Kitarat: kitarakamat ›

Olin aikanaan melko lailla hyvin likellä ostaa Samickin ns. round-body ts. fat-body tyylisen akustisen. Se jäi tekemättä. Myöhemmän akustisen tyhmyyksissäni särjin. Siihen aikaan ei ollut mitään nettejä, taikka nettiarvosteluista mitään puhumattakaan.

Vainottu: En ainakaan huomannut että Samickin Greg Bennet-malleja olisi vielä mainittu. Eli tosiaan Greg Bennetin suunnittelrmia ja Samickin Koreassa valmistamia keppejä.
 
Kitarat on todella hyvin tehtyjä ja vielä yllättävän hyvistä osista, kuten Groverin virittimet. Duncan Designed mikit ei ole parhaat mahdolliset, mutta tässä hintaluokassa erittäin käyttökelpoiset kuitenkin. Heikoin kohta lienee muovisatula, mutta nekin on omissa kappaleissa olleet sen verran hyvin viilattu, ettei mitään pakottavaa tarvetta vaihtamiseen ole. Omissa käsissä on pyörinyt Ultramatic (muistaakseni UM3), Avion AV3, sekä tällä hetkellä puoliakkari Royale RL3. Avion toimi useamman vuoden keikkakitarana metallimäiskeessä.
 
Mielestäni nämä kestävät helposti vertailun esimerkiksi LTD 400-sarjaan tai Korean tokaihin. Varsinkin kun näitä pyörii torilla välillä 150-300€ haarukassa.
 
Tämän voisin allekirjoittaa, mulla oli itselläni LaSalle 2 joka oli yllättävän hyvä ja vaikka mikitkin oli siinä Duncan designed, niin eipä ollut niissäkään mitään valittamista.
 
En ole ihan varma meneekö tää tähän kategoriaan koska noita Tokaita monet arvostaa eikä niiden hyvyys ole silleen mikään yllätys. Mutta oli se yllätys mulle, että tämä näin hemmetin hyvä on. Mulla on tuo Tokain LC85 joka on yllättävän hyvä pauli todellakin erilainen kuin Gibsonin stankkupauli, mutta silti tosi hyvä.

hallu: Tämän voisin allekirjoittaa, mulla oli itselläni LaSalle 2 joka oli yllättävän hyvä ja vaikka mikitkin oli siinä Duncan designed, niin eipä ollut niissäkään mitään valittamista.
 
En ole ihan varma meneekö tää tähän kategoriaan koska noita Tokaita monet arvostaa eikä niiden hyvyys ole silleen mikään yllätys. Mutta oli se yllätys mulle, että tämä näin hemmetin hyvä on. Mulla on tuo Tokain LC85 joka on yllättävän hyvä pauli todellakin erilainen kuin Gibsonin stankkupauli, mutta silti tosi hyvä.
 
Niin... Duncan designed-mikit ovat käytännössä ainakin tiettyjen mallien osalta vastaavia kuin Seymour Duncanit. Esim Jazz ja JB:tä vastaavat Duncan designed-mikit kuulostivat mun yhdessä kitarassa tismalleen samalta kuin aidot. Ero tulee siitä, että Seymour Duncanit valmistetaan USAssa ja Duncan designedit jossain muualla.
 
Eli en yhtään ihmettele että ei ollut valittamista, mikäli kyseiset mikit olivat vastaavat kuin ne, joiden soundista pidät SD:n mallistossa :)

mua on vaivannu pitkään että miksi jackson en nyt muista oliko dk7 vai dx7 on käytettyjen markkinoilla parinsadan keppi vaikka on japanissa tehty,hyvin viimeistelty seiska,onko se se,että se on 25,5 tuuman skaalalla vai onko se se,että siinä on duncan designed-mikit se on mallina muistaakseni vuosituhannen alusta(mua vähän gasittää sellainen punainen yhdessä liikkeessä)olen sellaista testannut ja minä en ainakaan löytänyt siitä mitään urputettavaa,päinvastoin laadukkaan oloinen jaska

Käytettynä voi vähän reilulla tonnilla saada yllättävän hyvän.

Tulin ostaneeksi tällä viikolla käytettynä korealaisen Peaveyn Wolfgang EXP kepin (valmistusvuosi 2003?). Nämä on olleet valmistusaikoinaan 400-500 euron välillä ja saman verran piti nytkin kaivaa lompakkoa. Toki mulla kova laukku sisältyi kauppaan, ja muistaakseni vastaava maksoi yli satasen Thomannilla. Katselin että Reverbissä oli pyynnit vastaavista kitaroista 500-700 välillä, joten kait se oli käypä hinta mitä maksoin. Uudet EVH Wolfgangit on saman hintaisia, mutta näitä vanhoja Peaveytä väitetään paremmiksi.
 
Haaveissa oleva +2000 euroa maksava ultimaattinen Van Halen -kitara on utopiaa tällä hetkellä, niin meinasin ottaa budjettiversiolla aluksi tuntumaa malliin. Olen aina pitänyt Eddien nimikkomallien ulkonäöstä, mutta mulla on ollut epäilyksiä sen soitettavuudesta. Pari kertaa olen nopeasti testannut, mutta sen perusteella ei voi päätellä sopiiko joku kitaramalli käteen vai ei. En oikeastaan näe juurikaan arvoa soittimen liikkeessä testaamisella. Nytkin aluksi kaulaliitos vaikutti huonolta, ja tuntui ettei tilutus onnistu 15.nauhan alapuolelta. Äkkiä siihen tottui, ja enää ei kaulaliitos häiritse ollenkaan. Jostain kumman syystä alanauhat soivat tässä kitarassa poikkeuksellisen puhtaasti ja pitkään.
 
