Kitarat: kitarakamat ›

phiit: Se on ihan sama millä sitä ihminen soittelee, perus hyvä soittaja soittaa vaikka Anttilan Williamsilla kun taas nuo hipsterit ostaa sen 2000e les paulin ja muut boutique kamat ja on sit niin olevinaan hyviä "kun ei pysty vetää muilla" :)
 
Onko sulla elämän kaikilla muillakin osa-alueilla sama käytäntö. Pukeudut tarjousmarkan halvimpiin ja järkyttävimpiin vaatteisiin, koska niillä pärjää, etkä halua olla mikään pinnallinen merkkivaatemies?
 
Ajatko paskimmalla Ladalla tai 80-luvun alun Corollalla, koska sillä pääsee paikasta toiseen, etkä halua olla hipsteri, joka ei voi siirtyä paikasta A paikkaan B alle 60000 Audilla.
 
Onko sun keittiö kasattu kaatopaikalta haetuista vanhoista appelsiinilaatikoista, koska niistäkin voi tehdä keittiön jolla pärjää, etkä halua olla wannabe-MasterChef, joka ei pysty keittämään perunoita alle 1000 e kattilassa.
 
Tai syöt vain perunaa ja läskiä, koska niilläkin pysyy hengissä (perusvarmaa muonaa, jota on syöty jo satoja vuosia), etkä halua olla teeskentelevä korkinhaistelija, jolle kelpaa vain huippuravintolan paras punkku...
 
Hymiö. :)

Laulava Kylätohtori: Onko sulla elämän kaikilla muillakin osa-alueilla sama käytäntö. Pukeudut tarjousmarkan halvimpiin ja järkyttävimpiin vaatteisiin, koska niillä pärjää, etkä halua olla mikään pinnallinen merkkivaatemies?
 
Ajatko paskimmalla Ladalla tai 80-luvun alun Corollalla, koska sillä pääsee paikasta toiseen, etkä halua olla hipsteri, joka ei voi siirtyä paikasta A paikkaan B alle 60000 Audilla.
 
Onko sun keittiö kasattu kaatopaikalta haetuista vanhoista appelsiinilaatikoista, koska niistäkin voi tehdä keittiön jolla pärjää, etkä halua olla wannabe-MasterChef, joka ei pysty keittämään perunoita alle 1000 e kattilassa.
 
Tai syöt vain perunaa ja läskiä, koska niilläkin pysyy hengissä (perusvarmaa muonaa, jota on syöty jo satoja vuosia), etkä halua olla teeskentelevä korkinhaistelija, jolle kelpaa vain huippuravintolan paras punkku...
 
Hymiö. :)
 
Ei jokaiseen :)
 
Mutten myöskään osta sitä kalleinta koska se ei todellakaan ole parasta, periaatteessa halvin toimiva ja hyvä on vastaukseni.
 
Lähinnä tuo kommentti oli sama mitä aiemminkin niille jotka eivät henkisistä syistä pysty soittamaan kuin niillä kalleimmilla putiikkivehkeillä vaikka samaan pääsisi toimivammilla halvemmilla vehkeillä.

phiit: Se on ihan sama millä sitä ihminen soittelee, perus hyvä soittaja soittaa vaikka Anttilan Williamsilla kun taas nuo hipsterit ostaa sen 2000e les paulin ja muut boutique kamat ja on sit niin olevinaan hyviä "kun ei pysty vetää muilla" :)
 
Onhan se toisaalta näinkin. Toisaalta ehkä tässäkin on koulukuntaeroja. Itselleni se on loppujen lopuksi ihan sama millaista loimua on kannessa. Tai minkä värisiä johtoja elektroniikkaan on käytetty. Oikeastaan ainoa merkityksellinen asia on se, kuinka hyvä kitaraa on soittaa. Siinä eivät silloin paina napin vertaa se, kuinka viimeisteltyjä nauhojen päät ovat tai kuinka matala action on tehtaalta tullessa.
 
Perushyvä soittaja nimittäin osaa säätää tuon Anttilan Williamsin hyvään kuntoon ja kuosiin. Vaihtaa siihen vaikka mikit jos kaikki muu miellyttää.
 
