Kitarat: kitarakamat ›

Eli milta merkiltä olisi odotettavissa jotain uutta, ja siis tosissaan uutta, ei mitään väsyneitä kopioita muitten malleista?
 
Tuntuu ettei mistään löydy mitään erilaista muotoilua tai uusia innovaatioita.. (Soitinrakentajilta saa tietysti mitä tilaa, mutta hinta on sen mukainen.)
 
..Ja jos löytyy, niitä ei tuo maahan kukaan!

Justhan Ibanezilta tuli uus skeba mallisto.

Kyllähän ne kaikki aina johonkin F:n tai G:n designiin perustuu. Tuo sinun avatarissasi oleva skebakin on Explorerin ja Flying V:n yhdistelmä. PRS:n menestyksen syynä on varmasti juuri tuo straton ja Les Paulin yhdistäminen - sopivan klassinen designi, jossa on vähän omaa otetta mukana.
 
Jos oikeasti erilaista skebaa haluaa, niin joutuu kääntymään pienten pajojen suuntaan. Esim. Teuffel ja Auerswald väsäävät aika hämäriä (mutta samalla hienoja) kepukoita. ESP:lla on myöskin useampi vähintäänkin erikoinen malli (joita tosin myydään vain Japanissa). Hinnat ovat tietysti korkeat.

Liian radikaaleille malleille ei ole kysyntää. Klassiset mallit myyvät parhaiten.

Justhan Ibanezilta tuli uus skeba mallisto.
 
Kävin just vilkasemassa "uutta" mallistoa. hoho.

Liian radikaaleille malleille ei ole kysyntää. Klassiset mallit myyvät parhaiten.
 
Niinpä... tässä nyt mielessä pyörii tämä LTD- ilmiö: tekivät aika pitkälle Jacksonin meininkiä, mutta esim. rohkeammilla värityksillä ja hinta-laatusuhde oli kohdallaan. Ja hommasivat paikallisia nimimiehiä mainoskuviin.

Kävin just vilkasemassa "uutta" mallistoa. hoho.
 
No ne nyt ei olekkaan varmaan ihan sulle suunnattu, mutta vastasin vain varsinaiseen kysymykseen.

Liian radikaaleille malleille ei ole kysyntää. Klassiset mallit myyvät parhaiten.
 
Täysin totta.. Jos aattelee innovatiivista valmistajaa, jonka malleihin olen perehtynyt niin sopiipa kysyä missä ovat:
Corvus (no se olikin hirvee)
M-III, 20/20, Victoryt, Markit, S-1 ja Marauder, L-6S...
Ne "oudommat" mallit myyvät harvoin sellaisia määriä, että teollisen valmistajan kannattaa niitä mallistossa pitää. Toki niitä tehdään, varsinkin "näyttelytarkoituksiin". Joku massatuotantopaja voi jotain kummallisempaa mallia tehdä yhden ison satsin, mutta harvemmin niistäkään mitään myyntimenestyksiä tulee.
Eri asia kokonaan on sitten ne kitarat, jotka ovat aivan loistavia, mutta joiden valmistus on jouduttu lopettamaan, koska hinnoittelu on ollut liian edullinen, eli kitaran tai basson valmistaminen on maksanut enemmän kuin markkinoilta odotettavissa oleva hinta, joilla ne tekevät kauppansa. Jotenkin epäonnekas tässä asiassa on ollut Fullertonin tehdas, ne aktiivi Elitet, ja Marauder nyt joitakin sanoakseni. Jim Burns teki myös valmistuskustannuksiltaan kovin kalliita kitaroita..
Onhan selvää. että teollisesti valmistetun kitaran tekemiseen ei saa upota määräämättömästi aikaa (eikä rahaa) toisin kuin esim. soitinrakentajan tekemään. Taas toisaalta harvoin soitinrakentajan tekemä kitara, olkoonkin ominaisuuksiltaan teollisen huippumallin tasoinen ja usein parempikin, on sitten jälleenmyyntiarvoltaan mitään noihin "merkkikitaroihin" verrattuna.. Eli onhan se hieno, mutta ei siitä "kunnon hintaa" saa, paitsi aniharvoin, ja ainoastaan muutaman todella tunnetun tekijän kustom-kepeistä. Toki, jos on olemassa "celebrity-ekstra" eli jonkun kuuluisan ja tunnetun kitara on kyseessä, markkinat reagoivat..

blues:
vastasin vain varsinaiseen kysymykseen.
 
