Kitarat: kitarakamat ›

Minusta Les Paulin 50's-kaula on nimen omaan normaalipaksuinen ja sitä ohuemmat ovat tikkuja. Niin ja noista 400- ja 500-sarjan mikeistä en minäkään pidä yhtään. Burstbuckerit on huomattavasti paremmat. Toisaalta kun on kerran Fralinien makuun päässyt niin mikään ei tunnu enää miltään. :)
 
Ovatko kaikki Burstbuckerit mielestäsi huomattavasti paremmat? Ykköset, kakkoset, kolmoset, Prot ja Jimmy Page Specialit? : )

Se on miehessä vika jos Gibson tuntuu epäergonomiselta.
 
Se on miehessä vika jos hampaat irvessä pakottaa itsensä soittamaan huonolla kitaralla vain sen lavassa lukevan sanan takia. Niitä Gibsonejakin on vain yhdenmuotoisia ja painoisia, vai? ;)

Jostain olin ymmärtävinäni, että Standardeissa olisi keskimäärin paremmat puut. Mieluummin ainakin sillä selittäisin ~500-600 euron hintaeron kuin pelkillä kosmeettisilla seikoilla.
 
Kyllä ne laittaa noihin ihan samat puut. Ei siellä Nashvillen tehtaalla keritä puita valkkaamaan, samasta kasasta ne lankut haetaan kaikkiin tuotantolinjan malleihin. Siellä tehtaalla on iso kiire saada tarvittava määrä kitaroita valmiiksi, ei ne ehdi puljata porukalla puukasan tykönä ja ihmetellä että mikä lankku menee minkäkin hintaluokan malliin (studio, classic, standard, explorer, flaikkari jne.).
 
Se on sitten se Giban custom shop joka pääsee valkkaamaan parhaat päältä tehtaalle tulleesta puukuormasta, ja loput lankut jää sinne naapurirakennuksen linjalle.
 
Siksi juuri tietty Studio-yksilö voi soida paremmin kuin tietty Standard-yksilö, kun toisessa voi olla paremmat puut, ja samasta syystä on aika ovelaa että Classic maksaa 500 vähemmän kuin stankku kun niillä ei ole paljon mitään eroa etenkin kun molemmissa on reunalistat. Nimittäin ei burstbucker-mikkien valmistus maksa yhtään enempää kuin classicin keraamisten, eikä vihreät otelautamerkit ole yhtään halvemmat kuin vaaleatkaan, ja muut rautaosathan molemmissa malleissa on samat. Burstistankkujen loimuvaahterainen kansi ei missään tapauksessa ole 500€ kalliimpi kansipuu kuin perusvaahtera joka menee klasareihin, ei se ole edes 50€ kalliimpi materiaali.
 
Itse olen ajatellut, että Classic on vähän keinotekoisesti tehty halpis-stankku, jonka potentiaalinen ostajakunta voisi olla vaikka se, jolla ei ole varaa stankkuun mutta joka ei halua ostaa kopiota eikä myöskään halua tyytyä reunalistattomaan Studioon. Ja Studio on sitten se virallinen halpis niille, joille on ihan sama minkä näköinen kitara on kunhan sointi on LP (= äänitysstudio jossa soittaessa yleisö ei näe).

Siksi juuri tietty Studio-yksilö voi soida paremmin kuin tietty Standard-yksilö, kun toisessa voi olla paremmat puut, ja samasta syystä on aika ovelaa että Classic maksaa 500 vähemmän kuin stankku kun niillä ei ole paljon mitään eroa etenkin kun molemmissa on reunalistat. Nimittäin ei burstbucker-mikkien valmistus maksa yhtään enempää kuin classicin keraamisten, eikä vihreät otelautamerkit ole yhtään halvemmat kuin vaaleatkaan, ja muut rautaosathan molemmissa malleissa on samat. Burstistankkujen loimuvaahterainen kansi ei missään tapauksessa ole 500€ kalliimpi kansipuu kuin perusvaahtera joka menee klasareihin, ei se ole edes 50€ kalliimpi materiaali.
 
Tästähän oli jokin aika sitten threadikin kun heppu oli tuollaista "halpaa" Lepakkoa uudelleenmaalannut ja solid finishin alta paljastuikin aivan mieletön loimukansi. Ilmeisesti siis ihan totta tuo, että puita ei sen suuremmin eritellä eri malleille.

noista 400- ja 500-sarjan mikeistä en minäkään pidä yhtään.
 
Joo, moni ei. Vaihdoin kaverin classiciin noiden tilalle duncanit ja kuulemma meininki oli vasta vaihdon jälkeen sellainen kuin LP:ssä pitää olla.
 
