Kitarat: kitarakamat ›

Gabe: Laadukkaan eebenin saamisen vaikeus on ihan ymmärrettävää, mutta jotenkin vaikea uskoa että sama koskisi vaikka jotain leppää?
 
Ei varmastikaan. Mun edellinen kommentti oli lisäys tuohon youtube klippiin. Leppän, (suo)saarnin ja mahongin suhteen tuskin tullaan näkemään vastaavaa tilannetta. Ongelmat tiettyjen puiden kanssa johtunevat pääasiassa sademetsien ja Afrikan vastuuttomasta ryöstökaadosta (jota valitettavasti vieläkin esiintyy).
 
Itse otsikkoon liittyen; olen omistanut yhden kalliin kitaran (1000-2000e) ja viisi keskihintaista (500-1000e) ja mutu-tuntumalta voisin sanoa, että kyllä puiden laatu keskihintaisissa kitaroissa on mun mielestä ollut suhteellisen samalla tasolla viimeiset 10 vuotta. Kalliit kitarat on mun mielestä asia erikseen, koska niissä panostetaan puiden valintaan ja laatuun paremmilla resursseilla.
 
Ja mikään ei tietysti poista sitä, että kitarat on yksilöitä. Hyviä ja huonoja löytyy joka hintaluokasta.

zapateados: Ja mikään ei tietysti poista sitä, että kitarat on yksilöitä. Hyviä ja huonoja löytyy joka hintaluokasta.
 
Tämä on täysin totta. Huonoa kitaraa ei kannata ostaa kun niitä hyviäkin löytyy vaikka miten paljon.

Gabe: Tämä on täysin totta. Huonoa kitaraa ei kannata ostaa kun niitä hyviäkin löytyy vaikka miten paljon.
 
Näkisin silti jonkinlaisena probleemana sen, että niitä huonojakin ylipäänsä pusketaan liukuhihnatuotantona. Minun mielestäni se on huononkin puun tuhlausta tehdä halpa tusinakitara, jos se soi huonosti ja on muutenkin tuntumaltaan viimeistelemätön ja tönkkö. Onhan toki niitä hyviäkin halppiskitaroita, mutta joskus vaan pistää ihmettelemään että meneekö ne kaikki 100-200€ ritsat oikeasti kaupaksikin asti. Vai jääkö niitä tuhansittain pölyä keräämään varastoihin.

Corto: Näkisin silti jonkinlaisena probleemana sen, että niitä huonojakin ylipäänsä pusketaan liukuhihnatuotantona. Minun mielestäni se on huononkin puun tuhlausta tehdä halpa tusinakitara, jos se soi huonosti ja on muutenkin tuntumaltaan viimeistelemätön ja tönkkö. Onhan toki niitä hyviäkin halppiskitaroita, mutta joskus vaan pistää ihmettelemään että meneekö ne kaikki 100-200€ ritsat oikeasti kaupaksikin asti. Vai jääkö niitä tuhansittain pölyä keräämään varastoihin.
 
Kitaroiden tekeminen on sen verran tiukkaan kilpailtu markkina, joten uskoisin, että numeronikkarit ovat laskeneet joka paikassa millaisilla kustannuksilla ja laadulla niitä kannattaa valmistaa, että jää katetta viivan alle.
 
Jos ostat 500 euron kitaran, niin voit löytää, muttet vaatia että saat, yhtä hyvän kitaran kuin 1000 eurolla.
 
Olen jättänyt 2 keskihintaista kitaraa hyllyyn sen takia, etteivät ne soineet kunnolla ja työnjälki ei ollut mielestäni hintansa väärti. Molemmilla kerroilla ostin kyllä saman kitaran, mutta eri yksilön. Molemat oli meksikon fenkkuja, toinen strato ja toinen tele.

Mulla tuli tästä aiheesta mieleen telkkarista tullut dokkari, jossa sveitsiläiset asiantuntijat lähti hakemaan Stradivarius viulun sointia uudella menetelmällä eli antamalla sienikasvuston vaikuttaa tiettyyn puutyyppiin. Tässä traileri http://www.youtube.com/watch?v=7_GrdxPWYR (dokkari saattaa olla vielä nähtävissä YLE Areenalla)
Lopputulos oli että loppusoitoissa ollut suuri yleisö ei erottanut oikeaa Stradivariusta uudella menetelmällä tehdystä viulusta vaan soundin parhauden kannalta veikkasivat uudempaa viulua...heh...!
 