Nauhojen päät voi hioa. Actionia KUULUU säätää. Itseltäni menee yleensä päiviä, ellei viikkoja tai kuukausiakin että kitara on mieluinen, oli se sitten 200€ tai 2000€ maksanut kepukka. Nauhoja jouduin hiomaan myös 2000€ maksaneessa kitarassa jotta sain actionin haluamalleni tasolle. 300€ maksaneessa kappaleessa tarvitsi routata mikkien kolot suuremmiksi jotta sain siihen asennettua aktiivimikit (kun sellaiset laadukkaat sattuivat olemaan käsillä) mutta mitään muuta tuohon halvempaan ei perussäätöjen lisäksi tarvinnutkaan tehdä. Myönnetään että oli harvinainen poikkeus ja iloinen yllätys.
 
Kaikki kitarani pitävät vireen jotakuinkin yhtä lailla. Kaikkia on hyvä soittaa. Moneen käytettyyn pitää vielä tehdä nauharemppa jotta niistä saisi soitannollisesti täydellisiä mutta pidän tätäkin pikemmin nauhojen, en kitaran syynä. Ulkonäköä pitää muutamissa vielä fiksailla.
 
Itselleni kaikilla kitaroillani on jotakuinkin yhtä suuri arvo. Soitannollisesti ne ovat jotakuinkin samanarvoisia. Ne joita innostuu tosissaan muokkaamaan, esmes ulkomuodollisesti, niissä on itselleni enemmän mojoa ja persoonallisuutta kuin yhdessäkään custom shopilta tilatussa. En osaa, mutta harjoittelen tällä hetkellä soitinrakennusta. Aion hakata sen asian kanssa päätäni seinään kunnes opin. Jonka jälkeen teen itse. Saan speksata ihan juuri ja miten kuten haluan, käyttää vain parhaita osia ja silti ollaan noin tonnissa loppusumman kanssa per kappale. Työkalut eivät tietenkään sisälly hintaan mutta niillehän on muutakin käyttöä jos yhtään askartelu kiinnostaa.
 
Leikkiessä ja modaillessa omistusarvo nousee mutta jälleenmyyntiarvo laskee. Eipä tulisi mieleenkään kalliimpia keppejä alkaa jyrsimään tai maali-/lakkapintoja kuorimaan. Toisaalta, varmasti on olemassa ihmisiä jotka huollattavat kitaransa aina liikkeessä. Tunnen joitain pidemmän linjan soittajia joille jo pelkän floikan säätäminen on ylivoimainen tehtävä. Oma mielipiteeni on, että silloin ei olla siinä jännän äärellä. Silloin ei olla sinut sen soittimensa kanssa eikä olla taidettu juurikaan miettiä sellaisia asioita kuten "miten tätä kitaraa voisi parantaa jotta saisin soittoni ja musiikillisen ilmaisuni kehittymään, mikä tässä kitarassa voisi olla eri tavalla" ynnä muuta korkealentoisen diippiä shittiä.
 
Toisille ihmisille se hintalappu on tie, totuus ja elämä. Jos se on kallis, sen täytyy olla hyvä. Itse sanon että jos perusjutut ovat kunnossa, siitä saa hyvän. Eikä siihen tarvita kuin viidensadan kitara. Ehkä. Eli edelleenkään ei ole olemassa mitään universaaleja totuuksia, kuten kylätohtori taannoin totesi, vaan kaikki riippuu katsantokannasta. Ja epäilen että omani eroaa enemmistön sellaisesta.

phiit: Ei jokaiseen :)
 
Mutten myöskään osta sitä kalleinta koska se ei todellakaan ole parasta, periaatteessa halvin toimiva ja hyvä on vastaukseni.
 
