Kitarat: kitarakamat ›

LaMotta: Mielestäni ei koska olen edelleenkin sitä mieltä, että niitä kalliimpia ostaa eri jengi kuin SE-malleja, joiden ostajat ei ole eikä ole olleet potentiaalisia kalliimpien mallien ostajia.
 
Varmasti ostaa eri jengi, mutta se kalliimpia ostava jengi ostaakin jotain muuta, koska PRS ei ole enää sen kummempi merkki kuin Fender tai joku muu. Miksi ostaa tuhansien kitara, jos vain harvat asiaan perehtyneet tietävät, että se on tuhansien kitara.
 
Siinä jää PRS hyllyyn ja ostetaan Ruokangasta tai muuta hifimerkkiä.

PRSllä kai menee ihan hyvin. Gibsonilla vissiin ei.

LaMotta: PRSllä kai menee ihan hyvin. Gibsonilla vissiin ei.
 
No kuten just kirjoiteltiin, niin ei parempien myynnin korvaaminen halvemmilla välttämättä tarkoita huonompaa bisnestä. Ja muutenkin on aika huuhaata vertailla firmoja ja niiden bisneksiä näin kapea-alaisesti.

Laulava Kylätohtori: No kuten just kirjoiteltiin, niin ei parempien myynnin korvaaminen halvemmilla välttämättä tarkoita huonompaa bisnestä. Ja muutenkin on aika huuhaata vertailla firmoja ja niiden bisneksiä näin kapea-alaisesti.
 
Jospa se Gibsonin kapea-alaisuus juurikin on syynä ahdinkoon vuonna 2018?
 
Laulava Kylätohtori: Miksi ostaa tuhansien kitara, jos vain harvat asiaan perehtyneet tietävät, että se on tuhansien kitara.
 
Nuo Gibsonit nimenomaan näyttääkin juuri ihan samalta, olipa kyseessä halvin traditional tai joku kallein R-sarjalainen. Jos studio jätetään pois laskuista.

PRS teki viimevuonna SE-mallien suhteen tosi hyvän päätöksen ja uudisti koko malliston vastaamaan paljon lähemmin jenkkimalleja kuin aikaisemmin. Tämä paranti soitinten hinta-laatusuhtetta entisestään, SE:t ovat tehty nyt täsmälleen samoista puulajeista, samoin mittasuhtein ja yksityiskohtineen sekä mikkiryyppeineen kuin jenkkiläiset. Tässä on varmasti asiakasta kuunneltu, hyvä Paul.
 
Vaan entäs Epiphone? MIC mallit on vaan etäisiä sukulaisia MIA malleista; paskat mikit, melkeen täysin erillilainen rakenne ja materiaalit, huonohko laadunvalvonta... Varmasti ei olla Gibsonilla noteerattu ainuttakaan asiakaspalautetta näistä soittimista ikinä. "Ai haluaisit SG:hen oikeat mittasuhteet tai Les Pauliin kunnollisen vaahterakannen? LOL tässä sulle jonkun neverheard hevarin nimikkomalli 1000 euron hintaan mutta samalla laadunvalvonnalla kuin muutkin Epit, enjoy."
 
Aasiassa on mahdollista tehdä hyviä soittimia hyvään hintaan, mutta Gibsonia se ei ole koskaan kiinnostanut, paniikkihan siitä viimeksi syntyi kun Fujigenin pojat teki parempia soittimia kuin senaikaiset amerikkalaiset, mutta tähän on syyllinen myös esim. Fenderinkin. Menee varmaan kuitenkin sillä linjalla paremmin kuin jenkkilän osastolla silti.

tuskiz: PRS teki viimevuonna SE-mallien suhteen tosi hyvän päätöksen ja uudisti koko malliston vastaamaan paljon lähemmin jenkkimalleja kuin aikaisemmin. Tämä paranti soitinten hinta-laatusuhtetta entisestään, SE:t ovat tehty nyt täsmälleen samoista puulajeista, samoin mittasuhtein ja yksityiskohtineen sekä mikkiryyppeineen kuin jenkkiläiset. Tässä on varmasti asiakasta kuunneltu, hyvä Paul.
 
Edullisten kitaroiden ystäville hyvä uutinen, mutta kuka hölmö sitten enää ostaa niitä Amerikan kitaroita ja miksi?