Tuli vissiin väärään ketjuun...
 
siis tosissaan uutta, ei mitään väsyneitä kopioita muitten malleista?

No okei... Vähä aiheen vierestä mentiin.
Anteeksi.

Sähkökitaran runko voi olla minkämuotoinen tahansa. Siis järjen mitoissa. Yleensä ihmiset eivät erilaisemmista kitaroista kuitenkaan pidä. Se pätee ihmisen ajattelutapaan muutenkin. Ei saa perinteitä liikaa ravistella. Tälläkin palstalla esimerkiksi B.C. Richit ovat järjestään "hevisuunnikkaita" joita ei kehtaa käyttää kuin naapurin aloitteleva teini. Tosimiehet soittaa Stratoilla, Les Pauleilla ja sitten vähän "tvängiä" Telestä. On jo valmiit soundikategoriatkin kuten Les Paulin "murina" ja helvetillinen sustain, Straton "kuulaat kliinit" ja tietenkin tuo Telen oma. Mitäs vielä? Mistäs se "laulava soolosoundi" irtosi?

Mistäs se "laulava soolosoundi" irtosi?
 
Foorumia kauan lukeneena tiedän että Les Paulin kaulamikistä!

Sähkökitaran runko voi olla minkämuotoinen tahansa. Siis järjen mitoissa. Yleensä ihmiset eivät erilaisemmista kitaroista kuitenkaan pidä. Se pätee ihmisen ajattelutapaan muutenkin. Ei saa perinteitä liikaa ravistella. Tälläkin palstalla esimerkiksi B.C. Richit ovat järjestään "hevisuunnikkaita" joita ei kehtaa käyttää kuin naapurin aloitteleva teini. Tosimiehet soittaa Stratoilla, Les Pauleilla ja sitten vähän "tvängiä" Telestä. On jo valmiit soundikategoriatkin kuten Les Paulin "murina" ja helvetillinen sustain, Straton "kuulaat kliinit" ja tietenkin tuo Telen oma. Mitäs vielä? Mistäs se "laulava soolosoundi" irtosi?
 
Ja nykyään kaikki soittaa RG:llä

Mistäs se "laulava soolosoundi" irtosi?
 
Toi on mun mielestä yksi vastenmielisimpiä käsitteitä mitä kitaransoittoon liittyy. Eikä vähiten siksi, että munsta se kuulostaa paskalta. Saundissa pitää olla särmää ja pörinää! Soittakaa sähköurkuja te kaikki laulavan leadin perään haikailevat!
 
Kirjoituksesi oli kyllä sen verran särmikäs ja ivallinen, että annan flunssan.

Nää on kattokaas makuasioita. Toiset laulaa hammondeilla tai Rolandin übersynilla, toiset LP:n keulamikillä. Ei niistä niin kannata välittää. Hyvä soundi on jokaiselle erilainen ja oma.
 
Kiitos.

Monta pioneeria on tosiaan tienposkeen jäänyt. Foxin listaan voisi lisätä vaikkapa ison Geen Sonex-mallin tai Bond Electrogliden.
 
Mutta toisaalta... materiaalien suhteen on pakko ruveta tekemään jotakin, kun perinteiset soitinpuut harvenevat eikä niitä niin äkkiä viljelemälläkään saataisi lisää. Parker Fly -sarjassa on ollut uusia rakenteellisia ideoita, ja käsittääkseni homma on toiminut taloudellisestikin ainakin kohtuuhyvin. Kuten Steinbergerkin pelasi sentään aika pitkään. Aika näyttää, miten jollekin Flaxwood-tyyppisille virityksille käy.
 
Tietysti mikä tahansa "seuraava iso juttu" on oikeasti iso juttu vasta sitten kun muut valmistajat rientävät kopioimaan tai melkein-kopioimaan sitä. Eihän kukaan tehnyt onnistuneita kopioita Stratocasteristakaan ennen kuin alkuperäinen oli ehtinyt olla markkinoilla hyvinkin parikymmentä vuotta. Ja Giban Explorerkin vedettiin yli vuosikymmeneksi markkinoilta huono menekin vuoksi...
 
