Kitarat: kitarakamat ›

Luittekos kyseisen jutun? Itselle pisti silmään erityisesti nuo kitarat, eli Pantsella oli muistaakseni kaks 20v vanhaa Squieria ja Tokain Tele ja Torvisella Warmoth-Tele ja nimenomaan ykköskitarana, Ruokangas (mutta mikä malli?) Les Paul, ja olikos silläkin Tokain Tele, taisi olla. Eli varsin peruskamaa. Hienoa huomata että esim. Pantsen ei ole tarvinnut lähteä mukaan kilpavarusteluun, yli 3K€ kirveiden metsästykseen. Persoonallinen kitarailmaisu on pysynyt hienosti ennallaan vuosien saatossa.
 
Vahvistinpuolella olikin sitten toisentasoista tavaraa. Pantsella Mad Professor ja THD:n 2x12, räkissä kompura ja BJF:n yliajopedaali. Torvisella Buddan Superdrive samalla kaappivarustuksella. Taisi olla pari erilaista BJF:ää, mutta ei juurikaan muuta vatkutinta. Niin ja Torvisella oli sitten vielä signaali jaettu siihen Fenderin comboon ja sen puhdasta käytettiin muistaakseni kaiutettuna.
 
Näitä juttuja on ainakin mun mielestä kiva lukea, näkee vähän millä proot vetää.
 
Pointtina lähinnä se, että erityisesti kitarapuolella ovat näköjään keskittyneet olennaiseen, eli soittamiseen. Olisi varmaan paikallaan itsellekin. Vahvistinpuolella on varmaan haettu sitten rahalla sitä "hienoa" soundia ja vaikka ratkaisut ovat aika yksinkertaisia, niin hommaa on varmaan vähän mietittykin. Verrattuna vaikka jonkun nykysuomalaismaailmallamenestyjäbändin endorsement-kamoihin, missä vetästään isotehoisin nuppi lavalle ja full-stack alle. Musatyylistä riippuen tietty.

Ruokangas (mutta mikä malli?)
 
Siellähän se lukee: Ruokangas Mojo Grande
 
Verrattuna vaikka jonkun nykysuomalaismaailmallamenestyjäbändin endorsement-kamoihin, missä vetästään isotehoisin nuppi lavalle ja full-stack alle. Musatyylistä riippuen tietty.
 
Pakko kuitenkin kysyä, että onkohan se ihan noin?
Ettei muka artisti itse (lue: soittaja) ja kitara-/bassoteknikko yhtään mieti, että miltä se suuritehoisin nuppi & full stack kuulostaa.
Huomasin kyllä tuon viimeisenkin lauseen, mutta oli pakko kysyä.

No siellähän se lukee, mutta kun eipä ollut sitä lehteä just saatavilla.

Ai, sori.
Mä luulin, että sulla on se lehti kun noin tarkkaan annoit muita tietoja niistä kamoista.

Eli varsin peruskamaa. Hienoa huomata että esim. Pantsen ei ole tarvinnut lähteä mukaan kilpavarusteluun, yli 3K€ kirveiden metsästykseen. Vahvistinpuolella olikin sitten toisentasoista tavaraa.
 
Ehkä he ovat huomanneet että halvemmat soittimet pienin modifikaatioin yhdessä kunnon vahvistimen kanssa on parempi yhdistelmä kuin kallis kitara ja huonot vahvistimet :) Itselläni on siedettävät kitarat ja siedettävä vahvistin... hyvin tulee toimeen :)
 
Näitä juttuja on ainakin mun mielestä kiva lukea, näkee vähän millä proot vetää.
 
Aika moni pro vetää sellasilla vermeillä millä on ajan saatossa tottunut soittelemaan. Eli jollei sillon bändin alkuaikoina ollut varaa esim. Gibsoniin tai orkkis Fenkkuun niin sitten tyydyttiin johonkin muuhun ja siitä on jäänyt sellainen "oma juttu". Vähän sama homma mulle tuo Charvel Model 4. Halvalla ostin sen joskus aikanaan käytettynä ja se on niin rakas vekotin meikäläiselle ettei paremmasta väliä. Kokeilin Jacksonin USA Soloistia ja mielestäni se ei ollut lainkaan niin hyvä kuin oma 300-400e pulttikaulainen, japsi Charveli :)
 
HUOM! en tosin ole lainkaan pro, mutta kuitenkin :)
 
Pointtina lähinnä se, että erityisesti kitarapuolella ovat näköjään keskittyneet olennaiseen, eli soittamiseen. Olisi varmaan paikallaan itsellekin. Vahvistinpuolella on varmaan haettu sitten rahalla sitä "hienoa" soundia ja vaikka ratkaisut ovat aika yksinkertaisia, niin hommaa on varmaan vähän mietittykin.
 
