Kitarat: kitarakamat ›

Mieleeni on hiipinyt ajatus, että en välttämättä tarvitse kahta melko suurikokoista putkivahvistinta. Niinpä tiedustelen nyt käyttökokemuksia pienistä pedaalilautaan mahtuvista vahvareista. Ben Granfeld on käyttänyt Bluguitaria, joten voisihan se riittää minullekin. Edellä mainitun lisäksi ainakin Tauruksella, Blackstarilla ja Hughes&Kettnerillä lienee joitain malleja tarjolla. Ostamatta en testaa mutta olisi kiva kuulla, kuinka nämä käytössä ovat toimineet. Joskus oon itekin keikkailut ja joskus ehkä vielä, joten kokemukset kiinnostavat.
 
Jätetään digitaaliset mallintavat pois tästä keskustelusta, kiitos. Olen sen verran jääräpäinen ja hölmö, että minusta tuntuu siltä, että huijaan, jos soitan digivehkeellä. Efekteissä vielä menee mutta vahvistimissa ehdoton nou nou.

Hughes & Kettnerin black spiritin lattiaversio ainaki on tosi hyvä. Ittellä vaan noi digihimmelit syrjäytti sen.

Minulla on Laney IRT Loudpedal ja IRT Studio (15 W putkinuppi). Aika samalta ne mielestäni kuulostavat. Livekäyttöön Loudpedalin virtalähderatkaisu vaikuttaa tosin ehkä hieman heiveröiseltä.

tämä on itsellä käytössä
Tech 21 SansAmp GT2 Etuastepedaali
 
yksinkertainen ja pätevä.

Juuri hommasin Laneyn Lionheart loudpedalin juurikin sen IR-mahdollisuuden takia. Treeniksellä pääsee viikonloppuna testaamaaan sitten parin eri kaapin ja PA:n kautta. Tällä hetkellä ei ole bändivirityksia kitaristina joten saa nähdä jääkö käyttöön. Toi että on vahvistin samassa että voi soittaa kitarakaapin kautta ilman erillistä vahvistinta on kyllä kätevä ominaisuus ja sitten taas keikalle saa oman IR:n soimaan yleisöön/monitoreihin.

elon arska: Juuri hommasin Laneyn Lionheart loudpedalin juurikin sen IR-mahdollisuuden takia.
 
Tuohan vaikuttaa oikein mielenkiintoiselle. Jokin vahvistinpurkki kiinnostaisi hankkia. Tähän asti on menty etunen+"oikea" vahvistin -meiningillä, jos omat watit on tarve olla mukana. Keikalla pienempi paketti ja treeniksellä pino vanhaa Marsua. EHX Magnum 44 oli joskus hoitamassa vahvistimen virkaa, mutta se pimeni, eikä ole tullut hankittua uutta.
 
Onhan tuossa valtavasti enemmän hyviä juttuja, kuin muutaman vuoden ikäisessa paljon enemmän maksaneessa.

Voxilta löytyy näitä MV sarjan pikkunuppeja useampaa versioo eikä ole pahan hintaisia.
 
https://www.thomann.de/fi/vox_mv_50_cr_rock.htm

BluGuitar Amp 1 Mercury Edition on minulla ollut useamman vuoden käytössä, ja se on ollut niin hyvä, että paljon kalliimmat putkipelit lähti myyntiin. Väitän, että se on markkinoiden paras "pedaalivahvari."
 
On tosi näppärää, kun vahvarin voi heittää mukana tulevassa kotelossaan vaikka reppuun parin pedaalin kanssa, ja koko setuppi on siinä kunhan matkan päätepisteestä löytyy kaappi.
 
Riittääkö vola? No aivan varmasti. Kokeilin joskus luukuttaa sitä, mittasin 120 dB 1x12 Eminence Maverickin kautta. Vastaavasti Amp 1 on helppo kääntää aivan hissun kissun volalle ja kuulostaa silti ihan siedettävältä. Sopii siis mihin tahansa kotisoitosta stadioniin.
 
En tiedä mitä mustaa magiaa BluGuitar käyttää, mutta heidän vahvarinsa on ainoa transistorivahvistin, jonka olen kokenut käyttäytyvän juuri niin kuin putkivahvistimet. Päätesäröäkin saa mukaan jos sitä luukuttaa, mutta se ei ole mielestäni tarpeellista.
 
Soundipaletti on kattava:
 
- Clean kanava on Fenderia. Sivussa olevalla potikalla sitä saa veivattua Tweedin ja Blackfacen välillä.
- Vintage kanava on jotain Marshall Superleadin suuntaista.
- Classic kanava taipuu Superlead -> JCM800 -> jotain ärjympää sivussa olevalla potikalla.
- Modern kanava lähtee about Soldano SLO soundista ja tulee kirkkaammaksi ja ärjymmäksi sivussa olevan potikan kautta.
 