Tilanne on siis sama kuin itse musiikinkin puolella. Jos haluaa tietää mikä on tämän hetken tärkeä juttu, pitää kipaista parinkymmenen vuoden päässä tulevaisuudessa tarkistamassa, mitä tärkeää tänään oikein tapahtuikaan.

Monta pioneeria on tosiaan tienposkeen jäänyt. Foxin listaan voisi lisätä vaikkapa ison Geen Sonex-mallin
 
Oli niitä ensimmäisiä komposiittikitaroita muuten Sonex..
 
. materiaalien suhteen on pakko ruveta tekemään jotakin, kun perinteiset soitinpuut harvenevat eikä niitä niin äkkiä viljelemälläkään saataisi lisää. Parker Fly -sarjassa on ollut uusia rakenteellisia ideoita, ja käsittääkseni homma on toiminut taloudellisestikin ainakin kohtuuhyvin. Kuten Steinbergerkin pelasi sentään aika pitkään. Aika näyttää, miten jollekin Flaxwood-tyyppisille virityksille käy.
 
Voipa käydä niinku just Sonexille, joka oli se "helvetin muovikitara"..niinku mulle on sanottu..
 
Eihän kukaan tehnyt onnistuneita kopioita Stratocasteristakaan ennen kuin alkuperäinen oli ehtinyt olla markkinoilla hyvinkin parikymmentä vuotta..
 
Ja LP-kopiot tuli vasta 60-luvulla, kun oli markkinarako: Gibson ei valmistanu enää (juu-u ihan totta!) ja vanhoja oli kyllä markkinoilla, mutta hinta oli kovanpuoleinen, ja nousussa. Eräs setä Hoshino Groupista vieraili NAMM:ssa ja vot: tuli Ibanezin LesPaul-kopiot!

Eli milta merkiltä olisi odotettavissa jotain uutta, ja siis tosissaan uutta, ei mitään väsyneitä kopioita muitten malleista?
 
Schecterin 2005 mallisto näyttää ihan kivalta...ei tosin niin innovatiivinen tai mitään mutta vallan mukavia soittopelejä. Siltikin tuo Dean vie voiton meikäläisen silmissä :)
 
Tuntuu ettei mistään löydy mitään erilaista muotoilua tai uusia innovaatioita.. (Soitinrakentajilta saa tietysti mitä tilaa, mutta hinta on sen mukainen.)
 
Ei aina onneksi tartte ollakaan mitään uutta... vanhassa vara parempi :) Gibsonilta tuli se digital lespa tälle vuodelle. Saa nauhoiteltua vaikka joka kielen erilliselle raidalleen. E-kiellä delay, A:lla chorus ja D:llä flangeri... voi jessus :) Niin tai jos tulee nauhoituksessa virheellinen pikkaus, niin sen voi helposti korjata...
 
..Ja jos löytyy, niitä ei tuo maahan kukaan!
 
No, Deania ei tuoda maahan, mutta onneksi on olemassa saksalaiset veljet ja siskot :)

Kitaroiden muotoja on olemassa jo aika paljon, jos jotain persoonallista haluaa keksiä niin kumminkin se malli on jo olemassa.
Ja kitaranhan on oltava hyvä käteen yms. että ihan minkä tahansa muotoista keppiä tuskin on mukava soittaa.
Stratocaster ja Les Paul. Kaksi maailman yleisintä kitaramallia. Minkätakia niitä sitten kopioidaan?
No, niissä on oikea muoto, tuntuma, soitettavuus yms. kaikki pointit täsmäävät.
Ei uuden mallisia kitaroita varmaan pahemmin enää kehitellä. Vanhat kunniaan!
 
(Meni vähän offtopikiks...)

Itsekin olen jossain määrin tykästynyt omituisen mallisiin kitaroihin. Esim. Fernandes Ravellessa on jotain maagista, vaikka se on perverssi sekoitus Lespaa ja Mockingbirdiä. Soikin kuulemma hyvin.
 
http://www.bananas.com/multimedia/8452/FullImage/8452.jpg