Kitarat: kitarakamat ›

Elikkäs oon aatellu laittaa uuden sähkökitaran. On vain niin vaikea päättää että millasen sitä laittas, kun tulee soiteltua kuitenkin rokkenrollia ja ehkä vähän raskaampaakin, ja sitten kevyttä blues juttua.
 
Jollain on varmaan ollut samanlainen ongelma kuin mulla, ja ehkä joku jopa on saanut jonkun lopputuloksenki. Pistäkäähän ehdotuksia jos viittitte. Hintahaarukka n 400-800e

Älä osta jos et tiedä mitä haluat :) Säästä rahat siihen että tulee GAS.

Älä osta jos et tiedä mitä haluat :) Säästä rahat siihen että tulee GAS.
 
Tuo on järkeenkäypä neuvo.. Mutta kun sormet syyhyävät uuden kitaran perään viakka rahaa on tuloillaan varta parin kk:n päästä.

Mistä sanoista tuo GAS tulee? Jotain Guitar adgfd sdsfsdg? Vai hä?

Mistä sanoista tuo GAS tulee? Jotain Guitar adgfd sdsfsdg? Vai hä?
 
Gear Acquisition Syndrome

Gear Acquisition Syndrome
 
Acronymfinder.comin mukaan se on joko Guitar tai Gear Acquisition Syndrome :)

Elikkäs oon aatellu laittaa uuden sähkökitaran. On vain niin vaikea päättää että millasen sitä laittas, kun tulee soiteltua kuitenkin rokkenrollia ja ehkä vähän raskaampaakin, ja sitten kevyttä blues juttua.
 
Jollain on varmaan ollut samanlainen ongelma kuin mulla, ja ehkä joku jopa on saanut jonkun lopputuloksenki. Pistäkäähän ehdotuksia jos viittitte. Hintahaarukka n 400-800e
 
Perusvarma valinta: Strato tallahumbuckerilla, taittuu hevit ja humpat. Lisäksi tarjontaa on järjettömästi, on varaa valita kukkarolle, silmälle ja käpälälle sopiva.
 
Jos mulla olisi vain yksi kitara, se olisi juurikin strato tallahumpparilla.
 
JuSu

Eihän se ole mallista kiinni mikä musiikkilaji sillä taittuu? Toisaalta voisi olla hauskan näköistä jos soittelis Black Metallia ES-335:lla tai Countrya RR:llä.
 
Niinkuin JuSu sanoi nii strato tallahumpparilla on varmasti semmonen all-around kitara jolla pärjää. Yamahan Pacifica mallit on hyviä sekä kehuttuja. Itse laittaisin tilanteessasi mustan Les Paulin esim. Tokai valmistaa tuohon hintaa ihan laadukkaitakin soittimia ja varsinkin jos seuraa aktiivisesti käytettyjen markkinoita.
Oletko täältä mnetin torilta katellut kitaraa?

On vain niin vaikea päättää että millasen sitä laittas, kun tulee soiteltua kuitenkin rokkenrollia ja ehkä vähän raskaampaakin, ja sitten kevyttä blues juttua.
 
Sama homma täällä. Oon lisäksi myös kyllästynyt ainaiseen kitaran päivittämiseen; mikkiä, potikkaa, viritintä. Eikä oo oikeen sopivalta tuntunu mikään. Ois kiva kun vois ostaa vaan kepin ja se ois siinä, siin ois kaikki.
 
Nyt sormet syyhyten odottelen tässä että pääsisin testaamaan tollasta sunburstia ESP/LTD Viper-400:sta Duncanin mikeillä. Ei saanut vielä viime vuonna tuota kuin EMG:llä, kun kyselin. Siinä on ainakin omasta näkökulmastani kaikki spekkien puolesta kohdillaan. Saas nähdä miten luuttu soundaa ja istuu käpälään.
 
Se kokemus mikä mulla on noista Duncaneista (mulla les paulissa tälläkin hetkellä) niin taittuvat kyllä yleensä erinomaisesti kaikkeen. On toki muitakin hyviä.
 
759 euroon näyttäis lähtevän suomesta tuo:
 
http://www.espguitars.com/guitars_viper.html

Les Paul tai strato, ei niin kuumilla mikeillä ja lisää pre-amp buusteri niin saat hevitkin nätisti irti ;)

Les Paul tai strato, ei niin kuumilla mikeillä ja lisää pre-amp buusteri niin saat hevitkin nätisti irti ;)
 
No se taas on ihan siitä kiinni kuka siellä langan toisessä päässä on. Jos siellä on vaikka ENGL, tuskin mitään buustereita tarvita. Jos taas VOX, voi olla ettei buusterikaan riitä.
;-)

Allekirjoittaneelta kun sattuu löytymään näitä monipuoliseksi haukuttuja kepakoita useampi kappale, niin tässä hieman ajatuksia:
 
