Kitarat: kitarakamat ›

Riippuu mitä soitat, mutta aika monelle tuo 4x12 kaappi on pelkkää rekvisiittaa.
 
Näin ajattelin minäkin. Olin väärässä.
 
Pitkän aikaa tyytyväisenä tuuttasin Marshallin 1936:n kautta. Sitten sattui kohdalle edullinen 1960A.
 
Kaapeissa on samat elementit, mutta soundi on todellakin erilainen. 4x12" on enemmän rock, kun 1936:n perussointi taasen kumartaa enemmän metallin suuntaan keskialuekuoppineen. 4x12":n soundi _on_ myös isompi. Ei siis välttämättä parempi (mikä on suhteellinen käsite), mutta erilainen.
 
Eli mä en enää allekirjoita tuota 4x12":n turhuutta. Sille on paikkansa. Tietty lähimikityksessä merkitys vähenee, mutta eron kyllä kuulee silti. Tosin tässä voi olla kyseessä jo yksilöerotkin, kaapeilla on jonkin verran ikäeroa, elementit lienevät 'väsyneemmät' vanhemmasa kaapissa.
 
Treenikämppä-äänityksiä tehtäessä tuupattiin puolihuolimattomasti 1960A 4x12":n eteen Shure SM-57. Aika äkkiä selvisi, miksi tuo on varsin yleinen yhdistelmä ja tapa äänittää rock-kitaraa. Yllätyin jälleen.
 
JuSu

nyt on laney kotona, tykkäsin enemmän kun kaverin mesa/boogie F-50 nupista, loistava rock/hard rock vahvistin. omakuvassa on toi testailun aikainen pino

Kirjottaja totesi "TON marsun särö on huono".
 
Vanhojen kunnon Marshallien särö on mitä herkullisinta kuultavaa, mutta löytyy myös Marshalleja, joista ei tunnu saavan yhtä ainutta käyttökelpoista soundia pihalle.
 
no tästä voi olla montaa mieltä