Kitarat: kitarakamat ›

Ootko ikinä kokeillut, että menisit ihan kotimaiseen kauppaan ja sanoisit, että ottaisit vuoden kielet/plektrat ym. kerralla ja pyytänyt tarjousta?
 
Toi oli toi koko hoito kerralla samasta kaupasta se pointti. Jo Gibconin .10 Brite Wiresit tuottaa ongelman saada (maahantuojalta mukamas loppu, ei kuulu valikoimiin, Luthman ei suosi kielen ostajaa jnejne). Jos niitä saa, setti on 10-12€ kun Saksassa 5,95€. Jos Britewiresejä löytyykin, GHS:n Custom Shopin Baritonisettiä (Suomi ??,??€, Saksa 6,75€) ei oo kuitenkaan hyllyssä jotenka minkäs teet.
 
Varsinkin kun kulutus on se 2-3 barskan ja 4-5 Gibsonin settiä vuodessa ihan enimmillään. En mä usko että kauppias ihan kiihkoissaan on tilaamassa 6-8 kielisettiä jostain mulla ja anna vielä 40-50% alea...
 
Ylläoleva on siis perustelua sille miksi en ole kokeillut. Aikanaan pelkkien Brite Wiresien perässä juoksin ympäri kyliä ja kun vihdoin yksi kauppa tilasi ne, eivät soittaneet kun kielet tuli (itse soitin kahdesti ei oon perään ja kuukauden päästä sanoivat että tuolla en kielt on ollu hyllyssä 3 viikkoa).
 
Saavat kauppiaat tyytyä siihen että mä ostan noita kitaroita ja efektejä niiltä ja joskus ehkä jinkun vahvistimen. Kielet tilaan netistä kun saa helposti ja ainakin kilpailukykyiseen hintaan.
 
Tästä ketjusta pitäisi iso osa siirtää ketjuun eettistä keksutelua musiikkikaupsta tjsp.

eli myyjän päivän palkan (jos olettaa että se saa 2000€ kuussa).
 
Hahaha! Päivän paras....kaks tonnia, voi ku saisikin! LOL!
 
Joo. Se liksa oli vedetty ehkä vähän yläkanttiin et tulee sekin selväksi. Tonnia se ei kuteinkaan oo ja tasaluvuilla on kiva laskea.
 
Tosin ei mulla oo mitään hajua mitä musakaupan työntekijät saa liksaa.

Ylläoleva on siis perustelua sille miksi en ole kokeillut.
 
Ja ihan hyvää perustelua kyllä. Niinhän se vaan menee, että siitä mitä eniten myydään, on kauppiaalla yleensä varaa antaa enemmän alennusta. Se on aina asia erikseen jos jotain tosi harvinaista haluaa. Mun tarpeeni taas kuittaantuu perus 010-046 setillä ja 060 -paksuisilla irtokielillä, Dunlopin Tortexeilla sun muilla tarvikkeilla, joita aivan varmasti joka puljusta löytyy. Toisekseen mulla kuluu kyllä kieliä näköjään ainakin tuplasti enemmän kuin sulla, niin sitä tilattavaakin on vähän enemmän.

Minun kokemuspohjan perusteella vaikuttaisi siltä että nämä kitara/rock -osaston kamanhankinnat tahtoo usein olla sellaista erilaisen ja uuden hakemista. Tottakai suurelle osalle ostajista riittää se paras hintalaatusuhteeltaan kama, mutta kun seurailee kavereita tai tätä kamapalstaa niin luulenpa että jonkinsuuruinen kuluttajakunta tietää usein mitä eksoottista kamaa milloinkin himoitsee. Tässä mielessä minusta kauppiaiden tulisikin suhtautua erikoisiinkin toiveisiin osana bisnestä ja tosiaan soitella asiakkaalle sitten kun se tilattu kama on saapunut.

Ja ihan hyvää perustelua kyllä. Niinhän se vaan menee, että siitä mitä eniten myydään, on kauppiaalla yleensä varaa antaa enemmän alennusta. Se on aina asia erikseen jos jotain tosi harvinaista haluaa. Mun tarpeeni taas kuittaantuu perus 010-046 setillä ja 060 -paksuisilla irtokielillä, Dunlopin Tortexeilla sun muilla tarvikkeilla, joita aivan varmasti joka puljusta löytyy. Toisekseen mulla kuluu kyllä kieliä näköjään ainakin tuplasti enemmän kuin sulla, niin sitä tilattavaakin on vähän enemmän.
 
