Kitarat: kitarakamat ›

Hankin tuossa kuukausi sitten klassiseen Kyser Pro/Am capon ja sehän on aivan hyvä, lukuunottamatta, että se täytyy aina ruuvata paikalleen. Mutta siis blokkaa kaikki kielet melko yhtä nopeasti.
 
Nyt sitten hankin myös capon teräskieliseen akustiseeni. Minulla oli siihen sellainen jousella toimiva U-muotoinen capo, mutta siinä oli se vika että Ibanez Concorden kaula on hyvin ohut, joten aina siinä ja siinä että klamppasi kaikki kielet.
 
Ostin Shubb C1 kapon. Oli mielessä ostaa halvempi 8€ Kyser Pro/Am myös siihen, mutta tuo Shubbin versio houkutteli juuri siinä että sen saa aina pois nopeasti. Ja kuten pakkauksessa luki: "No retuning is necessary". Se oli ratkaisuni Kyserin pyykkipoika jousikapoon nähden. Myös ulkonäkö.
 
Toimiihan tuo Shubbi, mutta aika paljon saa ruuvia vääntää, että blokkaa myös alimman E bassokielen, joten en aivan heti olisi valmis sanomaan että se tasaisesti painaisi kaikkia kieliä. Varmaan kaikissa kaarevissa otelaudoissa on probleemeja kapon suhteen?
 
Famus sähkiksessäni se myös toimi, ehkä paremmin kun siinä on paksumpi kaula.
 
Noh tässä kokemuksiani ;)

Jatketaan.
 
Näköjään capot ei kovin kiinnosta foorumlla. Tiluttelijoita tai jotakin sellaisia ootte kaikki?
 
Hankin myös Shubb C2 capon klassiseen, tuli Thomannilta tänään postissa. Toimii muuten hyvin, mutta ei tarvitse säätää tiukemmalle. Joten saa unohtaa sellaiset viritys hienoudet.
 
Kitarahan on Yamaha G-55A ja hankittu vuonna 1975. Se on siinä että toimii vielä tosi hyvin iästään riippumatta. Tai siitä johtuen.
 
En ole koskaan huomannu että kaula olisi paksu ja siten jotenkin poikkeaisi muista nylonkielisistä. Joten olen hieman yllättynyt tästä ettei Shubbi tarjoa mitään säätömahdolllisuutta. Toimii kyllä myös 7. nauhalla, siis saa päälle, varmaan kovasti puristaa.
 
Tämä capo on varmaan tehty ajatellen kaularautaisia nylonkielisiä?

Mikä se on se semmonen pihti joka laitetaan kitaran kaulaan?

No en ole ikinä kapoa tullut tarvinneeksi kun soitan tavallista bluesia ja rockia ja vähän jazzia. Olen käsittänyt, että kapoa käyttää lähinnä noi fingerstyleheebot, mutta itse kun en sitä lajia osaa niin en ole tullut kiinnittäneeksi kapoihinkaan huomiota. Mikään tiluttelija en kuitankaan ole, vaan enimmäkseen sointuja soitan.

https://www.youtube.com/watch?v=QyRSSRj7wm8
https://www.youtube.com/watch?v=gpyRGlasflM
 
Tuosta...ite tarvisin capon akustiseen ja se on tuo varmasti jossain kohtaa.
 
https://www.thomann.de/fi/thalia_ca … id=0cdba9c474073b1f9d22d2b4d9e7c372

Siihen että osaa soittaa ei-kitara sävelleissa kun tulee nuotti eteen. Siinä jotakin perverssejä sointuja joita et varmaan barrella hoida.
 
Sitten myös se, että katsot nuottikirjasta sävellystä, mutta et osaa laulaa kun se on liian korkealle. Voit vain viheltää, mutta kun pistät capon 5. nauhalle niin toimii myös joiku :)
 
Tai kun osaat soittaa puolitoista säveltä alempaa kun tiedät capon soinnut 3. nauhalla.
 
Joitakin tälläisiä capon etuja.

Jarmo_S: Siihen että osaa soittaa ei-kitara sävelleissa kun tulee nuotti eteen. Siinä jotakin perverssejä sointuja joita et varmaan barrella hoida.
 
