Kitarat: kitarakamat ›

onkos kellään kokemusta epiphonen les paul/sg yms. kopioista esim. kuinka suuri sointi ero on leppä/mahonki tai se oikea mahonki rungon ero.onko se tosiaan totta vai tarua?
+yleisesti, jos jollain on kokemuksia niin,onko epiphone hyvä vai huono vaihtoehto verrattuna esim tokain kopiot?

Okei, eli ensinäkin:
 
Epiphone EI ole kopio. Se on halpis malli Gibonista siinä missä Squier Fenderistä (eli Epiphonen kopio on luultavasti Eqihöne ja Squierin 5ui€r, Hoho).
 
Toiseksi, Epiphonet ON hyviä kitaroita, vieläpä usein halvempia kuin Tokait.
 
Kolmanneksi, puissa on eroja, luonnollisesti. Se mistä saundista tykkää, niin ei ole muiden päätettävissä.
 
Editoin

Okei, eli ensinäkin:
 
Epiphone EI ole kopio. Se on halpis malli Gibonista siinä missä Squier Fenderistä (eli Epiphonen kopio on luultavasti Eqihöne ja Squierin 5ui€r, Hoho).
 
Toiseksi, Epiphonet ON hyviä kitaroita, vieläpä usein halvempia kuin Tokait.
 
Kolmanneksi, puissa on eroja, luonnollisesti. Se mistä saundista tykkää, niin ei ole muiden päätettävissä.
 

 
Ei käytetä kuitenkaan termistöä "halpismalli", etenkään kun puhutaan niinkin merkittävästä ja ansiokkaasta tehtaasta kuin Epiphone. Epin historia on pitkä ja omaa mallistoa löytyy myös Gibson-tuotteiden ohella. Ja Epiphonen puoliakustiset ovat kaukana "halpismalleista".
 
Terve, Simo

Oon harkinnu ostaa Epiphonen Les Paul Standard Plus-mallin. Onko kellään kokemusta Epiphonen Les Paul:eista? Olisko kannattava hankinta? Kun rahatilanne ei oikein anna myöten aitoon Gibsoniin.. Yhessä musaliikkeessä mulle kehuttiin, että Epiphone olis kuulemma parhain kopio Les Paul:sta, mutta ainahan voi olla myös toista mieltä. Mielipiteitä siis!

Minä ainakin suhtaudun varauksella Epiphonejen leppä/mahonki/vaahteraviilu LP-malleihin. Itse sijoittaisin mieluummin japanilaiseen Tokaihin. Totta, niissäkin on nätti vaahteraviilu kantena, mutta sen alta löytyy kuitenkin tavallista vaahteraa, ja loppuosa rungosta on mahonkia.
 
Korealaisen Tokain ja halvempien Epiphonejen välillä ei välttämättä ole niin suurta eroa, kummatkaan eivät ole (imo) Les Pauleja muuta kuin muodoiltaan.
 
Onko kukaan tutkinut tarkemmin, miten nuo Epiphonen leppä/mahonki/vaahtera LP:t on valmistettu? Onko rungon suurin osa mahonkia ja osa kannesta leppää, vai onko runko mahonkia ja leppää fifty fifty, jonka päällä sitten joku vaahteraviilu?
 
Pakkaa on nykyään sekoittamassa vielä nuo Epiphonen Elite sarjan skebat, jotka ovat Epiphonen kitaroista kaikkein lähimpänä aitoa Gibsonia. Täällä Euroopassa tosin suolainen n. 1500€ hinta karkottaa ostajia taatusti, ottaen huomioon, että nätimpi ja vähintään yhtä hyvä Tokai maksaa maksimissaan n. 1200€.
 
