Kitarat: kitarakamat ›

FensonGibder: Nyt kun vielä hokaat energian määrän tämän taajuuspuolen lisäksi, niin aletaan olla maalissa.
 
Eli se vähäinen värähtely (energia) joka pääsee kielestä tallaan, menetää lisää energiaa liikuttamalla tallan atomirakennetta. Se energiajäännös jonka taajuudet pääsee läpi tallasta, siirtyy runkoon ja liikuttaa rungon atomirakennetta joka kuluttaa taas energiaa. Tämä pitäisi jaksaa tehdä vielä takaisinpäin ennenkuin päästään takaisin kieleen. Energia on mitätön lisä siihen alustavaan piikkauksen energiaan jolla kieli vielä liikkuu.
 
Tämän lisäksi tuosta palauteneesta energiassa joko taajuus on matala ja voimakkuus isompi (mutta tämähän ei käy, koska tallan läpi ei matalat taajuudet pääse), tai sitten taajuus on hirmukorkea, jolloin amplitudi jää suorassa suhteessa häviävän pieneksi.
 
Hukkaanhan sitä menee. Tosin sitä energiaa tulee lisää hetken aikaa joskin vähenevästi kustakin iskusta. Teoriassa resonaation palautuminen on mahdollinen, mutta sen pitäisi myös muuttua äänten mukaan. Ja sen pitää olla riittävä tuotamaan tai demppaamaan 4 db jollakin taajuudella vahvistetussa signaalissa.
 
mikä noissa diy-testeissä mietitytti on myös se, että onko ne kaikki ruuvit momenttiin väännetty. Pieneksihän tuon puun rooli jää, onko se joissain tapauksissa mahdollista en tiedä, vaatisi totista matematiikkaa ja mittausta. Mulle tämä tekee asiat helpommaksi kukkarolle.

Vähäinen anti tähän. Eikös se puu vaikuta juuri sen kautta mitä taajuuksia se sattuu sieltä kielistä Vaimentamaan. Eli sopiva vaimennusprofiili = tone.

Minä jo ehdin päättää etten kirjoita tähän ketjuun enää mitään, mutta päätin että tieteellisyyden vastapainoksi tarvitaan enemmän henkilökohtaista kokemusta ja näkemystä joten perustelen oman kantani sillä:-).
 
Minun mielestä väite, että puut eivät vaikuta sähköiseen soundiin, on täysin järkevä ja johdonmukainen. Siihen että puut vaikuttaisivat (ainakaan merkittävästi) sähköiseen soundiin, olen aina suhtautunut hiukan skeptisesti. Tätä mieltä olen sen vuoksi, että en itse ole koskaan pystynyt kuulemaan sähköisessä soundissa eroja, jotka olisin tunnistanut puiden aiheuttamiksi. Olen päätellyt, että eroja joita en voi havaita ei joko ole tai ainakaan niillä ei ole mitään merkitystä.
 
Minäkin olen kuullut väitteen sähkökitaran akustisen soinnin merkityksestä sähköiselle soinnille ja olen kuunnellut ja testaillut sähkökitaroita akustisesti ja siinä pystyn kuulemaan eroja joskus merkittäviäkin, mutta aina kun pistän piuhat kiinni niin erot joko katoavat tai kutistuvat kuriositeeteiksi. Aloin sitten itsekin epäillä, että mitä siinä nyt sitten pitäisi kuunnella ja mille antaa painoarvoa. Joten ensin ajattelin että paskat akustisesta soinnista, jos se kerran on sähkökitara niin ei muuta kuin piuhat kiinni ja kuunnellaan sitten.
 
Tämä on minun täysin epätieteellinen mutupohjainen mielipiteeni, jonka en väitä olevan oikea, mutta se kelpaa minulle niin kauan kunnes jotain parempaa ilmaantuu. Korostan sitä asiaa siksi, että en halua asettua millekään kannalle enkä ketään vastaan, koska asia ei minun mielestä kertakaikkiaan ole niin tärkeä, että siitä kannattaisi riidellä. Minulle on täysin yhdentekevää onko kuninkaalla vaatteita vai ei, se voi silti olla hyvä kuningas:-).
 