Se ei ole parasta sinun mielestäsi, mutta jos joku kokee sen parhaaksi, niin onko hän väärässä? Ja onko se asiallista vittuilla siitä kalliimman kitaran ostosta. Minusta ei. En itsekään ostaisi 5000 kitaraa, mutta en koe, että se 5000 kitaran ostaja olisi joten väärässä suhteessa meikäläisen 500 Tokaihin. Juu, eikä sille Anttilan Williamsin ostajallekaan saa vittuilla - tietenkään...

phiit: Se on ihan sama millä sitä ihminen soittelee, perus hyvä soittaja soittaa vaikka Anttilan Williamsilla kun taas nuo hipsterit ostaa sen 2000e les paulin ja muut boutique kamat ja on sit niin olevinaan hyviä "kun ei pysty vetää muilla" :)
 
Ja kyllä se taitaa olla ennemmin niin päin, että ne halpismiehet kuvittelevat sen halvan tuovan katu-uskottavuutta, koska "olen niin helvetin hyvä, että pystyn vetämään millä vaan, enkä tarvii monen tonnin vehkeitä, joilla lahjattomat amatöörit yrittävät kompensoida osaamattomuuttaan". Sitten ollan niin helvetin lahjakkaita ammattilaista ja haukutaan kaikkia, joiden kitara maksaa yli Anttilan Williamsin... :)

Mulla tuossa seinällä roikkuvassa Amfisoundissa on parempaa se, että se on rakennettu Suomessa, käsityönä. Sen valmistanut suomalainen jantteri on saanut siitä pitkähköksi ajaksi työtä. Vaikka ei siinäkään mitään pahaa olisi, jos olisin sen sijaan hommannut korealaisen sarjatuotantotehtaassa tehdyn vehkeen. Silloin joku korealainen olisi saanut muutamaksi tunniksi työtä, mikä olisi myös hyvä juttu.
 
Moni kallis laite on valmistettu maassa, jossa työ maksaa enemmän kuin jossain toisessa maassa. Sen lisäksi käsityön määrä voi olla suurempi kuin massatuotannossa valmistetussa. Kaikki kaikessa, rakentaja on palkkansa ansainnut, on vehjes rakennettu Koreassa, Jenkeissä, missä vain. Mutta vedetään kotia päin ja suositaan suomalaista, missä pystytään :D

Laulava Kylätohtori: Se ei ole parasta sinun mielestäsi, mutta jos joku kokee sen parhaaksi, niin onko hän väärässä? Ja onko se asiallista vittuilla siitä kalliimman kitaran ostosta. Minusta ei. En itsekään ostaisi 5000 kitaraa, mutta en koe, että se 5000 kitaran ostaja olisi joten väärässä suhteessa meikäläisen 500 Tokaihin. Juu, eikä sille Anttilan Williamsin ostajallekaan saa vittuilla - tietenkään...

 
Höpsis, ei se kallein ole parasta eikä kyllä halvinkaan vaan kultainen keskitie. Molemmista ääripäistä on syytä vittuilla ;)
 
Laulava Kylätohtori: Ja kyllä se taitaa olla ennemmin niin päin, että ne halpismiehet kuvittelevat sen halvan tuovan katu-uskottavuutta, koska "olen niin helvetin hyvä, että pystyn vetämään millä vaan, enkä tarvii monen tonnin vehkeitä, joilla lahjattomat amatöörit yrittävät kompensoida osaamattomuuttaan". Sitten ollan niin helvetin lahjakkaita ammattilaista ja haukutaan kaikkia, joiden kitara maksaa yli Anttilan Williamsin... :)
 
En puhunut omakohtaisesti halpiskamoista, en ite koskis noihin Williamseihin pitkällä tikullakaan Paskojahan ne on mutta kyllä niilläkin soittaa voisi hätätilanteessa.
 
Kultainen keskitie, ugh!
 
Edit: vois ottaa vaikka esimerkiksi Ferrari miehen, jos kaikki vaatteet olisivat Ferrari merkkisiä kengistä lippikseen niin kuinka katu-uskottava hahmo olisi kyseessä (ellei olisi Chuck Norris)? Jossain määrin tuota voi verrata myös kalliisiin soittimiin :)

Laulava Kylätohtori: taitaa olla ennemmin niin päin, että ne halpismiehet kuvittelevat sen halvan tuovan katu-uskottavuutta, koska "olen niin helvetin hyvä, että pystyn vetämään millä vaan, enkä tarvii monen tonnin vehkeitä, joilla lahjattomat amatöörit yrittävät kompensoida osaamattomuuttaan". Sitten ollan niin helvetin lahjakkaita ammattilaista ja haukutaan kaikkia, joiden kitara maksaa yli Anttilan Williamsin...
 