Keskustelun aiheeseen mielipiteeni on, että markkinoilla on heikkoja ja parempia puita. Puut eivät heikkene, niitä vaan on erilaatuisia. Ei kuitenkaan kannata tehdä asiaa itselleen turhan vaikeaksi; kitara joko kuulostaa hyvälle tai se ei kuulosta hyvälle sillä set upilla mikä kädessä on. Kuka jaksaa puiden syitä tuijottaa kun soittamisesta on kysymys ? Hankintapäätökset sen mukaisesti.

Osteri: Ei kuitenkaan kannata tehdä asiaa itselleen turhan vaikeaksi; kitara joko kuulostaa hyvälle tai se ei kuulosta hyvälle sillä set upilla mikä kädessä on. Kuka jaksaa puiden syitä tuijottaa kun soittamisesta on kysymys ? Hankintapäätökset sen mukaisesti.
 
Kiitos.
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

Ei heikkene, päin vastoin. Karmeinta roskaa mitä on tullut vastaan on Fenderin ja Gibsonin 70-luvun lopun tuotanto, siitä lähtien (poikkeuksia löytyy) on suunta ollut parempaan (jo alkaen 80-luvun lopun japsi fenkuista). Nyky halpis Gibsoneista voi löytyä todellisia helmiä (joo halpis ja halpis) ja jotkin 300-400 euron soittimet voivat olla todella laadukkaita.

Miksi muuten wenge on niin haluttu bassoissa mutta kitarassa en ole koskaan nähnyt? Sehän ei mun ymmärtääkseni ole mitenkään uhanalainen.

Leo Lindgren: Miksi muuten wenge on niin haluttu bassoissa mutta kitarassa en ole koskaan nähnyt? Sehän ei mun ymmärtääkseni ole mitenkään uhanalainen.
 
Kukaan suuri idoli ei ole moista käyttänyt, eikä ole syntynyt buumia? En mä pitäisi myöskään wengeä ihan ongelmattomana puuna työstettävyytensä vuoksi, nostattaa hintaa. On myös kallis raaka-aine ja huonosti saatavissa suurissa määrin, vaikkei olekaan loppuun hakattua ainakaan vielä.

Leo Lindgren: Miksi muuten wenge on niin haluttu bassoissa mutta kitarassa en ole koskaan nähnyt? Sehän ei mun ymmärtääkseni ole mitenkään uhanalainen.
 
Sanopa muuta... Wenge olisi tosiaan loistava puu käytettäväksi myös kitaroissa. Olen yhteen ainoaan kitaraan törmännyt missä oli wenge kaula. Siinä oli eeben otelauta, kerrassaan mahtava soundi ja tuntuma.

Gabe: Sanopa muuta... Wenge olisi tosiaan loistava puu käytettäväksi myös kitaroissa. Olen yhteen ainoaan kitaraan törmännyt missä oli wenge kaula. Siinä oli eeben otelauta, kerrassaan mahtava soundi ja tuntuma.
 
En mä nyt tiedä... Aika pirun painava puu, ainakin koko kaulan aineeksi. Tulee herkästi kaulapainoinen vempain.

Antti1: En mä nyt tiedä... Aika pirun painava puu, ainakin koko kaulan aineeksi. Tulee herkästi kaulapainoinen vempain.
 
Onhan tuo aika painavaa kyllä, mutta oikeanlaiseen runkoon yhdistettynä toimii. Tämä minun puheeksi ottama keppi oli Warmothin paloista kasattu, siinä oli mahonki runko ja aika ohkainen kaulaprofiili. Ei ollut yhtään kaulapainoinen.

Gabe: Sanopa muuta... Wenge olisi tosiaan loistava puu käytettäväksi myös kitaroissa. Olen yhteen ainoaan kitaraan törmännyt missä oli wenge kaula. Siinä oli eeben otelauta, kerrassaan mahtava soundi ja tuntuma.
 
Mä nokitan tällä warmotin kaulalla: http://muusikoiden.net/dyn/users/112548.jpg
 
Pelkkää wengee!
 