Kefiiri: Edullisten kitaroiden ystäville hyvä uutinen, mutta kuka hölmö sitten enää ostaa niitä Amerikan kitaroita ja miksi?
 
No, jos vaikka haluais kokopuisen kannen? Tai mistä sen sitten tietää, josko ne kaikki jenkkiläisetkin on viilukannella. ;) Kun kerran nuo SE-sarjalaiset on kuulemma ihan täysin samoilla spekseillä. Mikit varmaan sitten on myös noita korealaisia.. Tosin sitä ei kyllä Paul Reed Smithin sivustoilla mainita, mutta joku joskus tiesi, että se mikkipuoli olis G&K -firmasta. (niinku vaikka itämaan Schecterillä ja monella muulla, mm. Wolffilla)

Kefiiri: Edullisten kitaroiden ystäville hyvä uutinen, mutta kuka hölmö sitten enää ostaa niitä Amerikan kitaroita ja miksi?
 
No ainakin ne keillä on hyffeä, elikkä pätäkkää.
 
En minäkään huvikseni soittele Raatocasterilla.
 
Suurin moite näissä idän vehkeissä edelleenkin on se, että rauta tehdään roskametallista. Vanha aasialainen tapa. Kaikki muu on toki helposti vaihdettavissa paitsi nauhat. Siihen se kosahtaa minulla. Mjoo toki myös se puolen sentin lakkakerros ahistaa. Paljon. Yök.

Arbitrator: Haluavatko nykyskidit enää soittaa kitaraa? Onko heillä oman sukupolvensa kitarasankareita?
 
Aika moni "skidi" voisi haluta valkosen Explon '84 spekseillä, EMGeillä tuunattuna ja järkevään hintaan, mutta jostain syystä näitä ei tehdä. Epiltä saa, mutta miksei emoyhtiöltä?

Kefiiri: Edullisten kitaroiden ystäville hyvä uutinen, mutta kuka hölmö sitten enää ostaa niitä Amerikan kitaroita ja miksi?
 
Jenkkiläisissä maksat laadusta ja käsityön lisästä. Kuten edellä sanottiin on toki Aasian mallistossa jossain pitänyt tinkiä ja se on nimenomaan tuo rautapuoli, vaikka sanoisin kuitenkin siihenkin, että kyllä Koreassa tehdään pykälän laadukkaampaa osaa kuin Kiinassa. Sen sijaan SE Päräyttimien lakkakerroksista en ole itse huomannut saattikka muiltakaan kuullut moitittavaa, ei se mitään Classic Vibe-luokkaa kuitenkaan ole.

Arbitrator: On varmasti monia syitä Gibsonin ahdinkoon, mutta olisiko niistä suurin se ettei kitaroita enää myydä yhtä paljon kuin ennen?
 
Minusta tuo ei ole lähellekään suurin syy. Monilla pienemmillä valmistajilla on vaikeuksia jopa tehdä tarpeeksi nopeasti kitaroita, menee sen verran hyvin kaupaksi. Ehkä osasyy Gibsonin ongelmaan on siinä, että Les Paul -aikakausi on tavallaan ohi, kovin monet nykykitaristit ei soita sillä eikä niiden esikuvat soittaneet sillä. Kitaroita myydään paljon sillä perusteella, että ihmiset fanittaa jotakin soittajaa ja ostaa samantyyppisen kitaran. Toinen tärkeä syy on tietysti myös hintojen nostaminen aika selkeästi. Ei pelkkä tunnettu brändi takaa sitä, että ihmiset eivät katsoisi hintaa.

Noin se voi olla. Kitaroita sinänsä myydään varmaan tajuttomasti, jos halvimmatkin lasketaan. Niitähän ovat turut ja torit täynnä. Lapsille ostetaan mustia stratokopioita ja toivotaan että piltit ryhtyisivät musisoimaan.

Krice: ... Kitaroita myydään paljon sillä perusteella, että ihmiset fanittaa jotakin soittajaa ja ostaa samantyyppisen kitaran.....
 