Hyvän kitaran tärkeimpiä ominaisuuksia on asialliset ja matriaalit huomioonottavat rakenteet sekä se että se on kasattu huolellisesti ja liimaukset ja saumat pitää. Lisäksi se on tehty laadukkaista kulutusta kestävistä vakaista osista. Soundin kannalta tärkein asia sähkökitarassa on ehdottomasti kielet, nimittäien se että ne on ja että ne on sähkökitaraan suunnitellut ja ne on vielä hyväkuntoiset ja soi vireisesti. Seuraavaksi tulee mikrofonit ja muut sähköt. Mikrofoneista en ole turhan tarkka, mutta tärkeintä on ettei ne ole mikrofoniset eli käämitys on kunnossa (vahaus tai muuten riittävän napakka). Kuulen kyllä eron ainakin joidenkin mikkien välillä, mutta mielestäni olennaisempaa on että mikit on oikein säädetty sweetspottiin.
 
Hyvät soitinpuut ovat mielestäni ennen kaikkea hyvin kuivattuja ja vakaita. Jos puu on kaunista katsella niin se on ihan okei, mutta en ole valmis riskeeraamaan kitaran rakenteellista laatua ulkonäön takia ja siksi kohdallani kaikki loimuvaahterat ja linnunsilmät otelaudassaa/kaulassa saa jäädä hyllyyn, mutta podyssä nätit puut on ihan jees, vaikka rumathan ne vaatteilla koreilee;-). Puilta odotan sitä, että ne säilyttävät mahdollisimman hyvin muotonsa jopa vaihtelevissa oloissa. Mitä kitaran resonointiin tulee, niin valitsen mieluiten painavan kitaran joka ei resonoi juuri lainkaan ja pysyy mahdollisimman paikoillaan ja tukeva eikä notku eikä taipuile (paitsi telekasteri jonka kaulavibran pitää joltiseenkin onnistua).
 
Edellä mainitut seikat ovat mielestäni tärkeimmät jotka määrittävät kitaran laadun. Esimerkiksi se testaamani Ruokangas (jonka olisin oitis ostanut, jos olisi ollut tonni fyrkkaa) oli suunnilleen kaikkea sitä mitä edellä mainitsin ja mielestäni siis vaikutti erittäin laadukkaalta soittimelta. Sitten se fiilis ja mojo etc. olen pari kertaa elämässäni ostanut huonon kitaran mojon takia ja siksi sen ei pidä antaa sumentaa arvostelukykyä, mutta tottakai fiilis on merkittävässä roolissa ostopäätöstä tehtäessä. Öööö.... kaulan profiili tai otelaudan radius ovat myös asioita joille en nykyisin anna juurikaan painoarvoa ja ne ovat mielestäni enemmän tottumiskysymyksiä kuin millään tavalla kitaran laatua määritteleviä tekijöitä. Jotkut muodot tuntuvat heti tutummilta käteen kuin toiset, mutta ei se niin paljoa merkitse kuin olen luullut, koska se vieraaltakin tuntuva muuttuu tutuksi kun sillä soittaa riittävästi. Aikaisemmin pidin myös pintamateriaaleja tärkeinä enkä olisi voinut kuvitellakaan sietäväni mitään satiinilakkaa tai hiottua kaulaa, mutta olen huomannut ettei silläkään ole oikeastaan paljoa väliä ja satiinilakkaan tottuu ihan siinä missä mihin tahansa muuhunkin.
 
No niin. Tämä on minun täysin subjektiivinen mielipide ja noilla kuvatuilla koordinaateilla itse suunnistan soitinten hetteikössä ja toivon etten eksy karkkimaahan. En väitä olevani oikeassa enkä väitä kenenkään muun olevan väärässä. Minusta sekään ei ole tärkeää. Ainoastaan musiikki ja soittaminen on tärkeää......... niin ja foorumeille kirjoittelu:-)

s8na: Vähäinen anti tähän. Eikös se puu vaikuta juuri sen kautta mitä taajuuksia se sattuu sieltä kielistä Vaimentamaan. Eli sopiva vaimennusprofiili = tone.
 