Yamaha Pacifica 812WX - stratojohdannainen tallahumpparilla ja kahdella yksikelaisella:
-----------------------------------------------------------------------------------
Hyvää kitarassa on stratosta tuttu mukava tuntuma ja hyvin toimiva Wilkinsonin vibrasysteemi lukkovirittimillä ja grafiittisatulalla ryyditettynä. Soundipolitiikka ei mielestäni kuitenkaan ole ihanteellinen hevin takomiseen - tallamikkinä käytetty S. Duncan '59 Model (SH-1) on soundinsa puolesta vähän "vintage" eikä ihan sitä tosi ärhäkkää hevijyystöä lähde - soundi jää hieman löysäksi alakielien osalta. Uudemmissa Pacifica 812V malleissa on eri vibratalla (Yamahan oma, varsin hyvä sekin) ja tallassa S. Duncan JB (SH-4) joka sopinee heviinkin jo paremmin. Siltikin kaulamikki on uudessakin mallissa sama, eli SD SSL-1 yksikelainen. Hyvä mikki (joskin staggered-napapalat ovat ärsyttävät mikin säädön kannalta ja sanoisinko myöskin turhat tässä kitarassa), mutta sitä kaikkein laulavinta Gary Moore/Santana/Slash-henkistä soolosäröä ei tästä lähde. Humppari olisi siis mielestäni ehkä kaulamikiksi parempi. Gilmour-henkiseen soundiin taasen tuo yksikelainen toimii hyvin.
 
Yamaha SA-1200S - ES-335 tyyppinen puoliakustinen humppareilla ja kelanpuolituksilla:
-----------------------------------------------------------------------------------
Tämä on yksi monipuolisimmista kitaroista. Heviä lukuunottamatta taittuu kaikki musiikin lajit hyvin, "autenttisella" soundilla. Mutta tosiaan hard rockista rankemmaksi en tällaisella kitaralla menisi. Ei sen takia, että kitara kiertää helpommin, vaan lähinnä soundin puolesta - tässäkään ei nääs sitä agressiota ole soundissa niin, vaan kyseessä on enemmänkin "herrasmiessoitin" josta saa rouheat rytmisäröt, jazz/blues puhtaat ja laulavat soolosäröt. Jos hevistä voi tinkiä, niin ei ole huono valinta. Nuo kelanpuolitukset vähän laajentavat sointipalettia, joskaan ne eivät yksikelaisilta kuulosta, soundi on pehmeämpi. ES-335 tyyppisellä kitaralla on kuitenkin todella mukava soittaa, jotenkin se vaan istuu kivasti vartaloa vasten.
 
Yamaha Pacifica 1511 - telecaster-muunnos, jossa kaksi humbuckeria
-------------------------------------------------------------------------------
Lisää Yamahaa, minä kun niistä satun tykkäämään. No, joka tapauksessa kitarassa on tallamikkinä yksikelaisen kokoinen S. Duncan Hot Rails humbucker ja kaulamikkinä saman lafkan '59 Model. Kitaran runko on saarnia ja kaula vaahteraa otelautaa myöten. Toisin kuin perinne-telessa, tässä on takana viisteet ja kannessa hieman kyynärpääviistettä, ei tosin yhtä paljon kuin stratossa. Yllätyin itsekin miten monipuolinen tämä kitara on huolimatta varsin yksinkertaisesta rakenteesta, alun perin hommasin sen vain räyhärokkia varten. Saarnin ja vaahteran yhdistelmä takaa, että kitara ei koskaan kuulosta liian pehmeältä tai epäselvältä, vaan soundi leikkaa aina läpi, kirkkautta voi tarvitessa hillitä tone-potikalla, mutta soundi ei ole mitenkään riipivän kirkas. Humpparit taas pitävät huolen siitä, että soundi sopii oivallisesti raskaampaankin musiikkiin. Tallamikissä on humppariudestaan huolimatta vähän telelle ominaista twangia, kun taas kaulamikistä irtoaa tarvittaessa hyvinkin laulava ja paksu, mutta LP:ta selkeämpi soundi. Sustain on myöskin yksinkertaisesta rakenteesta johtuen erinomainen. Ei ihan kaikkein kevyin kitara, mutta ei kohtuuttoman painavakaan.
 
Varoituksena sanana tästä mallista on sanottava, että edellisen omistajan tekemät muutokset olivat mielestäni paikallaan - Yamahan virittimet vaihtuivat Schallereihin ja Yamahan talla Wilkinson WT3:n ja lisäksi kaulaan oli laitettu Graphtechin kielenohjaimet. Sinänsä sääli, että muuten mainiossa kitarassa on Yamahalle epätyypillisesti keskinkertaiset, joskin toimivat virittimet.
 
..........................
 
