Kitarat: kitarakamat ›

Mulla kans tuolla nurkassa tommonen Landola, vm. -65.
Onko tällä muuta arvoa kuin tunnearvoa?
On se kyllä vähän kärsinyt mutta ei pahasti... :)

Mulla kans tuolla nurkassa tommonen Landola, vm. -65.
Onko tällä muuta arvoa kuin tunnearvoa?
 
Ei ole. Ainoastaan ihan ensimmäisissä nelkytluvun lopulta olevista Landolan kitaroista voisi joku keräilijä jotain maksaa. Olettaen että ovat hyväkuntoisia.

Ei ole. Ainoastaan ihan ensimmäisissä nelkytluvun lopulta olevista Landolan kitaroista voisi joku keräilijä jotain maksaa. Olettaen että ovat hyväkuntoisia.
 
Mistä kitaran arvo oikein määrittyy? miten martin voi maksaa yli kolme donaa? onko se todella niin paljon parempi, kuin esim. minun k.yairi? Mulla on toinenkin akustinen, takamine f-349 vuodelta 2000. Aion myydä sen uuden tieltä.. ja ilmeisesti voin saada siitä ehkä jotain 300.. vaikka se soi minusta tosi kauniisti, on tosi kaunis ja hyväkuntoinen muutenkin.
 
Onko niin, että martinit on ihan käsityötä - kuten suomalaistenkin kitararakentajien akustiset - ja siksi niin kalliita. Vaan onko ne tosiaan niin paljon parempia? Kun soittelin kaverini kanssa akustisesti - hänellä oli n. tonnin martini ja mulla takamine.. niin en huomannut isoa eroa soundissa?!

Mistä kitaran arvo oikein määrittyy?
 
Tästä on ollut puhetta jo aikaisemmin, mutta valmistuskustannuksista + välittäjäportaasta, joita voi olla useita + jokainen ottaa tietenkin pienen myyntivoiton välistä, jotta toiminta on kannattavaa. Kitaran valmistus euroopassa ja jenkeissä on kalliimpaa kuin kaukoidässä. Lisäksi epäillään, että tietyillä merkeillä kuten Gibson on pieni mainelisä hinnassa, mutta henkilökohtaisesti en usko sitä. Jos puhutaan laadukkaista akustisista, niin osien ja kokoonpanon laadun mukaan hinta voi olla 1000eurosta aina useisiin kymmeniin tuhansiin, jollainenkin hinta on käsityöläisen puolen vuoden työpanoksesta mielestäni täysin kohtuullinen.
 
miten martin voi maksaa yli kolme donaa?
 
Hyvä soundi, hyvät puut, hyvä kokoonpano. Lähes täydellinen paketti akustiseksi. Ja Martiltakin saa hyvän akustisen halvemmallakin kuten 15-sarjan kitarat alta tonnilla.
 
onko se todella niin paljon parempi, kuin esim. minun k.yairi?
 
Nämä ovat mielipideasioita, mutta minun mielestäni on, tästä jatkossa lisää...
 
Onko niin, että martinit on ihan käsityötä - kuten suomalaistenkin kitararakentajien akustiset - ja siksi niin kalliita. Vaan onko ne tosiaan niin paljon parempia? Kun soittelin kaverini kanssa akustisesti - hänellä oli n. tonnin martini ja mulla takamine.. niin en huomannut isoa eroa soundissa?!
 
Kyllä Martinkin käyttää tietääkseni tietokoneohjattuja työkoneitta joissain työvaiheissa, mutta uskon että kriittisiltä osilta kokoonpano on ihmisten tekemää ja vielä hyvin osaavien. Martin on mielestäni tunnettu hyvästä laadusta tai tasalaatuisuudesa, joten jotain he tekevät hyvin. Gibsonin kanssa on pitkään elänyt maine, että heidän kitaroissaan on enemmän heittoa. Voit saada mahtavan tai sitten aika kehnon yksilön, näin ainakin akustisissa, mutta tällekin väitteelle on perustansa tehtaan paikkakunnan vaihdossa ja muissa asioissa. Jos vielä puhutaan ulkonäöstä, niin Martineista ainakin kalliimmista on vaikea löytää työvikoja tai puutteita ja muutenkin osaavuus valmistuksessa näkyy. Martin on ehkä se perinteisin akustisten valmistaja ja sitä kautta monen mielestä kaikista arvostetuin nykyisistä.
 
