Kitarat: kitarakamat ›

Jep, eli systeri on kovasti hinkunut teräskielisen akustisen perään. Kitaran etsiminen sitten nakitettiin tietysti meikäläiselle, kun kitaraa itsekkin soittelen. Noh, ongelma tulee sitten siinä, että olen vain räplännyt omalla sähkiksellä eli akustisista ei ole juurikaan tietoa/kokemuksia.
 
Elikkä kun ostetaan akustinen, ja vielä tarkemmin teräskielinen sellainen, mitä ominaisuuksia kitarasta tulisi etsiä? Sointi ja soitettavuus tietysti varmaankin tärkeimpinä ja vireenkin pitäisi pysyä. Mutta onko akustisissa jotain muuta, mitä pitäisi tietää? Onko kauloissa suuria eroja? Onko materiaalilla väriä? Mitä merkitystä on kaikukopan koolla, syvyydellä, aukon koolla yms? Kannattaako ostaa uutena vai käytettynä? Jotain muuta huomionarvoista? Mikkejä ei tarvitse kommentoida, sillä ne eivät tässä tapauksessa ole tarpeellisia.
 
Ja joitain malleja/merkkejä saa toki ehdottaa, mutta toivoisin ettei tämä ketju mene vain omien kamojen kehuskeluksi ja muuksi rölöilyksi.

Kokopuukansi on iso plussa. Eli kannattaa etsiä semmoista akkaria, jossa on kokopuinen kansi. Esim. Yamahan FG-7xx sarjalaisissa on. Ibanezin saman hintaluokan kepeissä on kai myös. Yamahan ja Ibanezin akustisia on pidetty ihan hyvinä.
 
Se vielä, että kaikukopan muoto vaikuttaa suuresti soundiin. Nuo Yamahan FG-700-sarjalaiset ovat dreadnought mallia (tai oikeastaan hitusen pienempiä kuin standardi dreadnought), niissä on aika iso soundi. Tosin, soitto-opettajani vanhassa Yamaha APX:ssä on todella iso soundi vaikka koppa on lähempänä ES-335:ttä kuin "normaalia" akustista.

Tässä asioita joita itse katson ja kuuntelen akustista valkatessa:
 
a) Yleistuntuma, eli miltä tuntuu sylissä ja lapasessa
b) Vire ja sointi, eli rämpäyttää jonkun soinnun ja kuuntelee (jos soitin on epävireessä niin samalla tulee tutuksi virittimien laatu, satula ja tallaluut)
c) Jos sointi on hyvä, juuri sellainen mikä kuulostaa omassa päässä hyvältä, niin sitten tsekkaan soittimen kosmetiikan. Eli reunalistat, kannen rakenteen (kurkin kaikukoppaan), otelaudan ja kaulan suoruuden jne.
d) soitan lisää, katselen ja kuuntelen, että pidänkö soittimesta (välillä kun soinnissa tai jossain alkaa innostamaan tai häiritsemään jokin pidemmän ajan päästä)
 
Itse edellytän että hyvässä teräskielisessä on seuraavat asiat kohdallaan:
 
1) Hyvä sointi... tykkään voimakkaasta, pyöreästä, dynaamisesta ja rikkaasta soinnista. Pelkkä erotteleva treblekkyys ei riitä... pitää olla myös botnea.
2) Satula ja talla ovat hyvät. Vähintään siis kompensoitu satula.
3) Hyvät virittimet, etteivät vuoda ja että ovat laadukkaat
4) Hyvä työjälki, kaula viimeistelty hyvin
5) Hyvän soinnin lisäksi oltava myös hyvä käteen ja syliin
 
Itse en pidä elektroniikkaa tai soololovea mitenkään tärkeänä. Jos sellaisia tarvitsee, niin sitten valitsee sellaisen soittimen jossa ne ovat samoja "ohjeita" noudattaen.
 
Tällä hetkellä olen ostamassa itselleni Yamaha LJ-6 tai LJ-16 akustisen. Yamahan L-sarja on ainakin varsin laadukas. Samoin Ibanezin kalliimmat AW-sarjaset toimivat hyvin. Ei kuitenkaan unohdeta Ovation/Applausea, Takamineä, Yairia, Cuencaa, Tayloria, Martinia jne. Tosin... Tayloria, Martinia, Cuencaa, Yairia ja muutamaa muuta alkaa vasta saamaan siinä 1000e paikkeilla, aina useisiin tuhansiin euroihin asti.

Edullisemmassa hintaluokassa upeaa vastinetta rahalle tuntuvat antavan Furch (495e) ja Walden (200e-400e). Simon&Patrick ei myöskään ihan mahdottomalta kuulostanut.
 
Mitä ominaisuuksiin tulee, akustisessa yleensä vähempi parempi. Kokopuukansi on nykyään niin halpa että vaneriin ei ole syytä tyytyä. Mattalakka sopii omaan soundi-ihanteeseeni paljon paremmin kuin kiiltävä (paksu) lakka.
 
Akustisissa ei oikein auta muu kuin testata hirvittävän montaa eri valmistajilta. Ja eri hintaluokista, jotta ymmärtää mistä hintaluokasta se oma kompromissi löytyy.