Kitarat: kitarakamat ›

Juzpe: Samaa paskaa se ätäkki siinä äänessä on. Siinä on vaan tuo amplitudi ja spektri erilainen.
 
Tasan näin, samaa paskaa loppupeleissä, kunhan hiukan ilmamolekyylejä töytäillään!

Kefiiri: Tasan näin, samaa paskaa loppupeleissä, kunhan hiukan ilmamolekyylejä töytäillään!
 
Taisin aikaisemminkin sanoa, mutta uudelleen: KAIKKI ääniaallot voi esittää sinifunktioiden avulla. Tosin vaikkapa fuzzin ja phaserin läpi ajetun sähkökitaran kohdalla ko. funktio voi olla hiukan pitkähkö ja sisältää useahkoja epäjtakuvuuskohtia....

Kefiiri: Puun (tai sähkiksen muun runkomateriaalin) vaikutus sähköiseen sointiin on minustakin merkitykseltään pieni, mutta on hassua vängätä ettei mitään vaikutusta ole. Sehän on sitten makuasia että mitä eroa pitää merkittävänä.
 
Joskus katsoin pätkän jossa verrattiin ruusupuisen ja vaahteraotelaudan sointia kahdessa samanlaisessa stratossa. En pystynyt kuulemaan mitään eroa, vaikka etukäteen olin varma, että ero atakissa on huomattava. Hämmentävää =/
 
Soittokokemuksen kannalta minusta on tärkeää, että kitaran resonointi tuntuu käsissä. Kevyet kitarat ovat tässä suhteessa elävämmän oloisia.
 
En ota kantaa mihinkään youtube videoihin. Laitoin tuossa äsken linkin Fenderin sivuille ja siellä on joka mallista specksit saatavilla. Siis millä puilla on mitäkin kitaraa saatavilla. Samoissa malleissa on samat mikit ja muut metalliosat.
Vaikka ei välittäisi näistä mahdollisista puiden vaikutuksesta sähköiseen soundiin, niin jo kahden tismalleen samantuntuisen soittimen löytymistä samasta mallista on vaikeaa. Väri voi toki vaihdella. Siis ainakin käteen kaksi saman sarjan kitaraa voivat olla erituntuisia. Sähköinen soundi voi kylläkin olla sama.
 
Alkujaan Fender laittoi saarnea enemmän sellaisiin soittimiin jossa puun pinta on näkyvillä. 3-color sunburstit taitaa olla leppää, mutta varsinkin telecastereissa on paljonkin saarnea.
Käsittääkseni se siis valittiin enemmän ulkonäön kuin soundiensa vuoksi tämä saarni materiaaliksi. Varmaan eri puuvaihtoehto teki myös siitä kiinnostavan sellaisille soittajille joilla vaikka lepästä tehty kitara jo oli. En tiedä, tätä tosin varmaksi.
 
Luulisin, että kaverille jonka unelmien kitara on esimerkiksi musta lepästä tehdy jenkki tele ruusupuu otelaudalla, niin se on varmasti hänelle hyvä.
Voi olla, että kaikille ei bodyn puulla ole väliä jos kitaran body on muuten musta. Tämä menee jo psykoakustiikan puolelle, mutta sillä on kuitenkin todella suuri merkitys. Kaikille ei tosin värillä ole niin suurta merkitystä, mutta aika moni kuitenkin osaa valita useasta vaihtoehdosta sellaisen joka sitä omaa silmää eniten miellyttää.
Kitara joka on ulkoisesti kaikinpuolin sellainen, että se miellyttää soittajaa niin sillä saattaa se soitto lähteä paremmin kuin jollakin toisella kitaralla vaikka siinä olisi vain väri erilainen.
 
Voi olla hyvin niinkin, että se unelmien kitara ei ole kuin soittajan itsensä mielestä unelmien soitin. Se tosin riittää. Kuitenkin tällä tarkoitan, että hänelle voisi jostain muusta puusta(mahdollisesti) ja joku täysin muu kitaramalli olla parempi siihen soittoon mitä soittaja soittaa ja millaista soundimaailmaa hän etsii.
 
Kuitenkin kaikista tärkein asia soittimesta on se, että soittaja itse siitä tykkää. Kannattaa käydä kokeilemassa niitä ja vertailla mikä tuntuu miltäkin. Soundierojakin voi kokeilla, jos kokee sen tärkeäksi.
 
Ei kitaran ostamiseen tarvita kuitenkaan mitään mittareita ja muita tieteellisiä tutkimuksia mukaan kun niitä menee ostamaan. Jos ei soitin miellytä, niin ei osta sitä. Oli ne syyt sitten mitä tahansa.
Minusta kuitenkin kaikkea ostamaansa kannattaa kokeilla ja samalla voi kokeilla muitakin kitaroita. Joskus on jopa käynyt näinkin kun soitinta oli suunnitelmissa ostaa ja kokeltaessa kitaraa kaupassa, niin mieli muuttui.

