Kitarat: kitarakamat ›

ubik: Tube screameriha pitää laittaa drive melkein nolliin ja volume melkein täysille sen 5150 särökanavan eteen tiukentamaan sen soundia. Itsessäämhän se on nimenomaan overdrive eli signaalin "yliajaja" = kevyt särö, vähän kuin liian lujaa soitettu putkivahvistin.
Distortion on taas se mitä yleensä pidetää särönä, vaikka tuo 5150 lead kanava.
Fuzz taas oma soundinsa jota ei saa muualta kuin purkista esim Big Muff
 
Lisähuomiona että vaikka Green Hint on periaatteessa tube screamer ja Brown Sound 005 on periaatteessa 5150 eivät ne välttämättä toimi samalla tavalla yhteen kuin ts-9 ja 5150 eli kannattaa kokeilla mikä itelle toimii/ei toimi eikä lukea netistä minkä pitäisi toimia. Netistä kannattaa lähinnä lukea ne teoreettiset perus periaatteet miten mikäkin palanen signaaliketjussa vaikuttaa ja sen ymmäryksen kautta miettiä, millä keinoin saavuttaa se soundi mitä ite haluaa niillä omilla kamoilla. Jos se ei niillä onnistu ni sitten ostelee jotain lisää
 
Lisähuomiona tuohon Tubescreamerin käyttöön ja siihen, miksi se tiukentaa soundia: Sen lisäksi, että sillä tyypillisesti nostetaan vahvistimen etuasteelle menevän signaalin voimakkuutta (mikä säröyttää vahvistimen etuastetta lisää), on kyseisen purkin taajuusvaste vahvasti keskitaajuuksia korostava, jolloin se vaikuttaa särön luonteeseen.
 
Tätä samaa ideaa toteuttaa tietyllä tavalla esim Mesan Mark-vahvarit, sillä niissä on ensin etuasteelle bass+mid+treble -säädöt, jotka vaikuttavat vahvasti särön luonteeseen, ja sitten mahdollisuus muokata pääteasteelle menevän säröytetyn signaalin taajuusvastetta graafisella EQ:lla.
 
Joku hieman TS:ää neutraalimmalla taajuusvasteella oleva OD-purkki (tai volumesäädöllä oleva EQ-pedaali) tuottavat volumeboostilla hieman toisenlaisen särön. Ja sitten riippuu aika paljon vahvistimen etuasteen toteutuksesta mikä purkki sopii minkäkin vahvistimen kanssa yhteen. Esim Fenderin putkivahvarit saattavat tykätä toisenlaisesta OD-purkista kuin Marshallin vahvarit ja sitten single coil-stratocaster tai tele saattaa toimia paremmin erilaisen OD:n kanssa kuin vaikka humppareilla varustettu Les Paul. Tästä erilaisten putkivahvarien etuastetoteutusten vaikutuksesta yhteistoimintaan OD-purkkien kanssa sain hyvän kokemuksen Fender Supersonic-putkivahvarin kanssa. Kyseisessä mallissa on mahdollisuus kytkimellä vaihtaa etuasteen tyyppiiä Deluxe Reverb- ja Bassman-tyylisten välillä. OD:t ja säröpedaalit toimivat ihan kuin olisivat olleet eri pedaaleja. Deluxe-reverb-tyylisen vaihtoehdon kanssa toimi paremmin TS-tyylinen purnukka, jossa on keskialue korostunut. Vastaavasti taas Bassman-vaihtoehto ei kaivannut niin kovaa keskialuekorostusta. Useimmiten kävi niin, että sain kaiken toimimaan parhaiten Bassman-vaihtoehdon kanssa (joka lienee muuten ollut esim Marshallin ensimmäisten vahvarien innostuksen lähde).
 
Edit: Mikään ei muuten ole varmaan lisännyt (esikuvina olleiden kitaristien laitteistoiden matkimisen lisäksi) niin paljon erilaisten säröpurkkien ja OD-purkkien yms myyntiä, kuin ihmisten tietämättömyys ja kokemattomuus yhdistettynä mielikuvamarkkinointiin. Ostellaan erilaisia pedaaleita miettimättä yhtään miten hyvin ne toimivat yhteen nykyisten laitteiden kanssa. Ja sama jatkuu varmaan hamaan tappiin saakka. Tämän takia suurin osa valmistajista ei juuri julkaise esim taajuusvasteita tai muuta tarkempaa tietoa pedaaleistaan. On helpompi myydä mielikuvia ja kassakone kilisee paremmin, kun kitaristi ostaa ensin yhden mallin ja toteaa kokeiluiden jälkeen, että eipä tullut se soundi mitä haki, ja ostaa sitten vielä sen vaihtoehtoisen mallin ;) Asiaa ei yhtään helpota se, että nämä asiat eivät ole ihan helppoja ymmärtää. Vaikka kuvittelee vihdoin ymmärtävänsä asian, tulee silti aina yllätyksiä ja virhehankintoja. Lisäksi joskus tulee kauhea GAS jonkin uuden pedaalin suhteen ja se tulee ostettua harkitsemattomasti. Eli minäkin sorrun tähän samaan yhä uudelleen ja uudelleen, vaikka takana on yli 30v sähkökitaran ja basson soittoa (vaihtelevalla menestyksellä ja harrastajatason soittolahjoilla.) :D Sitten on vielä sellainen juttu, että se soundi mitä hakee, saattaa muuttua vuosien saatossa. Eli parhaimmillaan/pahimmillaan käy pitkän reitin läpi erilaisia vahvareita, kaiuttimia ja pedaaleita ja lopulta onkin suurinpiirtein samanlainen vahvari kuin mikä se eka putkivahvari oli :D