Tämä sitten ei pidä yhtään paikkaansa. Ei ole mitään faktaa siitä että williams tms. soittajat olisivat jotenkin soittamisen kärjessä, itse en myöskään ole tavannut yhtään sellaista. Oikeasti asia on niin että ihan halvoilla soittelevat vaan koittaa pyristellä niiden kalliimmilla soittavien perässä, toiveissa joskus ostaa edes se tonnin kitara. Valtaosin harrastelijat asemansa ja tasonsa tunnistaa, muusikot ja ammattilaiset on todellakin oma rotunsa - hatunnosto heille :)

Laulava Kylätohtori: etkä halua olla teeskentelevä korkinhaistelija, jolle kelpaa vain huippuravintolan paras punkku...
 
Hymiö. :)
 
Ps. Sitä viinipullon korkkia haistellaan siksi, että huomattaisiin on viini pilaantunut vai juomakelpoinen.

Osteri: Tämä sitten ei pidä yhtään paikkaansa. Ei ole mitään faktaa siitä että williams tms. soittajat olisivat jotenkin soittamisen kärjessä, itse en myöskään ole tavannut yhtään sellaista. Oikeasti asia on niin että ihan halvoilla soittelevat vaan koittaa pyristellä niiden kalliimmilla soittavien perässä, toiveissa joskus ostaa edes se tonnin kitara. Valtaosin harrastelijat asemansa ja tasonsa tunnistaa, muusikot ja ammattilaiset on todellakin oma rotunsa - hatunnosto heille :)
 
Juu, se oli phiitille suunnattu huumoripläjäys...
 
joku muu sikko: Ps. Sitä viinipullon korkkia haistellaan siksi, että huomattaisiin on viini pilaantunut vai juomakelpoinen.
 
Kitaran korkkia haistellaan taas siksi, että soundin aromien pienet nyanssit erottuisivat. Tosin nämä nyanssit pystyy haistamaan ainoastaan kultakorvilla. ;)

Laulava Kylätohtori: Juu, se oli phiitille suunnattu huumoripläjäys...
 

 
Henkistä raiskausta! :(

Sensuroidaanpas tämä huumoripläjäys nyt kuitenkin...

Aaah, kuka muistaa enää mnettiä ilman Kylätohtoria, Hallua ja Gabea?
 
:)

Laulava Kylätohtori: Se on se muusikon elämä sellasta, että välillä vedetään kuivana kakkoseen henkisesti - ja välillä fyysisestikin... :(
 
Vielä on vältytty fyysiseltä kontaktilta, pitää laittaa pihkatappi ilmeisesti kohta :(
 
Edit: ei auta sensurointi ;) :D mut plussan sait yrityksestä!

DrGreenegg: Aaah, kuka muistaa enää mnettiä ilman Kylätohtoria, Hallua ja Gabea?
 
:)
 
Onhan näitä teidän juttuja tullut lueskeltua jo rekisteröitymis hetkeä aiemminkin mutta olihan se sellaista sontaa silloin että ei lopulta auttanut muu kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja liittyä joukkoon. ;) Tohtori sai näköjään saman ajatuksen samaan aikaan.
 
Mutta jos vielä itse aiheesta puhutaan niin itselläni on jalka vähän kummallakin puolella. Ymmärrän hyvin keskihintaisen kaman kannattajia ja tiedän että sieltä löytyy upeita kitaroita kun etsii. Varmaan joku alta tonnin kitara vielä löytää tientä tuonne omaankin soittohuoneeseen. Toisaalta kun on niin sanotusti päässyt hyvän makuun niin ei mielellään tästä tasosta enää tinkisi sinne halvempaan päin. Tajuan toki myöskin sen että kun mennään tuonne kolmen tonnin puolelle niin siihen kitaraan alkaa tulla myös paljon sellaista mikä ei suoraan itse soittamiseen tai soundiin vaikuta.. vaan lisää sen kitaran yksilöllisyyttä. Se mitä en ole koskaan ymmärtänyt on se halpis soittimilla soittavien tarve nostaa se oma soittimensa niiden hintahaitarin yläpäässä olevien tasolle, tai joskus jopa ylikin. Vastaavasti edullisten kitaroiden tylyttäminen on mautonta. Helpoimmalla taitaa tosiaan päästä ne kultaiden keskitien kulkijat jotka voivat vittuilla tasapuolisesti kaikille. :D Itselleni on oikeastaan ihan se ja sama millaisella kitaralla kukin soittaa. Oikeassa elämässä tällaisiin keskusteluihin kyllä usein törmää, netissä näistäkin on helppo puhua kasvottomana. :)
 
