Kitarat: kitarakamat ›

Onkos kellään kokemusta tästä comebackin tehneestä?

Onkos kellään kokemusta tästä comebackin tehneestä?
 
Ei uudesta, vanhoista kyllä.

Jos on yhtään vanhanlainen, niin luultavasti aivan saatanan hyvä. Mulla on itselläni SBG500 v:lta -81, ja jo sekin on aikamoinen herkku soittimeksi. Olen haaveillut vanhasta SG2000:sta, mutta hintaa piisaa niissäkin...

Ei uudesta, vanhoista kyllä.
 
Kyllähän niistä vanhoistakin mielellään kuulisi. Missähän hinnoissa mahtaa vanhemmat pelit pyöriä?

Omani jouduin tilaamaan kolmisen vuotta sitten uutena Japanista kun vanhoja ei oikein liikkunut. Uuden löytäminen Euroopasta vaikutti tutkimusteni perusteella silloin melko hankalalta. Sika tuli säkissä, mutta tiedättehän GAS:in ja Yamaha on tunnettu tasalaatuisuudestaan.
 
SBG on muuten ameriikan nimitys soittimelle, koska Yamaha ei saanut lupaa käyttää SG nimeä Gibsonin vastaavan nimisen soittopelin vuoksi. En tiedä mikä tilanne on tänä päivänä.
 
Halusin ensin luonnollisesti Les Paulia, mutta päätin kuitenkin sijoittaa vähän erikoisempaan koneeseen. Yksikin kaveri kyseli kerran, että mikä Gibson tuo on, eikä ymmärtänyt sen olevan Yamaha. No, se oli pimeä ja meluisa paikka!
 
Kamanörttejä kiinnostanee, että SG2000:ssa on läpi rungon menevä kaula, eebenpuuotelauta, kullatut osat, kolminkertainen binding ja otelautamerkinnät sekä lapakoriste aitoa merenelävää. Samoja ominaisuuksia ei luonnollisesti saa Gibsonilta samaan hintaan.
 
Les Paulin ergonomisesti paranneltu "kopio" kahdella soololovella ja vatsapuolen stratotyylisellä leikkauksella. Painava kuin mikä. Ainakin uusissa malleissa on mikkien puolitus, mutta aivan vanhimmissa muistaakseni ei. Vaikea sanoa mikkien erosta LP:iin verrattuna kun en ole rinnakkain koetellut. Jossakin kirjassa taidettiin haukkua mikkejä ohuemmiksi kuin LP. Harmony Centralissa niitä sanottiin erittäin kuumiksi.
 
Laite on helpposoittoinen kuten tämäntyylisten kuuluukin olla ja tunnettu sustainistaan. Yksi kuollut kohta minun soittimessa valitettavasti on D-kielen viidennellä nauhalla, jossa kieli ei vaan jaksa väristä.
 
Siinä jotain mieleen johtunutta, mutta tarvisi olla joku soittotaitoinen ja enemmän kokemuksia omaava jos haluaisit kuulla merkittäviä mielipiteitä vehkeestä.

Kamanörttejä kiinnostanee, että SG2000:ssa on läpi rungon menevä kaula, eebenpuuotelauta, kullatut osat, kolminkertainen binding ja otelautamerkinnät sekä lapakoriste aitoa merenelävää.
 
Jäi tuosta listasta push-push bi-sound eli käytännössä puolitukset mikeille, sekä messinkinen sustain-blokki tallan alla.
 
Samoja ominaisuuksia ei luonnollisesti saa Gibsonilta samaan hintaan.
 
Gibson ei valmista SG 2000:sta, johtunee tuosta.. ;) Mutta sen sijaan aika lähelle pääsee esim. Ibanez Artisteilla.
 
Les Paulin ergonomisesti paranneltu "kopio" kahdella soololovella ja vatsapuolen stratotyylisellä leikkauksella. Painava kuin mikä. Ainakin uusissa malleissa on mikkien puolitus, mutta aivan vanhimmissa muistaakseni ei. Vaikea sanoa mikkien erosta LP:iin verrattuna kun en ole rinnakkain koetellut. Jossakin kirjassa taidettiin haukkua mikkejä ohuemmiksi kuin LP. Harmony Centralissa niitä sanottiin erittäin kuumiksi.
 
