Kitarat: kitarakamat ›

Oliskos kenelläkään visioita, kun tarvetta olisi kirkkaalle ja tehokkaalle humpparille(vahvari tuuttaa riittävästi alapäätä). SD Custom Custom(SH-11) tai Dimarzio Evo2 on vahvasti harkinnassa, mutta oliskos joitain muita. SD Sh-4 ja Sh-6 löytyy jo, eli ei niitä, eikä myöskään Bkp:tä, oli sen verta iso pettymys.

Mulla on kohta vertailu Evon ja Evo kakkosen välillä, molemmat on tuossa kaapissa odottelemassa :) Se kakkonen on aika jees, sen tiedän entuudestaan. D-Activatoreiden tilalle heitän - ovat ehkä turhankin kirkkaat

ibnz: Mulla on kohta vertailu Evon ja Evo kakkosen välillä, molemmat on tuossa kaapissa odottelemassa :) Se kakkonen on aika jees, sen tiedän entuudestaan. D-Activatoreiden tilalle heitän - ovat ehkä turhankin kirkkaat
 
Mulla oli tuo Evo joskus, mielestäni se oli aika tuhnu ja ponneton, jos vertasi tuohon JB:seen. Kaverin kitarassa on Evo2, ja se on tosi kirkas, cleanit rupeaa olemaan omaan makuuni jo liian pistävät.
 
Olit näemmä Roadsteria hommaamassa, siinä on todella tumma soundi. Itsellä Roadsterin kanssa 4x12 os Marshall kaappi, 2xv30 ja 2x100k ämyreillä. Treblet, midlet ja presence täysillä, basso nollassa ja silti meinaa jäädä basistin jalkoihin(raskaammalla osastolla).

Itsellä oli aikoinaan Jacksonissa (oisko ollut leppää) tommonen Sh4 eli JB eli jeff beck kiinni (eihän sillä soundilla mitään tekemistä kai beckin kanssa ole?) ja mielestäni oli erittäin kirkas ja pureva. Jos kirkasta haluaa niin tuo on oma ehdotus. DiMarsuista ei ole sen enempää kokemusta kirkkaiden mikkien osalta.

jhlamm: DiMarsuista ei ole sen enempää kokemusta kirkkaiden mikkien osalta.
 
Jos kovin treblevoittosia mikkejä on kiikarissa, niin kyllähän sellasia DiMarzion Larryltakin löytyy..
Tuolla voi tarkastella vähän painotuksia, kolmessa ulostulotehokategoriassa.
Tuos olis "vintage-tehoset".
http://dimarzio.com/pickups/humbuckers/vintage-output?view=grid
 
Noita HfH-mikkejä (Humbucker from Hell) jokusille joskus laitoin, ja mm. Larmolan Kivi niistä pitää kovin, ihan lankkukitarassa.

jhlamm: Itsellä oli aikoinaan Jacksonissa (oisko ollut leppää) tommonen Sh4 eli JB eli jeff beck kiinni (eihän sillä soundilla mitään tekemistä kai beckin kanssa ole?) ja mielestäni oli erittäin kirkas ja pureva. Jos kirkasta haluaa niin tuo on oma ehdotus. DiMarsuista ei ole sen enempää kokemusta kirkkaiden mikkien osalta.
 
Ei ole tarpeeksi kirkas, matalalta soitettaessa liikaa alapäätä, ainakin mun setupissa.

markkuilari: Ei ole tarpeeksi kirkas, matalalta soitettaessa liikaa alapäätä, ainakin mun setupissa.
 
Tuollainen voi johtua myös muista tekijöistä kuin pelkistä mikeistä. Samat mikit eri kitaroissa voivat kuulostaa kovinkin erilaiselta, joten "vika" voi olla muualla. Esim. talla vaikuttaa paljon soundiin. Puista en sano mitään...
 
Itsellä oli Tokain stratossa ja '62 AVRIssa Duncanin SSL-1:t. AVRI tuuttasi huomattavasti enemmän bassoa kuin Tokai. En tiedä miksi. Talla, eri puulaji, jotain muuta, mutta siis mikkien soundi, basso ja treblemäärät ym. eivät missään tapauksessa ole vakioita, jos käyttää samoja mikkejä eri kitaroissa...

markkuilari: Ei ole tarpeeksi kirkas, matalalta soitettaessa liikaa alapäätä, ainakin mun setupissa.
 
Oletko kokeillut laskea mikkiä kauemmas kielistä?

