Kitarat: kitarakamat ›

Tarkoitukseni oli jo jonkin aikaa ollut hankkia Ibanez RG1570:ni ohelle jokin kiinteätallainen, mahonkirunkoinen ja liimakaulainen kitara. Rahat siihen oli tarkoitus hankkia kesätöissä. Lähinnä olin ajatellut Ibanezin SZ520QM:ää, sillä siinä oli juuri vaatimani specsit pienellä kustannuksella - kitara maksoi 510e, mutta palkkani oli n. 680e + tililläni oleva summa, eli hyvin jäisi rahaa käteen.
 
Kuluvan kuun alussa kävin ensimmäisen kerran Lahden Keskusmusiikissa, sillä työni oli lopussa ja palkka oli tilillä, mutta ainahan pitäisi testata kitaraa, ennen kuin päättää sellaisen ostaa. Juuri silloin ei sattunut liikkeessä miettimääni kitaramallia olemaan, mutta yksi japanilainen Tokai Love Rock löytyi. Testasin ko. kitaraa juuri samanlaisen kamppeiston läpi, kuin itsellänikin on. Tykästyin kovasti tämän Les Paul -kopion saundiin ja jykevään soittotuntumaan. Hinta tosin meni jonkin verran yli budjetin (799e), joten pyysin vain varaamaan kitaran minulle toistaiseksi, ja tilaamaan Ibanez SZ520QM:n, jotta voisin vertailla niitä keskenään.
 
Pari viikkoa kesti kitaran tulla, joten vasta eilen (17.7.) pääsin viimein asettamaan nämä kitarat vastakkain ja testaamaan niitä vuoron perään. Säädin PODxt:stä samoja saundeja, joita tähän asti olen käyttänyt RG:ni kanssa, ennen kuin ryhdyin suorittamaan testiohjelmaani. Testiin sisältyi kolme erilaista komppisärösaundia rokkirutinasta junttaheviin, kaksi erilaista soolosäröä (tyyliin Slash ja Gary Moore) sekä kaksi saundia puhtaammalta puolelta.
 
Ensin vertailin kitaroita ilman vahvistinta. Ibanez loisti helpposoittoisuudessaan, sillä älykkään kaulaliitoksen takia soitto oli unelmaa joka kohdalla kaulaa, kun taas Tokain LP-tyylinen kulmikas liitos hankaloitti pääsyä ylemmille nauhoille. Tähän kuitenkin tottui nopeasti, ja pian Tokai johti kisaa jonkin verran "isommalla" akustisella saundillaan, sekä selvästi jykevämmällä tuntumallaan. Loppupeleissä Ibanez tuntui jopa hankalammalta soittaa, sillä ainoa otelautamerkki vei kolmen nauhavälin tilan, mikä hämäsi hieman. Lisäksi kunnon vibratoon tottuneet sormet saivat Tokaista paremman otteen.
 
Nyt tuli aika työntää letku koloon. Komppisäröjä kokeilin lähinnä Musen, Metallican, InMen, Gunnareiden ja Velvet Revolverin riffeillä. Tokai tuntui ottavan saman tien saundit itselleen tiukalla otteella. Ibanez sen sijaan tuotti pettymyksen. Voi olla, että SZ:n vakiomikit vain ovat sitä huonompaa laatua, mutta mieleeni tuli ne hetket, kun vartailin RG:täni ja Squieriani. SZ:n mikit kuulostivat omituisen tunkkaisilta. Oikea sana on englanninkielisten kitaralehtien käyttämä termi weedy, jolle en nyt keksi tarkkaa suomennosta.
 
Puhtailla saundeilla Ibanezin mikit tosin yllättivät positiivisesti. Kaulamikit olivat lähinnä syynissä, mutta tallamikilläkin SZ:n mikit helisivät iloisen kirkkaasti siinä missä Tokain tummista saundeista tuli mieleen savuinen jazzbaari. Les Paulien kanssa ilmeisesti treblen ja presencen pitää olla useasti kohtuullisen korkealla, mutta basso tulisi pitää matalalla.
 
