Kitarat: kitarakamat ›

Gabe: Lähinnä halusin alleviivata sitä seikkaa että nykyään on niin hyvät oltavat ettei itsensä ilmaiseminen jää kyllä kamoista kiinni, vaikkei olisikaan vielä hartsit kristalloituneet ja olisi polylakkaakin päällä ja mitä kaikkea kamalaa.
 
Mä en taas ymmärrä sitä miten itsensä ilmaisu vaikuttaa mitenkään eri soitinlaitteiden ominaisuuksien vertailuun.

erty: Mä en taas ymmärrä sitä miten itsensä ilmaisu vaikuttaa mitenkään eri soitinlaitteiden ominaisuuksien vertailuun.
 
Eikös se itsensä ilmaisu ja musiikin tuottaminen nyt kuitenkin pitäisi olla se tärkein juttu tässä? Mitä väliä millään soittimen ominaisuuksilla on jos ne eivät tue soittajan itseilmaisua ja tarjoa jotain kaivattavaa siihen soittamiseen. Joskus se voi olla se fiilis minkä vanha soitin tuo... tai seikka että kyseinen instrumentti on täysin itselle räätälöity.

Gabe: Eikös se itsensä ilmaisu ja musiikin tuottaminen nyt kuitenkin pitäisi olla se tärkein juttu tässä? Mitä väliä millään soittimen ominaisuuksilla on jos ne eivät tue soittajan itseilmaisua ja tarjoa jotain kaivattavaa siihen soittamiseen. Joskus se voi olla se fiilis minkä vanha soitin tuo... tai seikka että kyseinen instrumentti on täysin itselle räätälöity.
 
Kyllä, ne ominaisuudet nimenomaan saattavat parantaa soittajan ulosantia. Mut viitaten noihin edellisen sivun juttuihin niin musta on väärin mitätöidä näitä ominaisuuksia vedoten siihen, että kaikki on soittajasta kiinni eikä niillä olisi mitään väliä.

erty: Kyllä, ne ominaisuudet nimenomaan saattavat parantaa soittajan ulosantia. Mut viitaten noihin edellisen sivun juttuihin niin musta on väärin mitätöidä näitä ominaisuuksia vedoten siihen, että kaikki on soittajasta kiinni eikä niillä olisi mitään väliä.
 
Kyllä se suurin osa kuitenkin on siitä soittajasta kiinni. Enkä usko että monikaan osaisi korvakuulolla sanoa missä vaiheessa kristallisoitumista hartsit ovat enkä ainakaan itse kuule eroa eri lakkojen välillä.

erty: Kyllä, ne ominaisuudet nimenomaan saattavat parantaa soittajan ulosantia. Mut viitaten noihin edellisen sivun juttuihin niin musta on väärin mitätöidä näitä ominaisuuksia vedoten siihen, että kaikki on soittajasta kiinni eikä niillä olisi mitään väliä.
 
Mutta kun kaikki on soittajasta kiinni, myös se miten hän soittimensa ominaisuudet näkee ja kokee. Soittaja myös määrittelee mikä ominaisuus on tärkeä ja mikä ei. Ei ole olemassa objektiivista hyvää eikä objektiivista huonoa, vaan kaikki vertautuu siihen soittajaan miten hän ilmaisunsa rakentaa ja minkälaiset välineet ilmaisulleen valitsee.
 
Joku voi sanoa, että nitrolakka on kaikki kaikessa ja joku toinen vannoo vintagen nimiin ja kolmas soittaa jollakin akryylimuovista tehdyllä väkästyksellä ja on sitä mieltä, että se on juuri se juttu. Olennaista on että he kaikki ovat oikeassa eikä kukaan voi laajentaa omaa totuuttaan toiseen soittajaan vaan jokainen on yksin oman taiteensa kanssa etsimässä tietään tässä sumussa.
 
Soittajasta kaikki alkaa ja soittajaan kaikki päättyy. Soitinta voi arvioida objektiivisesti, miten johdonmukaisesti se tekee sen mitä se on rakennettu tekemään, mutta silti soittaja päättää sen onko se asia jota hän hakee. Korkinhaistelu, nitrolakat ja vanhat puut ovat vain ja ainoastaan makuasioita joista pitääkin riidellä, mutta niiden merkitys on ja pysyy subjektiivisena.

hallu: Mutta kun kaikki on soittajasta kiinni, myös se miten hän soittimensa ominaisuudet näkee ja kokee. Soittaja myös määrittelee mikä ominaisuus on tärkeä ja mikä ei. Ei ole olemassa objektiivista hyvää eikä objektiivista huonoa, vaan kaikki vertautuu siihen soittajaan miten hän ilmaisunsa rakentaa ja minkälaiset välineet ilmaisulleen valitsee.
 