Oikeastaan ei oo edes LP:n kopio, vaan aivan omanlaisensa "kehitelmä", ja jos jotain "esikuvaa" tai vastaavaa haluaa hakea, niin tuo Ibanez Artist tulee lähinnä mieleen. Tässä myöhemmin saatan tonkia vähän historiikkia SG (tai SBG..) Yamahoista.
Harmony sentraalissa ei oikein oltu tilanteen tasalla (ko. paikan tietojen osalta harkittu suodatus on tarpeen..), ne on todellakin paljon ohuemmat ja ulostuloltaan heikommat kuin esimerkiks noitten Ibanez Artistien Super58 -mikit. Valitettavasti.
 
Laite on helpposoittoinen kuten tämäntyylisten kuuluukin olla ja tunnettu sustainistaan. Yksi kuollut kohta minun soittimessa valitettavasti on D-kielen viidennellä nauhalla, jossa kieli ei vaan jaksa väristä.
 
Tämä on valitettava ominaisuus, kyllä, ja saattaa olla yksilövika, niissä joita olen laitellut (siis SG 2000-Yammuissa) en oo moiseen törmännyt. Edelleen, kaikki puusta tehdyt soittimet ovat yksilöitä, jälleen hyvä esimerkki aiheesta. Riippumatta merkistä tai hinnasta.
 
Siinä jotain mieleen johtunutta, mutta tarvisi olla joku soittotaitoinen ja enemmän kokemuksia omaava jos haluaisit kuulla merkittäviä mielipiteitä vehkeestä.
 
Pistän illan mittaan jotain historiikkia tosiaan.. itsellä ei valitettavasti enää ole tuollasta SG 2000- kitaraa, yksi SG 3000 löytyy. Periaatteessa aivan sama kitara, mutta Japanin markkinoille suunnattu, ja huomattavasti enemmän bling-blingiä.
 
No nii, tuossa on käytännöllinen sivusto, ja oivallisia kuvia noista SG-kitaroista..
http://www.historicguitar.com/id23.html
 
No nii, tässä sitten vähän niitä lupaamiani historiatietoja.. mallin suunnitteli Yojiro Takabayashi, ja tuotantoon Yamaha SG- sarja tuli tuossa 1976, itse asiassa hieman Ibanez Artist-mallien jälkeen. Paha sanoa, kuka otti vaikutteita keneltäkin.. ;)
Alkuun malleja oli väliltä 175 - 2000, myöhemmin tuli "molempiin päihin" hieman lisää. Ehkä tunnetuin artisti joka soitteli Yamahalla enemmän, oli tietenkin Carlos Santana, joka siirtyi Gibson SG:sta Yamahan SG:hen. Noin 1980 joutui Yamaha sitten Jenkeissä nimeämään mallin SBG:ksi, Enklannissa kuitenkin käytössä oli tuo SG..
Varsinaisesta mallistosta SG:t ja SBG:t poistuivat 1988, mutta koko ajan niistä on tehty Japanissa "erikoismalleja" ja tilauksesta on saanut, ja nyt taitaa olla jälleen vakinaisen tuotannon aika.

Aina kun Yamahan SG mainitaan, niin tulee mieleen yksi edesmennyt suosikkibändi ja sen edesmennyt laulaja-kitaristi...
 
http://www.youtube.com/watch?v=-sKnyEzuies

kiitokset tähän astisista!
 
Onkohan sg1000 ja sg2000 paljonkin eroa?
 
Noilla uusilla versioilla keskenään tai alkuperäisillä?

kiitokset tähän astisista!
 
Onkohan sg1000 ja sg2000 paljonkin eroa?
 
Noilla uusilla versioilla keskenään tai alkuperäisillä?
 
SG1000 on liimakaula, SG2000 läpi rungon. SG1000 on siis enemmän Les Paul rakenteeltaan. En kyllä osaa sanoa soundieroista kun en SG1000 ole ikinä soittanut.
 
Kaisaniemen F-Musiikista muuten löytyy kolmisen kappaletta uusia SG2000 kepukoita.

SG1000 on liimakaula, SG2000 läpi rungon. SG1000 on siis enemmän Les Paul rakenteeltaan. En kyllä osaa sanoa soundieroista kun en SG1000 ole ikinä soittanut.
 
Kaisaniemen F-Musiikista muuten löytyy kolmisen kappaletta uusia SG2000 kepukoita.
 
Ja SG1000:ta puuttuu messinkipala tallan alta, ainakin omastani (2003). Kyllä kaulamikillä vielä vetelee, mutta tallamikki vetää lyhyemmän korren. Saundi koheni kyllä kummasti kun vaihdoin SD '59:n tallaan.

Mitenkähän kuumat mikrofonit noissa on? Onko enemmän vintagehenkeä vai jotain muuta?