e. Pitääpä muistaa naputella plussa tai pari Osterille, Azlagille ja Hallulle hyvästä keskustelusta. Vaikka mielipiteet vähän eroaa niin teidän juttuja on ollut mukava lukea.

Gabe: Itselleni on oikeastaan ihan se ja sama millaisella kitaralla kukin soittaa.
 
Tämä, ikävä puoli vaan on se että jotkut soittajat keskittyvät vaan ja ainoastaan niihin kamoihin eikä itse soittoon. En ikipäivänä itte raahais yhellekään keikalle mitään 3000e keppiä, oishan sellanen hieno toki omistaa mutta se sais lojua kotona silkin keskellä ja vois myhäillen kerran vuodessa sillä yhden soinnun soittaa :P
 
Periaatteessa mitä halvemmilla kamoilla joku loihtii hyvää soundia sitä enempi syytä nostaa hattua :)

phiit: Tämä, ikävä puoli vaan on se että jotkut soittajat keskittyvät vaan ja ainoastaan niihin kamoihin eikä itse soittoon. En ikipäivänä itte raahais yhellekään keikalle mitään 3000e keppiä, oishan sellanen hieno toki omistaa mutta se sais lojua kotona silkin keskellä ja vois myhäillen kerran vuodessa sillä yhden soinnun soittaa :P
 
Sulla on muuten hyvä pointti tässä.. ja tämä on tullut aiemminkin esiin. Eli se käyttötarkoitus vaikuttaa tähän vastaukseen hyvin paljon. Rakkaisiin harrastuksiin ja intohimon kohteisiin monesti panostetaan rahaa sästämättä ja välittämättä parhaasta hinta-laatusuhteesta, kun taas leipatyöhön valitaan se perusvarma ja luotettava työkalu. Itse olen tästä varmaan aika hyvä esimerkki koska minun elämäntilanteeni on nyt sellainen että 98% soitosta tapahtuu pakon sanelemana yksin omassa soittohuoneessa. Tällöin on hauska fiilistellä sillä kolmen tonnin kitaralla ja pohtia nyansseja. Jos taas olisin musiikilla itseni elättävä ammattilainen niin minun valintani työjuhdaksi olisi hyvä 80-luvun Tokai tai ESP 400 series yksilö. Kyllä minulta silloinkin löytyisi niitä kalliimpia ja ne olisivat kovassa käytössä, mutta ne olisivat sitten siellä koti/studio/treeni ympäristössä. Vähän hirvittäisi mitään kalliimpaa raahata mukanaan keikoille, moni kuitenkin varmasti näinkin tekee.
 
Kyllä sen fokuksen pitäisi tosiaan pysyä itse asiassa, eli musiikissa ja soittamisessa. Eihän se kamoihin panostaminen toki tarkoita että pääasia ei olisi soitossa? Vastaavasti voisi kysyä että jos ei viitsi vähäkään panostaa kamppeisiin ja hommaan kelpaa mikä tahansa käteen sattuva ruoska niin kuinka paljon aihepiiriä yliäätään avostaa? On ehkä vähän turha lähteä kummallekaan sanomaan että se musiikki ja soittaminen ei olisi ensiarvoisen tärkeää koska ainoastaan kukin itse tietää mitkä ne omat vaikuttimet ovat.
 