Onko kellään suositusta Fernandesin Sustainerin pariksi. Siinä on polariteettiä ja muuta mitä pitää ottaa huomioon.

Laulava Kylätohtori: Tuollainen voi johtua myös muista tekijöistä kuin pelkistä mikeistä. Samat mikit eri kitaroissa voivat kuulostaa kovinkin erilaiselta, joten "vika" voi olla muualla. Esim. talla vaikuttaa paljon soundiin. Puista en sano mitään...

Itsellä oli Tokain stratossa ja '62 AVRIssa Duncanin SSL-1:t. AVRI tuuttasi huomattavasti enemmän bassoa kuin Tokai. En tiedä miksi. Talla, eri puulaji, jotain muuta, mutta siis mikkien soundi, basso ja treblemäärät ym. eivät missään tapauksessa ole vakioita, jos käyttää samoja mikkejä eri kitaroissa...
 
Kaikellahan on varmasti jotain merkitystä, mutta omasta mielestäni mikeillä ne isoimmat erot saadaan aikaan(kitarassa). Tuossa on enemmän tai vähemmän pyörähtänyt kolmatta kymmenettä eri kitara/mikki yhdistelmää, ja Gibsonin 500t, Evo2 ja aktiivit ovat olleet ne kirkkaimmat muista tekijöistä riippumatta. Tai ainakaan mitään johdonmukaisuutta muilla osilla tai materiaaleilla ei ole ollut. Suurimmat syythän tähän "ongelmaan" saattaa olla basisti ja/tai noi Celestionin G100K ämyrit.

rosberg: Onko kellään suositusta Fernandesin Sustainerin pariksi. Siinä on polariteettiä ja muuta mitä pitää ottaa huomioon.
 
En ole itse käytännön tasolla noiden kanssa pelannut, kunhan vain joskus aikaa sitten tutustuin asiaan. Muistaakseni on ainakin niin, että sustainer olisi aina laitettava kaulamikin tienoille. Alkuperäisen keskimikin ja tallamikin suhteen ei pitäisi olla mitään murehtimista. Eli ymmärtääkseni on niin, että niillä paikoilla kaikkien mikkien pitäisi toimia aivan normaalisti.
Varsinaisessa sustainer-tilassahan on päällä vain itse sustainer ja tallamikki. Muutoin muut mikit kunkin oman maun mukaan.
 
En enää muista, että oliko se Steve Vai, vaiko Joe Satriani, joka käytti osassa kitaroitaan juuri Fernandesin sustaineria. Olikohan myös Steve Hackett. Joka tapauksessa fänipoikien sivuilta ainakin aikaisemmin löytyi juttua asennuksesta ja erilaisista vaihtoehdoista.
 
Kenties tarkoitat nyt perinteisen humbuckerin kokoista sustaineria, jossa toinen "keloista" on dummy, tai oikeammin sanottuna ihan vain pelkkää tyhjää tilaa. Joten jotkut laittavat tuon käytännössä tyhjän paikan tilalle oman makunsa mukaisen passiivisen mikrofonin tähän tapaan: http://www.mylespaul.com/forums/oth … ernandes-sustainer.html#post3463356
 

 

 
Joidenkin/kaikkien sustainerien kanssa ei muistaakseni suositella perinteisen yksikelaisen mikin käyttämistä, siis aivan sustainerissa kiinni. Tarkemmissa suosituksissa tosin oli muistaakseni hieman eroja eri sustainer-valmistajien, kuten myöskin heidän eri malliensa välillä (Fernandes, Sustainiac).
 
En tiedä, mihin viittaat polariteeteilla. Kenties tarkoitat sitä, että haluaisit sustainerissa kiinni olevan - siis tavallisen passiivisen - kaulamikin olevan RWRP keskimikin kanssa, kuten perinteisissä statoissa yms.
Tosin jos ko. mikki onkin yksikelaisen levyinen humbucker, on tuo polariteetti hieman monimutkaisempi juttu. Tosin kolmekin kelaa saa toimimaan hurinaa vaimentavana kokonaisuutena (hum-canceling), jos on tarvis: http://people.smartchat.net.au/~l_j … tt/circuits/cancelhum/cancelhum.htm
 
Tai kenties viittaatkin aktiivimikkiin, joka olisi tulossa sustainerin kaveriksi... Joko tallaan, keskelle tai kaulaan, eli aivan sustaineriin kiinni.
Sitä en yhtään muista, että olikohan aktiivimikki enemmän, vaiko vähemmän herkempi aivan vieressä sijaitsevalle sustainerille. Tai että häiritseekö sellainen sustaineria enemmän, vaiko vähemmän, kuin passiivinen mikki.
 