Joku voi sanoa, että nitrolakka on kaikki kaikessa ja joku toinen vannoo vintagen nimiin ja kolmas soittaa jollakin akryylimuovista tehdyllä väkästyksellä ja on sitä mieltä, että se on juuri se juttu. Olennaista on että he kaikki ovat oikeassa eikä kukaan voi laajentaa omaa totuuttaan toiseen soittajaan vaan jokainen on yksin oman taiteensa kanssa etsimässä tietään tässä sumussa.
 
Soittajasta kaikki alkaa ja soittajaan kaikki päättyy. Soitinta voi arvioida objektiivisesti, miten johdonmukaisesti se tekee sen mitä se on rakennettu tekemään, mutta silti soittaja päättää sen onko se asia jota hän hakee. Korkinhaistelu, nitrolakat ja vanhat puut ovat vain ja ainoastaan makuasioita joista pitääkin riidellä, mutta niiden merkitys on ja pysyy subjektiivisena.
 
Oli niin hyvä että laitetaan kahteen kertaan.

Gabe: Kyllä se suurin osa kuitenkin on siitä soittajasta kiinni. Enkä usko että monikaan osaisi korvakuulolla sanoa missä vaiheessa kristallisoitumista hartsit ovat enkä ainakaan itse kuule eroa eri lakkojen välillä.
 
Monelle soittajalle se juttu on juuri siinä, jutteleeko se soitin hänellle. Mulla on ollut monta erinomaista soitinta jotka ovat jättäneet kylmälksi, toiselle ne ovat olleet juuri se "holy grail". Siksi tuollainen selitely "on soittajasta kiinni" on minusta sama kuin että ei tajua soittimien päälle juuri mitään. Erinomaiset soittajat ovat tarkkoja siitä millä soittavat. Ei heille kelpaa mikä tahansa vaikka varmasti saavat hyvän äänen huonommastakin pelistä.

hallu: Uskallan nimittäin väittää, että jokaisella meillä mnetissä kirjoittavalla on hallussaan niin hyvät soittovehkeet, että ei enää vaihtamalla parane tai paraneminen on niin marginaalista ettei sillä ole merkittävää hyötyä
 
Ei ainakaan minulla ole. Mutta mielestäni tärkeämpi juttu on se, että huonommillakin kamoilla voi kyllä tehdä ja soittaa musiikkia. Itsekin olen joskus sortunut ajattelemaan niin, että sitten kun saan paremmat kamat niin.. mutta eihän se sillä tavalla mene. Ainakaan siis puhtaasti soittamisen kannalta.

Gabe: Oli niin hyvä että laitetaan kahteen kertaan.
 
Öh .... sori :-( taisin tosiaan toistella jaarittelevalla tyylilläni sun jo aikaisemmin esittämän asian, Pahoittelen.

hallu: Öh .... sori :-( taisin tosiaan toistella jaarittelevalla tyylilläni sun jo aikaisemmin esittämän asian, Pahoittelen.
 
Eikun se oli hyvä teksti. :) Juuri tuota yritin sanoa mutten väsyneillä aivoillani jaksanut venyä pidemmälle.
 
hollstro: Monelle soittajalle se juttu on juuri siinä, jutteleeko se soitin hänellle. Mulla on ollut monta erinomaista soitinta jotka ovat jättäneet kylmälksi, toiselle ne ovat olleet juuri se "holy grail". Siksi tuollainen selitely "on soittajasta kiinni" on minusta sama kuin että ei tajua soittimien päälle juuri mitään. Erinomaiset soittajat ovat tarkkoja siitä millä soittavat. Ei heille kelpaa mikä tahansa vaikka varmasti saavat hyvän äänen huonommastakin pelistä.
 
Minusta taas soittaja muuttuu erinomaiseksi juuri siinä kohtaa kun se ei ole enää kamoista kiinni vaan homma hoituu tasokkaasti huolimatta siitä minkä kitaran sille lyö kouraan. Ainakin kaikki ne ammatikseen soittavat joita minä tunnen suhtautuvat soittokamoihinsa paljon käytännönläheisemmin kuin mnetin kamarunkkarit.