Jos se muutos on joltain tietyltä taajuudelta vähintään 4 dB niin kyllä, matalilta ääniltä 10dB. Muuten ei kuule muutosta.

hallu: Minä jo ehdin päättää etten kirjoita tähän ketjuun enää mitään, mutta päätin että tieteellisyyden vastapainoksi tarvitaan enemmän henkilökohtaista kokemusta ja näkemystä joten perustelen oman kantani sillä:-).
 
Minun mielestä väite, että puut eivät vaikuta sähköiseen soundiin, on täysin järkevä ja johdonmukainen....
 
no juu, en ole myöskään pitänyt merkittävänä ja vielä vähemmän nyt. Mutta kaunis kitara on kaunis, ei siitä yli pääse ja laatupuun syyt on yleensä kauniit. Aika samoilla linjoilla tuntuu moni olevan, ei se runko kovin tärkeä ole mutta että se olisi täysin merkityksetön on aika vaikea sanoa syvällä rintaäänellä. Eikä riitä edes jerkku tässä vaiheessa lopullista arviota antamaan, mutta marginaaliin olen ne tapaukset jo valmis sysäämään.
 
Se tästä, ei muuta kun kitaroita kasaamaan.

Jos unohdetaan hetkeksi se äänenväri ja ajatellaan puiden merkitystä noin sähkökitaran kokonaisuuden kannalta. Eli otetaan tarkasteluun kaula, otelauta ja runko yhdessä. Kuinka moni on oikeasti sitä mieltä että kitaran puilla ei ole kerrassaan mitään merkitystä kitaran s o i n t i i n, käytettävyyteen tai soitettavuuteen? Huomaatteko esimerkiksi eroa ruusupuisen ja vaahteraisen otelaudan välillä? Minkälainen merkitys kaulalla on mielestännä sähkökitarassa? Entä attack ja sustain, huomaatteko näissä muutoksia erilaisista puista kasattujen/eri kitaroiden välillä?

Tämä on kyllä ihme treadi... =)
 
Omasta mielestä pistin aika tyhjentävän linkin, jossa oli täysin samanlaiset kitarat (ne olivat jopa samalta tuotantolinjalta samaan aikaa valmistuneita, eli puiden kosteuserot tjsp ei tule kysymykseen) ja oli pyritty poistamaan kaikki soundiin vaikuttavat sivutekijät. Ja ero oli kuin yöllä ja päivällä.
 
Mutta siltikin, ei kelpaa. Mikeissä täytyy olla eri verran käämikierroksia (kyllä ne automatisoidut koneet jotka käämivät mikkejä pistävät samoja kierroksia kaikille mikeille). Tai sitten ero johtuu eri pituisesta kitarakaapelista... tai ainakin kaapelin plugista! Ehkä myös ilmanpaine-erot, kuun vetovoiman poikkeavuus ja enkelipölyn pitoisuus ilmassa vaikuttaa niin paljon, että jos sen eron kuulee niin eihän se niistä puista voi johtua. Aina löytyy joku syy. Vaikka auringonpurkauksen aiheuttaman magneettikentän vaihdoksen vaikutus mikkeihin. Ei kelpaa. Puut eivät vaikuta... vaikka ääninäytteet sanoisivat mitä. =)

hallu: Minä jo ehdin päättää etten kirjoita tähän ketjuun enää mitään, mutta päätin että tieteellisyyden vastapainoksi tarvitaan enemmän henkilökohtaista kokemusta ja näkemystä joten perustelen oman kantani sillä:-).

Minun mielestä väite, että puut eivät vaikuta sähköiseen soundiin, on täysin järkevä ja johdonmukainen. Siihen että puut vaikuttaisivat (ainakaan merkittävästi) sähköiseen soundiin, olen aina suhtautunut hiukan skeptisesti. Tätä mieltä olen sen vuoksi, että en itse ole koskaan pystynyt kuulemaan sähköisessä soundissa eroja, jotka olisin tunnistanut puiden aiheuttamiksi. Olen päätellyt, että eroja joita en voi havaita ei joko ole tai ainakaan niillä ei ole mitään merkitystä.