Noi Brite Wiresit pysyy aika pitkään hyvinä ja baritonilla tulee soitettua aika vähän kun en ole varsinaisesti alaviremiehiä. JOskus vaan laulutaiteilijan äänialan takia pitää pudotella virettä alemms. Juu ja taitaa soittoharrastuskin olla muuttunut enemmän välineiden perään kuolaamiseen tuolla Thomannin sivulla ja höpöttelyyn täällä. Jos puoletkin käyttäis treenaukseen niin kieliäkin menis varmaan enemmän.

Kiinnostava keskustelusäie, ehdottomasti, vaikkakin aika kaukana jo otsikosta. Kastetaanpas tähän soppaan omakin lusikka.
 
Olen asustellut jo seitsemän vuotta täällä Tsadissa, mutta siltikin tuntuvat ne vähänkin isompien hankintojen pennoset kulkeutuvan vanhalle kotiseudulle liki 350km:n päähän. Miksikö? No siksi, jotta paikassa on tutut jannut töissä, toiminta kaikin puolin asiallista, hinnat kohdillaan ja kaikki asiat tuntuvat järjestyvän. Kaffea olen hörppinyt paikan päällä tonkallisen ja pullaa syönyt puoli kuutiota. Ei onnistune netin välityksellä Saksaan, luulen. Ehkä olen 20 vuoden aikana jonkun euron hukannut, ehkä en. Tieto maailman menosta on kuitenkin kasvanut vuosien varrella.
 
Koska otsake velvoittaa, on pakko todeta, että on Koposeltakin nuorempana joku sammakko suusta lipsahtanut :) Ei kuitenkaan enää vuosiin...

Laitanpa minäkin sanaseni tähän keskusteluun. Olen siis hiljattain (hieman varttuneemmassa 26 vuoden iässä) aloittanut kitaransoiton, ja omistan akustisen kitaran ja Fenderin halpis-straton. Näistä akustinen Yamahani on tilattu Thomannilta, kuten myös nykyistä Fenderiä (jonka sain kaverilta) edeltänyt Squierini (ihan ensimmäinen kitara).
 
Ja miksikö T-kaupasta? Koska rajallinen kokemukseni suomalaisista musiikkiliikkeistä on vähintäänkin masentava. Koko musiikkikaupan "kulttuuri" tinkimisineen on minulle vierasta ja hieman epämiellyttävää (arvostaisin reippaasti enemmän valmiiksi tingittyjä tavaroita ja kohtuullisilla hinnoilla varustettuja hintalappuja, jotka pitävät kutinsa). En tähän mennessä ole tuntenut olevani millään tavalla arvostettu asiakas, vaikka saattaisinkin kantaa useammankin sataeurosen firman kassaan.
 
Kerronpa kaksi esimerkkiä:
 
1) Kävelin täytenä ummikkona sisään Kitaraliikkeeseen (name withheld) ja hetken aikaa ympäristöä tarkasteltuani esitin asiani myyjälle: En ole koskaan mitä instrumenttia soittanut, mutta haluaisin kovasti sähkökitaran. Myyjän silmiin syttyi kiilto, ja hän esitteli mairittelevasti minulle muutamaankin kitarapakettia. Onneksi olin ottanut asioista sen verran selvää, että minulla oli jonkinlainen käsitys kitaroiden hinnoista ja perus-aloittelijamerkeistä, ja tajusin, että diilit joita sorvattiin eivät olleet millään tavalla reiluja (kuten eivät olleetkaan, näin jälkeenpäin paremmalla tiedolla katsottuna). Mainitsinkin jotain vähän sen suuntaista, minkä jälkeen myyjä hymähti ja katsoi alentuvasti, minkä jälkeen puheisiin tuli ivallinen sävy. Sanoin harkitsevani asiaa, ja poistuin liikkeestä.
 
Koko ajan olo oli kuin käytettyä autoa keltaisesta pörssistä ostaessa, ja kotiin päästyäni pistin tilauksen vetämään T-kaupasta. Tämä kyseinen Kitaraliike menetti minussa asiakkaan pysyvästi, mutta minä sain samat vehkeet Thomannilta yli 150 euroa halvemmalla (mikä on jo mielestäni aika rutkasti, kun kyse on 200 euron Squierista ja micro cubesta).
 
