Kitarat: kitarakamat ›

Huomasin tuossa, että täällä on ollut suhteellisen vähän keskustelua noista Flying V mallisista kitaroista.
Tilasin viime viikolla tuollaisen gibsonin `67 Flying V:n paikallisen musiikkiliikkeen kautta. En ole vielä saanut tuota kitaraa, mutta tällä viikolla pitäis tulla. Ajattelinkin kysellä muiden mielipiteitä ja kokemuksia noista V-malleista, että meniko rahat hukkaan vai ei :) Omakohtaista kokemusta mulla on vain Epiphonen `67 V:stä ja Gibsonin Voodoo V:stä. Voodoo V:stä en voi kyllä paljon sanoa, kun testasin sitä vain pikaisesti. Loisto kitaralta se kyllä vaikutti..

Epiphonen `67 V
 
jos on yhtään samanlainen kuin tämä (mitä vahvasti epäilen) niin oletpa kyllä hukkaan onnistunut rahasi heittämään!! =D
 
nojoo, ei tota Epiä voi edes verrata Gibsoniin.
kerroppa mielipiteitä kun kitara on tullut!

Itsellä oli noin vuosi sitten classic white '67 komealla peilipleksillä. Hankin tämän jenkeistä Ebaystä suhteellisen edukkaasti. Jouduin luopumaan tuosta kun PRS tuli ostettua ja karahka majailee tietääkseni eräällä kovin tunnetulla studiolla Helsingissä.
 
Omat kokemukset V:stä olivat ristiriitaiset. Kitara oli soittamaton, eli vaati kyllä trimmausta ja säätöä, ennekuin oikea luonne alkoi hahmottumaan. Mulle hyvä paksu kaula, suht leveä otelauta, mutta jollainlailla hieman kolkon oloinen kaula. Miinusta tuli maalipintaisesta kaulasta, joka erityisesti valkoisena tahmaantui turhan nopeasti. Samoin en pitänyt avoimista humppareista, eli '58 olisi ollut oikeampi vaihtoehto siinä mielessä. Soundillisesti en kerinnyt tekemään vertailuja kovin paljoa esim. LP-hen, mikit olivat muistaakseni 496T ja 500T. Omalta kantilta noista jäi vähän sellainen "metallinen" yleisfiilis, mutta saatan olla väärässäkin.
 
Noin yleisilmeeltään laite oli kuitenkin suht. mahtava. Pari keikkaa tuolla soittaneena voi antaa anteeksi pienen karheuden soittotuntumassa ja treenikäytössä hankalan ulkomuodon, mutta livesoitossa sitä paljonpuhuttua respectiä satatelee paljon.
 
Jos verrataan tehtaalta tulevaa Gibsonia ja tehtaaltatulevaa PRS:ää, niin omassa tapauksessani eroa oli valitettavasti aika paljon, noin tuntumassa ja viimeistelyissä. V:ssä oli kuitenkin kaikki kohdallaan, vaikkei ihan tip-tip. Ja kyllä se ulkonäkö jätti sellaisen fiiliksen että V tai "Z" tulee vielä taloon. Toivottavasti pian. Ainoaksi sähkikseksi en hankkisi.

Päätin hankkia tuon V:n ihan kakkoskitaraksi. Ykköskitara on Esp MII, joten "paksu" kaula on tuttu :) Ja heviähän tuolla V:llä tulee soitettua... Ei tuota V:tä tosiaan ainoaksi kitaraksi kannattais hommata. En ole vieläkään saanut tuota kitaraa :(

TomTom laittoikin jo hyvää kuvaelmaa aiheesta, ja samanoloisia havaintoja on itsellänikin. Neljää Gibsonin Flying V:tä olen soittanut kolmen vuoden aikana, kaikki Ž67 reissue-malleja tai siihen pohjautuvia.
 
Ensimmäinen huomio oli keveys. Painavimmat stratoni taitavat mennä lähes Les Paul luokkaan, ja siinä lensi V-kepukka melkein käsistä, kun oli niin kevyt pyöritellä...Flying V totta tosiaan.
 