Minäkin olen kuullut väitteen sähkökitaran akustisen soinnin merkityksestä sähköiselle soinnille ja olen kuunnellut ja testaillut sähkökitaroita akustisesti ja siinä pystyn kuulemaan eroja joskus merkittäviäkin, mutta aina kun pistän piuhat kiinni niin erot joko katoavat tai kutistuvat kuriositeeteiksi. Aloin sitten itsekin epäillä, että mitä siinä nyt sitten pitäisi kuunnella ja mille antaa painoarvoa. Joten ensin ajattelin että paskat akustisesta soinnista, jos se kerran on sähkökitara niin ei muuta kuin piuhat kiinni ja kuunnellaan sitten.
 
Veit sanat suustani. Mnetissäkin on satoja esimerkkejä siitä, kuinka sama tuote/materiaali, olkoon sitten kyse mahongista, mikeistä, kielistä, kaijuttimista tai piuhoista, kuulostaa eri ihmisten korvissa aivan päinvastaiselta, kuin toisen. Se, että pitää omaa(ja hyvin valittujen selkääntaputtelijoiden) uskoa, mutuilua ja mielipiteitä ainoina oikeina, eikä hyväksy muiden hyviäkään perusteluita, ja nimittelee näitä "vääräuskoisia" milloin idiooteiksi ja milloin hulluiksi, ärsyttää eniten.
 
Hyvän kuulon omaaville kysymys: Onko vaahterakaulaisessa, ruusupuuotelaudalla varustetussa kitarassa vapaita kieliä soitettaessa sama klangi, kuin vaahteraotelautaisessa? Eli jos soittaa esim: Em, kuulostaako se ruusupuulta, vai vaahteralta?

Joku voisi käydä vaikka jossain kitaraliikkeessä ja kokeilla vaikka American Standard stratocaster mallia niin ruusupuu kuin vaahteraotelaudalla. Kokeilee samaan vahvariin ja samoilla säädöillä. Sienna Sunburst värillä saa ainakin myös saarni bodyllä ja molemmilla otelaudoilla. Muutoin bodyt ovat yleensä leppää. Jokainen, jota asia kiinnostaa voi katsoa täältä mitä kaikkia malleja on saatavilla milläkin otelauta ja body vaihtoehdoilla. Telecasterissa on sunburst ja läpinäkyvissä väreissä myös saarnea bodynä, ehkä stratoakin enemmän tässä American Standard sarjassa.
http://intl.fender.com/en-FI/
Tämän testin voi tehdä, ihan jokainen joka haluaa.
1.Saa olla sitä mieltä, että soundi on aivan sama.
2.Saa olla sitä mieltä, että soundeissa on jotain eroa.
 
Vaikka olisi mitä tahansa mieltä näistä puiden vaikutuksesta soundiin, niin luulenpa silti että kaikki haluaisivat.
1.Kitaran joka pysyy vireessä.
2.Kitaran jonka kaula ja otelauta ei elä kokoajan.
3.Kitaran joka on kestävä ja luotettava soitin.
 
Kaikilla on yleensä myös kaulan suhteen jonkinlaisia makuja. Myöskin soundien ja mahdolliisesti kitaran ulkoisen olemuksen suhteen. Oletetaan, että näitä seikkoja ei nyt sotketa tähän, vaan jokainen osaa hommata mieleisensä soittimen. Sellaisen joka sopii käteen, kuulostaa ja näyttää hyvältä.

Puun (tai sähkiksen muun runkomateriaalin) vaikutus sähköiseen sointiin on minustakin merkitykseltään pieni, mutta on hassua vängätä ettei mitään vaikutusta ole. Sehän on sitten makuasia että mitä eroa pitää merkittävänä.
 
Omasta mielestäni ero jota ei pysty erottamaan juutuubivideosta, ei ole huomion arvoinen. Bigpapan ja Generalissimon linkkien ääninäytteissä oli selkeitä sointieroja.
 
Joskus katsoin pätkän jossa verrattiin ruusupuisen ja vaahteraotelaudan sointia kahdessa samanlaisessa stratossa. En pystynyt kuulemaan mitään eroa, vaikka etukäteen olin varma, että ero atakissa on huomattava. Hämmentävää =/
 
Soittokokemuksen kannalta minusta on tärkeää, että kitaran resonointi tuntuu käsissä. Kevyet kitarat ovat tässä suhteessa elävämmän oloisia.

