Kitarat: kitarakamat ›

vänkylä: Onko toi sun ainoa leipätyö vai teetkö sinä mitään "oikeata" päivätyötä?
 
En mää oo koskaan ns. oikeita töitä tehnyt, ellei aikaisempien vuosien kesätöitä, joitain satunnaisia projekteja tai vieläkin satunnaisempia webmasterin tai nuotinkirjoittajan hommia lasketa. Mut toisaalta: määhän valmistuin vasta viime joulukuussa, minkä jälkeen jäin ihan virallisesti kotihoidon tuella koti-isäksi tyttären kanssa ja päästin vaimon vuorostaan töihin - sitä mukaa kun luokanopettajan sijaisuuksia tarjotaan. Tänä vuonna on ollut ihan muutama keikka. Edellisinä kolmena vuonna tein yhteensä jotain 200 ja 300 keikan väliltä, siis samalla kun opiskelin.
 
Musiikkiteknologian pedagogeille nyt ei vaan ihan joka päivä ole virkoja tarjolla. Toisaalta tää on arvokasta aikaa seurata tuon muksun varttumista, ei mulla töihin oo kiire siinä mielessä. Omakotitalo ois kyllä toisaalta kiva ja sitä säännölliset tulot saattais edistää.

Jucciz: En mää oo koskaan ns. oikeita töitä tehnyt, ellei aikaisempien vuosien kesätöitä, joitain satunnaisia projekteja tai vieläkin satunnaisempia webmasterin tai nuotinkirjoittajan hommia lasketa.
 
Varmaan sen takia minä en ikinä koe olevani töissä,kun soittohommista on kyse,koska olen tottunut/joutunut pienestä pitäen tekemään todella fyysisiä töitä.Minäkin olin nuorimmaisen muksun kanssa yhden vuoden kotona ja palasin muutama viikko sitten takaisin päivätyöhön.Arvostus nousi kyllä monta pykälää koti-äitejä kohtaan.

vänkylä: Varmaan sen takia minä en ikinä koe olevani töissä,kun soittohommista on kyse,koska olen tottunut/joutunut pienestä pitäen tekemään todella fyysisiä töitä.Minäkin olin nuorimmaisen muksun kanssa yhden vuoden kotona ja palasin muutama viikko sitten takaisin päivätyöhön.Arvostus nousi kyllä monta pykälää koti-äitejä kohtaan.
 
Jep. Paljon enemmän koti-isin hommat työltä tuntuvat kuin keikkailu, noin keskimäärin. Toki molemmissa on helpompia ja työläämpiä hetkiä ja molempia kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos on mahdollisuus.

hallu: No vetihän ainakin Ynkkä ja Rtchie Blackmore yksikelaisilla hevanderia niin että pöllyssi (jälkimmäinen toki monilla muilakin). Eihän mistään humpparista lähe niin raivokasta ja viiltävää heavysäröä kuin yksikelaisista. Mä vähän luulen että tämä nykyinen humppari-ihannointi heavyssä on seurausta epädynaamisuuden tai masterdynamiikan ihannoinnille, mutta sehän on vain muoti-ilmiö.
 
Dimarzio Hs-3 ei ole singlecoil.
Voi helvetti, luin juuri kuusi sivua jostain Jukkiksesta, huoh..Tuksun sekoilutkin kiinnostaa enemmän.

loner: Dimarzio Hs-3 ei ole singlecoil.
 
Ei niin.
Ja on valmistettu vuodesta 1980.
Ja Richie taisi soittaa yksikelaisella hevanderia jo ennen sitä. Tämä tietysti makuasia...
 
hymiö.

loner: Dimarzio Hs-3 ei ole singlecoil.
Voi helvetti, luin juuri kuusi sivua jostain Jukkiksesta, huoh..Tuksun sekoilutkin kiinnostaa enemmän.
 
Mää putosin nyt niin pahasti, että piti ihan googlailla, että mistä hemmetistä sää nyt puhut. Sain selville, että mainitsemasi mikkimalli on yksikelaisen näköinen kaksikelainen mikki, jossa kelat ovat päällekkäin. Otitko esille tämän seikan siksi, että mainitsin "Ynkän"tuossa edellisessä viestissäni ja hän juurikin on mainostanut käyttävänsä tätä mainitsemaasi mikrofonia?
 
Jos näin oli, niin kiitokset tarkennuksesta. Kai ne on Dimarziollakin todenneet että yksikelaista humpparia ei oikein taho pystyä tekemään ja päätyneet sitten tuohon kompromissiin, joka lukemani perusteella ei ole mikään huono ratkaisu ja luottaahan ynkkäkin siihen, vaikka se ei soundeiltaan ylläkään ihan samaan kun tavalliset yksikelaiset, niin on varmasti isoilla säröillä käyttökelpoisempi.
 
Totta on, että perinteinen strato yksikelaisilla hurisee ihan hemmetisti kun sitä säröruuvia väännetään kohti tappia ja se voi olla toinen syy, miksi hevimiehet suosii kaksikelaisia ja jopa aktiivisia mikrofoneja, jotka lienee se kaikkein hurinattomin vaihtoehto. Silti yksikelaisten särösaundi on raivokkuudessaan vailla vertaa ja varmaan siitä syystä monet koittaa niitä kitaran poteroita vuorata foliolla ja touhuta muitakin keinoja joilla hurinan saisi kuriin. Ja tietenkin myös mikrofonivalmistajat koittavat kilvan keksi yksikelaista humpparia tai kaksikelaista joka kuulostasi yksikelaiselta.

(En lukenut ketjua kuin viimeisen viestin)
 
HS-3 on tosiaan vain yksikelaisen näköiseksi tehty päällekkäishumppari. Tavoitteena ei ole mahdollisimman paljon potkua vaan just sen verran mitä siinä on. YJM-mikit on samalla hurinattomalla periaatteella tehdyt jotka vain pienellä tehollaan imitoi yksikelaista. Puhtaalla ei todellakaan mitkään bluesmikit, mutta stratonkin vielä tunnistaa strakoksi niillä.
YJM-mikin idea on se että niihin voi lyödä sitä sustainia tekevää säröä enemmänkin ja ne ei silti kuulosta mössöltä. Ne puree sen pelkän häiriöttömyyden ja tarkoituksella tehdyn vahvan yläpään avulla. Niillä saa sen naukuvan ja laulavan sustainsärön jos haluaa, mut niistä piisaa ihan Vai mössöön asti ja rokkiin tai rosobluesiin kans helvetin hyvät.
YJM-kepin tatsi on itsessään vähän turhan liukas ja mieluummin mikittäisi jonkun toisen straton tuolla tavalla.
--------
 
Kysymykseen:
 
Kitaran ei tarvitse olla kovin kallis, mutta ei kannata halvintakaan laittaa. Ainakin Ibanezin, Epiphonen ja Squierin halvemmissa on oman ja muiden kokemusten mukaan siitä pehmeästä tinasta tehdyt nauhat. Kun oman RG321:n aikanaan säädin kaulataskusta lähtien kunnon setuppiin, oli kuin olisi huijauskoodeilla soittanut sen helppouden takia, mut nauhat tuntu siltä että parin vuoden jälkeen tulee remppa mikä maksaa sen kitaran hinnan. Annoin veljelle sen ihan vaan sointujen opetteluun.