Details
* Solid wenge & wenge fretboard
* 24 3/4" scale
* Nut width = 1 5/8"
* 22 frets, 6105 stainless steel
* Mother of pearl dots
* Double expanding truss rod
* compound radius (10-16" )
* reverse headstock
* neck profile = standard thin
* Sperzel locking tuners
* black nut (TUSQ)
 
Laitoin tonne erään kuvapaketin, jos huvittaa katsoa lähemmin:
 
http://tinyurl.com/qca5kad

ReBeat: Mä nokitan tällä warmotin kaulalla: http://muusikoiden.net/dyn/users/112548.jpg
 
http://tinyurl.com/qca5kad
 
On muuten todella näyttävä, upea. No onko pahasti kaulapainoinen?

Gabe: No onko pahasti kaulapainoinen?
 
Ei sukella ollenkaan ton Fenderin rungon kanssa. Mutta toi runkokaan ei oo aivan kevyin. Harmi kun ei ole nyt vaakaa. Toi musta strato painoi alunperin 3,9kg (kuvan alareunassa näkyvän 25,5" skaalaisen alkuperäisen vaahtera/ruusupuu-kaulan kanssa). Kyllä toi keppi painaa nyt ainakin saman verran.

Jos puhutaan edullisista 80-luvulla tehdyistä kitaroista niin en tiedä mitä puita niissä missäkin on ollut käytössä,mutta silloin halvimmat sähkökitarat 80-luvun puolivälissä sai noi tuhannella markalla. Jos sitä laatua vertaa siihen mitä samaisella määrällä euroja pistämällä saa niin kyllä väittäisin että asiat ovat niin ,että nykyään ainakin edullisempia soittimia saa paljon laadukkaampia kuin aikaisemmin.
 
Voi tietysti olla ,että hyvää soitinrakennuspuuta on tavallaan haaskattukin huonoihin soittimiin jotka ovat vielä pilattu paksulla muovilakka kerroksella. Näin oli monien merkkien kanssa 80-luvulla. Enkä tarkoita tässä mitään ihan halpamerkkejä.
90-luvulla jotenkin Gibson , Fender ja monet muutkin tulivat järkiinsä ja alkoivat taas valmistaa parempia soittimia.
 
Tulevaisuudessa tulee varmasti olemaan enemmän muita puita valikoimissa kuin mitä tähän asti olemme tottuneet käyttämään. Jos kuitenkin katsoo vaikka Bassonrakennus puolta niin siellähän suhtaudutaan ihan toisella lailla uusiin puihin ja on paljon enemmän innovatiivisuutta kuin kitarapuolella.
 
Joskus juttelin soitinrakentaja J. Alakuhan kanssa (kun hän oli vielä elossa) niin hän sanoi ,että jokaisesta puusta voidaan rakentaa hyvä soitin jos sen tekee hyvin. Hänen mielestään monet kitaristit ovat vain niin "jääriä" etteivät halua kuin samoista puista tehtyjä soittimia kuin omat idollinsa ovat käyttäneet,vaikka saman soundin voisi saada muistakin aineksista ja jopa paremman. Eikä hän varmastikkaan tässä tarkoittanut mitään tuoretta pajupensasta....
 

Vastaus aiheeseen on ettei kitaroiden laatu heikkene koska kitaroidenrakennus menee eteenpäin.
Laatu maksaa nyt ja tulevaisuudessakin,mutta joskus voi olla halvempi ostaa kerralla hyvä kuin vaihtaa 10 kitaraa pikkuhiljaa parempiin. Tosin jälkimmäisessä on se hyvä puoli ,että tietääpähän sitten mikä toimii ja mikä taas ei.
 
Ensimmäiseksi soittimeksi ei kannata kallista Custom kitaraa teettää. Kuitenkin väittäisin, että jos kitaran teettää jollakin soitinrakentajalla ja valitsee jonkun melko peruskitaran (tele,strato,les paul jne..) niin se on hyvä sijoitus. Koska yleensä kun niitä kitaroita myy ja vaihtaa niin yleensä niissä aina häviää jonkun verran,vaikka siitä kitarasta sitä kokemusta tulisikin(siis kokemus että tämä on huono). Kitaran tilaaminen on myös siinä mielessä edullisempaa kuin voisi uskoa koska koko summaa ei tarvitse kerralla maksaa ja sitä kitaraa rakennetaan yleensä useampi kuukausi, on tavallaan maksuaikaa. Joillekkin rakentajille voi olla jonotkin,ettei se ihan heti ehkä onnistukkaan muutenkaan käytännössä.
 