Jep, aika usein kuvitellaan että huono saundi on kitarasta kiinni. Kitaran toki tulee olla hyvä soitettava sekä hyvin soiva, mutta kyllä vahvistimella ja soittajalla itsellään on huomattava merkitys.
 
Voisi kai sanoa että joku Latvala tai Tolonen kuulostaisi huomattavasti paremmalta huonommillakin vehkeillä kuin esim. minä. Nakeista tuo homma on kiinni :)

Ai, sori.
Mä luulin, että sulla on se lehti kun noin tarkkaan annoit muita tietoja niistä kamoista.
 
Eipä mittään, paikoitellen hyvä muisti, ei koskaan täydellinen..
 
Tuohon kysymykseesi:
 
Niin, en tiedä. Samassa lehdessä oli muistaakseni 69 eyesin kamoista juttu, missä kitaristeilla oli kai toisella Pod Pro ja joku päättäri ja toisella Marsun mode four. Varmaan sopii heidän musatyyliin hyvin, ei sinä mitään. Saattaa olla keikalla jopa setuppi, ei siinä mitään, ei ainakaan simahtelevia pääteputkia. Mutta eikös tuohonkin soundimaailmaan kuuluisi JCM:ää tai JTM:ää, jotain kunnon hi-gain putkinuppia? Jos ajateltais asiaa samalta kantilta kuin Eppujen kohdalla siis. Toisaalta mä en oo edes kuunnellu niiden musiikkia "sillä korvalla", eikä tuo goottijuttu puhuttele oikein mua, eli en välttämättä ymmärrä asian oikeita puolia.. mene ja tiedä.

Mielestäni on varsin ymmärrettävää että kitara on mikä on, ja siis onhan Tokai/Fender/Warmoth laadultaan aivan tarpeeksi hyvä, ja jos kaulan tuntuma on sopiva, niin siinä se sitten on. Mikit voi vaihtaa jos siltä tuntuu. Ja vahvariin mielestäni enemmän kannattaa panostaa, pidempää aikaväliä ajatellen.

Verrattuna vaikka jonkun nykysuomalaismaailmallamenestyjäbändin endorsement-kamoihin, missä vetästään isotehoisin nuppi lavalle ja full-stack alle.
 
Mutta entä jos tuo vaan kuuluu asiaan? Tuskin ne diilien kamat sellaisia on, joilla ei haluaisi vetää ja ne on käytössä vaan rahan (=diili) takia. Ei kai kaikkien tarvitse vetää samalla meiningillä kuin Juha ja Pantse?

Pantsen ei ole tarvinnut lähteä mukaan kilpavarusteluun, yli 3K€ kirveiden metsästykseen. Persoonallinen kitarailmaisu on pysynyt hienosti ennallaan vuosien saatossa.
 
Niin ja tuosta jutustahan sai aika hyvin sellaisen kuvan, että eivät edes uskalla/halua tuoda kalliita kitaroita keikoille tapaturmien pelossa. Torvinenhan mainitsi siitä Tokain telestä jotain tyyliin, että "jos joku sattuu istumaan keikkareissuilla päälle niin hyllystä löytyy tilalle vastaava samanlainen".

Minusta mielenkiintoista oli Urei LA-2A:n käyttö kitarakompurana... laitehan on tunnettu erinomaisesta toiminnastaan masterointikäytössä. Vaan kyllähän se toimii varmasti tuossakin, käsittämättömän hienosta laitteestahan on kyse.

Mutta entä jos tuo vaan kuuluu asiaan? Tuskin ne diilien kamat sellaisia on, joilla ei haluaisi vetää ja ne on käytössä vaan rahan (=diili) takia. Ei kai kaikkien tarvitse vetää samalla meiningillä kuin Juha ja Pantse?
 
No onhan se tietty näinkin, miksei. Voihan tuota tietty pilkkoa vielä enemmänkin, eli jos vaikka Pantse käyttää THD:n kaappia sen takia, että kummastakin elementistä saa erilaisen soundin mikitettynä, niin mikä on sitten tuplastäkin takoitus? No vastaus on varmaankin se että sitä äänenpainetta tulee reippaasti heti lavalta. Eli ei kai tähän mitään absoluuttisen oikeaa vastausta olekaan, vaan musiikkityyli määrittelee näitäkin juttuja.
 
Missään tapauksessa en siis toivoisi kaikille tuollaista setuppia kuin noilla hemmoilla, voisihan se kuullostaa vähän veltolta sanotaan nyt vaikka Impaled Nazarenen lavalla.

Lehden tekstissä lukee Torvisella olevan Buddan Superdrive, mutta kyllä tuo kuvassa Twinmasteriltä näyttää.

Eli jollei sillon bändin alkuaikoina ollut varaa esim. Gibsoniin tai orkkis Fenkkuun niin sitten tyydyttiin johonkin muuhun ja siitä on jäänyt sellainen "oma juttu".
 