Toisaalta tykkäsin noista omassa explorerissa, nyt ne on tällä hetkellä vaihdettu pois mutta olen funtisinu laittavani ne takaisin jossain vaiheessa. Sellaiseen kitaraan niiden räyhä jotenkin sopii siinä missä älppäriin ne ei välttämättä sovi.

Tästähän oli jokin aika sitten threadikin kun heppu oli tuollaista "halpaa" Lepakkoa uudelleenmaalannut ja solid finishin alta paljastuikin aivan mieletön loimukansi.
 
Hehee, hyvä tuuri ollut jampalla.

Niin ja noista 400- ja 500-sarjan mikeistä en minäkään pidä yhtään. Burstbuckerit on huomattavasti paremmat. Toisaalta kun on kerran Fralinien makuun päässyt niin mikään ei tunnu enää miltään. :)
 
Jos nyt oikein ymmärsin niin noita mikkejä on siis nimenomaan Classiceissa.
Mikäli näin on niin kyse on samasta asiasta kuin ENGLin pallosarjassa joista on joskus joissain ketjuissa sun kanssa puhuttukin. Ne on selkeästi hevit, eli toiselle oikeat ja toiselle väärät.
 
Oikeat kamat oikeille paikoilleen niin alkaa hymy vääntyä soittajan naamalle ja kaikilla on kivaa.

Mitäs eroo on '59 kaulalla 60' kaulalla ja 50' kaulalla ?

Niin tulee käymään. Tällä alueella kun kirjoittelee muutama Gibsonin edustaja/myyjä, jotka ovat melko herkkähipiäisiä kyseisen merkin positiivisesta poikkeavalle kommentoinnille.
 
Ai.. Onx tääll semmosiakin? Oiskohan vaan... Noh, välittäkää sitten terveiset nykyiselle maahantuoja luumannille notta hinnat saisivat olla sellaisia ettei kaikkien tarvi tilata muiltamailta. Keles...
 
Sitä hirveää uppotukkia ei soita kukaan...
 
Heh...;) Noh onhan tuosta muuhunkin käyttöön apuja:p
 
Jotenkin keinotekoisen oloinen malli mielestäni tuo Classic. Oisko tehty tavallaan korvaamaan tuollaista plaintop stankkua kun 2002 tehtiin normi stankkuun nuo parannukset (tai "parannukset", riippuen mielipiteistä). Melkein samahan tuo on kuin vanha stankku, vaan ei ihan. Välikausitakki...
Toinen kummallinen LP malli on studio plus, johon on laitettu loimukansi. Ideahan oli tehdä halpa ja pelkistetty, vähän hukkuu ajatus jos siittäkin silmäkarkkia tehään.
Noh, myyvä pitää. Sikshän niitä malleja miljoona.
 
Mitäs eroo on '59 kaulalla 60' kaulalla ja 50' kaulalla ?
 
50 -paksuin, 59- väliltä, 60- ohuin..

Vähän on nyt kaukaa haettu mutta, jos mä haluan 1969 vuoden Chevrolet Corvetten, niin mulle sitten suositellaan Nissan Primeraa, koska se on tältä vuosituhannelta?

 
Ahaa, eli nyt siis puhuttiin niistä vanhoista gibboneista eikä uusista. Vertauksen perusteella voisi näin kuvitella.
 
Mitä kaulan paksuuten tulee niin pienimuotoisella testireissullani tässä taannoin en huomannut paljoakaan eroa noilla 50`ja 60` paksuuksilla. Ehkä olen vain niin käsi, että se ei häirinnyt soittoani kun en erottanut kummalla soitin.

Ahaa, eli nyt siis puhuttiin niistä vanhoista gibboneista eikä uusista. Vertauksen perusteella voisi näin kuvitella.
 
Mitä kaulan paksuuten tulee niin pienimuotoisella testireissullani tässä taannoin en huomannut paljoakaan eroa noilla 50`ja 60` paksuuksilla. Ehkä olen vain niin käsi, että se ei häirinnyt soittoani kun en erottanut kummalla soitin.
 
Juu, vähän samoja fiiliksiä täälläkin. Lähinnä tuon 60-lukuisan kaulan kanssa tuli semmoinen "Jaa, tämä on vähän leveämpi" tunne.

mä olen kanssa ihmetellyt kun en noissa kauloissa meinaa eroa huomata. olisko jollain laittaa noista lähikuvia esim. 50 ja 60 kaula vierekkäin.

mä olen kanssa ihmetellyt kun en noissa kauloissa meinaa eroa huomata. olisko jollain laittaa noista lähikuvia esim. 50 ja 60 kaula vierekkäin.
 