Vihoviimeisenä vertailuna ennen varsinaista ostopäätöstäni oli soolosäröjeni ja sustainien vertailu. Kuten komppisäröjenkin tapauksessa, myös tällä kertaa Tokai pesi Ibanezin tiukkuudessa. Odotettavissahan tämä oli, mutta samoja sirinöitä kuunnelleena jo ennen sustainvertailua tein päätökseni, että Tokai lähtee kotiin. Koska hinta ylitti jonkin verran budjettiani, tarjosin muutamaa pedaalia vaihdossa, joista tuli 120e hinnanalennusta. Mukaan vielä Gatorin kova LP-laukku, pari kielisettiä, piuha, Allen-avain ja leveä nahkahihna, niin loppuhinnaksi tuli 780e. Hyvä kitara hyvään hintaan, vaikka olenkin nyt jonkin aikaa persaukinen. :)
 
Yhteenvetona siis: Ibanez SZ520QM on kitara, jossa on hinta-laatu-suhde paikallaan. Hyväsoittoinen, hieno ja stabiilin oloinen kitara, mutta saundi ei vakiomikeillä ole paras mahdollinen. Japanin Tokai Love Rock (tarkan mallin otan selvää sitten kieltenvaihdon yhdeydessä) on toinen, jossa on vieläkin parempi hinta-laatu-suhde. Hyvin jykevä kitara, joka paitsi näyttää legendaariselta, myös kuulostaa siltä. Tumma puhdas saundi ei haittaa, sillä tällä tullaan joka tapauksessa soittamaan lähinnä rockia ja bluesia. RG:ni toimii kompensoivana kirkkaan saundin tuojana.
 
Olen testannut myös ihan aitoa Gibsonin Les Paulia, enkä kovin suurta eroa tähän huomannut. Se, että lavassa ei lue Gibson, ei haittaa, sillä tällä kitaralla tulen kuitenkin soittamaan vielä monta vuotta, ellei vuosikymmentä. :)

Plussaa näin hyvästä kirjoituksesta :) Jatkakaa...

Hoho, no kiitoksia. :) Laitoin yhden takaisin, on sen verran hyvä mieli nyt.

Heh, itselleni kävi juuri toisinpäin noita kahta vertaillessani. Kokeilin tuolla Musapörssissä noita Tokain Lespa-kopioita, eikä ne oikein vakuuttaneet.
 
Sitten kävin Musikantissa testaamassa Ibanezia, se oli kuin minulle tehty.
 
Soitettavuus oli Ibassa parempi, vaikka olikin ysin rimpulakielillä varustettu. Myös helppo pääsy ylänauhoille oli ehdoton plussa, varsinkin kun soittotyyliin kuuluu jatkuva peukalon tuominen takakautta kaulan yli. Akustinen sointi oli Tokaissa hieman tunkkaisen oloinen, tosin se saattoi johtua jo hieman ikääntyneistä kielistä.
 
Sähköistä sointia on paha mennä vertailemaan, koska en päässyt testaamaan molempia kitaroita samalla vahvistimella. Mutta entisen RG:ni uusi SZ pesi aivan 6-0, kun otin kitaran kotiin testattavaksi.
 
Noista SZ:n mikeistä vielä sen verran, että ainakin tuon Tech 21 TM10:n kanssa saundit pysyvät selkänä, eivätkä puuroudu. Tosin hieman kiertoherkät kyllä ovat, mokomat. Mutta on nämä selkeä parannus noihin Iban aikaisempiin vakiomikkeihin.

Heh, itselleni kävi juuri toisinpäin noita kahta vertaillessani. Kokeilin tuolla Musapörssissä noita Tokain Lespa-kopioita, eikä ne oikein vakuuttaneet.
 
Oli muuten varsin pienestä kiinni, että omistaisin nyt sen SZ:n. Jos ei Japanin-maan Tokaita olisi löytynyt korealaisten keskeltä, olisin vähän rikkaampikin nyt. :) Oliko nämä Tokait muuten japskeja vai korealaisia?
 
Soitettavuus oli Ibassa parempi, vaikka olikin ysin rimpulakielillä varustettu.
 
Tuntumaltaan nuo olivat jokseenkin tasaväkisiä. Tuo Iban kätevä kaulaliitos on ehdoton plussa, mutta totuin aika äkkiä tuohon Les Paulin palikkaankin. Oliko varmasti muuten ysisetti? Tuntuivat tehdaskielet jotenkin jäykemmiltä kuin oman RG:ni ysisetti.

Oliko varmasti muuten ysisetti? Tuntuivat tehdaskielet jotenkin jäykemmiltä kuin oman RG:ni ysisetti.
 
Munkin käsittääkseni niissä on tehdasasenteisena ysit. Johtui varmaan jäykempi fiilis siitä, että siinä kitarassa on kiinteä talla eikä floikka kuten RG:ssä. Kielet eivät anna siis yhtään periksi, toisin kuin floikalla varustetussa.

Oli muuten varsin pienestä kiinni, että omistaisin nyt sen SZ:n. Jos ei Japanin-maan Tokaita olisi löytynyt korealaisten keskeltä, olisin vähän rikkaampikin nyt. :) Oliko nämä Tokait muuten japskeja vai korealaisia?
 
Japskejahan ne, siinä 1000 erkin hintaluokassa.