Itse väittäisin kuitenkin Epiphonen Les Pauleja nimen omaan halpismalleiksi aidosta tavarasta. Gibson tuskin antaa tehdä niitä samalle tasolle, kuin omia mallejaan. Lisäksi tavoiteltu hintaluokka rajoittaa puiden ja hardwaren laatua. Tokailla toisaalta ei ole tällaista rajoitetta, vaikka toki sielläkin tehdään kitarat johonkin tiettyyn hintaluokkaan. Kokeilemistani japanilaisista Tokaista jokainen on ollut moitteeton, mikit ovat ainoat, joissa olisi hieman huomauttamista.

kyllä tuo minun epiphonen sg special ihan hyvin toimii..

ensimmäiseksi täytyy pyytää anteeksi niiltä joita tuo epiphone "kopio" viittaus harmitti.ajatus seuraava on miehellä.korjatkaa jos olen väärässä,mutta eikös ole totta että,epiphone on gibsonin "tytär-yhtiö"tai jotain ja se valmistaa suuremmaksi osaksi edullisempia malleja gibsonin suosituimmista sarjoista joten puumateriaalit/hardwaret eivät voikkaan olla saman tasoisia kuin aidossa,tietysti että niistäkin tuote tehdään parhaalla tavalla,mutta kun tokai tekee käsitykseni mukaan melkein pelkkiä replicoita niin sen markkina osuudet ois tosi huonot jos SE ei panostais todellakin siihen laatuun. p.s. voin olla asiassa todella hakuteillä,mutta jos olen korjatkaa ihmeessä.

Onko kukaan tutkinut tarkemmin, miten nuo Epiphonen leppä/mahonki/vaahtera LP:t on valmistettu? Onko rungon suurin osa mahonkia ja osa kannesta leppää, vai onko runko mahonkia ja leppää fifty fifty, jonka päällä sitten joku vaahteraviilu?
 
Tämä on mutua ja hiukan ohi kysymyksestäkin, mutta ylipäätänsä luulisin isoimmaksi eroksi sen, että runkopuu saattaa olla liimattu useammasta eri kappaleesta. Tämä lienee useimpien isompien tuotantoerien ja -mallien taustalla - näin saadaan kulunkeja alas tehokkaasti, kun hyödynnetään käytettävissä oleva materiaali mahd. hyvin. Veikkaisin, että tällainen, useammasta palasta liimattu runko ei voi soida yhtä hyvin, kuin yhdestä tai kahdesta palasta tehty.
 
Toisekseen, valmistusmaan ympäristöolot ja se mistä se käytettävä puulaatu on hankittu, vaikuttaa varmasti soittimeen pitkällä aikavälillä. Kosteammista oloista peräisin oleva soitin takuulla elää vuosia kotoisen Suomen ilmastossa.

Epiphono on valmistanut kitaroita alkaen vuodest 1928 ja ole itseasiassa Gibsonin tärkein kilpailija jazz-kitaroissa aina vuoteen 1958 saakka jolloin Gibson osti Epiphonon koko osakekannan, jonka jälkeen tuotanto siirrettiin Gibsonin Kalamanzoon tehtaille edelleenkin Epiphonen omilla malleilla mm: Crestwood, Sheratoon, Riviera, Coronet ja Casino. Siirtyminen Japanissa tehtyihi EpiN malleihin alkoi asteittain alkaen vuodesta 1970, mutta aluksi kitarat olivat Epin omia vanhoja malleja ja joitakin uusia.
 
90-luvun alusta alkaen Gibson on panostanut Epiphonoon aika paljon ja se on kuten tuossa jo mainittiinkiin lähinnä Gibsonille samaa kuin Squier Fenderille, mutta ei aivan Amerikassakin tehdään ja on lähes koko ajan tehty Epiphonon omia huippumalleja rajoitettuina sarjoina.
 
Epiponea ei voi varsinaisesti pitää kopiona, koska mallit mallisuojineen kuuluvat sen emoyhtiölle, jonka omien mallien edullisempia versioita Epit ovat. Epillä on läheinen suunnittelu ja alihankinta yhteistyö emoyhtiönsä kanssa, joka lienee jonkilainen laadun tae.
 