Tuo soundierojen huomaaminen ja niistä vertailu on osittain taas mielipidekysymys, mutta uskon mikäli soittelet pidempään akustisia, niin alat huomaan pieniä eroja ja lopulta nämä erot kasvavat niin suuriksi, että olet valmis maksamaan ylimääräiset paritonnia hintaan, jotta saat sellaisen instrumentin joka kuulostaa kauttaaltaan hyvältä. Tällä tarkoitan sitä, että halvemmissa kitaroissa on yleensä niitä heikkoja osa-alueita ja vaikka kitara kuulostaa ihan kivalta, niin parantamisen varaa löytyy kun soittaa koko kaulan matkalta tai yleensä jopa basso- ja treblekielien balanssissa. Akustisen kannen valmistus, tukirimoituksineen on hyvin tärkeä vaihe kokoonpanossa ja vaikuttaa kitaran kestävyyteen, herkkyyteen ja soundin "laatuun" hyvin paljon. Jos teet siitä liian tukevan, niin kitara on kestävä, mutta kuulostaa huonolta. Jos taas teet siitä liian heikon, niin kitara voi kuulostaa hetken hyvältä, mutta ei kestä kielten vetoa pidemmällä aikavälillä. Tästä syystä monet valmistajat päätyvät ensimmäiseen ratkaisuun, koska on markkinamielessä järkevämpää tehdä kitaroista kestäviä kuin sellaisia jotka palautetaan takaisin kauppaan. Akustisen kitaran ominaissoundiin vaikuttavat monet tekijät kuten tuo kannen tukirimoitus ja eroja niissä on helppo huomata merkkien ja jopa tietyn merkin yksilöiden välillä.
 
Jostain syystä en ole itse Martin-mies, eli en pidä Martinin ominaissoundista, mutta Gibsonin taas pidän, mutta noita laadukkaita merkkejä on muitakin suomessa saatavilla. Tehdasvalmisteisista kitaroista parhaimpia ovat mielestäni Santa Cruzin kitarat. Muita ja vähän laadukkaampia merkkejä ovat mm. Larrivee, Taylor, Guild. Larriveen kitaroissa on mielestäni vähän sellainen Martin-tyyppinen soundi, mutta kokeilemani mallit ovat kaikki olleet halvimmasta päästä eivätkä ne ole itselleni iskeneet hirveästi. Samoin Taylorin kanssa. Voi olla jos pääsisin koittamaan edellisten merkkien kalliimpia malleja, että alkaisin arvostamaan niitä enemmän, mutta kun niitä ei ole suomessa yleisesti testattavissa.

Kiitos kirjoituksestasi.. oli mielenkiintoista kuulla mielipiteitäsi. Uskon, että minulle kävisi juuri kuten mainitset.. jos soittaisin tarpeeksi. Se on vaan tämä elämä sellaista, ettei saa tehdä mitä haluaisi... Vaan kiva tiedostaa asia. Akustinen kitara on tosi hieno esine. Vaan amatöörille ostaminen - jo pelkästään tiedostaa se, mitä haluaa - on vaikeaa.
 
Ehkä ei kannata yrittää etsiä "halpaa tilaisuutta".. vaan luottaa laatuun ja myyjän maineeseen? Vaan kiitos infosta! Kiva kun jaksoit kirjoitella, vaikka asiaa lienee käsitelty näillä palstoilla moneen kertaan aiemminkin!...
 
Ehkä tässä vielä tulee joskus sijoitettua pari donaa lisää.. Hmm.. pitää vaan olla soittamatta kitaraa,, jotta ehtisi ansaita sen pari donaa - aikamoinen paradoksi!