Komppia tälle. Kyseinen ilmiö näkyy varsinkin nuorilla soittajilla, jotka vasta aloittelevat kitaran soittoa. Jo ensimmäinen kitara pitää olla samantyylinen kuin sillä kitaristilla mitä he fanittavat/ihailevat. Ja sitten seuraava hieman parempi kitara taas on hieman eri mallinen tai värinen, kun se fanituksen kohde on jälleen kerran muuttunut.
 
Mulle ei tule näin 10 sekunnin miettimisellä tosiaan Gibsonia soittavista rock/hevikitaristeista tai yhtyeistä mieleen kuin Slash, Temple Balls ja Santa Cruz. Enemmän kyllä keksin niitä jotka soittavat ESP:llä, Schecterillä, Music Man:llä (Avenged Sevenfold, Metallica, John Petrucci, COB, Mustasch, ... onhan niitä ja paljon.)
 
Vähän tuntuu, että Gibson on jotenkin sössinyt uusien/nousevien artistien kanssa yhteistyökuviot viime vuosina. Uskoisin kuitenkin, että jos työntää ilmaiseksi Gibsonin kitaristille kouraan ja lupaa toimittaa niitä soittajalle tasaisin väliajoin (kunhan vain tuo näyttävästi esille sen kitaran keikoilla ja promokuvissa), niin ei ole vaikeaa saada artisteja kiinnostumaan k.o yrityksen tuotteista. Kuitenkin suurin osa myynnistä menee kotisoittelijoille tai niille, jotka jamittelevat silloin tällöin kaveriporukalla jonkun mancavessa tai autotallissa ja esiintyvät artistit ovat mannekiineja.

Mikäli Gibson Brandsin johtoa on uskominen, niin kitarat myyvät edelleen erittäin hyvin. Heidän mukaansa haasteet ovat harraste- ja kulutuselektroniikan puolella, joka on nykyään erittäin suuri osa Gibsonia (Philips, Teac, Onkyo/Pioneer jne).

iec: Komppia tälle. Kyseinen ilmiö näkyy varsinkin nuorilla soittajilla, jotka vasta aloittelevat kitaran soittoa. Jo ensimmäinen kitara pitää olla samantyylinen kuin sillä kitaristilla mitä he fanittavat/ihailevat. Ja sitten seuraava hieman parempi kitara taas on hieman eri mallinen tai värinen, kun se fanituksen kohde on jälleen kerran muuttunut.
 
Mulle ei tule näin 10 sekunnin miettimisellä tosiaan Gibsonia soittavista rock/hevikitaristeista tai yhtyeistä mieleen kuin Slash, Temple Balls ja Santa Cruz. Enemmän kyllä keksin niitä jotka soittavat ESP:llä, Schecterillä, Music Man:llä (Avenged Sevenfold, Metallica, John Petrucci, COB, Mustasch, ... onhan niitä ja paljon.)
 
Vähän tuntuu, että Gibson on jotenkin sössinyt uusien/nousevien artistien kanssa yhteistyökuviot viime vuosina. Uskoisin kuitenkin, että jos työntää ilmaiseksi Gibsonin kitaristille kouraan ja lupaa toimittaa niitä soittajalle tasaisin väliajoin (kunhan vain tuo näyttävästi esille sen kitaran keikoilla ja promokuvissa), niin ei ole vaikeaa saada artisteja kiinnostumaan k.o yrityksen tuotteista. Kuitenkin suurin osa myynnistä menee kotisoittelijoille tai niille, jotka jamittelevat silloin tällöin kaveriporukalla jonkun mancavessa tai autotallissa ja esiintyvät artistit ovat mannekiineja.
 
ei taida staroille pelkkä uusi kitara riittää, eiköhän niille joudu ihan maksamaan rahaa siitä, että mainostavat ja luulisin että rahan ja kitaroiden vastineeksi mainostamisesta kirjoitetaan jonkinlainen sopimus. Ymmärsin, että nämä mainossopimukset voivat olla artistin kannalta hyvinkin kahlitsevia ja yritykset voivat vahtia mustasukkaisesti ettei artisti kertakaikkiaan esiinny missään kuvissa muun merkkisten kitaroiden kanssa. No varmaan tässä on eroja kuinka tiukkoja diileja tehdään ja mitä artisti siitä saa, mutta varmaan kukaan ei pelkkien ilmaisten kitaroiden takia ota palloa jalkaansa.
 