Työn laatu sisällään on Epipholla korkea, materiaaleissa on tietenkin tingitty ja varsinkin mikit ovat olleet heillä tunnetusti heikkolaatuisia. En usko että on olemassa mitään yksiselitteistä vastausta kumpi Tokai vai Epiphone kyllä se taitaa olla aivan malli ja kitarakohtainen kysymys.
Epiphonella on tietenkin enemmän katu-uskottavuutta etenkin Sheraton-malleilla.

Perus-Epin LP:n rakenne:
 
LP tehdään perinteisesti siten, että runkopuu on mahonkia, aivan kuin LP:ssä pitää olla. Tähän pohjaan, joka on melko paksu, jyrsitään urat piuhoille tms.
 
Tämän jälkeen Gibson liimaisi päälle kokovaahteraisen kannen, jossa tämä "archtop" -koneistus, eli kansi on LP:n omaisesti kaareva. Epillä tämä sama kansi on kuitenkin tehty sitten lepästä, ja tämän päälle on liimattu n. 2 millinen vaahteraviilu, joten kakku on vain siten "päältä kaunis".
 
Ei viilunkäytössä sinänsä mitään pahaa ole, monet tunnetut valmistajat sitä käyttää. Muttei Epin Lespat kuitenkaan, tämän johdosta, vastaa täysin sitä käsittystä mitä meillä on Pauleista - eikä sitä miten Gibson ne tekee.
 
Soundin eroihin en osaa sanoa, liian vähän on oikealla Lespalla tullut soitettua.

Sinänsä outoa, että käyttävät leppää tuossa kannessa. Ei kai lepällä ja normaalilla vaahteralla kuitenkaan niin suurta eroa ole hinnassa? Tokaithan on periaatteessa rakennettu samalla tavalla, mutta kansi on vaahteraa, jonka päälle on sitten liimattu nätti vaahteraviilu.

Sinänsä outoa, että käyttävät leppää tuossa kannessa. Ei kai lepällä ja normaalilla vaahteralla kuitenkaan niin suurta eroa ole hinnassa?
 
Niinpä. Mutta ehkä sitten kun aletaan isolla volyymillä tekemään mahdollisimman pienin ylimääräisin kustannuksin, alkaa nuo erotkin kai näkymään. Tai ehkä Koreasta ei löydy sopivaa vaahteraa ja se pitäisi roudata muualta tms.

Tokailla on yks Les Paul-malli, jota oon kans katellu, siis LS75Q, jossa ainakin kuvauksen mukaan olis mahongin päällä sit vaan vaahtera-päällys. Tohon Epiphoneen kun vertaa, niin olisko tällänen sit parempi vaihtoehto? Maalaisjärjellä kun koittaa päätellä, niin..

Ei jonkin puulaadun käyttäminen sinänäsä kerro juuri mitään. Se kertoo kyllä soundin luonteesta mutta vaihtelut puulajin sisällä saattaa olla erittäin suurta
 
Leppä on paljon halvempaa kuin laadukas vaahtera, mutta tuon tyyppiseen käyttöö kuin halvemman pään Les Paulin tyyppisten kitaroiden kannet ratkaisu on täysin hyväksyttävä.
 
Tietyt Gibson Les Paul Custom mallit on tehty ilman vaahterakantta, mutta aivan oikein kyllä Les Pauliin
kuuluu vaahterakansi, silti jos kitarassa tavoitellaan jotakin tiettyä soundia ja se on mahduttava johonkin hintahaarukkaan on soundi tärkeämpi kuin rakenteen autenttisuus.
 
Kannen materiaali ei ratkaise kahden mallin paremmuutta, paljon ratkaisevampaa on runkoon ja kaulaan käytetyn mahongin laatu ja ominaisuudet. Kitaran hyvyyttä tai huonoutta ei voi lukea sen teknisistä tiedoista, kyllä niitä on soitetettava. Ja kun kyse on edullisesta mahonkisesta kitarasta on kaiken lisäksi soitettava vielä sitä yksilöä, jonka aikoo ostaa, eikä kaverin kaverin melkein samanlaista vehettä.