2) Halusin akustisenkin kitaran, joten menin sukuloimassa ollessani käymään toisen kaupungin Musiikkiliikkeessä (jätetään nyt tämänkin nimi mainitsematta). Kävelin akustisten luo ja kysyin myyjältä, saisinko kokeilla muutamaa. Lupa heltisi toki, ja siinä sitten ajattelin kokeilla muutamaa halvempaa mallia. Pidin akustista kitaraa ensimmäisen kerran kädessäni sen jälkeen, kun aloin opetella soittoa, joten en varmaankaan antanut kovin ammattimaista vaikutelmaa. Kitara oli melkoisessa epävireessä, mutta sain sen korvakuulolta jonkinlaiseen kuosiin, minkä jälkeen yritin soittaa paria tuttua biisiä (en Stairway to Heavenia tai Metallicaa :)). Yhtäkkiä huomaan, että myyjä hihittelee minulle, eikä edes yritä peitellä sitä. Haluaisinpa nähdä sen puoli vuotta soittaneen, jolta se barre-F tulee kauniin heleänä, varsinkin jos tämä on tottunut ohuehkoilla kielillä varustettiin sähkökitaraan ja kokeilee nailonkielisellä... no, päädyin kuitenkin mukavan tuntuiseen ja käteen sopivaan teräskieliseen (jolla sujui jo reippaasti paremmin, ja jota olin jo aikaisemmin katsellut netistä), vein sen kassalle ja kysyin hinnasta. Myyjä totesi saman hinnan kuin hintalapussa ja ehdotin, että hinnan voisi kenties pyöristää alaspäin vaikkapa lähimpään sataseen (muutaman kympin alennus, ja tässä vaiheessa hinta noin 80 euroa T-kaupan hinnan yläpuolella). Myyjä totesi että ei voi, koska muuten menee alle sisäänostohinnan, mutta että voisin saada plektran kaupantekijäisinä (vau), tai sitten voitaisiin katsoa jotain minulle sopivampaa kitaraa (wtf?). Sitten mainitsin jo Thomannin hinnan suorana, ja myyjä totesi, että ostapa sitten sieltä. Ja niin minä ostin, ja olen ollut tyytyväinen.
 
En takuulla ole musiikkiliikkeen unelma-asiakas: En ole assertiivinen tai ulospäinsuuntautunut, en tiedä kitaroista saati sitten muista soittimista kovin paljoa, en osaa heittää asiaankuuluvaa läppää ja pitkästä tukastani huolimatta en soita heviä tai progeilevia sooloja. En oikeastaan osaa edes soittaa. En ole hengannut kaupoissa teini-iästä saakka niin, että tuntisin myyjät, enkä sitä aio tehdä jatkossakaan. Saatan kysyä tyhmiä, mutta oletan että hyvään asiakaspalveluun kuuluu se, että vilpittömin mielin tyhmiä kyselevä saa tietoa ja kokeilla soittimia ilman, että yritetään kusettaa tai vittuilla. Näin se toimii lähes kaikilla aloilla, mutta tästäkin ketjusta päätellen musiikkiliikkeet ovat jotenkin oma juttunsa. Viimeksi kun menin tietokonekauppaan hakemaan komponentteja, myyjä selitti juurta jaksain eri virtalähteiden ja koteloiden eroista ja valittiin yhdessä minulle paras vaihtoehto, ja sain asennuksenkin kaupan päälle. Viimeksi kun menin musiikkiliikkeeseen, myyjä vittuili minulle.
 
Tästä syystä siis kasvoton verkkokauppa voi oikeasti olla ihan houkutteleva vaihtoehto, varsinkin aloittelijalle. Nyt olen harkitsemassa Stratocasterini vaihtoa esimerkiksi RG-sarjan Ibaneziin, sillä haluaisin humbuckereilla varustetun kitaran, jossa on matala action ja josta saa vähän rankemmat säröt. En vaan oikein tiedä, uskallanko mennä kokeilemaan musakauppaan moisia enää. Tietysti voisin ottaa osaavamman kaverin mukaan tai sitten koittaa tuuriani kolmannessa kaupassa, sillä onhan niitä tässä kaupungissa monta. Ehkä minulla on käynyt vain huono tuuri. Ja sujuuhan se F-duurikin jo.