Sitten artisti voi tietenkin soittaa jollakin skitalla ihan vaan siksi, että tykkää siitä. Itse esimerkiksi luulin, että Ruokangas olisi tehnyt Eppu Normaalin kanssa markkinointidiilin, mutta Juha Torvinen sanoi että semmoista ei ole, että hän ihan itse omalla rahalla on ostanut Ruokankaansa kokeiltuaan semmoista ja ymmärrettyään, että kitarahan voi olla myös hyvä :-) . Että ei ole pakko soitta sillä mitä sattuu löytämään (Juhalla vissiin vasenkätisyys on vuosien varrella ollut seikka joka on kaventanut kitaravalikoimaa merkittävästi).
 
Sitten muistan kun Timo Kämäräinen eräässä TV-ohjelmassa esitteli kamojaan " .. mä olen tykännyt Fendereistä, mutta mulla on nyt tämmöinen sopimus Voxin kanssa, että käytän heidän vehkeitään...... ei siinä mitään, nää on kyllä oikein hyviä vahvistimia..." :-) . Mun mielestä avoin ja kaikin puolin streitti tapa tuoda asia esille.
 
E: itseasiassa mä luulen, että tuotesijoittelu eli kamat starojen kouraan, on tärkein markkinointi keino tänäkin päivänä. Nuoret avoimesti ostaa samoja kun idolinsa, me keski-ikäiset ei vaan myönnetä sitä. Olleen mukamas jo itse sen verran kovia tyyppejä, että osataan mukamas ihan itse asia päättää.... :-D tosiasiassa tämä "järkikuluttajan" fantasia tekemee meistä paljon alttiimpia tuotesijoittelulle koska se on meidän mielestä hävettävää emmekä tunnusta sitä edes itsellemme, niin silloin se myös vaikuttaa.
 
Yrityksen kannalta tilanne on varmaan hankala siinä mielessä, että se on yhden sortin lottoamista kenestä nousevasta starasta tulee se trendejä ohjaileva esikuva johon kannattaisi sijoittaa. Koska se joka jo on siinä asemassa, ei välttämättä ole enää saatavilla kun Ibanez osti sen jo.
 
PRS ja Mesa Boogie iskivät kultasuoneen satsaamalla juuri oikeaan aikaan Carlos Santanaan ja Mesa Boogie jatkoi vielä Pertuccin ja taisipa Meallikakin avittaa sen kysyntää, mutta tietenkin satsaamalla vain yhden sortin tähtiin Mesa tuli lukinneeksi oman maineensa vain hevivahvistinvalmistajana ja seikkä, että Mesan vahvistimet ovat monipuolisia ja soveltuvat ihan kaikkeen soitantaan, jäi pimentoon. En tiedä onko Hevimaine Mesalle kuitenkaan hirveän huono juttu koskapa se ei ole sen ponnekkaammin pyrkinyt siitä eroon. sinnikkäästi se on tehnyt vahvistimia kaikille soittajaryhmille, mutta en muista onko Blues tai Jazzrintamalla sillä varteenotettavia mannekiinejä.
 
Ibanez on ollut ehkä kaikkein laaja-alaisimmin aktiivinen tuotesijoittelussaan, koska heviheikit tykkää ibanesista muutaman tilu-ukon ansiosta, mutta toisaalta John Scofield on nostanut selkeästi Ibanezin profiilia jazz ja blueskansan piirissä ja -80 luvun alussa kun Scofield alkoi soittaa Ibanezilla kyse oli juurikin sopimuksesta Ibanezin kanssa hänen omien sanojensa mukaan, joskin hän piti myös käyttämäänsä Ibanez AS200 kitaraa erinomaisena soittimena. Mutta katsokaapa huviksenne vaikka Thomannin sivulta Ibanez AS200 ja Yamaha SA2200 kitaroiden hintaeroa. Kitarat ovat jokseenkin samanlaisia ja samanlaatuisia, mutta mielestäni hintaerossa näkyys selvästi Scofieldin hintalappu. Tämä on selkeästi "aikuisten" kitara joten kyllä tuotesijoittelu vaikuttaa ihan iästä riippumatta.
 
Tiedän, että kohta joku säntää sanomaan "minä en ainakaan valitse välineitäni sen perusteella mitä idolini tekee.....", mutta se ei vain tiedä sitä :-).