Tässä ei nyt ollut oikeastaan tarkoitus esitellä omia soittimia, vaan kuvailla eri tyyppisten soittimien hyviä ja huonoja puolia. Nuo teletyyppiset humpparikitarat eivät ehkä ole ekana mielessä monipuolista soitinta valittaessa, mutta niihin kannattaa mielestäni tutustua. Ulkonäkö voi pettää, mielestäni esim. superstratot ovat harvemmin hyviä blues-kitaroita tai muutenkaan monipuolisia huolimatta monipuolisista mikkivalinnoista ym.
 
Yamahan soittimista tykkään siinä mielessä kovasti, että niissä on usein erinomaiset osat ja elektroniikat ja ennen kaikkea tasainen laatu, puhumattakaan erinomaisesta hinta-laatusuhteesta. Niitä kannattaa etsiä käytettynä, koska niillä ei juurikaan ole keräilyarvoa ja ovat jossain määrin tuntemattomia monille, joten hinnat ovat varsin lompakkoystävällisiä.

Vähempikin olisi varmaan riittänyt mutta noilla puheilla pääset kyllä Yamahan edustajaksi milloin vain.

Minä sanoisin, että joku Tokain tai Fernandesin Tele / Strato kuumilla single coileilla. Taipuu mihin vain.. Humpasta häräntappoon.

Vähempikin olisi varmaan riittänyt mutta noilla puheilla pääset kyllä Yamahan edustajaksi milloin vain.
 
Hyvä tietää, kesätöitä puuttuu edelleenkin. Kaipaisivatkin parempaa markkinointia. ;)

Hyvä tietää, kesätöitä puuttuu edelleenkin. Kaipaisivatkin parempaa markkinointia. ;)
 
Mä voin tulla sun kitarateknikoksi jos saat sen duunin. Allekirjoitan kyllä kaikki Yamahoihin kohdistuneet kehut, ainakin tämän aiheen osalta.

Eihän se ole mallista kiinni mikä musiikkilaji sillä taittuu? Toisaalta voisi olla hauskan näköistä jos soittelis Black Metallia ES-335:lla tai Countrya RR:llä.
 
Niinkuin JuSu sanoi nii strato tallahumpparilla on varmasti semmonen all-around kitara jolla pärjää. Yamahan Pacifica mallit on hyviä sekä kehuttuja. Itse laittaisin tilanteessasi mustan Les Paulin esim. Tokai valmistaa tuohon hintaa ihan laadukkaitakin soittimia ja varsinkin jos seuraa aktiivisesti käytettyjen markkinoita.
Oletko täältä mnetin torilta katellut kitaraa?
 
Les Paul on yksi vaihtoehto jota oon harkinnu, mutta silti kun ei osaa päättää.. Mutta kyllä sen huomaa kun se oma kitara kolahtaa kohalle.
 
En ole torilta katsellut, koska rahatilanteen vuoksi en ose pieneen hetkeen ostamassa.

Itselläni on myös tuo uuden kepakon ongelma hiipimässä mieleen, todennäköisesti tässä kun syksy saa. Ja minäkin saan,- ehkä uuden kitaran.
Mutta vain jos olen varma mitä haluan. Ongelma on siinä, että pidän rautalangasta ja niskalaukaus/kotiteollisuus soundikin miellyttäisi. Siinä mielessä keskustelu moneen musiikkin taipuvasta kitara/vahvistin paketista kiinnostaa.
 
Luultavasti joudun/saan uuden kitaran lisäksi ostamaan kunnon vahvistimen.
 
Mulla on tuollainen halpa perusSquieri pakettina muutama vuosi sitten ostettuna.Vähän nyt kaduttaa, miksen ostanut parempia kamoja heti. Mutta ei se silloin ollut niin varmaa , kuinka sitä jaksaa soittaa. No, melkein joka ilta tunti tai kaksi, joten hyville laitteille olisi käyttöä.
 
Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että jokin strato-mallinen humppatallalla. Nyt kun olen tuolla stratokopiolla soittanut, niin esim. tuollaisilla LP mallisilla kokeilut meni aivan räpellykseksi. Kielen tuntuivat olevan niin pirun korkealla, eikä kädelle/ranteelle oikein löytynyt luontevaa paikkaa.
 
Mutta olen ruvennut miettimään, että sittenkin haluaisin erityylisen kitaran kuin nykyinen. Tuota vanhaa voisi vähän huoltaa ja muutenkin parannella, ja jättää se kevyemmän musiikin (rautalanka)käyttöön. Se kun on ihan kohtuullinen soittaa hintaansa nähden.
 
Eli tiedossa on taas kauppakierrosta talven tullessa. Toisin viime talven ämpyilin vahvistinostoksilla, mutten ostanutkaan..... tai oikeastaan ostinkin sitten halvan pikku-Voxin. Tällaisella perheellisella asuntovelallisella ottaa vähän omaantuntoon kun rupeaa laskemaan että kitara+vahvistin n. 1000 euroa, hetkinen siinähän on 3kk lyhennykset....jotain pientä kotiremonttiakin olen lupaillut kotihengettärelle....
Siis tuskin kuitenkaan taaskaan ostan mitään.