Kitarat: kitarakamat ›

Eli olisi teräskielinen akustinen hankinnassa niin paljonko noissa on eroja kitaran sointuvuuden kannalta eli paljonko pitäisi sijoittaa että saisi jo ihan hyvältä kuulostavan
esim onko alle viidensadan turha edes haaveilla vai miten noissa menee

500:lla saa jo hyvän akustisen. Kato pari sivua taaksepäin, just oli jotain juttua akustisista.
 
Haulla löytää lisää juttua.

Tällä sivulla keskustellaan ihan liian vähän akustisista.
 
Ensinnäkin tuohon hintaan pitää saada solid top, eli kokopuinen kansi. Se vaikuttaa ääneen huomattavasti ja paranee iän myötä. Laminaatti kestää kosteuserot ja kolhut paremmin mutta kun pitää hyvää huolta kitarasta niin tämän ei pitäisi olla ongelma.
 
Itselläni on Yamaha FG730S, ja olen ollut erittäin tyytyväinen kitaraan. Joten voin suositella Yamahan FG-sarjaa (700,720,730,750). Muita hyviä merkkejä ovat esim. Takamine, Godin (Seagull, Art & Lutherie, Simon & Patrick), Alvarez ja Washburn.
 
Kannattaa pysyä kaukana Ibanezin akustisista. Onhan ne nättejä muttei pärjää edellä mainituille valmistajille. Epiphone ja Fender jääköön myös rauhaan. Ja jos hinta tuosta nousee niin älä koske Martinin X-malleihin. HPL ei ole se paras materiaalivaihtoehto.
 
Kauppaan vaan testaamaan mikä tuntuu ja kuulostaa parhaimmalta.

Ensinnäkin tuohon hintaan pitää saada solid top
Ehdottomasti, sehän on ensimmäinen vaatimus kun hinta nousee yli 200 euron.
 
Itselläni on Yamaha FG730S, ja olen ollut erittäin tyytyväinen kitaraan. Joten voin suositella Yamahan FG-sarjaa (700,720,730,750). Muita hyviä merkkejä ovat esim. Takamine, Godin (Seagull, Art & Lutherie, Simon & Patrick), Alvarez ja Washburn.
 
Kannattaa pysyä kaukana Ibanezin akustisista.
Tästä olen eri mieltä. Omaan makuuni Ibanezin ArtWood-sarja ohittaa reilusti kaikki mainitsemasi merkit, kun puhutaan hintaluokasta 250-500e. Niissä tosin taitaa hieman olla enemmän yksilövaihtelua kuin muissa, mutta useaa niin mainiota AW85:sta olen soittanut että hinta (395e) tuntui aivan naurettavalta.
Kaksi merkkiä joita ei ole syytä jättää mainitsematta on Furch (495e) ja Walden (200-400e). Furch päätyi itsellenikin, se vaan oli niin merkittävästi parempi kuin mikään muu testaamani alle 500e:n akkari.

AW15 tuli jonkun aikaa sitten testattua, ei ollut saundi minun makuuni.
 
Itseäni kiinnostaa tällä hetkellä Martinin D-15, lähinnä sen saamien kehujen takia. Ei ole kaupoissa näkynyt joten en tiedä soundista, mutta on se kaunis. Tosin nykyään kiinnostuksen kohde vaihtelee päivittäin joten tiedä sitten tuleeko koskaan hankittua.

Itse testasin useamman alle viidensadan Ibanezin, pari Yamahaa sekä pari Waldenia... Voiton noista kaikista kuitenkin vei Alvarez AJ-60S jonka myös ostin sitten.

Itse taannoin akustista kitaraa etsiessäni yritin löytää sopivaa alle 500e kitaraa. Testailin muutamia Ibanezin, Landolan, Yamahan ja Alvarezin malleja, mutta ne eivät oikein vakuuttaneet lähinnä soittotuntumassa... Sitten Kitarapajalla kokeilin ensimmäistä kertaa Martinin malleja, ja siitähän ei ollut paluuta entiseen. Sain omasta 000M -mallista vielä tuntuvan alennuksen, joten sehän se piti sitten ostaa.
 