Jos olisin nousussa oleva moderni hevimaakari, en ilmaiseksikaan huolisi Gibsonia, vaan ruiluttaisin menemään niillä kaiken maailman nuorisokitaroilla. Onneksi en ole.

hallu: Ymmärsin, että nämä mainossopimukset voivat olla artistin kannalta hyvinkin kahlitsevia ja yritykset voivat vahtia mustasukkaisesti ettei artisti kertakaikkiaan esiinny missään kuvissa muun merkkisten kitaroiden kanssa.
 
John Mayer lähti Fenderiltä siksi, että hänen olisi pitänyt soittaa kaikki live-esiintymiset pelkästään Fenderillä (pl. Martinin akustinen). Nyt kaveri on PRS:n tallissa ja hänelle on suunniteltu "uusi" signature malli, joka on käytännössä stratocaster PRS:n lavalla.

Kefiiri: Jos olisin nousussa oleva moderni hevimaakari, en ilmaiseksikaan huolisi Gibsonia, vaan ruiluttaisin menemään niillä kaiken maailman nuorisokitaroilla. Onneksi en ole.
 
Ei ne varmaan "ilamiseksi" huoli mitään kitaraa, niille pitää varmasti maksaa mainostamisesta.

hallu: ei taida staroille pelkkä uusi kitara riittää, eiköhän niille joudu ihan maksamaan rahaa siitä, että mainostavat ja luulisin että rahan ja kitaroiden vastineeksi mainostamisesta kirjoitetaan jonkinlainen sopimus. Ymmärsin, että nämä mainossopimukset voivat olla artistin kannalta hyvinkin kahlitsevia ja yritykset voivat vahtia mustasukkaisesti ettei artisti kertakaikkiaan esiinny missään kuvissa muun merkkisten kitaroiden kanssa. No varmaan tässä on eroja kuinka tiukkoja diileja tehdään ja mitä artisti siitä saa, mutta varmaan kukaan ei pelkkien ilmaisten kitaroiden takia ota palloa jalkaansa.
 
Niin, se tosiaan riippunee aika paljon, minkä kaliiberin kitaristista puhutaan. Sellaisten suurten kokonaisia sukupolvia yhdistävien rokkitähtien aika on kuitenkin pääosin ohi, tai siis ovathan ne useinkin vielä elossa, mutta ei niitä lisää synny. Toki eläkeikää lähestyvät tai sen jo ylittäneet miehet voivat ostaa jonkun Slashin tai Ace Frehleyn naamalla kitaroita, mutta hehän ovat joka tapauksessa jo Gibsonin asiakkaita. Nykynuorten musamaut taas ovat paljon fragmentoituneempia, ja kaikissa kymmenissä ja sadoissa, omissa omituisissa genreissään mahdollisesti kansainvälisesti oikein hyvinkin suosituissa indie-bändeissä nälkäpalkalla soittavat kitaristit saattaisivat ottaa ne pari ilmaista kitaraa ihan mukavana lisätulona. Varsinkin jos valitaan tarkoin sellaisia yhtyeitä, jotka erityisen hyvin käyttävät sosiaalista mediaa itsensä markkinointiin, siinä voitaisiin hyvinkin tavoittaa paljon kustannustehokkaammin nuorta fanikuntaa kuin lyömällä Slash kekkuloimaan jonkin kitaralehden kanteen.
 
E. Ja se vielä, että ei niiden sopimusten tarvi mitään palloja jalkaan olla, vaan muutama viesti hyvillä kuvilla jossain somessa tyyliin "Kattokaas, miten makean vehkeen Gibson mulle lähetti, kyllä kelpaa taas olla kitaristi" ja ehkä muutama keikkaveto siihen päälle. Aika win-win molemmille osapuolille.

J.Hollström: John Mayer lähti Fenderiltä siksi, että hänen olisi pitänyt soittaa kaikki live-esiintymiset pelkästään Fenderillä (pl. Martinin akustinen). Nyt kaveri on PRS:n tallissa ja hänelle on suunniteltu "uusi" signature malli, joka on käytännössä stratocaster PRS:n lavalla.
 
Uh huh. Olisi vaan kannattanut soittaa nöyrästi Fenderillä. (Meneepäs tämä ohi aiheen.)