hallu: Tuli muuten mieleeni muuan takavuosina tekemäni kokeilu vahvistin mallin ja oikean vahvistimen välillä. Testiasetelma oli sellainen, että löysin jostakin (taisi olla jonkun tällä palstalla kirjoittavan suosituksesta) Mesa markV vahvistinmallinnuksen ja itselläni on sattumoisin sama vahvistin käytössä. Kokeilin siis soittaa oikeaa markV vahvistinta linjan kautta tietokoneelle jossa liimasin siihen kaappimallinnuksen. Vertasin sitä markV vahvistinmallinnuksella samaan kaappimallinnukseen soitettua soundia ja kuunteluna oli sekä monitorit (Yamaha H7) sekä kuulokkeet (AKG K702) tietokone oli mäkki ja softana käytin Logicia.
 
Mun ensimmäinen fiilis testatessa oli, että "eihän näissä ole mitään eroa!?!?". No tietenkin eroa on kun alkaa etsimään ensinnäkin jo erilainen signaalin reititys ja putkityyppi ja merkki ja mitä kaikkea kytkintä vahvistimesta löytyykään..... mallinnuksessa kylläkin löytyi pitkälti samat namikat......, tekee jo eroa kun oikein aletaan kuuntelemaan. Mutta silti ero ei ollut mitenkään merkittävä ja hätkähdyttävää tosiaan oli että jopa mallinnussoftan potikat reagoivat samoin kuin oikeankin vahvistimen....... noin niinkuin pääpiirteittäin (en mitenkään hermeettisen tarkkaa testausta tehnyt vaan lähinnä oman fiiliksen mukaan).
 
Ei se mikään tieteellinen testi ollut ja jäin silti miettimään, että ostaako lisenssi huippuhyvään mallinnussoftaan, vai soittaako oikealla vahvistimella. No muutama aika selkeä syy pitää minut tiukasti analogisessa järjestelyssä, mutta opin tuosta testistä pari juttua. Ensimmäinen on se, että kaappi on olennainen osa vahvistinta ja digitaaliset kopiot parhaimmillaankin jää aidosta asiasta. On totta, että jos tietokonetta soittaisi oikeaan kitarakaappiin niin saisi jokseenkin samanlaisen soundin kuin oikealla vahvistimellakin, mutta jäisihän siinä jokatapauksessa putkipäätteen ja kaapin välinen dynamiikka poies. Toisaalta voihan siihen tietokoneen ja kaapin väliin laittaa putkipäätteen halutessaan (kyllä tää menisi jo melko hifistelyksi enkä usko että itse kuulisin tuossa mitään eroa, vaikka en ole kylläkään kokeillut).
 
Mutta siis itse pidän huomattavasti enemmän vapaasti huonetilassa soivasta kaapista kuin kuulokkeiden tai monitorien kanssa pelaamisesta vaikka olisi minkälaiset mallit ja simulaattorit käytössä. Jopa hiljaisella soiva kitarakaappi antaa paremman fiiliksen minun makuun. Mutta alkaapi olemaan oikeasti tolkuttoman paljon variaatioita miten sähköakustisen ja akustisen systeeminsä järjestää ja itselläni aika paljon vaikuttaa myös käytännöllisyys. Digitaalisuudessa on muutamia sellaisia puolia miksi välttelen sitä melko pitkälle, mutta kyllä minullakin digitaalisuus kulkee tässä koko ajan rinnalla erilaisissa tarkoituksissa. Äänitys, efektit etc.
 
Mesa Mark V:n omistajana olen vähän samoilla linjoilla. Vahvarin äänittäminen on itseasiassa hyvin näppärää, slave out (napattu kaiutinlähdöstä, joten päättärin soundi on mukana) -> audio interface -> cab sim plugari. Vähemmän puljausta mikin asettelun kanssa, ja soittotilanteessa saa sen "aidon" kokemuksen kuunnellessa kitarakaapin kautta.
 
Mutta jos vaatimuksena on hiljaiset volat, digimallinnukset ja studiomonitorit tai kuulokkeet ovat paljon toimivampi ratkaisu kuin yrittää se 90W putkivahvari vääntää hyvin pienelle, tai kalliit loadboxit. Kun voi soittaa kovempaa, siinä aidossa kitarakaapissa on ihan eri tapaan jytkettä ja vibaa. Ja oikeita potikoita on helvetisti kivempi veivata kuin virtuaalisia.