EQ on poikkeuksellinen: ala-/ylätaajuuksille shelf-filtteri ja 600 Hz keskialuefiltteri. Tämä tarkoittaa, että EQ ei käyttäydy kuin vahvarien tone stack, vaan jokainen nupikka toimii itsenäisesti ja säätövaraa on moninkertaisesti.
 
Tämän takia tästä voi veivata yllättävän monenlaista Marsu/Fender-pohjaista soundia. Thomas Blug monesti esittelee tätä BluGuitarin YouTube-livestreameissa.
 
Lisäksi löytyy toimia boost ja noise gate, joten näitäkään ei tarvi oikeastaan pedaalilaudassa.
 
Kaiuttimiksi paras valinta Amp1 kanssa on mielestäni Greenback tyyliset kaiuttimet. Omistan Bluetonen 4x10 kaapin 10" UK Greenbackeilla ja se on tämän kanssa mannaa. Omistan lisäksi BluGuitarin Nanocab ja Fatcab 1x12 kaapit, jotka ovat myöskin erinomaiset.
 
Suosittelisin Fatcabia jos on ostamassa koko pinoa kerralla. Nanocab on helpompi äänittää ja erittäin kompakti, mutta Fatcab kuulostaa isommalta yksinään soitellessa. Molemmat yhdessä on aika mehevä soundi.
 
Huonot puolet:
 
- Amp 1 on vähän ruma. Ei tässä ole sitä samaa vibaa kuin tolexilla päällystetyssä Marshall-nupissa. Mutta onhan tuo roudausystävällisyys ihan eri luokkaa.
- Sivussa olevia nuppeja on vähän hankala nähdä ja säätää. Onneksi nämä ovat "aseta ja unohda" tyyppistä kamaa.
- Analoginen kaiutinsimu on "ihan ok", ja toimii varmasti livekäytössä ihan hyvin mikin vaihtoehtona. Äänityskäytössä en niin välitä. Harmillisesti vain uudemmassa Amp 1 Iridium Editionissa tämän voi kytkeä pois päältä ja saada siten suora linjaulostulo.
- MIDI vaatii adapterikaapelin, jossa on kaapeliin sisäänrakennettu MIDI-ohjain. Sen takia se on vähän hintava (49e).
- Kaiku ei ole parasta A-luokkaa, mutta ihan ok ja käyttökelpoinen.
 
Sitten se olennaisin jekku: Tämä käyttäytyy kuin wanhan ajan Marshallit. Siinä on joku tosi iso bright cap, joten jos pidät gainin alhaalla, on vahvari mahdollisesti ärsyttävän kirkas. Tämän kanssa kannattaa opetella käyttämään kitaran vola- ja tone-potikoita.
 
Itse asetan yleensä vahvarin näin särökanavilla: Gain about 6-7, joka vähentää bright capin vaikutusta jo riittämiin. Sitten rullaan kitarasta volaa ja tonea taaksepäin, kunnes soundi on mieluinen. Vastaavasti niitä voi rullata ylöspäin jos kaipaakin lisää kirkkautta tai säröä.
 
Vahvari toimii mielestäni parhaiten, jos sitä ajattelee kaksikanavaisena vahvarina, jonka särökanavan sävyn voi valita. Vaikka samat EQ-asetukset toimivat joka kanavalla ihan riittävän hyvin, tuntuu ainakin minulle tuo 2 kanavaa + boost jaottelu mielekkäämmältä.
 
Iridium Editionista en tykännyt niin paljoa, kun kaupassa kokeilin. Se oli mielestäni vähän liian vahvasti metallin soittajille suunnattu, ja Mercury on parempi yleislaite ja tuntumaltaan "vintagempi."

PIM: Voxilta löytyy näitä MV sarjan pikkunuppeja useampaa versioo eikä ole pahan hintaisia.
 
https://www.thomann.de/fi/vox_mv_50_cr_rock.htm
 
Mulla on Tuollainen MV50 Boutique, jota ei enää varmaan tehdä. Ostin käytettynä Soitin Jylhästä Vox 108 pikkukaapin kanssa hintaan 160€.
Vahvarissa on erinomainen soundi ja siitä saa hyvää ääntä myös makuuhuone volumeilla. Lähtee kyllä yllättävän paljon mökää tarvittaessa.
Pienellä rahalla tosi hyvä hyvä vahvistin.
 
https://youtu.be/gBF-q8RZrDc?si=GluFawN_ONSSCsYk

Analoginen kaiutinsimu on "ihan ok", ja toimii varmasti livekäytössä ihan hyvin mikin vaihtoehtona. Äänityskäytössä en niin välitä. Harmillisesti vain uudemmassa Amp 1 Iridium Editionissa tämän voi kytkeä pois päältä ja saada siten suora linjaulostulo.
- MIDI vaatii adapterikaapelin, jossa on kaapeliin sisäänrakennettu MIDI-ohjain. Sen takia se on vähän hintava (49e).
 