Nuo otsikon hintaraamit ovat myös vähän hankalat. Nuo sulkevat pois sekä käsityön että halpikset. Olisi ehkä mielekkäämpä pohtia tätä asiaa ihan ilman rajoituksia. Eli otettaisiin vaikkapa tarkasteluun Stratocaster malli ja mietittäisiin mitä siihen kitaraan missäkin kohtaa hintahaitaria tulee lisää ja missä kohtaa se kokonaisuus ei enää parane. Tässä mietittäisiin siis pelkästään soitettavuutta, soundia ja luotettavuutta, ihan objektiiviesti ja käytännön kannalta.
 
Periaatteessa mitä halvemmilla kamoilla joku loihtii hyvää soundia sitä enempi syytä nostaa hattua :)
 
Aina kun joku loihtii hyvää soundia niin on syytä nostaa hattua, oli ne kamat mitkä hyvänsä. :)

phiit: Tämä, ikävä puoli vaan on se että jotkut soittajat keskittyvät vaan ja ainoastaan niihin kamoihin eikä itse soittoon. En ikipäivänä itte raahais yhellekään keikalle mitään 3000e keppiä, oishan sellanen hieno toki omistaa mutta se sais lojua kotona silkin keskellä ja vois myhäillen kerran vuodessa sillä yhden soinnun soittaa :P
 
Periaatteessa mitä halvemmilla kamoilla joku loihtii hyvää soundia sitä enempi syytä nostaa hattua :)
 
Tästä tuli mieleen eräs itseä kiinnostava kysymys. Eli kun teetetään se custom soitin vaikka Ruokankaalla, Lottosella tai Amfisoundilla (esim.) niin onhan se kitaran teettäminenkin aina myös eräänlainen kompromissi.
Hyvän telecasterin (esim.) voi tehdä, mutta joskus voisi haluta ehkä erilaista mikitystä tai johonkin soittoon kävisi muunlainen kaulaprofiili jne...
Puhumattakaan,että verrattaisiin tätä "kompromissitöntä" teleä vaikka stratoon, Les Pauliin, ES-335 tai Floikalla varustettuun metallikitaraan.
Hyväkin kitara on aina kompromissi jonka kanssa on totuttava elämään ja soittamaan juuri sitä soitinta.
 
Varsinainen juttu on kuitenkin itse soitinrakentajiin kohdistuva.
Mitä he ajattelevat kaverista, josta kaikkien neuvojenkin jälkeenkin huomaa ettei se tilattu kitara tule olemaan hänelle riittävä tai huonon soittotaidon takia muutenkaan sopiva soitin.
Eihän rakentaja voi kertoa ostajalle, ettei rakenna noin huonolle soittajalle mitään kun se menee kuitenkin myyntiin jonkun ajan päästä ja se alentaa brändin arvoa kun yksilöllisesti tehtyä soitinta on vaikea saada kaupaksi.
Myöskään varmasti ei kukaan soitinrakentaja halua tehdä soittimia seinälle koristeeksi vaan soittoon ja keikoille.
Itse en ymmärrä tilanne, jossa kotona soitetaan 5000 euron Ruokankaalla(esim.) ja keikat vedetään sitten jollain 500-1000 euron kitaralla kun ei uskalleta ottaa sitä customia mukaan.
Soittimen tekeminen on siis myös eräälainen kompromissi myös rakentajallekkin. Monissa Suomalaisissa soitinpajoissa ei ole hirveästi työvoimaa ja jokainen soitin vie kuitenkin oman aikansa kun se valmistuu.
Se on tietysti liiketoimintaa, mutta varmasti jokaiselle custom soittimia tekevälle olisi kaikkein parasta että tilattu kitara tulisi myös käyttöön.
 
Minulle itselle on ihan sama millä kukakin soittaa ja itse olen CS soittimilla vetänyt keikkaa siinä missä huomattavasti edullisemmillakin.
Olen myös huomannut, että niin soitimien kuin kaiken muunkin kanssa on vähän sellainen Murphyn laki. Jos jotain haluaa oikein varjella kaikelta kolhulta ja muulta niin yleensä niitä tulee kuitenkin jossain kohtaa, vaikka kuinka pitäisi kuin kukkaa kämmenellä.
Jos kuitenkin on custom kitara hommattava niin, minusta, se kannattaa tilata vasta sitten kun on aivan varma mitä tarvitsee ja että se tulee myös käyttöön. Kotimaiset pärjäävät myös laadussa ja hinnoissa monesti ulkomaan custom pajoille.
Tämäkin on tosin oma henkilökohtainen mielipiteeni ja jokaisella saa olla omanlaisensa.
 