Tuohon keveyteen, kaulaan ja kaulaliitoksen muotoiluun liittyen, soittaminen tuntuu kepeältä touhulta. Kaula on juuri sopivan tuhdin oloinen, muttei liian halko, ja otelautaa pitkin saa vinkaistua helposti ihan ylös asti jos niin haluaa.
 
Tuo vakiomikkiyhdistelmä 496R/500T ei ole minua niin miellyttänyt. Kaulamikki ei ole jättänyt mitään erityisen negatiivista, jos kohta ei positiivistakaan vaikutelmaa. Mutta tuo 500T tallamikki sitten, ulosantia kyllä riittää, mutta omaan makuuni liikaakin. Lisäksi sen sävy on jotenkin karkean oloinen, riipivä.
 
Kahdessa V:ssä mikkeinä on 490R/490T ja soundi on selvästi eri luokkaa. Ulostulotaso taitaa olla sieltä Gibsoneiden pienimmästä päästä, vaan onpa sitten suorastaan samettinen ääni. Tallan saa ärjähtämäänkin, mutta yleissointi on enemmän laulavaa bluussia.
 
Talloina löytyy sekä ABR-1:stä että Nashville Tune-O-Matic:ia. Jälkimmäinen on tukevamman oloinen ja eritoten tallan kiinnityspultit ovat selvästi jämerämmät, mutta käytössä ei eroa havaitse. Kestävyyden kannalta Nashville vienee potin, mutta ei ABR-1:kään lelu ole. Raskaalla kädellä soutamisessa juuri nuo kiinnityspultit voivat kuulema alkaa pitemmän päälle taipumaan, omissa kitaroissa ei vielä havaittavissa (kaikki V:t vuodeltaŽ91).
 
Gibsonin Kluson Deluxe virittimet ovat toimineet moitteetta ja nuo tulppaanit sopivat mielestäni oivasti kitaraan myös ulkonäkönsä puolesta. Yhdessä V:ssä on vaihdokit, en muista merkkiä äkkiseltään, mutta painavammat metallivirittimet tekevät muutoin niin herkässä balanssissa pysyvästä kitarasta hieman kaulapainoisen.
 
Viimeistelyn laatuun en osaa ainakaan tehtaan jäljiltä sanoa, kaikki nämä olivat jo käytettyjä, kun käsiini eksyivät. Nitroselluloosa on herkkää raapiutumaan ja kolhiintumaan, ja niitä jälkiä sitten löytyykin, etenkin rungon takaa. Toisaalta, naarmut eivät minua haittaa, ja jo niinkin triviaali pointti kuin kitaran tuoksu on miellyttävän erilainen. Kuten TomTomillakin, minulla oli aluksi vaikeuksia tottua kaulan maalaukseen. Se tuntui jotenkin nihkeän, tahmean oloiselta kämmenelle, tosin verrokkina ovatkin lähes lakkaamattomat satiinikaulaiset kitarani. Ajan myötä olen tottunut tuohon kaulan maaliinkin, ja pieni pyyhkäisy soiton välillä yleensä auttaa.
 
Säädettävyyden kanssa ei ole ollut ongelmia. Edellisten omistajien jäljiltä kaikissa oli hieman erilainen tatsi, joka muuntui pienellä ruuvauksella itselle sopivaksi. Kaulakulma oli jokaisessa ideaali (liekö näissä suuria eroja?), talla asettui omalle tatsilleni juuri sopivalle korkeudelle.
 
Jaah, makuasioita pitkälti. Se ostoksen hyvyys selviää varmaan ihan käytön myötä, mutta kun V:t ovat jo mallina tuttuja, suuria yllätyksiä en ennustaisi, paitsi toivottavasti positiiviseen suuntaan. Ainokaisesta tällä erää virallisesti omasta Flying V:stäni en luovu hevillä, enkä kyllä bluesillakaan.

Itseäni kiinnostaisi enemmän '59 Korina Flying V, mutta ne onkin custom shop vehkeitä ja varmasti pirun kalliita. Onko kellään kokemusta tollasesta?

Itseäni kiinnostaisi enemmän '59 Korina Flying V, mutta ne onkin custom shop vehkeitä ja varmasti pirun kalliita. Onko kellään kokemusta tollasesta?
 