FensonGibder: Se on toki sallittu. Jokainen kauhoo niin isolla lusikalla, kuin hälle on suotu.
 
Mun mielipide on täällä nimettömässä netissa samanarvoinen kuin bigpapan tai hallun. Ehkä kuitenkin kannattaisi muodostaa ne mielipiteet tiedoista jotka löytyvät sivuilta, joiden pääte ei ole .com Ja joissa on jokin yleisesti hyväksytty standardi (kuten SI-järjestelmä) ja fysiikan lait voimassa.
 
No kun se nimenomaan ei ole. Nokkimisjärjestys sen määrää ja koska sitä on verkossa vaikeampi rakentaa niin nokat käy koko ajan. Hjuum, mutta se on eri topiikki.

FensonGibder: Bigpapa oli liimannut itse tekemissään koosteissa vahingossa kaksi puhemikin kautta otettua akustista ääntä, eikä verrannut sähköistä signaalia. Totta kai niissä on eroa. Jo pelkästään taustahumina on korvinkuultavan erilainen.
 
Kantaa ottamaatta edelleen.
 
Tämä ei ollut puhemikin kautta.
 
http://maihinnousu.net/s/23894

gary field: No kun se nimenomaan ei ole. Nokkimisjärjestys sen määrää ja koska sitä on verkossa vaikeampi rakentaa niin nokat käy koko ajan. Hjuum, mutta se on eri topiikki.
 
1. Sun käsitys nokkimisjärjestyksestä ei liene universaali fakta. Koitin keksiä tähän vertauksen, mutta en keksinyt mitään epämääräisempää, ellei mennä kvanttimaailman ilmiöihin.
2. Nokkimisjärjestys ei muuta fysikaalisia faktoja

BigPapa: Kantaa ottamaatta edelleen.
 
Tämä ei ollut puhemikin kautta.
 
Eli olet ymmärtänyt, että et ollut sisäistänyt mistä tässä on edes puhuttu ja siksi teit virheen. Hyvä. Mutta et vieläkään ymmärrä nauhoitteen erojen syitä. Koska et niitä perustele.

Koita pitää huoli omasta ymmärtämisestäsi, äläkä ala ajattelemaan muiden puolesta.

BigPapa: Koita pitää huoli omasta ymmärtämisestäsi, äläkä ala ajattelemaan muiden puolesta.
 
Oot vaihteeksi pätemässä ylivertaisella asiantuntijuudellasi ja skenepisteillä, esittämättä yhtään faktaa. Mee vaikka osallistumaan roots-skabaan mieluummin.

Taitaa palkokasvit mennä sieraimiin ja pikaviestit lennellä kohta :D

Sarko: Taitaa palkokasvit mennä sieraimiin ja pikaviestit lennellä kohta :D
 
Tämä ketju on Mnetin syöpä...

Laulava Kylätohtori: Tämä ketju on Mnetin syöpä...
 
tai ripuli...

Sarko: Taitaa palkokasvit mennä sieraimiin ja pikaviestit lennellä kohta :D
 
Nah, tuskinpa. Antigravitaatiobuutsit on sen verran tukevasti jalassa ettei yhden nuorisomuusikkohuligaanin pikku päänaukominen paljo tunnu persiisä.
 
Toisaalta: Rölöketju, siispä rölötellään.
 
E: Tohtori on onnistunut diagnoosissaan ketjun tasosta.

Juzpe: Nah, tuskinpa. Antigravitaatiobuutsit on sen verran tukevasti jalassa ettei yhden nuorisomuusikkohuligaanin pikku päänaukominen paljo tunnu persiisä.
 
Toisaalta: Rölöketju, siispä rölötellään.
 
E: Tohtori on onnistunut diagnoosissaan ketjun tasosta.
 
Totta, rölös gonna rölö!

FensonGibder: 1. Sun käsitys nokkimisjärjestyksestä ei liene universaali fakta. Koitin keksiä tähän vertauksen, mutta en keksinyt mitään epämääräisempää, ellei mennä kvanttimaailman ilmiöihin.
2. Nokkimisjärjestys ei muuta fysikaalisia faktoja
 
Kyllä se vaan on universaalimpi kuin tasa-arvo keskustelufoorumeilla. Nyt biologian kirja auki. Pelkkä havainnointikin riittää.
 
Ihannetasolla toki olet oikeassa. Ja kuten sanottu eri topiikki.