Sittemmin kaverille sopivaa akustista etsiskellessä kokeiltiin enemmänkin malleja, ja noin mutuna jäi sellainen yleiskäsitys, että alle 700e kitarat eivät oikein pääse soundissa "riittävän hyvälle tasolle" :) Soitettavuus sitten on vielä kokonaan toinen asia.
 
Itselläni on aina tapana suositella tuota Martinin road seriesiä, koska siitä on jonkin verran kokemusta... Minun mielestä niissä ainakin on erittäin hyvä hinta/laatu -suhde.

Sitten Kitarapajalla kokeilin ensimmäistä kertaa Martinin malleja, ja siitähän ei ollut paluuta entiseen. ja noin mutuna jäi sellainen yleiskäsitys, että alle 700e kitarat eivät oikein pääse soundissa "riittävän hyvälle tasolle" :) Soitettavuus sitten on vielä kokonaan toinen asia.
 
Näinhän se menee ovat Martinit, Larriveet ja Taylorit eritasolla kuin muut tässä ketjussa luetellut, mutta niitä ei saa siihen viiteensataan euroon uutena. Käytettynä voi löytää Martin 15-sarjan kitaroita n. 500-600e, ne ovat hinta-laatusuhteessa minusta parhaita mitä markkinoilla löytyy. Jos ei ole paljoa soitellut akustisella, niin soundin hienouksien arviointi ja niistä nauttiminen ei aivan heti onnistu, mutta ajankanssa ja jos akustisesta tulee se ykköskitara, jota tulee enitin soitettua, niin eron kyllä huomaa helposti. Itselläni on hyvin ristiriitaiset tuntemukset kaikkia näitä Idässä valmistettuja akustisia kohtaan, jotenkin ne eivät vain ole A-luokan kitaroita ja vaikka ovat halvempia, niin en suosittele ostamaan niistä mitään. Jos maksaa sellaisesta 500euroa ja saa "sinnepäin soundin", niin voisi suoraan laittaa puolet lisää rahaa ja saisi kunnollisen. No, mielipidekysymys loppukädessä.

Pidän itsekin noista Takaminen akustisista, vaikken itse omistakaan vielä yhtään. Eikä hinnatkaan ole pahoja.

Täällä alkaa olemaan jo niin monta eriävää mielipidettä esim. noiden Ibanezin akustisten laadusta että ilmassa taitaisi alkaa olemaan sosiaalista tilausta pienelle Acoustic Guitar Shootoutille, vai mitä? Muuten tuskin saamme koskaan kovinkaan objektiivista kuvaa eri merkkisten ja eri hintaluokissa painivien akustisten todellisesta iskukyvystä ja soveltuvuudesta eri käyttötarkoituksiin.

Täällä alkaa olemaan jo niin monta eriävää mielipidettä esim. noiden Ibanezin akustisten laadusta että ilmassa taitaisi alkaa olemaan sosiaalista tilausta pienelle Acoustic Guitar Shootoutille, vai mitä?
 
No, tässä oma pääavaukseni aiheeseen. Olen kyllä sitä mieltä, että akustisen kitaran soundin "laatu" tai se mikä kuulostaa hyvältä ja mikä huonolta on pääasiassa mielipidekysymys, mutta tiettyjen valmistajien kitarat vain päätyvät useammin enemmän soitelleiden ihmisten käsiin, kuten Martin, Gibson, Larrivee, Taylor jne. Yleisesti ottaen itämaissa valmistettuja kitaroita ei hirveästi arvosteta mm. yhdysvalloissa, mutta kyse voi olla myös siitä, että niiden saatavuus on melko huono siellä. Kun lähdetään hakemaan mistä oletetusti koostuu hyvän akustisen kitaran soundi, niin ykkösenä tulee mielestäni kitaran kokoonpano, kakkosena kokopuisuus ja kolmosena viimeistely. Se että kitarassa on kokopuukansi ei vielä kerro yhtään mitään, koska se on voitu tukirimoittaa väärin tai liian tukevasti, jolloin kunnon soundi ei pääse kannesta irti. Laminoitu kantiset akustiset eivät ole kovin herkkiä ja ne eivät yleisesti ottaen kuulosta hyvältä, mutta jos soittaa pääasiassa akustista vahvistettuna, niin eroa on hyvän mikrofonisysteemin kanssa vaikea tai jopa mahdotonta huomata. Eteenkin jos soitetaan bänditilanteessa, tai muussa jossa on muitakin soittimia jotka vievät akustisen äänenkaistaa.
 