Erittäin vähäinen, mutta ruokahalua lisäävä näköhavainto on. Elderly Instrumentsin eteisaulan lasikaapissa oli muutama vuosi sitten esillä kaksikin vaatimattoman hintalapun omaavaa yksilöä, aidot 58 ja 59. Ei pirkule päässyt jostain syystä käpeltämään, vaikka mieli olisi tehnyt. Hinnan puolituksen jälkeen katosivat liikkeestä, toinen kolmeen kymppiin, toinen reiluun seitsemäänkymmeneen isoon rahaan. Joku Lenny Kravitz vei kuulema toisen. Ketale.

Entäpä Tokain flying-v:t? Itse kokeilin joskus kuopion viiking-musiikissa jotain punaista mallia... oli kyllä mukava soittaa ja varsinkin kaula oli miellyttävä. Taitaa roikkua siellä seinällä vieläkin...

Entäpä Tokain flying-v:t? Itse kokeilin joskus kuopion viiking-musiikissa jotain punaista mallia... oli kyllä mukava soittaa ja varsinkin kaula oli miellyttävä. Taitaa roikkua siellä seinällä vieläkin...
 
No ihme! Ja taitaa vieläki jäädä roikkumaan kun Viperi tilasi Gibsonin. Otsikossa tuo näkyy. Triidin aiheena olikin tänään siis Gibson Flying V, ei Musamaailman ihme-kopio. Jossa on muuten leppärunko. Ei mahonkia lain.Kaula niissä on miellyttävä pulttikaula.

Jossa on muuten leppärunko. Ei mahonkia lain.Kaula niissä on miellyttävä pulttikaula.
 
Jeps, kokemusta kummankin merkin nykyisistä Lentokitaroista.
 
Ei kannata vertailuja tehdä pahemmin, kun vain muoto muistuttaa...
 
Gibsonin Flying V ....siin sitä jotain on, mulle jäi kaunihit muistot...
 
500T on "karski" mutta, korkeuden säätö vaikuttaa nois IMO aika helkkaristi... ite pidin ja samainen 500T mul nyttenkin on.

No ihme! Ja taitaa vieläki jäädä roikkumaan kun Viperi tilasi Gibsonin. Otsikossa tuo näkyy. Triidin aiheena olikin tänään siis Gibson Flying V, ei Musamaailman ihme-kopio. Jossa on muuten leppärunko. Ei mahonkia lain.Kaula niissä on miellyttävä pulttikaula.
 
Hmm... kannataako tuosta nyt vetää käpyä p:hen? En tiennyt että tässä pitää ruveta uutta threadia aukomaan kun tarkoitin lähinnä, että minkälaisia ovat verrattuna esim. noihin gibsoneihin. Kun tokain les pauleja kuitenkin kehutaan täällä aika paljonkin...

500T on "karski" mutta, korkeuden säätö vaikuttaa nois IMO aika helkkaristi... ite pidin ja samainen 500T mul nyttenkin on.
 
Monella on tuo, että mikkejä ei säädetä, vaikka vaihdetaan ne tehtaan ysit ykstoista-satsiin, jotka on sitte toki paksumpina sille magneettiselle vedolle ym. herkempiä. Sitten on soundit huonot, jos vaikka vireongelmilta välttyykin. Täytyis omakohtaisesti paneutua aina siihen soundin hakuun ja säätämiseen..
No, onhan toki keraamisella ja alnico-mikillä soundieroakin..

Siinä: JAMille
 
Jeps, kokemusta kummankin merkin nykyisistä Lentokitaroista.
 
Ei kannata vertailuja tehdä pahemmin, kun vain muoto muistuttaa...
 
Gibsonin Flying V ....siin sitä jotain on, mulle jäi kaunihit muistot...
 
500T on "karski" mutta, korkeuden säätö vaikuttaa nois IMO aika helkkaristi... ite pidin ja samainen 500T mul nyttenkin on.

Siinä: JAMille
 
Huomasin... sait papukaijamerkin.