Kefiiri:
Omasta mielestäni ero jota ei pysty erottamaan juutuubivideosta, ei ole huomion arvoinen. Bigpapan ja Generalissimon linkkien ääninäytteissä oli selkeitä sointieroja.
 
Joskus katsoin pätkän jossa verrattiin ruusupuisen ja vaahteraotelaudan sointia kahdessa samanlaisessa stratossa. En pystynyt kuulemaan mitään eroa, vaikka etukäteen olin varma, että ero atakissa on huomattava. Hämmentävää =/.
 
Bigpapa oli liimannut itse tekemissään koosteissa vahingossa kaksi puhemikin kautta otettua akustista ääntä, eikä verrannut sähköistä signaalia. Totta kai niissä on eroa. Jo pelkästään taustahumina on korvinkuultavan erilainen.
 
Generalissimon näytteessä oli selkeä ero, koska siinä ei verrattu kahta runkoa, vaan kahta kitaraa. Niissä voi olla eroja mikkien laadussa (kelan ominaisuuksissa, magneetin ominaisuuksissa, kielten massassa/jännityksessä, elektroniikan toleransseissa) eli juuri niissä asioissa joilla taas on vaikutus kitaran sähköiseen saundiin. Selitän seuraavassa postauksessa tarkemmin kohdassa 2.
 
Lähdekritiikki. Muistakaa lähdekritiikki.

markkuilari:
Hyvän kuulon omaaville kysymys: Onko vaahterakaulaisessa, ruusupuuotelaudalla varustetussa kitarassa vapaita kieliä soitettaessa sama klangi, kuin vaahteraotelautaisessa? Eli jos soittaa esim: Em, kuulostaako se ruusupuulta, vai vaahteralta?
 
Akustisesti soittaessa varmaan ero löytyy, se satulahan on kuin hieman korkeampi nauha.
 
Se miksi minäkin olen uskonut, 1994 soittelua aloittaesta lähtien, näihin perusmyytteihin rungon ja kaulan vaikutuksesta johtunee pitkälti kahdesta seikasta:
 
1. Akustisesti sähkiksissä on suuria eroja. Koska en ole perehtynyt silloin sähkömagnetismiin, aalto-opiin ym. asiaan vaikuttavaan fysiikkaan, en ole osannut ajatella, että se akustisen sointi ei vaan siirry sinne sähköiseen signaaliin.
 
2. Koska kitarateollisuus ei ole idiootti, sen on täytynyt tehdä jotain asialle, jotta mahonkinen kitara saadaan sähköisesti kuullostamaan vastaamaan sitä, miltä se kuullostaa akustisesti. Kaveri joka ostaa 2000 jörön vaahteraisen custom tuotantolinjakepin, haluaa että vaffarista kuuluu krispikirpeä klangi verrattuna mahonkisen skitan tummaan saundiin. Siis, mitä tehdas voi tehdä? Laittaa mikit jotka korostavat sopivia taajuusalueita, tukea tätä sopivalla elektroniikalla ja kas, odotukset täsmäävät röpöewoodin akustisen soundin kanssa.
 
Kuka oikeasti voi sanoa, että se ero tulee juuri rungosta, eikä mistään muusta kymmenestä osasta (osista) jotka voivat vaikuttaa oikeasti siihen saundiin..

FensonGibder: Bigpapa oli liimannut itse tekemissään koosteissa vahingossa kaksi puhemikin kautta otettua akustista ääntä, eikä verrannut sähköistä signaalia. Totta kai niissä on eroa. Jo pelkästään taustahumina on korvinkuultavan erilainen.
 
No sitten se ei ollut Bigpapan linkki. Kyseisen videon ylimmässä kommentissa joku kumikorva uhosi ulkomaan kielellä ettei kuule mitään eroa. Pari päivää sitten kuuntelin sen.

Generalissimo: https://www.youtube.com/watch?v=OLxE8iDWD_w
 
En tiedä, onko tätä linkitetty mutta tässä aika hyvä esimerkki kuinka paljon puilla on soundiin eroa. Tässä linkissä siis kaksi identtistä kitaraa, vain puut eroavat. Mikit samat, mikkien korkeudet samat, kielet samat, plekut samat, jopa soittokohta täysin sama ym ym... ja kyllähän tuon eron aika selvästi kuulee. =)
 
Mistä tiedät että mikit on samanlaiset? Mistä tiedät että vain puut eroavat?
 