Aivan samoin levyiltä on usein mahdotonta bongata hyvältä kuulostavaa akustisen soundia, jossa siinä on sähkökitaroita ja muita soittimia samanaikaisesti pääletysten eriraidoilla. Monien mielestä hyvä akustisen soundi on se korkea plektran kahina, joka yleensä jää jälkelle, kun akustinen kitara on miksattu rock-biisin mukaan, minusta se ei kuulosta hyvältä. Jokatapauksessa, kylkien ja pohjan laminoinnilla ja kokopuisuudella ei ole mitään merkitystä, jos kitaran kansi on tehty huonosti. Kyljet ja pohja yleensä vain värittävät soundia. Ottaisin itse mielummin jonkun tunnetusti hyvän valmistajan kuten Martinin kitaran, jossa on kokopuinen kansi, mutta jo olisi muuten laminoitu kuin idästä tulevan sarjatuotanto-kitaran, joka on kokopuinen.
 
Jos on yksilöllisyys tärkeä seikka sähkökitaroissa, niin vielä tärkeämpi se on akustisten kohdalla ja siinä missä yksi kitara voi olla huippu, niin joku toinen voi olla ihan paska. Tämä tulee selvemmin ilmi akustisissa joissa ääni lähtee vain ja ainoastaan rakenteen ja puiden laadusta riippuen hyvin tai huonosti. Mutta se mikä soittajan korvaan kuulostaa hyvältä ja mikä huonolta on vielä jännempi kysymys, koska mielestäni ihmisen korva on sellainen, että se tottuu nopeasti huonoonkin soundiin, eikä se estä musiikista tai soittamisesta nauttimista vrt. huippu-stereo vs. mono-autoradio-kasettiradio. Jos lähdetään hakemaan soittamalla ja kuuntelemalla sitä mikä akustinen on hyvä ja mikä huono, niin näin haravoimalla pääsee helposti tulokseen:
 
- Soita jokainen nuotti läpi otelaudasta, ei saisi löytyä susi-nuotteja, jossa nuotin ääni hiljenee selvästi. Kuolleita kohtia, joissa kieli ei mahdu värähtelemään voi löytyä laadukkaistakin kitaroista, mutta tämä on enemmän säätö- ja huoltoasia.
 
- Soita matalia ja korkeita nuotteja samassa soinnussa, pystytkö erottamaan yksittäiset nuotit soinnusta, vain onko sointu liian "paketissa"?
 
- Yksittäisnuottit pitäisi soida pitkään ja niiden äänen pitää olla laadullisesti kauniita.
 
- Kitaran äänenvoimakkuuden pitäisi olla riittävän suuri, jotta sitä pystyy käyttämään laulaessa komppaamiseen. Lisäksi äänen voimakkuutta pystyy kasvattamaan helposti vain laittamalla lisää voimaa plekukäteen, eikä soitetut soinnut saisi mennä täysin tukkoon lujaa soitettaessa.
 
Kokopuinen kansi antaa kauniimman äänenlaadun kuin laminoitu, mutta jollei kantta ole tukirimoitettu oikein tai tarpeeksi hyvin on yleensä ylläolevissa kohdissa vikoja, jotka pystyy havaitsemaan nopeasti kun ottaa yhden sointuotteen ja liuttaa sitä ylemmäs kaulaa pitkin. Yleensä käy niin, että äänenvoimakkuus ja soinnin laatu heikkenee lähellä 12. nauhaa. Tämä johtuu siitä, että kansi ei pääse värähtelemään vapaasti, joka liian paksun tukirimoituksen tai muiden rakenteellisten vikojen johdosta.

