Kitarat: kitarakamat ›

Tsekkailen uutta jo hieman laadukkaampaa skittaa,törmäsin highway sarjan tex.mex. teleen.En sanoisi sitä vielä ns. laatusoittimeksi mutta kaulan radius tuntui yllättävän mielyttävältä.Olin kuvitellut 12" olevan jo enempi hevi osastoo,mutta mitä vielä.Olisko jollain tietoa soittajien koulukunta eroja noiden otelautakaarevuuksien suhteen ainakin noin periaatteessa.Entäs sitten löytyisikö jotain perinteistä tele-tyylistä kitaraa tällaisella modernimmalla kaulalla ja jossa ei olisi kirkuvaa ohutta soundia.Niin ja onko jollain SRV-strato,siinähän taitaa toi 12" kaarevuus olla.Olis kiva kuulla kommentteja kyseisestä pelistä.

jossa ei olisi kirkuvaa ohutta soundia.
 
Voi olla että olen väärässä, mutta minusta ohut soundi telessä = puut ei toimi. Varsin yleistä...?
 
Edit: hmm, talla on kyllä kirkuva, onko se sitten ohutta, voi olla että onkin makuasia. Säröllä ainakin mukavan pureva.

Olin kuvitellut 12" olevan jo enempi hevi osastoo,mutta mitä vielä.Olisko jollain tietoa soittajien koulukunta eroja noiden otelautakaarevuuksien suhteen ainakin noin periaatteessa.
 
No tässä hiukan omaa analysointiani. Mulla olleissa kitaroissa jonkinlainen miellyttävän soitettavuuden raja on löytynyt noin 9,5 tuuman radiuksesta. Siitä pienempi vintage-radius on ärsyttävän kaareva ja tekee otelaudasta halkomaisen, ellei kaula ole profiililtaan sellainen jo muutenkin. 7,25":llä bendit kuolevat aivan liian helposti. 9,5" stratokaula toimii kuitenkin kaikkeen jo kohtalaisen miellyttävästi. Carvinissani on vissiin 12" radius eeben-otelaudalla ja kaula on jonkin verran leveämpi kuin stratossani. Ajoittain tuntuu että kaarevampi ruusupuuotelautainen strato hangoittelee hiukan vastaan... ja kun ottaa tuon Carvinin käteen niin kovin paljon liukkaampi fiilis on siinä. Nuo ovat toisaalta muutenkin niin erityylisiä kitaroita, että niiden kaulojen tuntumaa pelkän radiuksen pohjalta on hankalaa verrata.
 
No sitten... toinen ääripää, jota tekisi mieli joskus kokeilla, on Carvinin Holdsworth H2. Siinä on 20" radius. Barresointujen kanssa varmaan vaatisi pienehköä totuttelua... toisaalta ehkä skaalojen sahaamiseen aivan uskomaton :)
 
Ja sitten se paras kokeilemani radius stratoihin ja teleihin... on yllätys yllätys... Warmothin compound radius eli 10-16". On kerrassaan loistavan tuntuinen! Sointujen vääntäminen on vaivatonta ja ylempänä kaulalla taas melodiat meinaavat jatkuvasti ottaa tehopiikkiä, koska tuntuma on niin vaivaton. Suosittelen, stainless steel -nauhojen kera.

No sitten... toinen ääripää, jota tekisi mieli joskus kokeilla, on Carvinin Holdsworth H2. Siinä on 20" radius. Barresointujen kanssa varmaan vaatisi pienehköä totuttelua... toisaalta ehkä skaalojen sahaamiseen aivan uskomaton :)
 
Tollaista olisi kyllä mukava testata, vaikka onkin ihan karmean muotoinen. Mutta klasarikitaraa kun soittelen pääsoittimena, niin olen tykästynyt suht isoon ja tasaiseen radiukseen. Omassa Carvin Dc400:ssa on kyllä parhaan tuntuinen radius tähän asti soittamistani. Suht tasainen, muttei niin tasainen, että sointujen ottaminen kärsisi.