Ajattelin, että voisi joku kerta käydä musiikkiliikkeessä kokeilemassa akustisia, mutta edellisen tarinan jälkeen hautaan tämänkin idea. Juuri tuollaisen kuvan olen musiikkiliikkeistä saanut...

Ajattelin, että voisi joku kerta käydä musiikkiliikkeessä kokeilemassa akustisia, mutta edellisen tarinan jälkeen hautaan tämänkin idea. Juuri tuollaisen kuvan olen musiikkiliikkeistä saanut...
 
Eli ilman mitään omakohtaista kokemusta olet valmis tuomitsemaan kaikki Suomen musaliikkeet? Melkoista etten sanoisi.

Laitanpa minäkin sanaseni tähän keskusteluun...
 
Tuollaisten kokemusten jälkeen ymmärrän hyvin että tilaat netistä.
 
Itse olen valmis tilamaan ulkomailta jos tuotteen saa reilusti halvemmalla (tarjouskyselyiden jälkeen). Mutta muuten yritän ostaa paikallisista. Mulla on semmonen mielikuva että helpompi on ostaa face to face, vaikka nykyään netistä tilaaminen on todella helppoa ja vaivatonta ja toimitus (yleensä) nopeaa.
 
Tässä vaiheessa ei samalla tavalla kaipaa asiakaspalvelua kun osaa ite kaivaa tarvittavat tiedot ja vertailut ennen kauppaan menoa. Enkä yleensäkään mene kauppaan ja heräteostos tyylisesti kokeilemaan jotain. Kyllä se tulee etukäteen suunniteltua mitä haluan testata ellei sitten jotain mielenkiintoista tule kaupassa vastaan.
 
e: siis totta kai haluan että on asiakaspalvelua mutta en tarkoita sillä tässä yhteydessä sitä että välttämättä tarvitsisin myyjältä neuvoja juurikaan. Lähinnä sitä tarkoitan että kohdellaan hyvin eikä 'ttuilla päin naamaa niinkuin joillekin on näköjään käynyt.

Itselleni kivijalkaliikkeissä asioiminen on mielekkäämpää, eikä pelkästään sen takia että työskentelen sellaisessa. Tässä pari syytä:
 
a) Ennenkö ostan 1600e soitinta, haluan todellakin TESTATA sitä. Sama pätee akustisiin tai ihan mihin vain. Toki, ainahan voisin käydä liikkeissä testaamassa ja sitten tilata nettikaupoista.
 
b) Sen verran maailmaa matkanneena olen tottunut tinkimään ja olen itsekin varsin "epämiellyttävä" asiakas kun oikein innostun. Muutamilla viimereissuilla ulkomaille on vierähtänyt jopa 45-60min tinkiessä jotain muutaman euron t-paitaa mestoilta. Tinkaus kuuluu minun mielestä kaupankäyntiin ja mikäli asiakas ei tätä hanskaa, niin turha siitä on liikettä syyttää.
 
c) Nettikaupat myyvät lähes yhtä usein "ei oota" kuin kivijalkaliikkeet. Se on itseasiassa helpompaa listata sivuille 574837543 eri tuotetta, joista 3 löytyy varastosta ja loput tilaustavaraa. Annetaan verkkosivuilla vain ilmoitus että "toimitusaika 14 vuorokautta" joka monestikin on, ihan m.netin jäsenilläkin, venähtänyt jopa useaksi kuukaudeksi. Kivijalkaliikkeessä voi aina asioida KASVOTUSTEN myyjän kanssa, eikä tarvitse ruikuttaa sähköposteissa kuinka homma ei nyt pelaa.
 
Bonuksena tietysti ammatin suomat etuudet, eli en ole mistään löytänyt ESP Horizon FR-II samaan hintaan millä Musamaailma sen minulle myi. Tai Ibanez APEX1, tai tai tai... Itselleni on siis turha lähteä merta edemmäksi kalaan.
 
Eli, testausmahdollisuus ja face-to-face kaupankäynti. Tuo on harvoin mahdollista verkkokaupoissa asioidessa.

kyllähän kylän liikettä on mukava suosia, tosin en o tainu käydä siellä kertaakaan miltei vuoteen, pitäsköhän mennä vähän rämpyttelee joku päivä, jos siel olis vaikka jotain käytetyjä helmipedaaleja... ei siel ikinä o, mut silti oon aina toivossa

Eli, testausmahdollisuus ja face-to-face kaupankäynti. Tuo on harvoin mahdollista verkkokaupoissa asioidessa.
 
