Kitarat: kitarakamat ›

Eli onko Suomen musaliikkeiden tuotteista helppo tinkiä vähän hintaa pois. Harrastatteko itse ja paljon olette yleensä onnistuneet tinkimään hinnasta.

Kyllähän se onnistuu, kun kysyy ensin, että "mikä tämän hinta on?" ja kun setä sanoo, notta "tonnin", ni sitten kysyt, että "eiku mikä tämän _hinta_ on?", jolloin setä sanoo "kuusjapualsataa, jos sul on käteistä". Sitten ostat sen edullisemmin.
 
Ei vaan. Kyllähän siis ihan reilusti kysymällä sen oikean tai edes alemman hinnan saa selville. Ja kun tekee selväksi edes eleillä, että on tosiaankin ostamassa tuotetta, niin kyllä se hinta melkein aina tippuu, edes vähän.

Kyllä se joissain paikoissa onnistuu. Esim. F-Musiikista olen ostanut 2 kitaraa ja molemmista on tullut tuntuvat alennukset. Yamaha FG720S about 330e ja Hiscoxin laukku 150e. Muistaakseni jotain about 400e maksoin, en muista tarkalleen.
Helpompi tinkiä jos ostaa yhdessä, esim. kitara ja vahvistin.
 
Sitten jos on suhteita joihinkin kauppoihin niin tulee vielä helpommin.
 
E: Tai sitten tyyliin "Mikäs tän hinta olikaan...?"

20 pinnaa pitäisi pystyä tinkimään. Riippuu tietysti myyjästä, että onko kauppamies vai apteekkari. Tämä siis ns normaalihintaisista vehkeistä.

Aina voi sanoa että pidä keppis, käyn ostaas tuolta toisesta liikkeestä.

"Pääsetkö Saksan hintoihin?"
 
Itse en pidä tinkimisestä.

Aina voi sanoa että pidä keppis, testaan vain ja ostan tuolta saksan T-liikkeestä.
 
...tai sitten ei.
 
musiikkiliikkeen tavaroissa on katetta hyvin ja kanta-asiakkuus yleensä kannattaa molemmille auppakumppameille (tai siis oikeastaan vain kauppiaalle, mutta molemmat on tyytyväisiä). Tinkimällä lähtee yleensä 10-20% pois.

Aina voi sanoa että pidä keppis, käyn ostaas tuolta toisesta liikkeestä.
 
Tämä toimii ainakin meille alaikäisille. Ihan sama mitä ostaa ja yrittää tinkiä niin hinta ei tipu edes eurolla ennenkuin on jotain tämän suuntaista sanonut. Kultaisena esimerkkinä toimii vaikka nettiyhteyden hankkiminen joka tippui minun kontolleni.
 
-Minä "Juu, tarvisin laajakaistaliittymän kotiin"
-Myyjä "Onnistuu, tarvitsen osoitteen jne."
 
...muodollisuuksia....
 
-Myyjä "Joo asentajat tulee asentamaan sen liittymän sitten tässä 2kk sisällä"
-Minä "Eikö ole mahdollista saada sitä edes tällä viikolla?"
-Myyjä "On toki, mutta se maksaa vähän enemmän"
-Minä "Kuinkahan paljon enemmän"
-Myyjä "100€"
-Minä "Joo käynki ostaa vaikka elisan laajakaistan mieluummin"
-Myyjä "Asentajat tulee huomenna"
 
Tapahtumasta on jo aikaa, mutta noin se pääpiirteissään meni.

Aina kannattaa tinkiä ja kyllähän ne kauppiaat on siihen tottuneet. Oikeastaan tuntuu siltä, että tinkaaminen on kauppiaille itsestäänselvää ja sitä odotetaan. "Mikä tässä on oikea hinta?" toimii aina :D
 
Viimeksi Musiikki-Kullaksella luvattiin Boss GT-8, suojakassi, piuha ja kielisetti 440 euroon, kun kerroin Thomannin vastaavasta tarjouksesta, joka olisi tullut kalliimmaksi. Tinkaamalla tuskin menettää mitään, joten aina kannattaa yrittää.

Tutusta liikkeessä pudottavat kyllä aina lähes automaattisesti, ei tarvitse edes kysellä. Johtunee kyllä muutenkin kaupan reilusta luonteesta, ei niinkään omasta statuksestani. Jopa musamaailmasta sain naurettavan hyvän alennuksen kerran, vaikka ensimmäistä kertaa siellä asioin. Kyllä niistä ovh-hinnoista on kauppiaallakin aina varaa tiputtaa hintaa, vaikka kansainvälistymisen takia meinaa katteet olla jatkuvasti pienentymään päin. Ja kauppiaat kyllä tietävät, että sieltä saksasta saa halvalla, joten ajankohtaisia hintoja useimmista putiikeista saa.
 