Sitten myös se, että katsot nuottikirjasta sävellystä, mutta et osaa laulaa kun se on liian korkealle. Voit vain viheltää, mutta kun pistät capon 5. nauhalle niin toimii myös joiku :)
 
Tai kun osaat soittaa puolitoista säveltä alempaa kun tiedät capon soinnut 3. nauhalla.
 
En minä kapoja vastusta, mutta en vain itse ole tullut vielä semmoista tarvinneeksi, vaikka en ole tiluttelija. Mulle kapo on ihan yhdentekevä ja jos joskus tarvitsen sellaista niin sitten varmasti hankin sen, mutta tähän keskusteluun osallistuin vain ilmoittautuakseni kun arvelit, että kapon käyttämättömyys liittyy tiluttelemiseen.
 
Ei mulla mitään järjellistä tähän keskusteluun ole. Otan takkinija käyn.... ja pahoittelen häiriötä.

Ei mitään ja se vain että muut myös laittaisivat panosta capo kirjoituksiin.
 
Capon haittahan on tietenkin se, jos laitat sen vaikka 3, nauhalle, niin alin sävel on G. Ja niin edelleeen. Soolotilutisti toki ei halua itseään näin rajoittaa. :)

Jarmo_S: Ei mitään ja se vain että muut myös laittaisivat panosta capo kirjoituksiin.
 
Capon haittahan on tietenkin se, jos laitat sen vaikka 3, nauhalle, niin alin sävel on G. Ja niin edelleeen. Soolotilutisti toki ei halua itseään näin rajoittaa. :)
 
Itse käsitän capon perusidean olevan se että jos vaikka haluat soittaa/säestää kappale Eb duurista niin että voi käyttää vapaita kieliä, capo ekaan väliin ja voit soittaa sen D duuri otteilla TAI Em biisin halutaankin transponoida F#molliin, capo tokaan väliin.
 
Akkarihommissa tuo on hyvinkin oleellinen asia ja tiluttamisen kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä vaan sillä haetaan useimmiten avosointujen kautta erilailla soivaa lopputulosta kuin että kappale soitettaisiin vaikkapa barreotteilla.

Kyllä ne sähköiset mestarismiehetkin capoa käyttelee ja vieläpä hyvinkin ylhäällä otelaudalla.
 
Albert Collins
https://www.youtube.com/watch?v=339N6hkoqfo
 
Clarence Gatemouth Brown
https://www.youtube.com/watch?v=5y41jsG_fVY

Jotenkin hieman harmittaa ettei Shubb C2 caposta löydy säätövaraa, kun kitarani kaula on siis sille liian paksu. Kyser Am/Pro kyllä varmaan jää kuitenkin nyt vähemmälle käytölle.
 
Mutta siis tämän capon hankin myös siitä syystä, että voisin pelata kiristyksen kanssa. En pelkästään nopean pois oton takia. Olenko ainoa foorumilla jolla kävi näin ja jos säätöä haluaa niin eikun uutta kitaraa ostamaan?
 
Näyttää muuten tuo capo oikein toimivan, ja jos kohtalotovereita löytyisi, niin voisi ehkä paremmin jaksaa soittelemista?

Capon käyttö kitarassa on kätevää, kun hakee eri sävellajeja esim. laululle tai muille soittimille. Kielisoittimet viritetään eri tavoin, joten kitaran perusasemat eivät ole samat kuin vaikka viulun tai mandoliinin. Tämä pätee myös kosketinsoittimiin ja puhaltimiin. Jos biisi on kitaralla helppo soittaa sooloineen jostain tietystä sävellajista, mutta laulu ei yllä siihen, on capolla helppo muuttaa kitaran sävellaji sopivaksi niin, että sormitusasema säilyy. Kitara soi myös eri tavoin eri asemissa ja esim. avointen kielten käyttöä voi helpottaa muuttamalla capolla sävellaji vaikkapa G:stä A:han panemalla 2. nauhalle ja soittamalla G asemasta.
 
Countryssa ja erityisesti bluegrassissa capo on yleinen ja usein välttämätön apuväline. Kuten tuossa aiemmin mainitaan, muissakin musiikkityyleissä capoa käytetään.
 