Flattop tietää mistä puhuu.
 
tilausta pienelle Acoustic Guitar Shootoutille
Tuollasta omin päin teinkin juuri Martinien, Ibanezien, Waldenin, Furchien ja joidenkin muidenkin kanssa. Totesin että se äänite kertoo niin erilaista kieltä, ettei sen perusteella voi kitaraa hankkia. Parhaalta kuulosti kitara joka tuntui melkeinpä huonoimmalta.
 
levyiltä on usein mahdotonta bongata hyvältä kuulostavaa akustisen soundia
Itselleni on käynyt näin vain kerran, vaikka tiedän kyllä kuulleeni paljon tuhansienkin dollareiden kitaroita. Egotrippi - Matkustaja. Siinä soundi on saatu upeasti talteen.
 
Martin DM maksaa Kitarapajassa laukkuineen 860e, ja tuo on aivan hervottoman upea diili. Jos kuitenkin hinnan on pakko olla alle tuon, mainitsemani Furch (tsekkiläinen, 495e) oli ehdottomasti lähimpänä. Lakan soundista en tykkää, joten esim Yamahat ei mun syliin sovi ollenkaan.
 
Saattais olla avuliasta tutkia, haluaako kitaraansa kiiltolakatun pinnan, vai ohuen mattalakan. Tämä on omissa hankinnoissani osoittautunut suurimmaksi vedenjakajaksi.
 
ei saisi löytyä susi-nuotteja, jossa nuotin ääni hiljenee selvästi. Kuolleita kohtia, joissa kieli ei mahdu värähtelemään
Hyvä vinkki, mutta se A-kielen 7-9 nauhan seutu on kaikissa kitaroissa tumppu, hintaluokka mikä tahansa. Mutta senkin pitää olla riittävän pieni jotta sen kanssa tulee toimeen.
 
Isoksi avuksi mulle on tullut se että pyydän kaveria tai vaikka myyjää soittamaan kitaraa, jotta pääsen sitä vähän matkan päästä kuulemaan. Joskus itselle lämpimältä tuntuva sointi on kauemmas ollut pelkkää tukkoisuutta ja jäljelle jää pistävyys.

Lisää vaikeutta akustisen valintaan tuo pienet ilmastomuutokset.
Yhtenä päivänä kitara soi kuin pieni enkeli ja toisena se on ihan tukossa( tämä ei katso kitaran hintaa eikä laatutasoa).
Tämä on ongelmana etenkin uusilla soittimilla, vanhoilla kitaroilla ei muutoksia tule niin herkästi.
Lisäksi uudet kitarat eivät ole aukisoitettuja. Kitaran sointi aukeaa vasta jonkun ajan kuluttua ahkeralla soittamisella.

Lisäksi uudet kitarat eivät ole aukisoitettuja. Kitaran sointi aukeaa vasta jonkun ajan kuluttua ahkeralla soittamisella.
 
Tästä jäi muuten vielä omamielipide sanomatta, että minusta akustisen pitää kuulostaa hyvältä jo heti uutena ja on turha jäädä odottamaan sitä milloin se "aukeaa". Jos niin tapahtuu, niin hyvä homma, mutta ei kannata ostaa tukkoista kitaraa vaikka myyjä miten vaikuttaisi sen tarvitsevan vain kunnon soittoa. Vastakkaisessa päässä voi olla liian herkkä kitara, josta nuotit hyppää liioitellusti silmille. Yleensä tälläisessä on kestävyys ongelmia ja ajan kanssa siitä tulee liian basso, tai treblevoittoinen ja sillä ei pysty soittamaan kunnolla muuten kuin sormilla näppäilemällä varovasti. Tämä ongelma ei silti olen oikeastaan koskaan halvemmissa kitaroissa edessä, koska niissä on tehty kompromissia kestävyyden ja äänenlaadun suhteen. Se on kanssa totta, että kuivemmalla ilmalla akustiset kuulostavat paremmilta kuin kostealla ilmalla kun huoneilma menee yli 60%. Nyt on päässyt nauttimaan kuivasta ilmasta jo viime syksystä lähtien, eikä ole tavallisten kesien tapaista sadekautta tullut -> akustiset kuulostavat hyviltä.

mutta se A-kielen 7-9 nauhan seutu on kaikissa kitaroissa tumppu, hintaluokka mikä tahansa.
 