Itsellä oli joskus läpirunkoinen Japanilainen 80-luvun NJ Series B.C. Rich Bich mallinen kitara. Se oli kokonaan mahonkia ja siinä oli alkuperäisesti valkoinen maali ja joku muovinen lakka päällä. Kun kitarassa oli kuitenkin etukannessa yksi aika isokin kolhu, josta tuo ruskea mahonki paistoi. Päätin viedä sen kitaran eräällä asian osaavalle ja ihan tunnetullekkin soitinrakentajalle. En nyt paljasta nimeä, mutta tekee kyseisiä hommia edelleen ja on varsin arvostettu siinä hommassa. Samassa vaihdettiin myös laadukkaampi talla, virityskoneistot ja myöskin laitettiin originaalien japanilaisten no name humbuckereiden tilalle Duncanin mikit.
Kitara lakattiin niin, että laitettiin ensin pieni kerros ja sitten hiottiin. Tätä käsittelyä uusittiin useita kertoja ja koska mahongissa on sellaisia huokosia tai syitä...tulos oli varsin hieno ja jotenkin kolmeulotteinen.
 
Kuitenkin vaikka siihen vaihdettiin osia parempiin ja tuo lakkauskin oli taatusti parempi kuin se vanha ja paksu muovinen...Kitarasta hävisi täysin joku fiilis. Se ei enää soinut akustisesti yhtä hyvin ja soittotuntuma oli ilman sähköjä kuin toisesta kitarasta. Työn laadussa ei kuitenkaan ollut mitään moitittavaa ja lakkaus ei ollut niin paksu kuin aikaisemmin. En tosin tiedä, mitä aineita siinä oli käytetty. Niin ennen kuin sitten tuon remontin jälkeen, tuossa lakkauksessa.
Sähköinen soundi oli sitten toinen juttu, mutta siinäkin kyllä meni niin että ne alkuperäisest japanin mikit olivat kyllä tuohon kitaraan minusta paremmat.
Tästä en voi kuitenkaan soitinrakentajaa syyttää, koska sain sellaisen kuin halusin. Kitarasta vaan lähti joku fiilis pois, vaikka se kyllä ulkoisesti oli todella upea.
Myytyähän se tämäkin sitten lopulta tuli ja niin se olisi varmaan tullut hävitettyä, vaikka en tuota remonttia olisi teettänytkään. Nuorempana kun piti kokeilla monenlaisia kitaroita jne.
 
Varmasti monelle soittajalle monienkin erilaisien kitaroiden, vahvareiden ja vaikka efektien kokeilu ja vaihtaminen on myös yksi osa sitä harrastusta. Suurin osa soittajaista tulee käymään pidemmällä aikavälillä melko todennäköisesti aika montakin perinteistä kitaramallia läpi ja myös kokeilee monia kitaramerkkejä.
Se on ihan luonnollista ja minusta se kuuluu asiaan. Sitten jos koko homma riistäytyy aivan käsistä, niin sitten on juttu jo toinen.
Mesa/Boogien mainoksessa oli joskus sellainen myyntiteksti, tosin englanniksi, että elämä on liian lyhyt huonolle tonelle.
En moiti Mesan vahvareita mitenkään, mutta tällä logiikalla on kyllä se huono puoli että oikeasti se elämä on ihan liian lyhyt jatkuvaan kamarumbaan. Tämä on tosin oma mielipiteeni ja niin on itselläkin aivan liikaa soittimia jo nytkin tai vieläkin. Enkä usko, että olen ainoa. Näin näyttäisi olevan asiat monella muullakin ja tuskin se oma soittaminen on tosiaan siitä soittimien laadusta ihan pelkästään kiinni.
Ei ole minulla, enkä usko että suurella osalla muillakaan. Tietenkin jos tarvitsee mandoliiniä, niin ei silloin joku akustinen ja muutamama sähkökitara korvaa tuota maniskaa. Tällaiset erilaiset soittimet ovat taas sitten jo toinen asia ja niissäkin voi olla ihan sama homma. Kokeilemalla tietää, onko se erikoisempi kielisoitin sittenkään se oma juttu. Voi ehkä ollakkin, mutta ei aina vaikka sellaisen soittimen soitosta ja soundista tykkäisikin.
Itselle kävi näin mm. 5-kielisen bluegrass banjon kanssa. Vaikka kuinka tykkäänkin sellaisesta soitosta/soundista, niin ei ollut minun soitin tuo 5-kielinen banjo. Monia muita itselle mieluisia yllätyksiä on kyllä löytynyt ja erikoista on se, että itse tykkään soittaa vaikka tres kitaralla lattarimusaa. Vaikka en sellaista juurikaan jaksa kuunnella, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
Jostain alitajunnasta tai mistä lie nuo rytmit sitten kumpuavatkin ja niitä ei oikein voi kokeilematta löytää. Minusta mielenkiintoinen asia, vaikka tässä olen jo turissut muutenkin aika kauaksi itse aiheesta. Anteeksi siitä.
 