Olen edellisen kanssa samaa mieltä kaikesta, mut
Amp1 ei vaadi kuormaa, eli kaiutinulostulon voi kytkeä suoraan esim Bluguitarin omaan bluboxiin tai C.A.B. M pedaaliin ilman, että kytkee kajariin. Testattu on molemmilla. Tämän perusteella oon lähes varma, että di boxin kautta sais simuloimattoman signaalin tietokoneeseen.
 
Midiohjain mahdollistaa käyttämään useampia valmiita presettejä kuin kolmea, mikä on laitteen maksimi, kunhan tekee alkuvalmistelut. Se muuttaa boost ja reverb napin kanaviksi . Amp1:n sisällä myös 2nd master ja powersoak, joita voi ohjata vain midin kautta.
 
Edit kirjoitusvirhe

mpekkanen: Mulla on Tuollainen MV50 Boutique, jota ei enää varmaan tehdä. Ostin käytettynä Soitin Jylhästä Vox 108 pikkukaapin kanssa hintaan 160€.
Vahvarissa on erinomainen soundi ja siitä saa hyvää ääntä myös makuuhuone volumeilla. Lähtee kyllä yllättävän paljon mökää tarvittaessa.
Pienellä rahalla tosi hyvä hyvä vahvistin.
 
https://youtu.be/gBF-q8RZrDc?si=GluFawN_ONSSCsYk
 
Sama ittelläkin, mutta eipä ole juuri viime aikoina tullut käytettyä. Siinä on kyllä pienelle rahalle paljon vastinetta.

sebu: Olen edellisen kanssa samaa mieltä kaikesta, mut
Amp1 ei vaadi kuormaa, eli kaiutinulostulon voi kytkeä suoraan esim Bluguitarin omaan bluboxiin tai C.A.B. M pedaaliin ilman, että kytkee kajariin. Testattu on molemmilla. Tämän perusteella oon lähes varma, että di boxin kautta sais simuloimattoman signaalin tietokoneeseen.
 
Mä oon itseasiassa kytkenyt jopa sen kaiutinulostulon suoraan audio interfaceen, siinä pitäisi olla mielellään 20 dB pad, mutta hyvin hiljaisella master volalla toimi 10 dB padillakin. En silti suosittele.
 
Laite kuulostaa kuitenkin paremmalta, jos käytössä on joku kaiutinkuorma. Blubox emuloi sitä jotenkin itse, joten se on tämän kanssa paras vaihtis. Harmittaa hieman, että aikoinaan myin halvalla ostamani Bluboxin pois.
 
Midiohjain mahdollistaa käyttämään useampia valmiita presettejä kuin kolmea, mikä on laitteen maksimi, kunhan tekee alkuvalmistelut. Se muuttaa boost ja reverb napin kanaviksi . Amp1:n sisällä myös 2nd master ja powersoak, joita voi ohjata vain midin kautta.
 
Näin juuri. Mun postaus alkoi olla sen verran mittava, että jätin pois. Lisäksi löytyy kanavakohtaisen max gainin asettaminen, millä voi myös omalla tavallaan kiertää tuota bright cap ongelmaa.
 
Ainoa vika on, että nämä asetukset eivät tallennu itse laitteeseen, vaan MIDI-ohjain joutuu managoimaan niitä lähettämällä esim Program Change komennon (kanava, boost, reverb tilat) ja sen jälkeen esim gain range ja power soak asetukset Control Changella.
 
Käytännössä noi presetit kuitenkin toimivat riittävän hyvin.

Kiitos kommenteista, pidettyjä tuntuisivat olevan. Kuinkas tuo Blugin vehje ja miksei muutkin suhtautuu overdriveen ja boostiin särökanavien edessä? Oletan, että hyvin mutta onko näin?
 
Kyllähän nämä kehut nostavat kiinnostusta mutta mutta mutta...

jarmo vh: Kiitos kommenteista, pidettyjä tuntuisivat olevan. Kuinkas tuo Blugin vehje ja miksei muutkin suhtautuu overdriveen ja boostiin särökanavien edessä? Oletan, että hyvin mutta onko näin?
 
Oikein hyvin toimivat, tietysti pedaalista kiinni mikä miellyttää.
 
Itse olen kokenut boost-pedaalit Amp 1 kanssa aika pitkälti tarpeettomiksi, laitteen oma boost riittää ihan hyvin ja särökanavissa on gainia tarjolla huomattavasti enemmän kuin inspiraatioina toimineissa Marsuissa.
 
Amp 1 on myös varsin hyvä päätevahvari jos haluaa ajaa fx returniin vaikka mallintavaa. Ei samalla tavalla neutraali, kuin vaikkapa Fryette Power Station, mutta toimii mielestäni hyvin.
 
Amp 1 EQ, kaiku ja noisegate eivät ole käytössä fx loopin perässä, eli ovat ennen sitä. Manuaalista löytyy vuokaavio.