Kiitos kirjoituksestasi.. oli mielenkiintoista kuulla mielipiteitäsi. Uskon, että minulle kävisi juuri kuten mainitset.. jos soittaisin tarpeeksi. Se on vaan tämä elämä sellaista, ettei saa tehdä mitä haluaisi... Vaan kiva tiedostaa asia. Akustinen kitara on tosi hieno esine. Vaan amatöörille ostaminen - jo pelkästään tiedostaa se, mitä haluaa - on vaikeaa.
 
Ehkä ei kannata yrittää etsiä "halpaa tilaisuutta".. vaan luottaa laatuun ja myyjän maineeseen? Vaan kiitos infosta! Kiva kun jaksoit kirjoitella, vaikka asiaa lienee käsitelty näillä palstoilla moneen kertaan aiemminkin!...
 
Ehkä tässä vielä tulee joskus sijoitettua pari donaa lisää.. Hmm.. pitää vaan olla soittamatta kitaraa,, jotta ehtisi ansaita sen pari donaa - aikamoinen paradoksi!
 
Kannattaa joskus käydä musiikkiliikkeessä edes vähän rimpauttamassa jotain oikein kunnon akustista. Tai ei kannata, koska sen jälkeen halvemmat mallit ei ehkä tunnu oikein missään :)
 
Mielestäni paras akustinen, johon olen törmännyt, oli Martinin pikkukoppainen Claptonin signature-malli. Siinä oli ihan uskomattoman kaunis ääni ja kielet syttyi älyttömän tarkasti ja herkästi. Sormisoittoon ihan mahtava kitara.
 
Gibsonin Hummingbirdiä kokeilin kanssa joskus, ja sekin oli ihan uskomaton :D Helkkari, saan kylmiä väreitä kun ajattelenkin. Ja se on vielä kauhean nättikin kitara!
 
Että jos vaan kehtaat, niin käy jossain rimpauttelemassa. Kyllä niissä oikeesti aikamoisia eroja on.

Että jos vaan kehtaat, niin käy jossain rimpauttelemassa. Kyllä niissä oikeesti aikamoisia eroja on.
 
Kiitti vaan vinkistä.. pitää mennä kokeilemaan.. vaan kuten itse sanoitkin.. pelottaa jo, ettei enää viitsi omalla soittaakaan... kun ei vielä ole sitä paria donaa.. mitä pitäisi laittaa lisää rahaa! Hmm.. kyllä tieto lisää tuskaa!

Kyllähän se kunnollisen akustisen hinta toki kirpaisee, mutta käytettynä Suomesta voi ehdä todellisia löytöjä. Markkinat ovat todella kapeat joka johtaa siihen että uusina kokopuiset akustiset ovat täällä huippukalliita, mutta käytettyinä niitä saattaa saada halvemmalla kuin mistään muualta. Ei ole mitenkään harvinaista että käytetyn saa puolella tai jopa alle uuden ovh:sta. Itse olen ainakin tuossa onnistunut.
 
Akustisen ostaminen käytettynä on erittäin suositeltavaa, jos kitaraa on säilytetty oikein aika on tehnyt vain hyvää sille. Yhden akustisen olen uutena ostanut ja kyllä sen eläminen oli melkoista ensimmäisenä talvena, kosteuden kanssa saa olla tarkkana ettei käy huonosti.
 
Niin ja kyllä sitä hintaa sähkikselle yleensä enempi kertyy. On siinä kuitenkin oltava jatkona piuhaa, pedaaleja, piuhaa, vahvistin, reenikämppä.....
 
Kun soittelin kaverini kanssa akustisesti - hänellä oli n. tonnin martini ja mulla takamine.. niin en huomannut isoa eroa soundissa?!
 
Akustisen kanssa soitellessa on sellainen "huonopuoli" että normaalissa tilassa ei soittaja itse pääse nauttimaan kaikista soinnin nyansseista, Gibsonin täyteläinen komppisaundi on parhaimmillaan vasta muutaman metrin päässä kitarasta. Tätä voi kompensoida soittamalla jonkin kovan pinnan edessä jolloin huomaa selvästi miten äänimailmasta tulee täyteläisempi.