Pantsehan käytti joskus Akun tehtaan aikoihin kyllä nimenomaan Fenderin Stratoa. Siitä oli tosin alkuperäismikit otettu pois ja pistetty EVH-tyyliin yksinäinen humppari tallamikiksi. Alkuperäinen pleksi mikinreikineen, tietty. Ei tosin vibrakampea eikä teippiraitoja 8-)
 
Siihen aikaan Eppujen soundimaailma oli vähän toisenlainen.

Stratoa käytti jo ekan sinkun aikaan, vahvainosasto oli musicman nuppi+kaappi. Ainoa efekti tais olla tubescreamer. Eräs "ohjelmatoimisto", jonka leivissä itsekin oltiin oli hoitanu jätkät soittaan nimeltämainitsemattomaan ns.taloon soittaan. Jätkillä oli aika pieni peaveyn pa joka soi kuitenkin ihan hyvin tsekissä kun vetivat bluesia. Setin aikana saundi oli aika erikoinen. Siihen aikaan bändit veti tyypillisesti 2 tai 3x45min. Noh... me tungettiin sen ekan vedon jälkeen poikain bussiin ja tää "toimistosetä" tarjos jätkille piipputupakkia, jota kyllä kiivaasti kiskoivat. Tuli sitten puheeksi, kun silloinen bändini oli tulossa samaan paikkaan soittamaan seuraavana vkl, että mitäs jos... saatasko me käydä vetään teidän vehkeillä pari biisiä tässä tauolla, ikäänkuin ennakkomainokseksi. Piipun polttelu tuntui olevan juuri sillä hetkellä kovin tärkeää, joten lupa saatiin. "Soittakaa varovasti, ettei skitat mee vireestä, kun meillä on noi särösaundit, niin vire on olennainen asia". Mentiin sit vetään johnny be goodia tms. ku yhtäkkiä kitara pimeni. Laitoin sit nopeesti suoran piuhan kitarasta nuppiin ja taas mentiin, saundiki parani ku se sirinalaatikko oli pois...(ei ehkä Pantsen mielestä, sit ku ne alko vetään seuraavaa settiä). Anyway, mainoksemme ei ollu kovin tehokas, omalla keikallamme oli n. 40-50 myytyä lippua :)

Uijui ,pitää hankkia kyseinen lehti. Pantsella oli myös pitkään sellanen London City kaappi. Erittäin hyvät soundit on kyllä molemmilla kitaristeilla.

Lehden tekstissä lukee Torvisella olevan Buddan Superdrive, mutta kyllä tuo kuvassa Twinmasteriltä näyttää.
 
Näin minustakin. Ja kun tuota juttua lukee niin siellä mainitsee jotta tarvitsee keinokuormaa Buddan kanssa kun sitä tarvii luukuttaa. Jos se olisi Superdrive niin sitä ei kauheasti tarvitsisi luukuttaa. Ja Superdrivessa on enemmän potikoita säädettävänä.

Pantsella Mad Professor
 
Eikös ne ole niitä törkeän hintaisia nuppeja?
 
E// http://www.custom-sounds.com/epages … 2742d94dcd010655/Product/View/12000
 
ja siellähän se seisoo.

Eikö kukaan kiinnittänyt huomiota tuohon ratkaisuun, kun Torvisella on Buddan perässä keinokuorma, jolla tehot pudotetaan linjatasoiseksi. Tästä signaali menee Marshallin 2 X 20 watin putkipäätteeseen jonka jälkeen vasta kaappiin. Erikoinen ratkaisu sinänsä, mutta mikäpäs siinä kunhan toimii.

Eikö kukaan kiinnittänyt huomiota tuohon ratkaisuun, kun Torvisella on Buddan perässä keinokuorma, jolla tehot pudotetaan linjatasoiseksi. Tästä signaali menee Marshallin 2 X 20 watin putkipäätteeseen jonka jälkeen vasta kaappiin. Erikoinen ratkaisu sinänsä, mutta mikäpäs siinä kunhan toimii.
 
Tuo sama menetelmä oli käytössä jo 80-luvulla nimellä slaving, sillä erolla että keinokuorman sijaan taidettiin käyttää yksinkertaisesti isoa vastusta (dummy load/load resistor) ja vahvisimen ja päätteen väliin tuli liikaa (?) räkkiefektejä ja päättäri oli mallia transistori (VHTn ja Mesan putkipäätteet kitaralle tuli vasta myöhemmin?). Vanhoista Steve Lukatherin, Steve Vain tai vaikkapa Eddie Van Halenin haastatteluista voi ottaa mallia.

Niin, lähinnä kummastutti kun soundi sinänsä Epuilla on niin maanläheinen, jotta tuollainen kikkailu tuntuu hieman ylimääräiseltä. Mutta kun mies kerran sanoo, että toimii niin pakkohan se on uskoa :)