Pitäisikö sitä sitten olla niin kauhean kiire jos haluaa hyvän kitaran joka on valmistettu juuri omien mieltymyksien mukaan ja vielä tietää millainen sen pitää olla? Kyllä hyvää kannattaa joskus hieman odottaa,varsinkin kun tietää että siitä tulee sellainen kitara ettei sitä tarvitse alkaa heti vaihtamaan tai päivittämään joitain osia paremmiksi. Soitinrakentajat osaavat myös kertoa millaiset ratkaisut toimivat käytännössä ,jos tulee jotain mietittävää sen puoleen.

Omat havaintoni tukevat väitettä että yksilöt ratkaisevat kitaroissa ja puulajeissa. Esimerkiksi joku kitaranostaja (kuten minä aikanaan) kuulee jostain että amerikkalainen suosaarni on kova juttu Stratoissa. Niinpa sitten ostetaan sellainen body ja kas kummaa kun ei olekaan kovin ihmeellinen soundiltaan verrattuna muihin. Sitten selviää, että saarnilaatuja on erilaisia ja puiden massat vaihtelevat yksilöllisesti, jopa juuri ja runkopuu ovat erilaisia samassa puussa. Ala siinä sitten analysoimaan oman kitarasi soundia suhteessa muihin ja puhumaan puun laadusta yleisellä tasolla ;)
 
Parhaiten soiva oma kitara on alle kolmekiloinen Strato jossa on Allpartsin paksu vaahterakaula ja kiinalainen Dimaveryn kevyt vaneribody. Niin hyvää kitaraa ei kaupoissa ole, oikeasti :)
 
Hötö voi olla parasta!

nakedzen: Tuosta ehkä vähän taustaa siihen mistä ja miten ne puut niihin kitaroihin tulee:
 
http://www.youtube.com/watch?v=anCGvfsBoFY
 
Koskee eebenpuuta mutta saattaa avata vähän silmiä muutenkin että miksi se laatu heittelee. :)
 
Kiitos tästä, mielenkiintoinen pätkä kyllä. Harvoin tulee mietittyä soitinten eettisiä puolia. Vaan harvoinpa tulee ostettua uuttakaan.

Kun 90-luvun alussa olin jonkun aikaa töissä eräässä soitinliikkeessä, niin huomasin pari juttua.
Monelle kitaran ostajalle oli se kaikkein tärkein asia minkävärinen kitara on. Tässä asiassa ei ollut juurikaan eroa kitaroiden hinnassa. Yleensä, ainakin silloin, musta kitara oli paljon kiinnostavampi kuin joku toisen värinen.
Tyyppi joka oli saanut päähänsä ,että hän ostaa jonkun kitaran nimeltä X ja mustana. Jos sitä oli muun värisenä kuin mustana niin aika harva viitsi sitä edes kokeilla. Voi olla että tässä suhteessa asiat ovat nykyään toisin.
 
Myöskin muistaa, että kun vaikka Jacksonilta sai tilattua kitaroita lähes mistä tahansa puista ja siihen normaalihintaan jo kuului aika paljon valinnan varaa niin se ei juurikaan moniakaan tilaajia kiinnostanut. Tärkeämpiä olivat kaulanpuut(otelautamerkit ja ulkonäkö),mikit ja metalliosat ja kitaran väri ja muoto.
 
Välillä tuntuu siltä,että aika moni kitaristi ei edes tunnistaisi hyvää kitaraa huonosta jos kitaroita testattaisiin ilman että tiedettäisiin merkkiä ja soittimen hintaa.
 
Voi olla hyvinkin myös niin ettei se kaikista kallein ole siihen omaan juttuun paras mahdollinen. Se on ihan siitä kiinni mitä soitetaan ja haetaan. Moni hyvä slide soittoon toimiva kitara voi olla hyvinkin halpa verrattuna taas normaalilla vireellä soitettavaan kitaraan.

Mulla on sellainen näppituntuma asiaan että valtaosa ei huomaa soundieroa jos puiden laadussa on eroja. Useimmille tärkeämpää on se miltä kitara näyttää. Varsinkin alku vaiheessa harrastusta taitaa soittimen ulkoiset asiat ratkaista. Myöhemmin jos luoja suo, harrastus kehittää harrastajaa ja soittimen muutkin ominaisuudet alkaa kiinnostaa
ja korvakuulo kehittyy.