Gabe: Jos unohdetaan hetkeksi se äänenväri ja ajatellaan puiden merkitystä noin sähkökitaran kokonaisuuden kannalta. Eli otetaan tarkasteluun kaula, otelauta ja runko yhdessä. Kuinka moni on oikeasti sitä mieltä että kitaran puilla ei ole kerrassaan mitään merkitystä kitaran s o i n t i i n, käytettävyyteen tai soitettavuuteen? Huomaatteko esimerkiksi eroa ruusupuisen ja vaahteraisen otelaudan välillä? Minkälainen merkitys kaulalla on mielestännä sähkökitarassa? Entä attack ja sustain, huomaatteko näissä muutoksia erilaisista puista kasattujen/eri kitaroiden välillä?
 
Olen aikaisemminkin sulle sanonut että minä en pysty kuulemaan eroa ruusupuisen ja vaahteraotelaudan välillä ollenkaan ja akustisestikin se ero (jos se nyt tulee otelaudasta) jää aika marginaaliseksi. En silti väitä ettetkö sinä saisi niitä kuulla tai etteikö niitä olisi, mutta en vain pysty keskustelemaan sellaisesta mitä en voi havaita.

Generalissimo: Tämä on kyllä ihme treadi... =)
 
Omasta mielestä pistin aika tyhjentävän linkin, jossa oli täysin samanlaiset kitarat (ne olivat jopa samalta tuotantolinjalta samaan aikaa valmistuneita, eli puiden kosteuserot tjsp ei tule kysymykseen) ja oli pyritty poistamaan kaikki soundiin vaikuttavat sivutekijät. Ja ero oli kuin yöllä ja päivällä.
 
Mutta siltikin, ei kelpaa. Mikeissä täytyy olla eri verran käämikierroksia (kyllä ne automatisoidut koneet jotka käämivät mikkejä pistävät samoja kierroksia kaikille mikeille). Tai sitten ero johtuu eri pituisesta kitarakaapelista... tai ainakin kaapelin plugista! Ehkä myös ilmanpaine-erot, kuun vetovoiman poikkeavuus ja enkelipölyn pitoisuus ilmassa vaikuttaa niin paljon, että jos sen eron kuulee niin eihän se niistä puista voi johtua. Aina löytyy joku syy. Vaikka auringonpurkauksen aiheuttaman magneettikentän vaihdoksen vaikutus mikkeihin. Ei kelpaa. Puut eivät vaikuta... vaikka ääninäytteet sanoisivat mitä. =)
 
Miksi sulle on niin tärkeää vakuuttaa muut asiasta? mitä väliä sillä on mihin esimerkiksi minä uskon tai olen uskomatta. Ero on sinulle täysin todellinen ja itsestään selvä niin toimit tietenkin elämässäsi sen mukaan. Haittaakse että joukossamme on kaltaisiani puukorvia? minä itse haluan vain tuoda oman vajavaisuuteni esille siksi etten halua teeskennellä huomaavani jotain mitä en huomaa.

Tässä kierroksen 10 lottonumerot:
 
Oikea rivi: 15, 16, 19, 22, 24, 32, 33
 
Lisänumerot: 4, 9

Kandee edelleen luottaa omiin korviinsa ja kokemukseensa ja mennä sen mukaan.
 
Ja edelleen arvostan ja luotan enempi kitaroita valmistavan mestarin käsityksiin soitin puista ja näiden ominaisuuksista ja vaikutuksista ääneen (myös sähköiseen ääneen). Pari käppyrää tai Youtubessa alatyyliin esiintyvät kiroilevat "asiantuntijat" ei tätä käsitystä muuta.
 
Alla erään mestarin eli Ruokankaan kirjoitusta soittimen puista, varmaankin tuttua useammalle mutta laitetaan nyt kumminkin vielä lainattuna tuohon alle.
 
"Soitinpuut
 
Juha sanoo törmänneensä soitinrakennusta opiskellessaan usein ongelmiin, jotka liittyivät käytettävissä oleviin puihin: Ensiluokkaisia perinteisiä soitinpuita, erityisesti mahonkia, oli vaikeaa tai suorastaan mahdotonta löytää. Nykypäivänä saatavilla oleva mahonki on painavaa ja soundiltaan aivan erilaista kuin esimerkiksi 1950-luvulla saatavilla ollut mahonki. Tämän johdosta Juha oli alkanut miettiä vaihtoehtoisia puulaatuja, joilla olisi samat ominaisuudet kuin vanhalla mahongilla. Asiaa tutkiessaan hän tutustui Espanjan seetriin. Kukaan ei ollut aiemmin tehnyt sähkökitaroita seetristä, joten kyseessä oli hyppy tuntemattomaan, pois vanhasta ja totutusta.
 