Hmm... kannataako tuosta nyt vetää käpyä p:hen? En tiennyt että tässä pitää ruveta uutta threadia aukomaan kun tarkoitin lähinnä, että minkälaisia ovat verrattuna esim. noihin gibsoneihin. Kun tokain les pauleja kuitenkin kehutaan täällä aika paljonkin...
 
Ei, enpä vetäny pyllyyn mitään..ite taisit tehdä sen. Kas kun noita T-mekkisiä kopioita markkinoidaan Musamaailman puolesta ahkerasti kaikissa Gibson-thriideissa.. Voisi tosiaan joskus avata vaikka oman niitä varten, ettei tälläiset herkät ilonpilaajat, kuin minä, tartu tuollaiseen pikkuseikkaan. Oikeesti, kun täällä on tullut roikuttua jo kauankin, ihmetyttää, kun on selkeästi Gibsoneista otsikkoa myöten puhe, niin vähintäänkin ensimmäisellä sivulla on näitä "Tokai on loistava ja parempi kuin alkuperäinen" tai "Tokai on kitaroitten Behringer"- juttua.
 
Ja asiaan: Jos haluaa ulkonäöllisesti alkuperäistä 1:1 muistuttavan, mutta materiaaleiltaan ja muilta ominaisuuksiltaan poikkeavan näköispainos-kitaran kannattaa vastata Musamaailman seireenikutsuun ja investoida Tokai vaikka samalla rahalla saisi jotain muuta. Ei sillä, ettäkö Tokai olisi jotenkin erikoisen huono, päinvastoin, mutta kaiken huippu-hypetyksen turvin siitä on tehty niin suosittu, samalla hintaa ylöspäin hilaten, että kohtapa se on esikuvansa hinnoissa.. =)
Tokain V:t on tosiaankin leppärunkoisia, pulttikaulaisia näköispainoksia. Ei mitenkään ylivertaisia muihin kopioihin. Jos löydät jostain esim. Hoshino Groupin valmistamia Grecoja, tai jopa vanhoja Ibanezin RocketRoll II - lentoveetä muistuttavia kitaroita, ehkä kannattaa sijoittaa niihin. Itse tekisin ainakin niin.

Huomasin... sait papukaijamerkin.
 
Yea = )

Yea = )
 
Nii-ii. Minä sain taas vaan käpyjä pyllyyn.. :(

500T on "karski" mutta, korkeuden säätö vaikuttaa nois IMO aika helkkaristi... ite pidin ja samainen 500T mul nyttenkin on.
 
Jeps, makuasioitahan nämä ovat monelta osin, ja säätääkin pitää muistaa...ehdottomasti viimeistään ennen kuin vaihtoa tosissaan harkitsee. Enpä itsekään 496/500-settiä pois vaihtanut, vaan säädin sen minkä pystyin ja tyydyin soundiin sitten sellaisena millaiseksi sain.
 
No, onhan toki keraamisella ja alnico-mikillä soundieroakin..
 
Näinpä. Ainakin em. tapauksessa omat korvani näyttävät tykkäävän enemmän jälkimmäisistä. Ei kerro mitään paremmuudesta tms., omista mieltymyksistä vain.

Nii-ii. Minä sain taas vaan käpyjä pyllyyn.. :(
 
Heh... pistetään sinnekin ettei mene elämä pilalle.

Heh... pistetään sinnekin ettei mene elämä pilalle.
 
*hii! Kiitos!*
 
Tuo mikkien säätäminen vielä, siihenkin vois joskus oikein paneutua vaikka siellä treeniksellä.. Hakee sen optimikorkeuden, joka on riippuvainen mm. soittotatsista, käytetyistä kielistä ja ennen kaikkea siitä tarvittavasta soundista.. Siinä voi jopa saada säästöjä aikaan..pari kertaa olen katsonu vireongelmien takia kitaraa, jossa oli myös "kieliääniä otelaudassa, vaikka kielet on korkealla" ja kas, toisella kertaa oli mikrofonin naparuuvia kierretty vähän liikaa, toisella kerralla oli koko mikki korkealla, koska se ei ollut oikein "kallellaan" kielten suuntaan, vaan pikemminkin tyyliin etureuna ylhäällä..