Minusta tärkeintä on soittamisessa itse soittaminen ja jokainenhan voi siihen sijoittaa haluamansa määrään rahaa.
Kitaraa voi kuitenkin edelleen soittaa todella hyvin ilman että niihin laitteisiin on laittanut rahaa useita tuhansia.

phiit: Tämä, ikävä puoli vaan on se että jotkut soittajat keskittyvät vaan ja ainoastaan niihin kamoihin eikä itse soittoon.
 
Tällaista kritiikkiä esitetään vähän väliä, mutta itse en keksi yhtään syytä, miksi se olisi ikävä puoli. Mikä pakko niillä vehkeillä on keskittyä "oikeaan" soittamiseen kamarunkkauksen sijaan? Kuka sen määrittelee, että pitäisi olla tietty määrä "oikeaa" soittoa ennen kuin voi hyväksytysti vähän testailla eri laitteita?
 
Jos joku tykkää siitä kamarunkkauksesta enemmän kuin siitä, että soitetaan "oikeaa" soittoa läpi elämän sillä samalla kitaralla ja vahvarilla, jonka 15 vuotiaana osti kesätyörahoilla, niin eikö se ole ihan yhtä oikeaa ja vakavasti otettavaa harrastusta kuin mikä tahansa muukin...
 
Kukin tehköön, mitä haluaa, mutta en vaan käsitä, mitä vikaa tai pahaa siinä on, jos keskittyy enemmän erilaisten kitaroiden, vahvarien ym. osteluun ja testaukseen kuin siihen, että haluaa olla soittajana parasta a-luokkaa...
 
En ikipäivänä itte raahais yhellekään keikalle mitään 3000e keppiä, oishan sellanen hieno toki omistaa mutta se sais lojua kotona silkin keskellä ja vois myhäillen kerran vuodessa sillä yhden soinnun soittaa :P
 
Tuskinpa sellaista tulisi keikoille vietyä, mutta siinä on minusta tietty ongelma. Ainakin itse haluan soitella keikalla sillä samalla kitaralla, millä treeneissä ja kotona. Se on kuitenkin tuttu ja siitä tietää, miten mikäkin nappi soundin vaikuttaa. Minusta olisi hankalaa treenata juttuja kalliilla kitaralla ja sitten keikalla soitella toisella. Toki tässä moni asia vaikuttaa moneen, eikä se ole ihan niin yksinkertaista, mutta itsellä on perusperiaatteena, että samalla mennään niin kotona kuin treeneissä tai keikallakin. Ei sillä, että em. tyylissä mitään väärää olisi...

Laulava Kylätohtori: Tällaista kritiikkiä esitetään vähän väliä, mutta itse en keksi yhtään syytä, miksi se olisi ikävä puoli. Mikä pakko niillä vehkeillä on keskittyä "oikeaan" soittamiseen kamarunkkauksen sijaan? Kuka sen määrittelee, että pitäisi olla tietty määrä "oikeaa" soittoa ennen kuin voi hyväksytysti vähän testailla eri laitteita?

 
Plääh, siis niinkin ikäviä puolia nähny ettei oteta bändiä vakavasti ja naureskellaan jos ei ole niitä ns "oikeita" vehkeitä, tätä meinaan ja sivustä moista nähnyt. Se ostaako itelleen kalliit soittimet on täysin eria asia. Ymmärräx?
 
(x lisätty tarkoituksella aiheuttamaan yleistä paheksuntaa)

Gabe: Aina kun joku loihtii hyvää soundia niin on syytä nostaa hattua, oli ne kamat mitkä hyvänsä. :)
 
Näin se on nähtävä :)
Siihen nähden miten hartaasti kitaristit soundejaan mikin- ja säröboksien vaihdolla viilailevat, kuulee huomiota herättävän hyviä live-soundeja aika harvoin. Vai kuuntelenko väärän sorttisia artisteja?