Missä on selityksesi siihen, että rungon värinä tekee tuon vaffarin äänen eron?
 
Lähdekritiikki. Muistakaa lähdekritiikki.
 
Tässä viideossa firma oli lähettänyt heille kaksi kitaraa videon tekoa varten, jotta voidaan todistaa, että "tonewood matters". Kuten he sanoivat.
 
Miksei tehdas lähetä videoitua testiä, joka olisi rakennettu niin, ettei siinä voi huijata. Because they can't.
 
Miksei kaikkien kitaratehtaiden sivuila ole järkähtämättömiä todisteita näistä eroista sähköiseen saundiin? Ja yksinkertaista tieteellistä selitystä? Because there is none.
 
Miksei fysiikasta perillä olevat tahot saa mitattua näitä, tai edes keksiäkseen teorian miten se olisi edes mahdollista? Because 3 is not 5.

FensonGibder: Lähdekritiikki. Muistakaa lähdekritiikki.
 
Se muistetaan, ja juuri siksi sinun postauksiasi ei niin tosissaan otetakaan ;)

Kefiiri: Se muistetaan, ja juuri siksi sinun postauksiasi ei niin tosissaan otetakaan ;)
 
Se on toki sallittu. Jokainen kauhoo niin isolla lusikalla, kuin hälle on suotu.
 
Mun mielipide on täällä nimettömässä netissa samanarvoinen kuin bigpapan tai hallun. Ehkä kuitenkin kannattaisi muodostaa ne mielipiteet tiedoista jotka löytyvät sivuilta, joiden pääte ei ole .com Ja joissa on jokin yleisesti hyväksytty standardi (kuten SI-järjestelmä) ja fysiikan lait voimassa.

Juu, jatka vaan... mutta pakkohan jonkun oli tuo läppä käydä heittämässä :)

Mä suosittelin taannoin paria kirjaa tässä ketjussa. Voisitte käydä lukemassa.
 
Sähkökitaran jakista vahvistimelle saatavaan signaaliin vaikuttaa aika tarkkaan tasan yksi ilmiö, nimeltään sähkömagneettinen induktio. Ilmiö perustuu siihen, että ferromagneettisesta materiaalista (teräs ja nikkeli on ne tavallisimmat) valmistettu kieli värähtelee mikissä olevan käämin ja kestomagneetin aikaansaamassa magneettikentässä. Tässä yhteydessä käämilankaan indusoituu vaihtovirtaa, jonka taajuussisältö on riippuvainen värähtelevän kielen taajuussisällöstä.
 
Kielen taajuussisältöön vaikuttaa ainakin seuraavat tekijät:
- Kielen tiheys
- Kielen jännitys
- Kielen muu mekaaninen rakenne
- Kielen kiinnitystapa
- Mahdolliset harmonisten kerrannaisten korostumat/ vaimenemat muista rakenteellisista asioista johtuen
- Mikin tyyppi ja rakenne
- Mikin sijainti kieleen ja muuhun ympäröivään rakenteeseen nähden
 
Ja jos ny tällä perusteella joku alkaa laatia matikkamallia asiasta niin lycka till. "Jonkin" verran sisältänee jakaumamallinnettavia satunnaismuuttujia, joten suosittelen käyttämään korvia, opettelemaan soittamaan ja hakemaan hyvän soundin sitä kautta.

Signaalin taajuusspektri on yksi asia, mutta myös näppäysäänen alukkeen muoto on tärkeä. Netissä oli joskus eri soittimien ääniä, joista aluke oli poistettu. Ei siinä erottanut pianoa puhaltimista.

Kefiiri: Signaalin taajuusspektri on yksi asia, mutta myös näppäysäänen alukkeen muoto on tärkeä. Netissä oli joskus eri soittimien ääniä, joista aluke oli poistettu. Ei siinä erottanut pianoa puhaltimista.
 
Samaa paskaa se ätäkki siinä äänessä on. Siinä on vaan tuo amplitudi ja spektri erilainen.