 
Tuntumaltaan nuo olivat jokseenkin tasaväkisiä. Tuo Iban kätevä kaulaliitos on ehdoton plussa, mutta totuin aika äkkiä tuohon Les Paulin palikkaankin. Oliko varmasti muuten ysisetti? Tuntuivat tehdaskielet jotenkin jäykemmiltä kuin oman RG:ni ysisetti.
 
Ysisetti niihin on tehtaalla lyöty. Kieltenhän pitäisi tuntua löysemmiltä SZ:ssa kuin RG:ssä, koska siinä on lyhempi skaala. Ainakin tämän huomasin omaan RG:ni verratessa.

Ysisetti niihin on tehtaalla lyöty. Kieltenhän pitäisi tuntua löysemmiltä SZ:ssa kuin RG:ssä, koska siinä on lyhempi skaala. Ainakin tämän huomasin omaan RG:ni verratessa.
 
Niinpä. Tämä juuri herätti ihmetystä, kun sitä kokeilin. Syy on siis ilmeisesti tuo talla.

Niinpä. Tämä juuri herätti ihmetystä, kun sitä kokeilin. Syy on siis ilmeisesti tuo talla.
 
Minkälainen setti sinulla on RG:ssä? Itselläni oli kympin setti RG:ssä (normaali E-vire), tässä SZ:ssa "joutuu" käyttämään 10-52 settiä, mukavasti tuo vielä lisää alapäätä tuohon saundiin. :)
 
Eikä tuon tallan pitäisi vaikuttaa ainakaan soittoa keventävästi, venyttäessäsi kieltä tallahan nousee hieman, joten joudut venyttämään kieltä pitemmälle. Näin olen ainakin itse asian ymmärtänyt.

Minkälainen setti sinulla on RG:ssä? Itselläni oli kympin setti RG:ssä (normaali E-vire), tässä SZ:ssa "joutuu" käyttämään 10-52 settiä, mukavasti tuo vielä lisää alapäätä tuohon saundiin. :)
 
Ysisetti normaalivireellä. En tiedä miksi, mutta tuntui jonkin verran jäykemmältä SZ:n setti. Eivät varmaankaan olleet vaihtaneet kaupassa, sillä kitara oli vielä pahvilaatikossaan, kun kauppaan saavuin. Sen verran lyhyempi on tuon Tokain mensuuri, että pakko on siinä ruveta .011-settiä käyttämään.

Teepä tästä artikkeli tuonne laitearvioihin!!

Teepä tästä artikkeli tuonne laitearvioihin!!
 
En oikein rohkene vielä, kun ensin pitäisi ajaa uusi kitara sisään, tehdä sille keikkatulikaste ja tehdä pitkän ajan tutkimus mahdollisista ongelmista.

Onnea uudelle pojalle.
 
Oli jotenkin mukava kirjoitus. Tuli hyvälle tuulelle. Annan myöskin plussan.

Oli jotenkin mukava kirjoitus. Tuli hyvälle tuulelle. Annan myöskin plussan.
 
Juuh. Mukava aina lukea muiden ostoksista, kun omat vähän heikolla mallilla. Plussaa tästä, niin ehkä näitä nähdään lisää.
 
Edit:
 
Oikea sana on englanninkielisten kitaralehtien käyttämä termi 'weedy' , jolle en nyt keksi tarkkaa suomennosta.
 
Weedy, heinävä, elikkä tutummin puiseva. Tätä sanaa hait?

Mukava lukea tällaisia vertailuja. Plussaa kirjoituksesta.
 
Minä tosin haluan aina testata kitaroita jonkin putkivahvistimen läpi. Tietysti omien kamojen kanssahan niitä tulee käytettyä, mutta putkivahvistimen kautta kitaroiden erot välittyvät mielestäni paremmin. Mallintavat ja transistoripelit kun mielestäni tekevät kaikista kitaroista vähän samankuuloisia ainakin jossain määrin (jotkut enemmän, jotkut vähemmän).
 
Allekirjoitan kommentit tuosta SZ:ta. Meinasin sellaisen jo ostaakin, mutta typerä otelautamerkki, huonosti erottuvat otelaudan reunassa olevat pisteet, lyhyt ja jäykkä mikinvalintakytkin ja keskinkertaiset mikit karkottivat lopulta. En ymmärrä miten Ibanezilla voi olla niin hankalaa tehdä hyviä vakiomikkejä.

Kiitoksia vaan kaikille! Hyvä tietää, että oma onni on jaettavissa muidenkin kanssa. :)
 
Weedy, heinävä, elikkä tutummin puiseva. Tätä sanaa hait?
 
Joku tämäntyylinen, määritelmältään siis aika sirisevä ja tunkkainen. Kiitokset.