Kuulostaa ikävän tutulta. Itse taistelin puoli päivää juuri
koittaessani tunatella yli puolisävelaskeleen. Sovittelin
Eddien patenttia sekä seiska- että kuusikieliseen, mutten
saanut toimimaan. Molemmissa oli päällä kymppisatsin
extra lifet. Toinen ongelma ainakin mulla oli tunan pituus:
floikkakoverrus ei riittänyt kummassakaan kitarassa, vaan
tuna kurkotti ikävästi sen yli ja kiinni kitaran pintaan, mikä
teki floikat ylöspäin mahdottomaksi.
Aikani tuskasteltuani ryhdyin nikkaroimaan vehjettä
sopivammaksi, sahasin sen lyhyemmäksi ja liitin toiseen
päähän metallinpalan korottamaan tunan kärkeä sen toisen
puolisävelaskeleen toivossa. Näiden jälkeen vehje tuli
muuten siedettäväksi, mutta samalla tärvelin tunan helpon
on/off-liukumisen melkoisen kitkaiseksi irvistelyksi, ja
lopulta palasin tyytyväisenä kääntämään perinteisesti
nuppeja ja lähetin 35euron ja pahan mielen tunan kaatopaikalle.
Näin jälkeenpäin ajatellen tuntuu ehkä vähän liiankin
selvältä, ettei tuna toiminut itselläni, koska floikat olivat
molemmat stabiloimattomia kelluvia. Tänään sain toiseen
kitaraan tremsetterin, jonka ensikokemuksiin ainakin olen
todella tyytyväinen ja joka luultavasti olisi ilahduttanut tunaakin.
Jos sulla on aiemmin laihemmalla kielisatsilla d-t toiminut
ongelmitta niin tallan säädöillä selvinnet. Paksummilla
kielillä sulla lienee talla nyt enemmän etukenossa kuin
aiemmin, mikä vaikuttanee tunan elämään. "there's no one in hell, all the devils are here." -WS |
Hmm.
Kielen taajuus on kääntäen verrannollinen sen pituuteen ja
suoraan jännityksen ja yksikkömassan (=yleensä kielen
paksuus) osamäärän neliöjuureen (f ~ 1/L*sqr(T/M).
Mitä tunaus d:stä e:hen taas tekee, niin lisää jännitystä
kampeamalla floikkaruuvia alemmas, jolloin kielen pituuden
ja paksuuden pysyessä koko ajan samoina kasvaa taajuus.
Otetaan esimerkki helpoilla hatusta löydetyillä luvuilla, miten
kielisetin vaihto on vaikuttanut. Kuvitellaan vaikka että
kielen pituus on 1 samoin kuin vanhan setin paksuus ja että
d-taajuuteen päästään kun viritetään kieli jännitykseen 3.
Jos uuden setin paksuus onkin isompi 2,67 niin kieleen
tarvitaankin jännitystä peräti 8, jotta suhde 3/1 ja 8/2,67
pysyy samana ja saataisiin sama vire. Sitten meillä on
money-eddien patentti, hieno d-tuna, jolla hän verisesti
kilpailee Michael Angelon 'String Dampeneria' vastaan siinä
kumpi saa revittyä päätähuimaavamman katteen
tuotteestaan. Mittaamalla huomataan että tunaus d:stä
e:hen nostaa jännitystä kielimerkistä riippumatta 1:llä,
jolloin vanhalla satsilla saadaan tunatessa taajuudeen
muutos f'=1/1*sqr((3+1)/1)=2, kun taas
uudella f'=1/1*sqr((8+1)/2,67)=1,8 eli vähemmän!!
Eddie panee siis kasisetin-tilumiehenä halvalla nykyisiä
bassosetin nu-metalisteja eikö d-tuna siirräkään taajuutta
tarpeeksi! Mutta onneksi tunasta löytyy säätöruuvi, jolla
tuota muutosjännitettä voi säätää. Oletko koittanut ruuvailla
sitä vielä? Ainakin itseltäni säätövara loppui kesken
heti alkuunsa:/ "there's no one in hell, all the devils are here." -WS |
Master of reality
Olli S.
FoN