu otsikolla "Hyvät halpikset" ja siellä aika paljon samoja pointteja esillä kuten tässäkin. Tarkoittaa siis, että kyllä noita kitaroiden olemukseen kannattaa itse kunkin tutustua, jotta ihan harrastajanakin saa rimpuloista soitettavia kitaroita. Itsekin olen tähän tunaamiseen hurahtanut ja todellakin käytetyillä työtunneilla saa hyvää aikaiseksi. Hiomapaperit ja viilat on kivoja jos niitä tykkää käyttää :) Rautaosia ja muuta nippeliä saa aika hyvin mitä tarvitsee. Lakkaaminen ja maalaaminen on aika boring, mutta välttämätöntä. Oleellista rimpuloiden ja palakitaroiden työstämisessä on hyvät puut perustana ja valmius tuhlata aikaansa siihen - sekä valmius soittaa sillä jollakin "vähemmän johtavalla merkillä" lavassa. Ammattilainen tietysti tekee kokonaan toista high endiä, mutta kukin tasollaan. Riittävä saattaa olla jollkin riittävää.
Plussan arvoisen kommentin TW toi esille.

Siinä mielessä ainakin nämä Harley bentoni kitit ovat hyviä ettei sellainen tele rakennus sarja maksa kuin 68 euroa +postit.
Jos on ensimmäistä soitinta tekemässä niin siinä tulee varmasti asioita eteen joita ei ole osannut ottaa huomioon. Silloin tällainen rakennussarja voi olla jopa ihan hyväkin kun rahaa ei mene kauheasti hukkaan vaikka siitä ei kauhean kummallinen tulisikaan. Kitaran pintakäsittely on jo sellainen ,ettei sitä luultavasti saa ensimmäisellä kerralla täysin hyvää. Siis jos sen aikoo maalata ja lakata.
 
Tällä rakennus sarjan hinnallahan ei saa kuin yhden kunnollisen kitaran mikin jos sitäkään uutena. On varmasti niin ,että jos jotain aikoo itse tehdä niin kannattaa tehdä mahdollisimman hyvistä osista ja niin hyvän kuin vain pystyy. Jostain ne hommat on kuitenkin aloitettava ja silloin voi olla ehkä ihan viisainta tehdä tällainen ettei ne "oppirahat" tule maksamaan ihan älyttömästi.