Monilla on kuitenkin useita samanlaisia sähkökitaroita ja tällöin on varmasti sellaisia soittimia joita tulee soitettua enemmän kuin joitain tosia. Varmaan niitä soittimia voi olla ihan mukava haalia tai omistaa, mutta en sitten tiedä kuinka järkevää se oikeasti on...
Itse kuulun sellaiseen ihmeelliseen ihmisryhmään, jonka on helpompi hankkia tavaraa. Sitten kun niitä pitäisi myydä tai hävittää, niin se ei olekkaan enää niin helppoa. Itselle ylimääräisien kitaroiden kohdalla alkaa helposti keksimään kaikenlaista käyttöä sellaisillekkin soittimille, joilla ei ole soittanut useisiin vuosiin :)
Pitkään aikaan en ole enää kuitenkaan mitään uusia soittimia hankkinut, jos en ole jotain vanhaa hävittänyt tai useampia. Näin on tarkoitus harventaa kyllä jatkossakin ja nyt ei ole edes mitään uutta, jota oikeasti tarvitsisi vaihdossa tai muutenkaan. Lähinnä tilaa olisi mukava saada ja itselle ylimääräiset soittimet käyttöön.
 
Aina löytyy varmasti parempi yksilö jos aletaan etsimään vaikka vintage Stratoa 50 tai 60-luvunkin kitaroista. Eikä tämä lopu koskaan, olipa se tavara mikä tahansa.
Missä vaiheessa se rahan laittaminen on jo sitten ylimitoitettua tähän soittamiseen ja soiton harrastamiseen on jo toinen asia. Jos kokee, että niin on hyvä toimia-->Niin sitten hommaa sellaiset kamat kun vaan rahalla saa. Ihan kaikkea ei tosin ole rahallakaan aina kaupan, mutta siihen on vain tyydyttävä.
 
Monikin ihan ammatikseen soittava kitaristi voi kyllä omistaa jonkun vuosikerta kitarankin. Yleensä ne keikkakitarat ovat kuitenkin enemmän ihan työkaluja. Toki siellä voi olla ihan arvokkaitakin kitaroita joukossa, mutta enemmän se soittaja itse on silloinkin sen soundin ja soiton takana kuin se pelkkä soitin jolla soitetaan.
Usea hyvä soittaja saattaa soittaa vielä keikoilla niiden kalliiden kitaroiden rinnalla jollain melko edullisellakin kitaralla. Silti siitä soitosta kyllä hyvän soittajan tunnistaa, vaikka se soitin vaihtuisi keikalla 50-luvun Fenderistä 2000-luvulla tehtyyn kiinalaiseen Danelectroon(esim.).

hollstro:... selitely "on soittajasta kiinni" on minusta sama kuin että ei tajua soittimien päälle juuri mitään....
 
Puhuttaessa musiikillisesta ulosannista, lopputulos ratkaisee, ei välineet. Väitteesi hieman myös ontuu käytännönläheisempien soittajien kohdalla, joille soitin on "vain" itseilmaisun väline ja joiden kikkeliä vintagepisteet eivät kasvata. Soittajan "soittimien päälle" tajuamisen taso on yksi ulottuvuus ulosannissa. Kyse on kuitenkin sellaisesta yhtälöstä, jossa soitin ja soittaja valitsevat toisensa, eli soittaja valitsee intrumentin jolla hän voi toteuttaa itseään parhaiten. Muut valintaperusteet ovat mielestäni lopputuloksen kannalta vähintään kyseenalaisia.
Ts. En ainakaan itse valitsisi soitintani kavereiden mielipiteen, virtuallimulkun lisämitan tai muun vastaavan itselleni täysin yhdentekevän asian perusteella. Mulla on vahva henkilökohtainen side omistamiini soittimiin, mutta silti ne ovat ensisijaisesti musiikillisen ulosteen välikappaleita. Jos ne eivät toimisi tuossa käyttötarkoituksessaan, ei tuota sidettäkään olilsi koskaan muodostunut.