Toisaalta on myös eräs kauppa, jossa ei ole asiantuntemusta eikä halua pudottaa hintoja juurikaan, mutta sitä ei kai nyt tarvitse mainita.

Ostin aamulla 120euron renkaat alumiinivanteilla hp oli 60
 
E: No vittu ku toisin päin noi numerot.. Hp oli 120:)

Jotenkin luonnostaan tulee aina kysyttyä "mihinkäs hintaan tämän myyt" jos kyseessä on vähänkään isompi/erikoisempi ostos (muuallakin kuin musaliikkeissä). Useimmiten hinnasta saa jonkin verran pois, eikä sitä oikeastaan edes tinkimiseksi tule miellettyä. Jos hinta ei ensimmäisellä kysymällä tipu sellaiseksi mitä olen valmis maksamaan, en jaksa jäädä vänkäämään vaan sanon miettiväni asiaa vielä ja menen kyselemään muualta.

Ainahan sitä ainakin yritetään, mutta onnistuminen on siten eri juttu. Minä ainakin yritän aina edes pudottaa parilla eurolla, vaikka se ei lompakossa niin tunnukaan.

itelläni on toiminut yleensä se periaate, että en edes katso hintaa, otan vaan kitaran/vehkeen käsiin myyjän luvalla ja veivaan vähän aikaa. Jos miellyttää. niin kyselen hintaa muutaman oheistavaran (ns. tarvittavan, eli muutaman metrin piuhoja ja tavaraa) kanssa. Kun myyjä heittää tarjouksen, niin sanotaan et "katellaan" ja soitellaan vielä lisää siinä. Lopulta, jos tarjous ei riitä niin ei tarvitse kuin sanoa kuin maagiset viisi kirjainta "saksa". Ja kyllähän yht'äkkiä hinta tuntuu jo siedettävältä ja mennään huomenna hakemaan...
 
Se on vaan hauskaa kun jossain kaupoissa on tullut kommenttia että "tilaa saksasta" ja vastaa ite "okei, eihän siinä mitään. ajattelin vaan että täällä voisi testata minkä yksilön haluaisi", niin kyllähän hinnasta ruvetaan taas puhumaan myyjän puolelta.

...Itse en pidä tinkimisestä.
 
Tämä näyttää olevan yleistä nykyaikana, kun ostetaan netistä, missä ei voi tinkiä. Asiaa kannattaa miettiä seuraavasti: Mistä saat paremman tuntipalkan kuin tinkimisestä? Muutama minuutti ja olet voinut saada hintaa alas 10-20% ja jos tuote maksaa 1000 EUR (5945 mummoa), olet voinut saada 200 EUR alennuksen (1189 mummoa). Aikaa menee ehkä kolme minuuttia... sanon vaan että tinkiminen kuuluu kaupankäyntiin, sitä pitäisi oikeasti opettaa jopa koulussa.

Aina voi sanoa että pidä keppis, käyn ostaas tuolta toisesta liikkeestä.
 
Täällä Salossa ei oikein niin sanota. Näet Anttilan tavaratalo on heti seuraava pulju kaupungin ainoan varsinaisen musiikkiliikkeen jälkeen.

Eli onko Suomen musaliikkeiden tuotteista helppo tinkiä vähän hintaa pois. Harrastatteko itse ja paljon olette yleensä onnistuneet tinkimään hinnasta.
 
Tällä viikolla tuli akustinen ostettua ja yllättävän hyvin ainakin parissa Lahden musaliikkeessä hinnat olivat kohdillaan. Saksaa ei tarvinnut mainita eikä polvillaan rukoilla, vaan parin kiinnostavan kitaran kohdalla hinnat tipahtivat kertakysymällä samaan tai vähän allekin kuin t-kaupassa. Se kitara, minkä ostin, olisi tullut saksasta tilattuna postikuluineen noin 30 euroa kalliimmaksi eli ei valittamista paikallisen hinnoissa tässä tapauksessa ja pääsi testaamaan kitaran ennen ostoa.

Täällä Salossa ei oikein niin sanota. Näet Anttilan tavaratalo on heti seuraava pulju kaupungin ainoan varsinaisen musiikkiliikkeen jälkeen.
 
Ei se maailma lopu Salon kaupungin rajaan. Kyllä Kitarataivaassakin hinnat putoaa, kun vaan osaa kysyä nätisti.

Mä saan jo muuten vaan alennusta, koska Malmstenin myyjät ei jaksa katsoa kielien oikeita hintoja ja plektroja ostettaessa aloin vaan latomaan pöydälle viissenttisiä niin myyjä ei jaksanut odottaa oikeaa summaa ja tuli pari euroo alennusta. Sitten vielä kun menin pieneen musaliikkeeseen niin sain alennusta ku myyjällä ei ollut vaihtorahaa.
 
Turha nyt tinkiä täytyy, kun on muitakin keinoja.

Turha nyt tinkiä täytyy, kun on muitakin keinoja.
 
öö.. häh? :)