Peaveyssä on lisenssifloikka, joka toimii vain alaspäin kuten Eddielläkin. Veikkaan että tästä syystä ei ole vireongelmia, ja olen iloisesti yllättynyt Peaveyn tallan laadusta. Äkkiseltään voisi luulla +15 vuotta vanhan lisenssifloikan olevan romurautaa. Ehkä parasta kitarassa on kuitenkin EVH Designed mikit, joiden tarkkaa mallia en löytänyt mistään. Korealaisissa Wolfgangeissa oli aikoinaan samat mikit kuin USA:ssa valmistetuissa. Peavey/EVH Designed mikkejä on ilmeisesti olemassa useampaa mallia vuosien saatossa valmistettuna, ja niitä on myös myyty erikseen jolloin hinta on ollut n.80 euroa/mikki. Mielenkiintoinen havainto oli huomata miten loistavalta mikit soundaa 6505:n kanssa. Marshallin läpi soittaessa mikeistä ja koko kitarasta jäi aika valju kuva. Näin poikkeuksellisen suurta eroa en ole tainnut muilla kitaroilla huomata soundissa kahden eri vahvistimen välillä. Peaveyn on täytynyt käämittää mikit juuri omia vahvareitaan ajatellen, muuta selitystä en keksi. Mikit on todella hiljaiset eikä hurinaa juuri synny vaikka kuinka Gainiä 6505:n lead-kanavalta vääntää. Muilla kitaroilla pitäisi jo paljon aiemmin alkaa polkemaan noise gatea päälle. Mikit on kuumat ja pinch harmonicit irtoaa helposti. Muista omista mikeistä tämä on lähimpänä BKP Miracle Man-settiä. Jos kitara jostain syystä tuhoutuisi siirtäisin EVH-mikit ihan varmasti toiseen kitaraan. Monipuoliseksi soundeja ei voi väittää, mutta harvempi tämän mallin kitaraa mihinkään all-around tarkoituksen hankkiikaan.
 
Jos soitin maksaa uutena alle viisisataa pitää jostain valmistuksessa olla tietysti säästetty. Monesti halpiksissa on kelvoton talla ja huonot mikit. Wolfgangissa tuntuu halvalta vain puut ja virittimet. Kaulassa on kevyesti öljyttyä vaahteraa ja body on leppää. Tässä kuten USA:ssa tehdyissä Special-malleissa on kannessa ohut vaneri, joka on meikäläisen tapaiselle puristille vähän vaikea pala. Samaten maalattu vale-binding harmittaa, mutta eipä se soittamista haittaa. Ovelasti ovat onnistuneet saamaan halpakitaraan ainakin kauempaa katsottuna silmäkarkkia. Mun kanta puiden vaikutuksesta soundiin on se, että mikäli mikit on tulikuumat, vahvarissa on reilusti gainiä ja poljetaan vielä jotain phaseriä mausteeksi päälle puiden vaikutus kokonaisuuteen ei ole kovin merkittävä. Mutta mikäli soitetaan suht puhtaalla vahvarilla tai jopa akustisesti eroa voi olla eri puista tehdyillä kitaroilla paljonkin. Wolfgang on sellainen kitara, jota ei akustisesti kannata soitella. Akustisesti halvat puut huomaa, mutta kovilla säröillä soundi on jotain ihan muuta mitä sen perusteella odottaisi. Kitaran suurin heikkous on Groverin mini-virittimet. Tyylikkään näköiset, mutta huomasin vähän aikaa lukot auki soitellessa että ne ovat syystäkin huonoiksi parjatut. Lukkosatulan kanssa virittimien laadun kanssa voi vähän joustaa, mutta saatan nämä jossain vaiheessa päivittää paremmiksi.
 
Hintaisekseen Peavey Wolfgand on erittäin pätevä peli, ja oikeuttaa omanlaisella soundillaan ja ergonomialla hyvinkin paikkansa muiden kitaroitteni joukossa. Ei se Music Man/AXIS-kuume tämän myötä katoa, mutta nyt voin väijyä sopivaa diiliä rauhallisesti vaikka muutaman vuoden.

Sain edullisesti Aria pro II xr kepukan, vuosi jotain 80 luvun loppua. Uskomattoman hyvä peli soittaa ja mikitkin erottuu edukseen vaikka ihan alkuperäiset. Joku on jonkin boosterin patterilla laittanut kytkimineen, tosi räyhäkkä ja puhdas soundi.
TRS-101 floikka, näitä takeuchin ekoja kaiketi, ilmeisesti tätä floikkaa laitettiin japanin jaskoihin 80-luvulla, mitkä jäi japsien omille markkinoille, eurooppaan tullee varustettiin jollain muilla.
 
Halvaksi kitaraksi erinomainen, taitaa jäädä pitoon.

LaMotta: Käytettynä voi vähän reilulla tonnilla saada yllättävän hyvän.
 
Käytettynä vähän reilu tonnilla se hyvyys ei vaan enää yllätä ketään muuta :-D