Tässä pari youtube-klippiä, joissa kerrotaan, miksi ja kuinka capoa kannattaa käyttää. Ruuvattava capo on yleisin bluegrassin soittajilla. Sen liikuttaminen kaulaa pitkin on helppoa ja nopeaa. Lisäksi tarve virittää vähenee. Ruuvattavan capon kireyden voi säätää, jolloin se ei syö kieliä niin nopeasti, kuin jousikiristeiset capot. Ruuvattavia capoja on monenlaisia ja hintaisia.
 
Soittajan näkökulma: https://www.youtube.com/watch?v=5REN4oGJYW0
 
Soitinrakentaja-soittajan näkökulma: https://www.youtube.com/watch?v=filEPJggZps

Tämä jälkimmäinen video on "kova". Siinä Kyserit, pyykkipoikamallit, saa kyytiä. Vain minulla onnettomalla ei tähän klassiseen myös säätöä riitä hehe.
 
Kyser Pro/Am toki on hyvä.

Sama sointu eri sormituksilla kuulostaa erilaiselta. Esim. sama sormitus kuin D- tai G- duurissa avosointuna on barrena tämmöiselle tavalliselle kuolevaiselle liikaa saada sujumaan. Saishan sen tietty jos reenaisi, mutta reenaaminen on tylsää ja soittaminen on kivaa: siksi capo :)

Itselläni on vain yksi ainokainen capo, joka vähintäänkin 9.5" ja noin 16" radiuksilla toimii ongelmitta. Siis ainakin ohuilla kielillä ja ohuesta keskipaksuiseen sähkiksen kaulaan. Eli sikäli siis helppoja tapauksia.
Todella vähänhän sitä on tullut käytettyä, mutta varsin kätsyltä kuitenkin vaikuttaa. Se ei ole juuri tismalleen tämä sama "pistoolimallinen" Planet Waves, mutta joku samannäköinen edeltäjämalli kuitenkin. Kaulan maksimipaksuutta en osaa sanoa: https://www.thomann.de/fi/planet_wa … id=0f52e183ceb751461e607fa0b786e270
 
Toki jos kitaran otelauta on poikkeuksellisen kupera (stratoissa jopa 7.25") ja capo puolestaan ei ole, olisi varmastikin fiksua ja kenties välttämätöntäkin vaihtaa capoksi joku muu, kuin täysin/melkein suora malli.
Monet sähkikset tosin omaavat ainakin melkein yhtä tasaisen otelaudan, kuin klassinen kitara. Eli radius on suuruusluokkaa 16" (esim. Ibanez JEM ja RG yms.), tai jopa enemmänkin. Jolloin yksi ja sama capo ei välttämättä ole tuollaisen sähkiksen kanssa se paras valinta, vaikka 7.25" radiuksen omaavan straton kanssa se toimisikin täydellisesti.
 

 
Esim. Dire Straitsin kappale 'Romeo and Juliet' soitetaan Open Bb -vireessä. Tosin resonaattorikitaralla, mutta kitarahan sekin on. Tavallisella, standardivireessä olevalla kitaralla samaan vireeseen lienee helpointa päästä virittämällä ensin ohuin kieli, sekä kaksi paksuinta kieltä kokosävelaskeleen alas (DGDGBD, eli Open G). Sitten asetetaan capo 3. nauhalle ja näin meillä on Open Bb -vire. Soundi ei tietenkään aivan sama ole, kuin aidolla resonaattorikitaralla. Mutta ihan kivalta kuulostaa kuitenkin: https://www.justinguitar.com/en/BS-923-RomeoAndJuliet.php
 
Toki voisi suoraankin virittää Open Bb -vireeseen, siis ilman capoa. Mutta se kuitenkin tarkoittaisi sitä, että kaikkia kieliä pitäisi kiristää. Kolmea vain puolisävelaskeleen verran, mutta kolmea muuta 3 puolisävelaskelta. En ole moista itse kokeillut, joten en lähde sen tarkemmin spekuloimaan. Etenkin kun asiaan vaikuttavat käytetty kielisetti, skaalan pituus yms. Lisäksi osan mielestä on täysin OK soittaa milloin missäkin vireessä, ja jopa muutenkin aivan eri tavalla. Osan tavoitellessa autenttisuutta, tai edes likimain samaa virettä, soundia jne.
 