Erot on pieniä mittaeroja, joita on vaikea silmällä, ainakaan kuvissa, havaita. Se vaan tuntuu käteen yllättävän voimakkaasti, jos toisessa kepissä on millin leveämpi tai vaikka paksumpi kaula kuin toisessa. Jälleen kerran kokeilemaan. Profiilit sitten vielä erikseen...

Se on miehessä vika jos Gibson tuntuu epäergonomiselta. ESP:itä on turha tyrkyttää, jos kaveri on vailla oikeaa Les Paulia.
 
Mietipä nyt iso mies mitä puhut ;-) Onko miehessä vikaa jos hän on eri mieltä kanssasi?
 
Kun aloittajalle ei ilmeisesti ole edes täysin selvää mitä haluaa (aloitusviestistä päätellen, ei tiedä straton ja les paulin eroja..), niin onko väärin valottaa muistakin vaihtoehdoista? ESP:n Eclipsessä ja Gibsonin Les Paulissa on niin paljon yhteistä, että niistä voi ihan hyvin verrata toisiinsa. Sitäpaitsi verrattuna muihin yleisempiin malleihin Gibsonin Les Paul on epäergonominen kitara, ellei ergonominen sitten jollekin tarkoita painavaa ja kulmikkailla reunan muodoilla tehtyä soitinta. Tietysti jos haluaa perinteisen Les Paulin ja Gibson-tekstin lapaan, niin on turha muuta ajatellakaan. Näin ei ketjun aloittaja tainnut kuitenkaan sanoa?

Juu, vähän samoja fiiliksiä täälläkin. Lähinnä tuon 60-lukuisan kaulan kanssa tuli semmoinen "Jaa, tämä on vähän leveämpi" tunne.
 
Juuri noin, samaan päädyin itse tuossa eilen kun kovasti koitin päättää kumpi kaulaprofiili on se minulle sopivampi. Päädyin viiskymppiseen joka tuntui tukevan kotoisalta. Jääpähän samalla turhat lirputtelut ja muut irrelevantit notkeilut vähemmälle ja tulee keskityttyä oleelliseen eli oikeiden nuottien valitsemiseen ja töissä käymiseen.
 
Kun koitin oikein hahmotella että mikä noissa kauloissa on se oleellisin ero, niin se oli mielestäni siinä että viiskymppinen paksunee tyveä kohti kun kuusikymppinen on tasaisempi. Ja totta tosiaan kun koittaa kuuskymppistä sen jälkeen kun on soittanut viiskymppisellä, niin kaula tuntuu leveämmältä, mitä se ei todellisuudessa tietenkään ole.
 
Miksi sitten stankku? No minulla ainakin tuli classicin mikeistä huonot vibat. Liian kuumat ne olivat makuuni. Toiseksi classiceissa on plekusuoja, jonka tosin saa irrotettua pois, mutta ei ilman että reiät jää jäljelle. Kolmanneksi väritykset joita classiceissa on tarjolla, eivät hivelleet yhtä paljon kuin stankkujen puolella. Neljänneksi vihreät nauhamerkinnät eivät miellyttäneet. Kuudenneksi en halunnut tehdä yhtään kompromissia, halusin että kaikki palat loksahtaa kohdalleen. Ei onnekseni tarvinnut kiertää musaliikkeitä päivätolkulla, eikä soittaa kuin ehkä kymmenen lepakkoa läpi.
 
Eniten otti päästä se että kun olen lukenut niin paljon huonoa Gibsonien laadusta, että olin ostaessa todella varuillani. Hankinnan jälkeen olen vieläkin ihan rikki, kun pelkään että muistinkohan tsekata ihan kaiken. Ihan varmaa on että jotain unohtui. Komiasti se vaan siitä huolimatta kuitenkin soi.

Se on miehessä vika jos Gibson tuntuu epäergonomiselta. ESP:itä on turha tyrkyttää, jos kaveri on vailla oikeaa Les Paulia.
 
Onpa aika vahva tunnelataus...

Eniten otti päästä se että kun olen lukenut niin paljon huonoa Gibsonien laadusta, että olin ostaessa todella varuillani.
 
Kannattaa olla, lienee kommenteista päätellen maailman paskin merkki se. ;)
Ja jos lausuu poikkipuolista sanaa, niin on maahantuojan edustaja tai Juzkiewickin palkkalistoilla... Ainakin Musamaailman myyntimiesten mielestä. Se on vaan näköjään niillä kallistumassa Tokaista Espiin tuo hypetys... Muutaman Espin kun jakelee vielä halavalla tai ilmasii "oikeille soittajille" niin se on siinä...markkinaosuudethan ne ratkaisee.
Eipä silti, ihan kitaroita ne ESPitkin on, vaan thriidin otsikossa ei tosiaan taidettu puhua "mahdollisista vaihtoehdoista".. 8)
Tuo Gibson-sana vaan herättää näemmä niin suuria tunteita..
Telecaster vois olla myös sellainen kovan luokan vaihtoehto, saisi anakin jotain kopiokitaraa omaperäisemmän soittimen.

