Kitarat: kitarakamat ›

Mainittakoon vielä psykologinen puoli. Jokaisella on varmaan kokemuksia siitä että jonain päivänä soundi on hunajata ja taas toisena päivänä kuraa vaikka säädöt yms. olisivat prikulleen samat. Myös omat soundi mieltymykset muuttuvat aikojen saatossa vaikka tietyt soundipoliittiset perusasiat pysyisivätkin samana. Ehdotonta ja kaiken kattavaa määritelmää mikä on "hyvä soundi" ei ole. Eikä mielestäni tarvitsekkaan olla.

Väliin on hauska lukea kun osa porukkaa välittää oikeasti siitä bändinkin soundista, juuri tuossa antti1:n ja moridin tuskasteluja seuranneena huomaa hyvin sen miten loppu pelissä se oma "hyvä" soundi voi ollakkin kokonais soundina aivan susi.
 
Eipäs nyt mennä näin pitkälle. :D Bändinkin soundi oli hyvä, mutta täydellisyyshakuisuuden takia pitää vaihtaa parempaan aina vaan. Hehe. Sitäpaitsi, toinen kitaristi veivaa jollain saatanan Valvekingillä ja basistilla on halpis 4x10". Se sentään osti Edenin nupin Hartken tilalle, edistystä.
 
Ei vaan kyllähän se on perkeleestä. Juuri kun löytää oman juttunsa, niin tulee vastaan uusi taso: kokonaisuus. Mitäköhän tulee sen jälkeen, kun on saavutettu "absoluuttinen" balanssi soundien suhteen? Tulipalo?
 
Mulle soundissa on tärkeintä se, että se erottuu, sitä on helppo soittaa (=vaikea soittaa, reagoi täydellisesti tatsiin) ja ennenkaikkea, että sillä soittaessa tulee hyvä fiilis. Aina ei tule hyvä fiilis, eikä kultakaan kimalla joka päivä yhtä kirkkaana. Siihen ei auta, kuin mielen tyynnyttäminen ja ajan antaminen. Kaikkeen kun tuppaa kyllästymään joskus.

Mainittakoon vielä psykologinen puoli. Jokaisella on varmaan kokemuksia siitä että jonain päivänä soundi on hunajata ja taas toisena päivänä kuraa vaikka säädöt yms. olisivat prikulleen samat.
 
Kyllä! Miusta tuntuu siltä että aina ku mie pistän vahvarin päälle nii kuulostaa erilaiselta. Se kyllä ärsyttää, kun juuri on ruuvannut melko kivan saundin ulos, ja seuraavalla soittokerralla se tuntuu kuulostavan kamalalta. Juuri tulin saundeja ruuvaamasta tänne, sain säädetyksi oikein kivan crunchin. Miltähän se huomenna kuulostaa...?

Soundi on kuulijan korvissa. Itselle mieluiten kitarasoundi on vuosien saatossa muovautunut melkoisen middlekkääksi (raskaan musiikin saralla siis). Mikä taas voi olla kauhistava soundi modernin metallin harrastajalla, kun pitää olla hirveet bassot ja resonoinnit kitarassa, yms, näin kärjistäen siis. Doomibändeillä kuulee usein omaa korvaa miellyttävää middlepuukkoa (siis jos ei ole pörinää).
 
Tosin en juuri osaa soittaa kitaraa joten oma soitto kuulostaa melkoiselta sonnalta oli sitten minkälaiset säädöt tai vaffari tahansa.... Hyvä jos vähän bassoo...