 

 

 

 
Laajennan aihepiiriä hieman:
 
* Capo voi olla myös Partial Capo. Jolloin se painaa alas vain esim. 3 sisäkieltä. Sellaisen voi myös yhdistää perinteiseen capoon. Tai voi käyttää tähän yhtä valmista yhdistelmähärpäkettä. Myös täysin kielikohtainen valinta on joissain capoissa mahdollinen.
Ompa sellainenkin capo olemassa, joka ottaa 12. nauhalta (tai siis siltä johon sen asetat) huiluäänen aina silloin, kun näppäilet vapaita kieliä. Tässä video noista kaikista: https://www.youtube.com/watch?v=rms9iGei8HE
 
* Sitten hieman boksin ulkopuolista ajattelua. Eli Nigel Tufnel & Amplifier Capo: http://www.guitarworld.com/viral-vi … -steve-vai-and-amplifier-capo/30212
 
* Erikoismikkien tuottaman kielikohtaisen signaalin (6 ch) ansiosta kitarasyntikka mahdollistaa täysin kielikohtaisen vireen (kuten instrumentinkin). Eli vaikkapa E:stä Open G:aan ja sitten vaikkapa DADGAD:iin. Tai ihan vain perinteisen capon tapaan, esim. E:stä F:ään. Tai Partial Capon tapaan. Paremman linkin puutteessa laitan tälläisen yleisdemotuksen: https://www.youtube.com/watch?v=iCxkreW2qi0
 
* Perinteisten mikkien, eli monosignaalin (1 ch) kanssa pelattaessa on tyytyminen siihen, että E:stä (EADGBE) tulee esimerkiksi yhden puolisävelaskeleen alempi Eb, tai vaikkapa yhden ylempi F. Tai vaikka oktaavinkin verran ylempi. Mutta ei siis koskaan DADGAD, Open E tms. vire, jossa kielien välinen suhteellinen vire eroaa standardivireestä.
Ehdoton minimivaatimus härpäkkeelle on kohtalaisen hyvin toimiva polyfonisuus, jotta myös sointuja voisi soittaa, eikä vain yksittäisiä säveliä. Perinteisten, reilusti alle tonnin multiefektien (BOSS GT-xxx, Line6 POD HDxxx jne.) kanssa homma tyssää tähän. Joskin parhaimmillaan noiden huippumalleilla saattaa juuri ja juuri sen yhden puolisävelaskeleen verran saada, jotenkuten siedettävällä äänenlaadulla.
 
Kunhan sen aikuisten oikeasti kunnolla toimivan härpäkkeen ensin löytää, on käyttö hieman kuin olisi sähköinen capo. Joka vain sijaitsee lattialla ja näyttää kitarapedaalilta. Nykyään ne siis saattavat olla aivan peruspedaalin kokoisia.
Toisessa ääripäässä on perinteisen Whammy-pedaalin ja em. vire-härpäkkeen yhdistelmä, eli Whammy DT. Toimii ikäisekseen ja hintaisekseen ihan kohtalaisesti, eli pyyhkii em. perustason multivatkaimilla lattiaa. Joskin ulkomitat ovat pedaaliksi melkoiset: https://www.youtube.com/watch?v=iJ2zrpButfw#t=8m40s
 

 
* Puhtaasti mekaanisista ratkaisuista tulee mieleen Steinberger TransTrem 2. Joka oli varsin poikkeuksellinen talla. Sillä sen kanssa oli valittavissa muistaakseni 5 eri tasavirettä. Eli keskiasennossa standardivire, jolloin talla toimii kelluvana. Sekä 2 sitä alempaa ja 2 ylempää tasavirettä, kiinteällä tallalla. Kielten kireys ei tosin ääripäiden kohdalla tainnut aivan optimaalinen olla... Myöhemmissä versioissa olikin muistaakseni hieman hillitymmät vire-erot.
Enivei, ao. kappaleessa Eddie Van Halen käyttää introssa G-virettä (vrt. capo 3. nauhalla). Biisin varsinaisesti alettua vire onkin yht'äkkiä E. Soolossa taisi olla D (kaikki kielet kokosävelaskeleen alas). Soolon jälkeen taas hetkeksi G ja sitten taas E: https://www.youtube.com/watch?v=lPUb4Wsi9kI
Myös saman albumin kappaleessa 'Get Up' käytetään TransTrem-tallaa. Siinä käy paremmin ilmi se, että kielten välinen suhteellinen vire säilyy myös kampeamisen aikana. Toisin kuin Floyd Rosen, Ibanezien, Fenderien yms. perinteisten ratkaisujen kanssa.
 