Ajatustesti kitaroiden paremmuudesta: Jos ei osaa laittaa omia kitaroitaan paremmuusjärjestykseen, silloin on ihan sama millä soittaa. Jos taas osaa, tietää että ei se ole pelkästään soittajasta kiinni millä lähtee parhaiten.

hollstro: Ajatustesti kitaroiden paremmuudesta: Jos ei osaa laittaa omia kitaroitaan paremmuusjärjestykseen, silloin on ihan sama millä soittaa. Jos taas osaa, tietää että ei se ole pelkästään soittajasta kiinni millä lähtee parhaiten.
 
Jos ne on vaikkapa mikeiltään ja soundeiltaan erilaisia niin ei niitä välttämättä voi sen nojalla suoraan arvottaa toisiaan paremmiksi.

hollstro: Ajatustesti kitaroiden paremmuudesta: Jos ei osaa laittaa omia kitaroitaan paremmuusjärjestykseen, silloin on ihan sama millä soittaa. Jos taas osaa, tietää että ei se ole pelkästään soittajasta kiinni millä lähtee parhaiten.
 
Ei kukaan ole väittänyt, että se on soittajalle yhdentekevää millä soittaa. Minä väitin, että soittaja yksin päättää mikä hänelle on merkittävää eikä kukaan muu. Väitteeni siis on, että soittimen laatu on enimmäkseen makuasia, vaikka soittimen laatua voikin karkeasti mitata (kaulan suoruutta, vireen pitävyyttä etc.).
 
Niin ja sitten tuohon ajatus testiin, niin itselläni on useampi kitara ja ne ovat kaikki erilaisia. Niiden paremmuus vaihtelee käsillä olevan projektin ja mielialojen mukaan. E: poistin turhan hölinän (pitää opetella kirjoittamaan napakammin).

hallu: Väitteeni siis on, että soittimen laatu on enimmäkseen makuasia, vaikka soittimen laatua voikin karkeasti mitata (kaulan suoruutta, vireen pitävyyttä etc.)
 
Tiivistäisin tätä edelleen niin, että laatu ei ole makuasia, mutta ominaisuudet on.

LaMotta: Tiivistäisin tätä edelleen niin, että laatu ei ole makuasia, mutta ominaisuudet on.
 
Näin. Laatua ei kannata eikä voi sekoittaa speksien sopivuuteen itselle. Esim. monen tonnin Jem on varmasti todella laadukas kitara, vaikka se speksien mukaan on MINULLE soittokelvoton ritsa. Omat mieltymykset ja laatu ovat eri asioita...

Laulava Kylätohtori: Näin. Laatua ei kannata eikä voi sekoittaa speksien sopivuuteen itselle.
 
Jep. Näistä asioista puhuttaessa menee helposti puurot ja vellit sekaisin.
 
hollstro: Minulla on noitakin kitraoita joita on lämpökäsitelty (Versoul). Ne kyllä soivat "pakasta" paremmin kuin tavallinen soitinpuu, mutta jotain vintagen fiiliksiä niistä puuttuu.
 
Mojo?
Kuoleentuneiden magneettien vaikutus?

Usein näissä keskusteluissa unohtuukin se soittajan tunneside, ihastus, rakkaus soittimeensa.
Jos soitin on vain työkalu, siinä missä haarukka tai ruuvinväännin, niin vain laadulla on merkitystä.
 
Usein Stratosoittajilla se tunneside on erittäin tärkeä osa soittamista. Kaikki Strato soittajat tietää, ettei jonkun ruuvin asento vaikuta yhtään mihinkään,m utta kun se vaan on parempi siinä yhdessä asennossa ja väärässä asennossa soitin on soittokelvoton :)

LaMotta: Tiivistäisin tätä edelleen niin, että laatu ei ole makuasia, mutta ominaisuudet on.
 
Juu pääpiirteittäin juurikin noin. Mun mielestä ominaisuudet ja laatu itseilmaisun näkökulmasta tarkasteltuna on aika kompleksinen kysymys ja ne menee vähän limittäin ja lomittain enkä siksi alkanut niitä liiaksi erottelemaan vaan totesin, että "enimmäkseen" laatu on makuasia ja sillä yritin karkeasti rajata semmoiset selkeät objektiiviset laatutekijät väittämän ulkopuolelle (kuten kaulan suoruus, vireenpitävyys etc.), vaikka taiteen näkökulmasta joskus nekin voivat olla yhteydessä itseilmaisuun, mutta ei kuulu tähän keskusteluun.
 
Mutta eiköhän tää nyt ole tässä, ei mulla ole tähän asiaan muita näkökohtia esittää.