Mitä kaulan paksuuten tulee niin pienimuotoisella testireissullani tässä taannoin en huomannut paljoakaan eroa noilla 50`ja 60` paksuuksilla. Ehkä olen vain niin käsi, että se ei häirinnyt soittoani kun en erottanut kummalla soitin.
 
Sama täällä, ite kun kävin kiertelemässä ja testailemassa niin soitin ihan yhtä huonosti kaulaprofiilista riippumatta. Ja tämäpä antoikin roimasti lisää valinnanvaraa kitaran hankintaan kun ei tarvinnut niin välittää kumpi siinä nyt sitten pitäisi olla. Päädyin 50's -profiiliin ja hyvältä tuntuu kädessä.

Päädyin viiskymppiseen joka tuntui tukevan kotoisalta. Jääpähän samalla turhat lirputtelut ja muut irrelevantit notkeilut vähemmälle ja tulee keskityttyä oleelliseen eli oikeiden nuottien valitsemiseen ja töissä käymiseen.
 
Höh. No, ei kai se kaulaprofiili pakota lirputtelemaan?
 
Itselle käteen jäi 60-versio kaulasta, käytettynä ei suurta valinnanvaraa ollut. Mutta ei se ero tosiaan kovin suuri ole, kuten jo todettua. Itse asiassa tuo 60 on lähellä oman Telen kaulaa, joten sopii omiin tottumuksiini passelisti. Ja johdatellen voisi ajatella, että ylipäätään, noin keskimäärin, sopisi Fender loikkareille hyvin.

Minä pääsin perjantaina ja eilen testaamaan sellaista ESP Eclipseä, joka oli väriltään mattamusta jossa keltaiset bindaukset ja kultaiset osat.
 
a) Eclipsen runko oli kaikkea muuta kuin Les Paul
b) Eclipsen kaula ja jumbonauhat eivät olleet ollenkaan Les Paul
c) Eclipsen elektroniikkana tässä mallissa oli EMG:t jotka eivät olleet lainkaan Les Paul
d) Eclipsen sointi oli akustisena (unplugged) voimakkaampi kuin omassa Gibson LP Standardissa, mutta sähköistettynä Gibson soi paremmin ja sustainia oli enempi.
e) Eclipsen satulaa olisi pitänyt hieman viilailla, bendauksien jälkeen oli havaittavissa lievää epävireisyyttä
f) Eclipsessä oli hyvä viimeistely, nauhat kiilsivät ja bindaus oli tehty ihan hyvin. Tykkäsin myös Sperzelin lukkovirittimistä (Gotoh MagnumLock + Grover kidney-tyyppiset nupit voi toki vaihtaa Gibson Les Pauliin. Itse tein niin kun Klusonit hajosivat... kustansi n. 65e)
g) Eclipse tuli mustassa, hieman halvahkon näköisessä laukussa, joka ei herättänyt kauheasti luottamusta (pienet saranat, pienet lukkosalvat, ohut kansi ja pohja jne.). Ilmeisesti samasta syystä Eclipsen kielien ja otelaudan väliin oli laitettu muovinen suoja, ettei laukun päälle kasattaessa tavaraa kielet paina jälkeä nauhoihin. Kokemuksesta tiedän että Gibsonin laukku kestää melkein mitä vain.
 
Kaikenkaikkiaan... ESP Eclipse oli loistava soitin, mutta ei Les Paul. Eroa on kuin yöllä ja päivällä. Jos haluaa soittimen, jossa on jumbonauhat, modernimpi soundi (ei niin middlekäs + erilaiset elektroniikat), ohuempi kaula ja ohuempi/kevyempi runko, niin ESP Eclipse on kerrassaan mainio soitin.
 
Jos taas haluaa soittimen, jossa on vintagenauhat (kuten monessa Stratossa), valittavissa erilaiset kaulaprofiilit, valittavissa useita eri värityksiä, hyvät mikit jotka kuulostavat Les Paulissa Les Paulilta, hyvä laukku ja tottakai Les Paulin loistava sointi, niin valinta on Gibson Les Paul (standard).
 
Gibson Les Paulia metsästävälle tuo ESP Eclipse on mielestäni jo liian moderni.