Toisaalta valikoiman laajuus, etenkin kalliimpien (>1000Eur) osalta on sitten eri planeetalta, joskin Gibsonin Les Pauleja joka pulju tuntuu varastoivan kiitettävästi.
Nytkin Helsinkiä kiertäessä koetimme kaverin kanssa päästä testaamaan ESP:n Horizon FR:ää (mitä tahansa) tai M-II sitä läpirungon-kaula -mallia, eikä löydy sitten mistään, eikä tiedetä tuleeko jne.
No tämä on ymmärrettävää. Suomi on maailmalla tuntematon syrjäkylä jonne kitaroita saapuu tipoittain silloin tällöin (myyjän näkemys, voin yhtyä) ja realistiset testausmahdollisuudet näin ollen rajoittuvat varsin usein saksalaisen verkkokaupan tasolle. Etenkin, kun liikkeeseen ei saa tilattua soitinta testaukseen. Tässä tilanteessa hyvämaineinen (palautusten osalta) verkkokauppa voi olla huomattavasti nopeampi ja halvempi vaihtoehto.
 
Kuitenkin tilasin yo. tavalla sika säkissä -periaatteella kalliin kitaran lähimmästä musiikkiliikkeestä, koska sain loistotarjouksen ja haluan tukea liikettä, koska sieltä saa tärkeää pikkunippeliä ym. aina tarvittaessa kätevästi. Pari kuukautta on mennyt siinäkin tilauksessa, että ei se niin nopiaa ole aina. Ehkä jo tällä viikolla (huom. luuttu on ollut Musamaailmassa jo kolmatta viikkoa säädettävänä, voisiko joku helsinkiläinen please käydä jo lainaamassa sitä ruuvimeisseliä sinne :)
 
Eli tilanne on patti: toisaalta on riskaabelia pitää suurta valikoimaa, varsinkin kalliista soittimista ja toisaalta pieni valikoima tarkoittaa tosiharrastajille usein ei-oota ja tilailua kauempaa, jolloin menetetään lähikaupan edut, eli testaus. Malleja tulee Suomeen huonosti (ei tietenkään kauppiaan vika, mutta ei asiakkaankaan) ja hinnalla on vaikea kilpailla suurten kanssa ja lisäarvoa kauppaan ei tappiotta oikein pysty antamaan.
Nämä seikat huomioonottaen asiakaspalvelun pitäisi olla vähintään kohtuullista joka kerta, sillä nyt on sitten sitä kilpailuakin Suomessa, kovasti kiroiltua ja pelättyä sellaista :)

Laitanpa minäkin sanaseni tähän keskusteluun...
 
Kyllä tuonlainen toiminta nostattaa sen ison halon otsaan. Jaksavat vielä vittuilla sulle. Sitä en ole oikein ikinä ymmärtänyt, että miksi hakeutua palveluammattiin, jos ei osaa kuin vittuilla ihmisille, ja sitäkin huonosti.
 
Tule vaikka testaamaan tota mun Ibanezia, jos liikkeiden ulkopuolella testata haluat! :)

Eli ilman mitään omakohtaista kokemusta olet valmis tuomitsemaan kaikki Suomen musaliikkeet? Melkoista etten sanoisi.
 
Tiiätkö sen pitäkää tunkkinne vitsin? Asia on vain näin että huonot kokemukset kuultunakin aiheuttavat asioiden dissaamista, varsinkin Suomessa. Kauppatieteissä on myös olemassa ns. 11/3 sääntö joka tarkoittaa että 11 ihmistä kertoo kavereilleen paskasta palvelusta kun taas hyvästä kertoo 3 eteenpäin (niiku suhdelukuna). Nää molemmat tekijät ku laittaa yhteen ni voi päätellä miten paljo kannattaa hihitellä sille nyypälle.