Seetriin keskittyminen osoittautui erittäin onnistuneeksi. Seetrin valinta sai vielä kokonaan uuden käänteen Unicorn-mallia työstettäessä. Les Paulista inspiraationsa saanutta mallia suunnitellessaan Juha pääsi tutustumaan vuoden 1959 Gibson Les Pauliin, ja huomasi sen soundaavan aivan erilaiselta kuin nykyiset reissuet. Vanhan LP:n soundi oli samettinen ja pehmeä, re-issueiden tumma ja karkea. Seetrin avulla päästiin huomattavan lähelle aitoa 1950-luvun Les Paul -soundia. Vaikka puulaatu on eri, ovat niiden ominaisuudet ja sointi erittäin lähellä toisiaan.
 

 
Seetrin lisäksi Ruokangas käyttää myös muita perinteisestä poikkeavia kitarapuita, joista yksi on koivu. Mielestäni koivu toimii seetrin kanssa yhdessä paremmin kuin vaahtera. Lisäksi saamme käyttämämme koivun ekologisesti ja logistisesti järkevästi koto-Suomesta, sanoo Juha.
 

 
Lämpökäsittely
 
Ruokangas Guitars on hyödyntänyt lämpökäsittelyä 1990-luvun lopulta saakka, aiemmin kuin kukaan muu kitaravalmistaja maailmassa. Mitä lämpökäsittely on ja miten se vaikuttaa puihin?
 
Lämpökäsittely keksittiin Suomessa 1990-luvulla rakennusteollisuuden tarpeisiin. Lämpökäsittelyssä puuta lämmitetään usean vuorokauden ajan ja vähitellen lasketaan takaisin normaalilämpötilaan.
 
Lämpökäsittelyn johdosta puista tulee vakaampia ja ne vaativat vähemmän huomiota myöhemmin, kun niistä on tehty esimerkiksi kitaran kauloja. Puu kuivuu, ja sen sisältämä hartsi hajoaa ja kristallisoituu käsittelyn aikana, mikä saa puun resonoimaan paremmin.
 
Kun lämpökäsittely tehdään soitinrakennuksen näkökulmasta oikein, puu ei tummene. Jos puu tummuu, on tämä merkki siitä että puun solukko on rikkoontunut. Miedompi käsittely, jota me käytämme, on parempi paitsi soundillisesti, myös kestävyyden kannalta. Meille lämpökäsittelyn hoitaa suomalainen alihankkija, joka todella tietää asiansa ja meidän vaatimuksemme. Lämpökäsittely ei tee huonosta puusta hyvää, mutta auttaa saamaan puun parhaat puolet esiin, hän valaisee prosessia.
 

 
Huomio yksityiskohtiin
 
Ruokangas-kitaroissa kaikki pienimmätkin detaljit otetaan huomioon. Suomalaiset materiaalit tulevat kuvioihin myös tässä kohtaa: Olemme kokeilleet kaikkia saatavilla olevia satulamateriaaleja, ja olemme todenneet hirven sääriluun parhaaksi vaihtoehdoksi. Siinä on paras soundi, se pitää vireen parhaiten ja katkoo vähiten kieliä.
 
Juha kertoo yksityiskohtia myös osassa Mojo ja VSOP -malleja käyttämästään nitrolakasta: Nitrolakan toimittaa meille suomalainen valmistaja, jonka kanssa olemme suunnitelleet täydellisen lakan meidän käyttöömme. Tästä lakasta on jätetty pois muovikomponentteja, joita on lisätty moderneihin nitrolakkoihin. Muovikomponentit tekevät moderneihin nitrokitaroihin tahmean tuntuman, koska ne estävät lakan kuivumista. Meidän käyttämässämme nitrossa tätä ongelmaa ei ole, ja lisäksi kitarat ikääntyvät samalla tavoin kuin 1950 ja 1960 -lukujen nitrolakatut kitarat.
 
Polyuretaanilakkauksesta Juhalla on seuraavanlaisia ajatuksia: "Kitaroissa käytetään paljon myös modernia polyuretaanipintakäsittelyä, joka ohuesti annosteltuna on sekin saundillisesti erinomainen ja varmaankin se vaihtoehto jonka Leo Fender olisi kiljuen valinnut, jos 50-luvulla noin laadukkaita pintakäsittelyaineita olisi ollut tarjolla. Kannattaa nimittäin muistaa, että Leo ja kumppanit käyttivät nitroa siksi, koska se oli parasta mitä maali- ja lakkateollisuudella oli tuolloin tarjota. Leo itse ei ollut innoissaan siitä kun näki tummaksi kulahtaneita Fender-kitaroiden vaahteraotelautoja. Tämän vuoksi Fender alun perin vaihtoi otelaudat ruusupuuhun: koska se ei näytä kuluessaan niin rumalta."