* Paljon simppelimpi, myöskin täysin mekaaninen härpäke on tasavireen ja drop-vireen välillä lennossa vaihtava D-Tuna. Sen käyttö vaatii Floyd Rose -tyylisen tallan. Kuten Ibanez Edge, Floyd Roset (pl. Pro), vastaavat Schallerit yms. Lisäksi tallan on oltava tavalla tai toisella asennettu joko kiinteäksi, taikka sitten dive-onlyksi. Joko pysyvästi, tai vain väliaikaisesti (Tremol-No tms.).
 
Normaalisti D-Tuna asennetaan vain paksuimmalle kielelle, perinteisen drop-vireen (Drop D, Drop Db...) ja tasavireen (E, Eb...) välillä vaihtamiseksi. Mutta eiköhän se johonkin rajaan saakka muillakin kielillä toimi, sitä kyljessä olevaa hienovireen hienosäätöruuvia hyödyntäen.
Noin toimiessaan se olisi kylläkin törkeän kallis ratkaisu. Joskin kolme tuollaista mahdollistaisi - siis toimiessaan... - standardivireen vaihtamisen muutamassa sekunnissa ainakin sellaisiin kuin Drop D, DADGAD ja Open G: https://www.premierguitar.com/artic … n-evh-d-tuna-on-a-floyd-rose?page=3
 
* Akustiselle kitaralle tai lukkosatulattomalle sähkikselle löytyy ainakin yksi aivan omanlaisensa, pienempi, simppelimpi ja halvempi ratkaisu. Valitettavasti en millään muista vekottimen nimeä. Se on kuitenkin todella pieni härveli, joka sijoitetaan kiinni kieleen, jonnekin satulan ja viritintapin väliin.
Ruuvista kääntämällä ko. kielen vire nousee (vrt. kielen alaspainaminen sormella). Toiseen suuntaan kääntämällä vire palautuu. Ja se on noin sekunnin homma per kieli. Eli toiminta on tyyliin ON/OFF, samaan tapaan kuin D-Tunassakin. Tuollainen voi olla useammassakin kielessä. Varmaankin juutuupi-videon joskus näin moisesta. Ainakin siinä vekotin vaikutti täysin toimivalta...

Grokelle ansiokkaan informatiivisesta kirjoituksesta plussa.

https://www.youtube.com/watch?v=6pZBc0W9KSQ
 
Kevennykseksi :P

Osaisko joku neuvoa mikä olis hyvä capo stratoon jossa 7,25" radius. Ja mielellään semmonen mistä puristusvoimaa saa säädettyä ettei purista liikaa...

^Minulla on 7,25" radiuksen kaula archtopissa. Siinä toimii Paigen P-6E ilmeisesti Z on viimeinen mallini kirjain (viimeinen kirjain kertoo miten paksuun ja leveään kaulaan malli sopii) http://www.paigemusical.com/product_display . Olen käyttänyt siinä myös Original Shubb capoa http://www.shubb.com/original//index.html ja sekin toimii. Molemmissa on ruuvilla säädettävä paine kieliin. Nämä taitavat olla edullisimmasta päästä ja klassikoita molemmat.
 
Käy testaamassa kitarapajalla, mikä malli toimii, jos putiikit ovat riittävän lähellä.

Joillain on ihmeellisiä asenneongelmia capoa vastaan. Kitaran, varsinkin akustisen kitaran ominaisin soundi on avohajoituksissa ja vapaissa kielissä. Capo on työkalu, jonka avulla kitaristi saa käyttöönsä tarkalleen 12 kertaa enemmän näitä sointuhajotuksia. Jotkut tietenkin kompensoi capolla sitä, etteivät osaa riittävästi sointuja, mutta se on toinen juttu. Se, että joku ei osaa ajaa autoa ei tee ko. keksinnöstä täysin turhaketta.