 
En muista enää ulkoa, että miten hyvin/huonosti em. tilanteeseen - siis aivan kiinni sustaineriin - sopii perinteinen yksikelainen tai vaikkapa Deluxe stratoista tuttu stacked humbucker (Noiseless "yksikelainen").
Joissain tilanteissa ainakin passiivinen mikki kyllä häiritsee sustaineria ja/tai se perinteinen mikki ei toimi normaalisti. Joissain se toimii, mutta pikkuisen eri tavalla kuin muutoin. Ja joskus se passiivinen mikki vaikuttaa toimivan suurinpiirtein normaalisti, siis jopa aivan kiinni sustainerissa.
 
Joten kannattaa kysellä lisää ja tutustua valmistajien FAQ-sivujen lisäksi em. linkin takaa löytyvän esimerkin kaltaisiin, eli ihan käytännössäkin toimiviksi todettuihin kombinaatioihin. Siis tyylin valmistajan X sustainer mallia Y + tietyntyyppinen passiivinen mikrofoni (perinteinen / 2 kelaa vierekkäin / 2 kelaa päällekkäin) aivan sen vieressä. Tai sitten aktiivinen mikki. Eli ainakin osa näistä kombinaatioista todistetusti toimii. Osa taas ei, ainakaan odotetulla/toivotulla tavalla.

Joo. Eli sen tallamikin ominaisuudet pitäisi olla optimaaliset, mutta näköjään mikä tahansa kuuma mikki toimii sen kanssa hyvin. Kiitokset tästä.
 
Toinen kysymys olisi se, että mites jengi on ruuvaillut mikkejään suoraan kitaranrunkoon "aka direct mount"?. Tossa pitäisi sellaista kokeilla. Ei huvittaisi käyttää traditionaalista metodia mallia mikkikehysruuvi, vaan porata sinne kierrepalikat, niin sitä korkeutta voisi säätää helpommin.
No jaa. Ehkä lienee mentävä nopeimmalla vaihtoehdolla.

rosberg: suoraan kitaranrunkoon "aka direct mount"?. Tossa pitäisi sellaista kokeilla. Ei huvittaisi käyttää traditionaalista metodia mallia mikkikehysruuvi, vaan porata sinne kierrepalikat, niin sitä korkeutta voisi säätää helpommin.
Varmaan yleisin tapa on laittaa ihan puuruuveilla, mikin alle vaahto(muovi)a niin mikki liikkuu ylösalas.
Fiinimmin tehtäessä voi upottaa kierreholkit runkoon ja käyttää koneruuveja, ja vaikka laittaa vielä jouset holkin/mikinkannakkeen väliin.
 
Kehyksellä on kyllä se etu, että mikin ja rungon reunarako peittyy, jos vaikka routtaus on vähä lipsunut. Ja korkeussäätökin pelaa.

73nd3r: Varmaan yleisin tapa on laittaa ihan puuruuveilla, mikin alle vaahto(muovi)a niin mikki liikkuu ylösalas.
Fiinimmin tehtäessä voi upottaa kierreholkit runkoon ja käyttää koneruuveja, ja vaikka laittaa vielä jouset holkin/mikinkannakkeen väliin.
 
Kehyksellä on kyllä se etu, että mikin ja rungon reunarako peittyy, jos vaikka routtaus on vähä lipsunut. Ja korkeussäätökin pelaa.
 
Niin on. Mutta ei ole oma kitara ja muuta mahdollisuutta ei ole.

Halp! Tarvisin seiskaan leppärunkoon mahdollisimman tumma ja pehmeä soundisen kaulamikin cleanien soittoon. Kellään ideoita/kokemuksia? Alnico magneetilla varmaa mennää.

En oikein ymmärrä sitä "aktiivimikit peittää puun soinnin alleen ja kuullostaa kliiniseltä". Itse kyllä liputan passiivien puolesta, mutta kokeilin yhtä kitaraa jossa ibanezin aktiivimikit ja kyllä oli oikein purevaa ja napakkaa soundia lähti noista mikeistä. Vai koskeeko tämä ininä nimenomaan EMG mikkejä?

Lueskelin äsken artikkelia joltain sivulta jossa kerrottiin kitaramikeistä. Sitten silmiini osui varoitus jossa sanottiin että humbucker mikin kuoren poistaminen on ammattilaisen hommaa ja sitä ei pidä kokeilla kotona. Miksi?

heviäijä: Lueskelin äsken artikkelia joltain sivulta jossa kerrottiin kitaramikeistä. Sitten silmiini osui varoitus jossa sanottiin että humbucker mikin kuoren poistaminen on ammattilaisen hommaa ja sitä ei pidä kokeilla kotona. Miksi?
 