Tokailla on yks Les Paul-malli, jota oon kans katellu, siis LS75Q, jossa ainakin kuvauksen mukaan olis mahongin päällä sit vaan vaahtera-päällys. Tohon Epiphoneen kun vertaa, niin olisko tällänen sit parempi vaihtoehto? Maalaisjärjellä kun koittaa päätellä, niin..
 
Oikein hyvä vaihtoehto mielestäni. Kossu on kyllä ihan oikeassa, että kitarat ovat yksilöitä, vaikka itse tosin vaatisin LP-kopiolta sitä vaahterakantta ihan periaatesyistä. Tokain laadusta ei ole kyllä ollut valittamista soinninkaan puolesta, ihan nätisti ovat soineet kaikki japanilaiset mallit, joita olen kokeillut. Mikkien kiertoherkkyys kyllä on aika ikävä miinus, vaan eipä kunnollisiin mikkeihin panostaminen ainakaan kitaran soundia huononna.

Mikkien kiertoherkkyys kyllä on aika ikävä miinus, vaan eipä kunnollisiin mikkeihin panostaminen ainakaan kitaran soundia huononna.
 
Sekä Epi että Tokai paranevat huomattavasti mikkien vaihdolla, Duncanilta löytyy sopivia perinteitä kunnioittavia malleja.

Sekä Epi että Tokai paranevat huomattavasti mikkien vaihdolla, Duncanilta löytyy sopivia perinteitä kunnioittavia malleja.
 
Kai ne tuolla liikkeissä vaihtaa niitä mikkejä maksua vastaan..? Tollasissa hommissa on vähän peukku keskellä kämmentä, tyttö kun olen...

Kai ne tuolla liikkeissä vaihtaa niitä mikkejä maksua vastaan..? Tollasissa hommissa on vähän peukku keskellä kämmentä, tyttö kun olen...
 
Voivat varmaan vaihtaa ilman kummempia maksuja jos olet kitaraa ostamassa uusien mikkien kera. Tosin vaikea kuvitella, että kovin monet miespuoliset kollegat moisesta operaatiosta kieltäytyy, jos vaan nätisti kysyt.
 
Sen verran pitää vielä mainita, että vaikka oman Epinkin soundi toki muuttui paljon paremmaksi Duncaneilla (tosin nyt siinä on PRS:n mikit, kun Duncanit on PRS:ssä), kannattaisi ehkä kuitenkin pohtia voisiko mikkeihin käytettävä pääoma laittaa johonkin vielä enemmän soundiin vaikuttavaan asiaan, vaikka vahvariin.

Onko niitä Duncaneitakin sitten kymmeniä eri malleja, vai ymmärtääkö ne jos mä pyydän "Duncaneita"? Nää tekniikkajutut ollu aina niin huomattavasti sydäntä lähellä... ;)

Onko niitä Duncaneitakin sitten kymmeniä eri malleja, vai ymmärtääkö ne jos mä pyydän "Duncaneita"? Nää tekniikkajutut ollu aina niin huomattavasti sydäntä lähellä... ;)
 
Kyllä niitä aika kymmeniä on, tuossa nyt vaikka humpparilistaa.
 
http://www.seymourduncan.com/websit … ts/humbuckersdescr.shtml#59153Model
 
Kyllä halvemman kitaran alkuperäisistäkin mikeistä ääntä, ihan kelvollistakin, lähtee. Haluaisin korostaa, ettei tuo mikkien vaihto saa olla mikään itseisarvo, kun ei ole edes kovin halpaa. Tietenkin, jos on täpäkkää, niin kyllähän mäkin noita ostelisin monen sorttisia :o)