Kitarat: kitarakamat ›

Ensin kysymys, koska juttu näyttää venyvän:
 
Voiko akustisen nylonkieliä korvata siimalla tms.
 
Eli jos edes jotenkin toimivia kieliä saa siimasta, löytyykä paksuuksia ainakin:
 
Ohut e -kieli
 
ohut h- kieli (ei niin välttämätön tässä vaiheessa, vaan onhan kai siimaa vaikka mitä jos käy kieliksi)
 
G kieli
 
sekä mielellään myös ainakin paksuin e -kieli, liukkaana että sormi luistaa.
 
Idea on rakentaa ehkä Basson mensuurilla kitara (vain nauhaton malli), jossa olisi vaikka kolme kieltä.
Alimmainen oktaavia alempi bassokieli, sitten "ehkä" seuraavan oktaavin + suuren terssin ylempänä oleva kieli. kolmantena vain pienen terssin ylenpänä oleva kieli, jolloin Duurisoinnut tulisivat barreotteella (juurisävel bassona, toimiiko?) ja mollit siirtamallä keskikielen otetta puoli sekuntia alemmas.
 
Tällainen malli taitaisi kaivata vielä neljännenkin kielen ylemmäs.
 
Tämä idea vasta hautuu.
 
Tarkoitan kuitenkin että voiko nylonkielet korvata jollain mulla vastaavan paksuisella materiaalilla, siis myös niin että normaali punospäällysteiset nylonkielet olisivat liukkaita ja kokonylonia. Onhan kaikenmaailman nylonia olemassa, sekä ainakin purkkikitaramies jukka Mäkelän mielestä siimakin käy.
Paksumpia kieliä hän ehdotti siimatrimmerien tms. siimoista.
 
Seuraavassa lisää aiheesta.
 
-------------------------------------------
 
Innostuin omatekoisista ns. "purkkikitaroista" kun sain sellaisen tonnikalapurkista tehdyn yksikielisen kitaran jossa myös (oliko) piezzomikrofoni, että saa vaikka putkivahvariin. Tämä oli "koululaismalli", sekä ääniala hyvin kapea.
 
Mutta yllättävän hyvin soi aivan pikkuvaivalla tehty soitin.
 
Itsekin tein eilen illalla yhden kaksikielisen (nylon g ja ohut e), kitaran koppaa muistuttavasta Lidlin kinkkusäilykepurkista, mensuuri on paljon pidempi kuin kitarassa, mutta merkkasin n. 65 cm kohtaan virityspaikan, johon viritätän nylonkitaran G- kielen sekä ohuimman E- kielen.
 
Tällainen kitara on erinomainen väline musiikinopiskelussa, esim. itse käyn laulutunneilla ja harjoittelen solmisaatioita laulamalla ja soittamalla niitä koskettimilla.
 
Tällaisella kitaralla voi soittaa samoja solmisaatioita ja vaikkapa tietsikan viritysmittarilla seurailee miten nuottikorva kehittyy.
 
Samoin tämmöisellä lähes soittotaidoton voi soittaa melodioita ja katsoa miten nuotit menee nappiin.
 
Nyt on alkanut kiinnostamaan jalostamaan kitaroitani, ehkä pohjattomalla vanerikopalla ja vaikkapa kolmikielisella mallilla.
 
Ongelmana on vain kielisarjojen kalleus, ne kun maksavat miltei saman kuin itse kitara, sekä kieliä jää yli.
 
Toinen juttu on se, että haluisin kieliin lisää pituutta, ehkä basson mensuurin.
 
Kielien paksuutta ja määrää rajoittaa tässä vaiheessa se, että en haluaisi alkaa mitään kaularautoja väsäämään.

Enpä osaa siimaan enkä muuhunkaan sanoa mitään, mutta eikös tuon kolmikielisen idea ole sama kuin tässä "vekarakitarassa":
 
http://netti.nic.fi/~hkauppil/tuotteet.htm

Mielenkiintoinen linkki. Tuo Jouko Mäkilohiluoma puhuu asiaa, kaikki oppivat musiikkia kun saa oikeat välineet ja oikeaa opetusta. Olen samaa mieltä.
 
Tuossa ei kitaroiden viritystä kerrottu, mutta ilmeisesti kolmisointuun, jolloin joka sointu soi barrella.
 
Minulla tuo sointujuttu on jo "extraa", tarkoitus on tehdä soitin jonka soittaminen perustuu sävelkorvaan, sen harjoittamiseen ja testaamiseen. Siihen riittää yksi soiva kieli.
 
Eli kappaleet ja solmisaatiot opetellaan päähän (paras kosketunsoitin), tällaisella kitaralla voi laulun sijasta soittaa niitä, silloin myös sävelkorkeuden tarkistus käy mittaria tarvittaessa vilkaisemalla (mm. netissä isonäyttöiset selkeät mittarit niin kitaroille sekä muille soittimille).
Lauluäänen sävelkorkeuden mittaaminen on hankalaa koska ainakin oma ääni on niin liikkuva (viisari elää koko ajan), kuulemma vaatii kovaa treeniä että pysyy tasavireisenä, eikä se edes ole tarkoitus. Näin olen ymmärtänyt.
 
Itseltäni on nyt tavallisen kitaran soitto jäänyt vähemmälle, kun aloin laulamisen treenaamista, samoin laulutunneilla myös musiikin teoriaan perehtymään paremmin.
Myös kosketinsoittimiin kiinnostus on kasvanut taas, koska se on parempi väline lauluharjoittelussa.
 
Uskon monipuolistumisella kuitenkin olevan kitaran soittoonkiin vain plussaa, kun han sitäkin muistaa välillä näpelöidä.
 
Enköhän tätäkin linkkiä hyödynnä kielitiedusteluissani.

Kovin paksujen nailonsiimojen saatavuus suomessa ei ole kovin helppoa, yleensä taitaa paksuudet hiipua jonnekin 0.6mm nurkille.

Kovin paksujen nailonsiimojen saatavuus suomessa ei ole kovin helppoa, yleensä taitaa paksuudet hiipua jonnekin 0.6mm nurkille.
 
Paksumpaa materiaalia taitaa löytyä siimaleikkureiden siimoista, tennis- squash- ja sulkapallomailojen jänteistä yms.
Hinta ja soitannolliset ominaisuudet lienevät toinen juttu...
 
http://www.racketandgolf.com/catalo … id=083bf5dc7466f1e267da52f119de033a

Kovin paksujen nailonsiimojen saatavuus suomessa ei ole kovin helppoa, yleensä taitaa paksuudet hiipua jonnekin 0.6mm nurkille.
 
Olen joskus nähnyt kalastusliikkeessä 0,8 mm siimaa.

Tuo soitannollisuus ei tässä vaiheessa olekaan se tärkein kriteeri, mutta tokihan täytyy joku raja äänenlaadullakin olla.
 
Laitoin jo tuonne linkkiin viestiä noista mailojen jänteistä. Pikku hiljaahan tämäkin asia etenee.
 
Siimaleikkurien siimat pitää vielä tutkia ym.