Olen kanssa huomannut, että jos jostain löytyy ns. susinuotti, niin se on yleensä F#, eli E-kielen 2. välit tai A-kielen 9. väli, jostain kumman syystä tuo helposti resonoi kitaroissa niin, että se soi hiljempaa kuin muut.

Isoksi avuksi mulle on tullut se että pyydän kaveria tai vaikka myyjää soittamaan kitaraa, jotta pääsen sitä vähän matkan päästä kuulemaan. Joskus itselle lämpimältä tuntuva sointi on kauemmas ollut pelkkää tukkoisuutta ja jäljelle jää pistävyys.
 
Erittäin merkittävä asia akustisia testatessa! Jos tuo ei ole mahdollista, niin kitaraa kannattaa testata muutaman metrin päässä jostain kovasta pinnasta kuten lasi, betoni tms. Musakauppa hälyineen on valitettavan huono paikka testimiseen. Omien, läpeensä tuttujen kitaroidenkin kanssa kokee yllätyksen kun niitä kuuntelee kauempaa tutussa ympäristössä. Yllättynyt oli jäsen Flattopguitarkin kun hänen kitaroitaan pikaisesti kokeilin, "Oho, onpas niissä voimakas ja täyteläinen ääni" tais olla kommentti. Niin ja kyse ei ollut mistään perfomanssista, vaan muutamasta avosoinnusta ym. Ääni vaan "avautuu" ihan erillailla kauempana soittajasta.
 
Tuossa ylempänä mainittu ääninäytteisiin tukeutuminen ei paljoa kerro, enemmänkin soittajien ja äänitystekniikan eroista.
 
E: Furch päätyi itsellenikin, Katohan, taas yksi tyytyväinen Furchin omistaja=)

Tuossa ylempänä mainittu ääninäytteisiin tukeutuminen ei paljoa kerro, enemmänkin soittajien ja äänitystekniikan eroista.
 
Tarkoitin kyllä tuolla Shootoutilla enemmänkin sitä, että useampi soittaja kokoontuisi yhteen paikkaa useamman eri merkkisen ja hintaisen akustisen kanssa, jolloin kitaroiden välisistä eroista keskusteleminen olisi huomattavasti helpompaa kuin näin kirjallisesti netin välityksellä.

Lainaanpa tätä ketjua.
 
Eli olisi tarkoitus ostaa teräskielinen akustinen kitara leirinuotio- ja sohvasoitteluun, rahaa olen ajatellut käyttää n.250€. Tiedän kyllä että budjetti ei ole suuri, mutta lähinnä kotisoittelussa kitara tulisikin olemaan, mausteena sähkiksen soitolle.
 
Vaatimuksista sen verran että mikitystä siinä ei tarvitsisi (saisikaan) olla ja soololovellekkaan ei oikeastaan tarvetta ole, mutta se ei haittaakkaan.

Meikäläisen valinta oli tuo Yamahan DW7 kun teräskielistä hain:
 
http://www.thomann.de/thoiw3_yamaha … sn=e1a8bb980a5d20f7a7a3a5c5d06dd796
 
Kävin noita vertaamassa useampaan otteeseen rinnakkain sen FG-720:n kanssa. DW7 vei selvän voiton kirkkaamman ja kuuluvamman sointinsa vuoksi. Vaikka kyllähän tuo FG:kin on ihan asiallinen peli, mutta kun hintaeroa noilla ei paljoa ole, niin valinta oli helppo.
 
Tuntuivat muuten nuo Yamahan akustiset järjestäen aika tasalaatuisilta. Eroa yksilöiden välillä ei pahemmin ainakaan nopean testin jälkeen meinannut löytää... Samaa laatua edullisilla hinnoilla löytyy Yamahalta myös sähköisten kapuloisen saralla.

Tarkoitin kyllä tuolla Shootoutilla enemmänkin sitä, että useampi soittaja kokoontuisi yhteen paikkaa useamman eri merkkisen ja hintaisen akustisen kanssa, jolloin kitaroiden välisistä eroista keskusteleminen olisi huomattavasti helpompaa kuin näin kirjallisesti netin välityksellä.
 
Tuossa on kyllä ideaa, eipä Suomessa ole noita mahdollista kovin laajasti vertailla missään.