Pari sivua taaksepäin oli juttua, kuinka markkinataloudessa myyjä ei voi pyytää ylihintaa. Toisaalta pitää muistaa, että markkinatalous sisältää myös sen vapaan _kysynnän_ puolen. Jos asiakas ei koe saavansa Suomesta ostaessa mitään lisäarvoa, niin miksi hän ei tilaisi ulkomailta? Eino mutku tuossa listasikin niitä juttuja, millä Suomessa voisi kilpailla:
 
Kyllä Suomessa voitaisiin tehdä paljon paremmin asioita, mutta ei sitä tosiasiaa mikään muuta, että ei me täällä pärjätä Euroopan volyymeille ja kustannuksille. Joten lähtökohtaisesti ollaan kyllä aina jäljessä Thomannia. Ja siinä missä voitaisiin olla parempia, kuten palvelussa, testimahdollisuuksissa, säädöissä, markkinoinnissa, nettikaupustelussa yms. ollaan monesti ihan surkeita.
 
Jos nuo hommat kusee kotimaassa, niin on aika sama, mistä soittokamansa ostaa. Asiaa voi tietty perustella kotimaisen soitinkaupan tukemisella. Mikäs siinä, jos tietää niin hyvän soitinkaupan, että se ansaitsee tukea. Itse tiedän sellaisia kaksi (toinen niistä taitaa vielä olla juuri se, jossa Bonecrusher on duunissa, joskaan en ole kaupassa pariin vuoteen käynyt, kun en enää yhtä lähellä asu), muista on vastaavansuuntaisia kokemuksia aloittelijavuosilta kuin elsewherellä. Ja kun niitä kokemuksia kertyy tarpeeksi, niin verkkokaupojen kilpailuvaltiksi voi muodostua se, että niistä ostaessa ei tarvi kuunnella myyjien hihittelyjä. Parempi valikoima, paremmat takuuehdot ja halvempi hinta ovat vain bonusta siihen päälle.
 
Kyllähän sekin nyt jo väkisin kertoo jotain musaliikkeiden omasta kulttuurista, että tällaiseen ketjuun kertyy yli 1500 viestiä, vaikka mukana on toki monenlaista juttua asiasta ja asian vierestä. Lidlissä ja Ikeassa asioiminen on monessa mielestä hanurista, mutta ei niissä sentään hihitellä ja kuittailla asiakkaille, jotka kuitenkin loppujen lopuksi maksavat henkilökunnan palkat.

Itselleni kivijalkaliikkeissä asioiminen on mielekkäämpää, eikä pelkästään sen takia että työskentelen sellaisessa. Tässä pari syytä:
 
a) Ennenkö ostan 1600e soitinta, haluan todellakin TESTATA sitä. Sama pätee akustisiin tai ihan mihin vain. Toki, ainahan voisin käydä liikkeissä testaamassa ja sitten tilata nettikaupoista.
 
Tässä on asian ydin. Eli kitara kannattaa ostaa kattavan testauksen perusteella - sen verran laadullisesti huonoja kitaroita on myytävänä liikkeissä. Kaikella järjellä huonoja yksilöitä on netissä vielä tätäkin enemmän?
 
Kaiken muun voisin tilata netistä, mutta keppiä en ikinä-ikinä-ikinä.
 
Muutenkin kepeistä saa tingattua hyvinkin 10-20% joten nettikauppaan nähden ero ei yleensä venähdä tolkuttomaksi. Tuon häviön voi saada takaisin tilaamalla muut kräpit netistä.

Toisaalta kepin osto netistäkin esim. T-kaupasta on kohtuullisen turvallista. Jos keppi on paska tai ei vaan maistu ni ei ku takasin vaan 30 päivän sisällä Saksaan.

joo se on kyl paska asia ku ei tänne susirajalle sitä tavaraa meinaa sitten saada jos lähiliikkeestä tilaa.
 
Kaveri tossa tilas paikallisesta liikkeestä rummut jku 6kk sitten... Pari kuukautta sanoivat että olis toimitusaika, no eipä oo näkyny.
Thomannilta ois jo aikaa sitten perillä :)

joo se on kyl paska asia ku ei tänne susirajalle sitä tavaraa meinaa sitten saada jos lähiliikkeestä tilaa.
 
Kaveri tossa tilas paikallisesta liikkeestä rummut jku 6kk sitten... Pari kuukautta sanoivat että olis toimitusaika, no eipä oo näkyny.
Thomannilta ois jo aikaa sitten perillä :)
 
Jos olisi...
 
Odottelen edelleenkin thomaniin toimitusta muutamasta tavarasta jotka tilasin melkein vuosi sitten :D osataan sitä sielläkin.