Kai siinä voi vaikka paskoa käämin poikki tai kolvilla turatessa pilata lämmöllä magneetin.

heviäijä: Lueskelin äsken artikkelia joltain sivulta jossa kerrottiin kitaramikeistä. Sitten silmiini osui varoitus jossa sanottiin että humbucker mikin kuoren poistaminen on ammattilaisen hommaa ja sitä ei pidä kokeilla kotona. Miksi?
 
En tiedä sitten onko joissakin mikeissä kuoret jollain tavalla yhdistettynä joihinkin johtoihin, mutta tavallisesti mikin kuoren irroittaminen on ihan helppoa, kolvaa vaan ne mikin alla olevat tinat irti mitkä pitää kuorta paikoillaan ja nostaa kuoren pois varovasti. Itse olen irroittanut 2-3 kuorta eri mikeistä tähän mennessä ja myös kolvannut kuoria takaisin kiinni ja mitään vaaraa ei ole ollut ainakaan niissä mikeissä. Duncan mikeistä siis kyse ja vintage seth loverista modernimpaan sh-4:n ja muihin.
 
Yleensä ne tinat mitä mikissä on käytetty tinaamaan kuori kiinni on jotain erikoisempa ammattilais tinaa koska se tarvitsee kuumemman kolvin mitä monesti normi koti kolvi on koska se tina ei sula helposti. Yleensä itse olen hieman sulattanut tinaa ja sitten talttapää ruuvarilla vähän auttanut irroittamaan kuorta kyljestä.
 
Kuori on yleensä vaan mikin päällä, ei muuta eli se on aikalailla vain koriste mutta toki vaikuttaa ihan pikkuisen soundiinkin.

Metalkallo: ..
Kuori on yleensä vaan mikin päällä, ei muuta eli se on aikalailla vain koriste mutta toki vaikuttaa ihan pikkuisen soundiinkin.
 
Kyllä se nyt vähän muutakin on, ku "vaan koriste".. ;)
Kuorella on 2 funktiota, se on sekä mekaaninen suoja niille keloille, että myös toimii Faradayn häkkinä.
Vaikutusta sen mikin soundiin on vuosikausia "mitelty", se saattaa vaimentaa jossain määrin korkeitten taajuuksien toistoa. Se kuorien "totaalinen" poistaminen tuli, kiitos Eric Claptonin, vähän niinkuin "muotiin" tuossa 70-luvun alkupuolella. Tästäpä sitten oli markkinarakoa esimerkiks Larry DiMarziolle, jonka firma oli ensimmäisiä jälkiasennus- eli after market-mikkien tekijöitä, valitsi hän sitten tyylin, jossa humbukkerit toimitettiin ilman metallikuoria.. Tästä innostuneina aika moni valmistaja ryhtyi sitten noita kuorettomia mikkejä laittamaan ihan ensiasennusmikeiksi, ja tulihan siinä sitten jo valmiina tuollainen ns. "hot-rodattu" eli viritelty ulkonäkö ilman mikkien vaihtoa.
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=3427674#p3427674
Tuossa 10 vuoden takaa vinkkiä kuorten irroitukseen, lähinnä tuo kyllä käsittelee uudelleen johdotusta, mutta pittäähän ne kuoret (jos niitä on) sitäkin varten irrotella.
Itse olen tuolta 70-luvulta lähtien suosinut tuota Dremelillä "sahaamista", eipä tule kolvilla (tai sulalla tinalla) noita käämilangan eristeitä viotettua. Kapeateräisellä meisselillä kuorta vääntäessä vaarana on sitten vielä se, että meisselin kärki lipsahtaa kelarungon eli bobbinin sisäpuolelle, jolloin voi se käämilanka myös katketa. Jos ei ole huolellinen ja varovainen. Vanhempien japsimikkien kuoret kannattaa irrotella myös varovasti, joissain nimittäin on se sisuskalupuoli koottu vain liimaamalla, joten sieltä saattaa tippua kelat ja magneetit ja mitä muuta nyt siellä sattuu olemaaankaan. Jaa niin, kuoret noissa on myös liimattu, liima lähtee kuumennetulla ohutteräveitsellä, jollei se liima ole jo niin kuivanut ja rapea, ettei se enää mitään pidä.. =)